Pienien tuotantomäärien autoja?

Opelien kanssa on hankaluutena just se, kun niistä ei ole tehdas julkaissut vuosittaisia valmistusmääriä, on vain jonkun korin kokonaistuotantomäärät ja samaa mallia on voitu tehdä monta vuotta, vaikka niissä vuosimallieroja onkin, niin niitä ei välttämättä ole eroteltu tuotantomääriin.

Mutta tuollaisia Opel Kadett Combo-pakettiautoja on tehty '85-'92 47 938 kappaletta, ja uutena ainakin Suomeen tuodut sillä korotuksella tavaratilassa.

Mutta kun näihin Opeleihin päästiin, niin tulipa tuossa kesällä nähtyä rinnakkain pari aika harvinaista Opelia, tekniikaltaan myös tämä foorumin lukijoita varmaan kiinnostavia...
Tällainen:
http://koti.welho.com/atammi10/kuvat/Renko_Opel_2008/Renko_2008_ata_026.html
eli Opel Diplomat A V8 Coupe, valmistusmäärä 1965-1967 304 kappaletta, moottorina 327 SBC eli Opelin tyyliin "5.4 S", erittäin harvinainen tänä päivänä.

Ja sen vieressä oli parkissa vielä harvinaisempi tapaus:
http://koti.welho.com/atammi10/kuvat/Renko_Opel_2008/Renko_2008_ata_028.html
eli Opel Kapitän A V8, valmistusmäärä 1965-1967 113 kpl, samalla 327 SBC-tekniikalla, mutta perusmallin 4-ovisena Kapitän-versiona jollaisia ei juurikaan tosiaan tehty ja auto jäi melkoiseksi harvinaisuudeksi. Tämä kyseinen yksilö on vielä ihan aito laite, ei mikään jälkeenpäin tekniikanvaihto.

Tosin näistä tuo Diplomat Coupe on siinä mielessä harvinaisempi, että kyseinen coupe-kori oli täysin uniikki tuolle mallille, eli coupea ei tehty kuin nuo kolmisensataa kappaletta, neliovisia Kapitänejä, Admiraleja ja Diplomateja kyllä tehtiin sitten enemmänkin, ja varsinkin suoralla kuutosella varustettuna mikä noissa Kapitäneissä ja Admiraleissa oli peruskoneena, Dilpomat olikin peruskoneeltaan kasilla. Tai ei noi mitkään A-mallin K-A-D-Opelit kauhean yleisiä ole neliovisinakaan, varsinkaan tänä päivänä.

Amerikkalaisista autoista tuntuu olevan vain paremmin ja helpommin saatavilla noita varuste- ja värivaihtoehtojen tuotantomääriä vuosittain kun taas eurooppalaisista on usein julkaistu vain koko automallin valmistusmäärä missä on mukana koko ko. korigeneraation tuotantovuodet ja yleensä vielä eri tekniikkavaihtoehdotkin samassa ja eri ovimäärät ym., toki muutamia poikkeuksiakin on.

Muutenkin tämä lähenee filosofiaa, että mikä on harvinainen auto, onko se auto jonka kokonaisutuotantomäärä samannäköisellä korilla on pieni, vai lasketaanko tekniikkavaihtoehtoja ja vuosimalleja tai varuste-eroja tai värivaihtoehtoja. Ja entä rinnakkaismallit samalla peruskorilla, lasketaanko niitäkin mukaan?

Eli periaatteessa voi olla vaikka 2 autoa joista toista on tehty tietyllä nimellä, moottorilla ja varustelulla vaikka vain 500 kappaletta, mutta samalla peruskorilla pari miljoonaa kappaletta, tai toinen auto jota on tehty kyseisellä vuosimallilla vaikka 5000 kappaletta, mutta ko. peruskorilla vain juuri se 5000 kappaletta, tai vaikka 10000 kpl, kumpi näistä nyt sitten on harvinaisempi, toinen on harvinainen erikoismalli jonka kanssa samantapaisia on kuitenkin tehty miljoonia, kun toista automallia on ikinä tehty paljon vähemmän, mutta joista useampi on sitten vastaavia (vaikka vain erivärisiä tms)

Ja sitten tulee vielä nämä "harvinainen Suomessa" tai "harvinainen omassa kotikylässä"-tapaukset. Joku auto voi olla todella harvinainen maailmassa, mutta jostain syystä niitä on roudattu Suomeen useita ja porukka täällä meinaa että "noitahan näkee aina" tai omalla kotikylällä sattuu just olemaan juuri sellainen tai pari, vaikka auto sinänsä olisi erittäin harvinainen.

Esimerkkinä voisi olla vaikka juuri tuo Shelby Europa, vihreä yksilö aikoinaan joskus 70-80-lukujen vaihteessa seisoi naapurin talon edessä ajoittain (vissiin kyläilemässä) ja se oli useimmiten näkemäni jenkkiauto, eikä sitä silloin ajatellut että miten harvinainen sellainen on, kun se oli se juuri eniten nähty yksilö... Ja jossain kokoontumisajossa voi tulla myös melkoisia vääristymiä kun ultraharvinaisia autoja onkin rivissä useita. Ajatellaanko globaalisti vai lokaalisti...

(oho, tulipas taas kirjoitettua romaani, sori)

 

Toi mun '70 GSX on yksi 678:a. Edellisissä viesteissä mainituilla kikoilla varusteita valitsemalla saa tietenkin lukua pienemmäksikin.

Apollo White 187 kpl
Saturn Yellow 491 kpl

455 Stage I 400 kpl
STD 455 278 kpl

Automaatilla 479 kpl
Manuaalilla 199 kpl

jne. mutta oma kombinaatio on Saturn Yellow 455 STG I ja automaatti ja siis yksi 678:a

 

1971-72 Shelby Europa GT-350/500:a valmistettiin Mustang-pohjaisena 14 autoa, joista vain 2 autoa oli avomalleja. Näiden lisäksi tehtiin yksi kappale prototyyppinä 1971 Shelby Europa GT-250 pohjautuen 1971 Mercury Cometiin, johon moottori oli otettu kolaroidusta GT-40:sta.

Shelby de Mexico-autoja valmistettiin 1967-72 yhteensä n. 1.181 autoa, joista vm. 67 tehtiin 169 autoa, vm 68 tehtiin 203 autoa, vm 69 yht. 308 autoa, vm 1970 vain 1 kappale, ja vm 1971-72 n. 500 autoa, joista n. 200 kpl pohjautui Mustangiin ja n. 300 autoa Ford Maverick:iin. Näistä Mexico-Shelbyistä on jäänyt tiettävästi jäljelle vain muutamia yksilöitä.

Mustangit on yleisimmin ymmärretty Made in USA-autoiksi, mutta näitä tehtiin muuallakin: harvinaisia ovat Meksikossa, Venezuelassa, Perussa, Australiassa tai Hollannissa valmistetut Mustangit. Näiden tuotantomääristä ei ole tarkkoja tietoja.

 

Tälläinen euroauto oli yhdellä tutulla joskus...tai saattaa se olla vieläkin.
Harmi etten muista paljonko noita on valmistettu, mutta montaa se ei ollut.

 

Tuo on Opel Olympia A, valmistettu 1967-1970 80637 kappaletta että ei niin harvinainen kuin voisi luulla.

Auto oli Opel Kadett B:n "luksusversio" eli teknisesti perustui siihen, mutta Olympiassa oli erilainen keula ja maski sekä muutama korimalli joita ei Kadettiin saanut, noita viistoperäisiä 2- ja 4-oviset. Coupe oli samalla korilla kuin Kadettikin.

Ainakaan minulla ei ole eri korimallien valmistusmääriä, että montako noita 4-ovisia viistoperäisiä Olympia A:ita on tehty, eikä yksittäisen mallivuodenkaan tilastoja.

Toki onhan se vähän valmistettu jos verrataan tavalliseen Opel Kadett B:hen, joita on tehty yli 2 ja puoli miljoonaa kappaletta...

Opel Kadettin USA-vientimallissa eli Buick Opel Mini-Brutessa oli myös tuollainen Opel Olympia A:n keula.

Opel Olympia A jäi lyhytaikaiseksi malliksi, kun sen tilalle sitten tuli Opel Ascona A vuodelle 1970 mikä olikin ihan oma mallinsa.

 

Heitämpä tästä kans esimerkin, Moparin export-malleja on tänne aikoinaan rahdattu aikalailla, mutta muualla niitä on vähemmän. Näihin päiviin niitä ei kuitenkaan ole kovin säilynyt ja eivätpä taida nykyäänkään kummoista arvostusta osaksensa saada.

Optioesimerkkinä Amerikan hemmot kusi hunajaa kun kerroin niille eräällä forumilla, että mulla on omassani HD-alusta, sellaisia kun on ollut näillä koodeilla kuulemma vain Dodge D-500 optiossa ja siinäkin vain ällistyttävän harvinaisessa race-mallissa... ja ainiin, kaikissa Suomeen rahdatuissa Kingswayssa ja ilmeisesti myös Diplomateissa korimallista riippumatta.

 

Oon kyllä samaa mieltä siitä, että on naurettavaa, kun alan lehdissä hehkutetaan jonkun yksilön olevan huippuharvinainen, koska kyseisellä koneella on valmistettu kyseisellä vaihteistolla olevia autoja tätä väriä ilman ilmastointia vain viistoista kappaletta. Hohhoijaa.

On se meikäläisen '80 Olds Deltakin sitten varmaan sikaharvinainen. Se kun on Royale-malli, mutta optiolistalta on on ruksattu lähes kaikki ilmastointia lukuunottamatta. Illuminated entry-paketti ja aapparin meikkipeili himmennettävällä valolla esimerkiksi. Ja Dieselkoneella. Ja kaksivärimaalauksella, alapää paskanruskeana ja yläpää metallikultaisena. Ja vieläpä kilsamittareilla. Ei oo voinut montaa lähteä tehtaalta noilla optioilla.

Ja harvinaisemmaksi käy, kun tutkii auton elämää tehtaan jälkeen. Ensinnäkin autoon asennettiin isolohko. No näitä 455-Deltoja on Suomessa joka koivun alla, mutta tää onkin speciaalimalli 454:lla! Ja harvinaisemmaksi sen tekee se, että se on muutoskatsastettukin sille isolohkolle. Ja auton väri vaihtui Rollsin kartasta löytyväksi metallihohto vihreäksi. Kuinka monta paskanruskea/kulta-Deltaa on maalattu vihreäksi? Ainoa lajissaan siis, pistetään Ebaylle parilla sadalla tonnilla myyntiin, näitä ei tule vastaan kuin tämä yksi

No joo, jostain syystä oon harrastanut aina tosi massa-autoja. Eli kuplia ja tuota Deltaa. Ja moottoripyöräkin on tuutti-honda, joka taisi olla aikansa parhaiten myyviä isoja pyöriä. Ja mopo oli PV, niinku kaikilla kulman pojilla.

 

Onko suomessa noita '72 GS455:a useampiakin? Mulla on se eläkepäivillä oleva GS455 '72 -kiihdytin, ei kylläkään rekisterissä. Mutta aito on.

 

Joo esim. El Caminot ovat suhteellisen vähän valmistettuja, vaikka Suomessa niitä ei arvosteta suuren tuontimäärän vuoksi.

Ja Esim 1969 Opel Kapitän , joka jäi viimeiseksi vuosikerraksi mutta jakoi viimeisen KAD-opel korin . Niitä kai tehtiin vain muutama tuhat . muutenkin ei viimeistä Kapitän-Admiral-Diplomat -sarjaa tehty kuin 61 559 kpl yhteensä 1969-77 välisenä aikana, eli joku 7000 per vuosi?

Mulla on 1971 Admiral ja yksi paperiton 1969 Käpitän on tiedossa.

"Opel kept building these models until 1977, but found little success in the market; only 61,559 KAD cars were built from March 1969 to late 1977 (of which 4,976 Kapitäns, about 33,000 Admirals and about 23,500 Diplomats).

Just 4,976 Kapitan B models were built in 15 months."

Ja auto on vain "vanha Ooppeli", mikä lie Rekordi 99% mielestä.

http://www.diplomat-b.de/start.htm

 

Vaikkei nyt Jenkki ollutkaan niin joskus omistin Ranskalaisen Chrysler 2L Niitä oli tuotu Suomeen 12kpl. Tyyppejä 160,160 GT ja 180 malleja enemmän. Joo paalissa on ollu sekin harvinaisuus jo reilu 20v kun ei silloin ollut tallia Yksi mäntä maksoi kyseiseen autoon yhtä paljon kuin Fiat 600 koneen TÄYDELLINEN remontti porauksineen ja osineen. :wink:

 

Harvinaisin auto jonka olen omistanut: 1959 mallinen FARMARI Borgward Isabella jossa takaluukku aukesi sivulle päin.
Väitän että maailmassa on jäljellä alle 1-10 kpl juuri kyseisen vuosimallin farmaria???...

Suomessa harvinainen-57 Nomad myös "vähäinen" valmistusmäärältään (6103 kpl, sisältäen kaikki varustetasot/versiot) sekä ollen tehtaan KALLEIN VERSIO uutena.
-57 Chevyjä kuitenkin näkyy yllättävän harvoin tien päällä.
Yllättävää että juuri tätä kyseistä automaailman Classikkoa ei Suomessa monikaan kansanihminen tunne vuosimalliltaan saatika edes aina minkä merkkinen...juuri Discoveryltä katsomani ohjelma jossa kommentti "-57 Chevyllä on hauska ajaa koska kaikki tunnistavat auton" Ei päde Suomessa.
Auto on jenkeissä uutena ollut melko yleinen mutta kovan suosion ja kysynnän saaneena hinnat kovia ja harvinaisempia malleja aina vaan vaikeampi löytää. Pidän periaatteessa suurinta osaa 50- luvun siipiautoista tänä päivänä harvinaisina.
Itse omistan kaksikin enkä osaa niitä ultra harvinaisina pitää mutta hienoimpina autoina joita ainakin jenkkipäässä pidetään palasena Amerikkaa.
Jos löydät minkä tahansa tehtaan vuoden -57 version alkuperäisellä INJECTION systeemillä se on HARVINAINEN
Vähäisimpiä -57 Chevyjen malleja(STW) on muutaman kymmenen kpl määrät? joita esim: Yhdysvaltain armeija tilasi tietyin varustein.

 

Tässä oli tarkoitus tuoda framille vähäisen valmistusmäärän autoja/malleja joita tänne pohjolan perukoille on päätynyt.
Kaikki kunnia myös niille joita on vain vähän jäljellä, mutta jos kyseessä on paljon valmistettu malli, niin se on jo paljon laajempi ja epätarkempi määritelmä. Ja ehkä toisen keskustelun paikka.

 

Minulla on kaksi 59 Sotoa, toista valmistettu 1393 kpl ja toista 590 kpl.

 

Kyllähän se yleensä menee niin, että syy auton harvinaisuuteen on se, että monikaan ei ko autoa halunnut edes uutena vaan osti jonkun muun.
Monet harvinaisuudet ovat oman aikansa myyntifloppeja.
Kaikki harvinaisuudet eivät siksi ole mitään tavoittelmisen arvoisia tänäänkään, siis siinä mielessä että niitä arvostettaisiin.

On aika harvinaista (joskin mahdollista), että jotain "perheautoa" olisi tehty vain pieni rajattu sarja. Kyllä tehdas tekee ja automyyjät myy sen minkä kerkeää jos kauppa vain käy.

Joidenkin urheilumallien harvianaisuuden selittää sama mikä tänäkin päivänä, että sillä samalla hintaa saa paremman, nopeamman tai mulla tavalla houkuttelevamman auton joka ei taas olekkaan niin harvinainen.

 

Niin, omista kulkineista harvinaisin on varmaan 58 Chevy Delray delivery.
Ei ole henkilöautonpuolen malleja lainkaan vaan toimitettu tehtaalta tyhjällä peräosalla, piilofarmarina ilman takaverhoiluja ja penkkejä Ambulanssi ja ruumisautokäyttön.
Suomeen tuotu 2 kpl. km-mittarilla, tiheällä perällä, hd-alustalla, täysin ilman mitään varustelua, apparille ei ole edes aurinkoläppää. Tehtaalla laitettu 235 blueflame kuutonen vaikka tyyppilätkä on V8-koneisen auton.
Kukaan ei tätäkään uutena halunnut, ensimmäinen omistaja osti sen vuonna 1959

 

Itsellä Zim, joita kanssa melko vähän valmistettu, mutta itäautona ei nauti minkäänlaista arvostusta.

 

Tuo on puolitotuus. Jos esim. Buick tai Oldsmobile -muskeliautoista sanotaan että "but the price tag was stratospheric" (tai jotain vastaavaa) niin kyllä se minussa ainakin arvostusta herättää huomattavasti enemmän kuin se tavankansalle edullisemmin tehty ja hyvin myynyt sisarmalli.

Ja kuten tässäkin ketjussa on esiin tullut, esim. suomeen on tullut hyvinkin eksoottisia versioita ja kyllä niitä ainakin amerikassa tunnutaan arvostettavan.

Eikä kenelläkään ole Pontiac Parisiennejä ja niiden tuotantolukuja? Tästä autosta oli tosi yllättynyt eräs kanadalainen kaveri joka harvinaisuuksia kotonaan säilyttelee. Edes hän ei tiennyt ko. mallin olemassaolosta.

Tuo mitä kirjoitit, pätee tietenkin flopeissa, mutta niissäkin vain tietyn porukan osalla. Eikö esim. Edsel ole arvostettu?

 

Niin, no miten sitä arvostusta nyt sitten mitataan.
Mitataampa vaikka Edseliä saman ajan Impalaan. Jälkimmäinen myyntimenestys ja hinta tänäkin päivänä XX-kertainen, eli voidaan sanoa että vieläkin esim. 58 Impalaa arvostetaan monin monin kertaisesti verrattuna vastaavaan Edseliin.
No tottahan on sanottava että onhan Edsel tänäpäivänä klassikko ja harrastamisen arvoinen.
Halusin vain osoittaa, että miljoonia kappaleita tehty auto voi olla paljon arvokkaampi tänä päivänä kuin muutama sata-tuhat yksilöä tehty auto.

Kun taas vertaa vaikka 58 Mopareista esim kalleinta Imperialia ja vaikka sitten halvimmasta päästä Plymouth Belvedereä, niin aikoinaan yli 3 kertaa kalliimpi ja vähän valmistettu Imperial on varmaan 3 kertaa halvempi tänä päivänä jos lähdetään ostamaan vaikka 2 d Ht mallia.

Mitä tulee Pontiac Parisienneen, niin luullakseni se on Ruotsin yleisin 60-luvun USA-auto (silmämääräisesti Powermeetissä arvioituna)
tehty varmaan sadoin tuhansin. Nätti malli se coca cola pullon muotoinen.

 

Tuo on totta arvostuksesta, jokainen arvostaa mitä haluaa.
En tässä ajatellut asiaa myyntihinnallisen arvostuksen enkä myymisen helppouden kannalta. Ainakin minulle sopii, että "aarteitani" ei kukaan muu himoitse, eipähän tarvi niistä rahapulassa luopua. Aikaisemmin kirjoitin että tällaisia löytöjä voi tehdä edullisestikin. Minulle autojen pienellä valmistusmäärällä on suuri arvo, sitä arvoa ei autolle voi rahalla ostaa.
Maailmassa on paljon asioita joita arvostetaan ihan muotiseikkojen kannalta, arvostetaanhan tällä hetkellä muovisia Crocks -kenkiäkin.

Onko noiden Parisiennejen tuontantomäärät jollain tiedossa?

 

Ehkä se on sen takia Ruotsissa niin yleinen, kun niitä vissiin on tehtykin siellä