Ei autoja vaan kitaralakkoja?

Siis missä se lukee että ei käytä selluloosapohjaista?

 

En tiedä lukeeko missään, mutta kun viimeksi olen pajalla käynyt, niin 2-k polyuretaanilakka oli käytössä. Asiakkaan toivomuksesta kaikki on mahdollista. Mahdottomat sitten vähän pidemmällä toimitusajalla.

Mutta kuten aiemminkin olen sanonut, niin jokainen saa tehdä kuten hyvältä tuntuu.

Ja viulut ja vastaavat on ihan eri juttu kuin lankkusähkökitara.

 

Teksti kyllä viittaa selluloosapohjaisiin lakkoihin, mutta toki omansa saa lakata ihan millä haluaa. Otelauta tässä kuitenkin jopa öljyttiin.
Tällaisessa käytännössä umpilankussahan ei tule tuota ”kiristymisilmiötä” lakan ja verrattain ohuen puun eläessä eri tahtiin.
Rungon ollessa vahvaa umpilankkua, lakka ei pysty vaikuttamaan siihen mitenkään, joten viilulankkuihin varmasti sopii myös moderni polyuretaanilakka.

 

Paha neuvoa kun ei ole kuvaa pinnan nykyisestä kunnosta, eikä tietoa siitä, tuleeko kitarasta seinäkoriste vai työkalu.
Itsehän puleerasin vanhan halkeilleen lakkapinnan akustisesta kitarasta. Vaan siinäpä olikin tarkoitus säilyttää sointi ja vanhan hiukan kellastuneen lakan sävy...

Helpompi vaihtoehto kuin lakan poisto, uudelleen lakkaus ja kiillotus.
Mutta jos lähtökohta on kynnöspellon tasoa niin sitten tämä ei tietenkään käy.

 

Vaikka soundissa ei eroja huomaisikaan eri lakkojen välillä, niin tuntuman ja ikääntymisen suhteen niitä on helpompi havainnoida. Se on sitten ihan makuasia mitä kitaraltaan haluaa, mutta käytännössä Gibson on ainoa merkittävä valmistaja joka nykyään käyttää pääasiassa nitrolakkoja.

Eiköhän se viulunrakentaja ole lankkukitaroista puhuttaessa oikean sijaan väärä ammattilainen. Veneenveistäjältäkään ei lähtökohtaisesti saa parasta tietoa auto hommiin, vaikka molemmat ovatkin kulkuneuvoja.

 

Tuossa vielä erittäin hyvä ja asiaa valaiseva historiantunti soitinlakkauksesta:

https://www.thomann.de/blog/fi/pikainen-historiantunti-lakkauksesta/

Lopputulemana tässäkin:
....."Kysymys kuitenkin kuuluu: mikä pinnoite on oikeasti paras? Onko se nitrolakka, moderni maalausprosessi vai onko vanha vihannesöljytemppu tarpeeksi? Tämä on loppupäässä makukysymys, kuten soundi itsessään. Paras on se mikä miellyttää soittajaa eniten! ?”....

Itse olen ”aiemmassa maalarin elämässä” jostain syystä ajautunut myös jonkin verran soittimien lakkaukseen, käyttäen nimenomaan nitroselluloosalakkoja.
”Puristit” kuitenkin tilaavat paljon lakanvaihtoja joissa PU-pohjainen lakka vaihdetaan selluloosaan ja jos/kun syyksi kerrotaan olevan soundin parantaminen....siihen ainakaan maalarin on ihan turha lähteä mitään viisastelemaan.
Jos joku kokee esim.straton saundin olevan parempi selluloosalla kuin PU:lla, näin varmasti silloin myös koetaan asian olevan ja kaikki on tyytyväisiä.

 

En harrasta seinäkoristeita ja pintahan on sinällään oikein jees, semmoinen Pulliais-fenderin sininen.
Mutta siihen päälle kiinnostaisi saada vähän kimalletta, sävyyn sopivaa helmiäistä löytyy ja hilettäkin sekä ne 2k PU-lakka ja Mipan autolakkaa. Se, että kestääkö nitroselluloosa noita lakkoja, oli se kysymys. Mutta saahan sen vaikka vibrajousien alle testattua, ei näy kellekään vaikka keittäisi.

 

Eli makuasia, eikä käytetystä(tai käyttämättä jätetystä) lakasta voi päätellä onko kyseessä laatusoitin.

Puristilla tarkoitat tässä yhteydessä ilmeisesti nimenomaan noihin 50-luvun malleihin, eli les paul, stratocaster jne. vihkiytyneitä henkilöitä? Ihmekös se on, että niihin haetaan sitä autenttista fiilistä, jos miettii vertaukseksi vaikka jotain hot rod hommia kun kerran autofoorumilla ollaan. Vai meneekö pahasti metsään, jos veikkaan että lakan vaihdossa ei käynyt paljon Jacksonin, ESP:n, Ibanezin tms. moderneja "hevikeppejä"? Kuinka paljon muuten on paljon tässä yhteydessä vaikkapa ihan vuositasolla?

Maalarin kannattaa varmasti maalata mukisematta sitä mistä asiakas maksaa, mutta jos olisin maalari niin uskaltaisin tarjota kaikille halukkaille kitaristeille diiliä jossa kymmenestä samanlaisesta kitarasta viiteen vaihdetaan lakka, ja sen jälkeen joku soittaa niillä sermin takana ja kitaristin pitää näkemättä/koskematta sanoa mikä lakka on missäkin. Kaikki oikein, niin kitaristi saa lakan vaihdot ilmaiseksi, toisessa tapauksessa soittimet jää maalarille.