Ford Elite 1976

Voi pyhä jysäys tuota työn tasoa ja monipuolisuutta!! Taas on hattu otettava päästä pois.

 

Turkkia ja aitoa kultaketjua odotellessa

 

Äkkiäkös sä jonkun elukan kaadat ja ompelet turkin. Sit vaan Lappiin kullat huuhtoon ja ketjun tekoon...

 

Pelipaikoilla ollaan

Jotkut ovat siis uhanneet minut turkiksiin puvustaa. Tai siis turkki ja kultaketju on kerhon äärimmäisen etelän, yksittäisen jaoksen kehittämä sketsi, joka liittyy ilmeisimmin urbaaniin käsitykseen amerikkalaisen luksushenkilöauton omistajakunnasta. Täällä pohjoisessa ei niinkään tunnettua ilmiö.

Mutta hyvä ehdotus LPV. Täytyykin ilmoittaa, että hankin itse CITES -leimatut suden turkikseni. Paikallista luomua tietysti. Kultaa ketjua varten saa etelän kossit tulla kaivelemaan ihan itse

 

Mahtoikos se tarkottaa että Voortti on sellainen iloisten tyttösten kyyditin ja sinä sen kipparina sellainen piällysmiäs. Yleensä ne on elokuvissa sellaisia tummia kikkarapäisiä heeboja joilla on turkit ja käädyt.
Oikeesti! Ihan älyttömän hienoa työtä FORDin kanssa.

 

Mites ne joulunpyhät tallilla sujuu? Saako pukki kontin ja muori nelinkontin.


Oliko uusia suunitelmia toteutumassa.

 

Harmaata on ollut ...viimeiset väritystehtävät siirtyvät alkuvuoden puolelle.



Ovipahviosastolla askarrellaan "pussukoita". Tosin vasta yksi keskiosa on asennuskelpoinen. Koristelistat pitää vielä hankailla nekin.



Peräkamarin lattialla on joulunpyhiä koristamassa harvinainen tilainstallaatio. Värimaailmassa korostuu skandinaaveille tyypillinen yksinkertaisuus ja selkeä, yhtenäinen linja. Amerikassa käsin tehdyn tekonahan alustana toimii muotoon prässätty voortin lattiamatto.



Harrastetta riittää vielä ensivuonnakin. Kiitokset, mukavaa Joulua ja onnea tulevaan vuoteen

 

On se varma valinta tuo tekonahka. Niin oli luonnonmukainen hikoilu persiillä minunkin Polarassa kun istui viimekesän helteillä ruusinkeissa. Ensi kesänä vertaan Ponun tekonahan eroa persiissäni, hikoileeko samalla lailla.

Ettei nyt vaan tullut heikoimmalla laadulla olevat osat sinunkin autoosi... ameriikasta meinaan, vaikka onkin oikein käsityötä.

Tsemppiä tallille ja potkipas sitä talli-isäntää kanssa persiille. Pikku ahertelu oranssin kanssa tekee hyvää.

 

Jopas jotakin. Mutta mullahan on Sanden ilmastointi jo säästettynä, hankittuna ja asennettuna, jonka ammattilainen säätää kohdilleen. Siinähän prse jäätyy, niin kuin etelän miehellä Inarijärven jäällä

 

Jeps, Kaikki oma työ on parempaa kuin alkuperäinen, ja ei ole niin väliä vaikka oman käden jälki näkyy. Silti se on parempaa kuin Ford '76

 

Kyllä se Ponun tekonahka saa /C:n hikoamaan. Vaikka on vuosi yhden parempaa tavaraa ja valakoosta.
Mutta Suomen hienoin käsintehty voorti on syntymässä ensi vuodelle(?)!!!
hyvää Jolua ja niin päin pois...

 

Hikoaa, kokeiltu on. Ihan karmeaahan se umpimuovi on istua

...jos ei ihmeitä tule vastaan, niin voorti valmistuu ajettavaan kuntoon kesäksi. Paljon ropellettuna ja mukavasti harrastettavassa olomuodossa. Siihen hienoimpaan käsintehtyyn on matkaa, eikä se ole tärkeää. Vuosien mittaan oppinut omat rajat ja osaamiset tuntemaan. Onneksi sain apuja vaikeimpiin peltihommiin, kun jotkut osaavat oikeasti. Muutenkin projekti on mennyt opettelun merkeissä.

 

Peräkontin luukku maalissa ja paikoilleen. Pieniä ympäristömuuttujia maalauksessa oli, mutta asioilla on taipumus järjestyä

Kontin yläreunaa joutui vähän tunkilla nostamaan, kun oli noin 4mm alhaalla. Takaikkunan alareunan pelti vaihtui peltitöiden yhteydessä...

Luukku istui lopulta kohtuullisesti. Oikea takalokasuoja on tehtaalla kohdistettu vähän sivuun ja luukun oikea pystysauma jää vähän ahtaaksi. Jätän sen murehtimisen myöhemmäksi...

 

Heh, tehtaan työ on sitä amerikkalaista. Nopeasti auto ulos ja rahat asiakkaalta myyjälle.
Taitaa olla vain Imperial / Cadillac / LTD / Mercury niitä joissa yritettiin laatua ylläpitää.

Mitäs jos ottaisit yhteyttä paikalliseen voorti kauppiaaseen ja kyselisit takuuna takapään oikaisua. Vai saattaisivatko kahveelle ja "pappa" ulos kahveen jälkeen.

Mutta pitkän matkan olet tehnyt. Muistan tuon pelisi punaisena alkutekijöissään. On se hienoa lähteä tuolla tienpäälle. Palkitsee varmasti omaa mieltä.

 

Kyllä se niin juu taitaa olla, et rahat taskuun ja takavalotakuu.. Ihan samaa ite ihmettelly.
Omassaki on sellanen määrä koriprikkoja ettei uskoiskaan et on saatu pellit osumaan sinne päin, varmaan 10 samanikästä euroautoa kasais sillä määrällä

Mut tästähän tulee komia, parempi ku uutena vois sanoa

 

Kiitoksia kommenteista,

Viimeinen pintapelti maalattu, vesihiottu ja myllytetty. Juhlava olo. Pitkä matka tosiaan ja ehkä vähän liiankin.

Maalit ovat lopulta pieni kuluerä. Kokonaisuudessa tarvikkeet, välineet ja kaikki puuhastelu asian ympärillä kustantaa yllättävän paljon. Suurimpana haasteena koin pohjatyöt. Ainakin alku oli takkuista. Loppua kohden pohjatyöt alkoi jo jotenkin sujua. Maaliruiskun kanssa sain ammattiapua, mutta pohjien kanssa olisin tarvinnut opastusta. Netin opastuksella tosin saa jotain aikaan, mutta epävarmuus ei ole mukava kaveri.

Talliolosuhteet luovat omat haasteensa, mutta homma tarjosi pieniä onnistumisia, jotka pitivät motivaation yllä. Tietysti kokonainen maailma kemikaaleja, hiontalappuja, välineitä jne. luovat oman viehätyksen harrastamiseen.

Arvostus itsemaalattuja autoja kohtaan kasvoi, ja samalla omiin silmiin tuli realismi. Maalauksia katselee nyt oman kokemuksen kautta ihan uusin silmin.

Vielä viimeinen kuva kuvituskuvana maalauksista, ja lupaan että on viimeinen lajityypissään.

 

Tuulilinssi löysi paikkaansa. Pari sovitusnostoa, liimanauhaa, massaa tuubista peltien liitoskohtiin ja lasi paikoilleen.

Hyvin murehdittu on puoleksi tehty. Asennuksessa ei ilmennyt ongelmia. Sovitusnostot olivat tarpeen. Lasia ei paikalleen laskun jälkeen ollut enää tarpeen liikutella.



Listojen klipsuja asentamaan. Perinteistä ameriikan mallia.



Jousivoima noissa on aika paljon. Noissakin lienee eroja. Ainevahvuutta oli enemmän kuin alkuperäisissä. Takalasin listaan sainkin asentaessa lommon aikaiseksi. Tuulilasin listojen asennukseen pätkin vanhaa kaiutinjohtoa, joita vetämällä sai avitettua listan klipsun reunan yli. Naru pois ja NAKS lista paikoilleen.



Osa klipsuista naksahti paikoilleen käsivoimin, ja osaa piti komentaa kumivasaralla.

 

Maalailin oviverhoilun listat "kromimaalilla". Ensin kokeilin ruiskuhopeointia pumppupullosta, ja sehän näyttikin helpolle juupuupin videolla. ...No, ei onnistunut. Kallis kokeilu, mutta elämä on

Ruiskuhopeointi varmaankin toimii erinomaisesti, jos kaikki osaset on kunnossa. Mulla kemikaalit helmeili pohjamaalin päällä ja se siitä sitten... Ei, en halua keskustella asiasta

Lopulta sekottelin "tavallista" kromimaalia ja 2K -lakkaa. En halua keskustella tästäkään

Teippailin maalatut listat Kiinan puuvinyyli jäljitelmällä, ja kun teipit ei juurikaan taivu mutkissa, niin leikkasin mutkat ja koko palan isommasta palasta.



Ja laitosta liimalla kasaan. Pohjille tuli 2mm kangaspäällysteinen vaahtomuovi ja pintaan vinyyliä. Keskiosat olinkin askarrellut jo aikoja sitten.



Ensimmäinen koesovittelu ja valokuvatus. Puuttuu vielä ikkunan tiiviste, lukkonapin reikä, jne. Kahvan maalailen mustaksi, tai etsin jostain mustat. Ajatuksena on jättää asentamatta vetolenksu, joka noissa on aina riekaleina. Ehkä laitan ne myöhemmin, jos voimat ja into riittää ne kunnostaa...



Hot ja Rod. Orkkiksessa on karvamattoa alareunassa. Taas jotain, joka pitää pussihousut naulassa

 

Etupuskurin käpyjä mietin, pähkäilin ja etsinkin pitkään. Lopulta tulin siihen tulokseen että järkyttävän isot puskimet kuuluu tähän 70 -lukuiseen, kaikessa karmeudessaan. Monta mieltähän noista voi olla, joo...

Eliten omia ei löytynyt, mutta saman aikakauden Thunderbirdin NOS kävyt löytyi budjettihintaan.

Thunderbirdin käpy, kuten puskurikin on sama, ainoana erona on käpyjen kumipalikat. Thunderbirdin kävyissä on valkeat viirut. Tosin kumit voi vaihtaa tai maalata. Marginaali asia, kun on ehyet ja siistit kromit