Huikea eka jenkkiautokokemus

Rotilas: "Ettei vaan ollut ko Swinger mariksesta?Jos oli niin mä muistan kanssa saman auton kun puotilan raitilla sillointällöin sen näin.Oli sen perheen tyttö
mun rinnakkaisluokalla aikanaan ja kun friidu sai kortin niin ajeli kans Swingerillä jokusen kerran ennenkuin vanhemmat ostivat hänelle Camaron.
Taisinpa olla siinä Camarossa kyydissäkin joskus v-82...
Todella hienoa jos Swingeri on säilyny perheessä ja kunnossa."

Kyllä. Sama auto ja sama tyttö.

Kärry on tosiaan perheen tallissa edelleen. Joskus olen sitä yrittänyt ostaa. Mutta eihän se ole myytävänä tietenkään.

 

Eka kerta tais olla kun käytiin kaverin perheen Dartilla elokuvissa, muistaakseni Asterixia katsomassa. Tai sitten Riemukuplaa. Anyway, olivat vuoden jenkeissä ja muuttoautona kotiintuomisena tuli noin vm. ´74 Dart (silloin uusi). Neliovinen, vaaleansininen, kutosella, rattimanuaalilla ja keinonahkasohvilla varustettu todellinen neekerimalli. Ainoa lisävaruste taisi olla takapuskuritarra joka oli Ameriikassa muotia siihen aikaan. Sitä en muista mitä siinä luki, ehkä joku J. Carterin vaalitarra. Muistan vaan että oli se hienoa päästä oikean jenkkiauton kyytiin. Ollille vaan terveisiä jos sattuu roikkumaan OD:llä! Mitään tartuntaa se ei kuitenkaan päässyt aiheuttamaan koska tauti on meikäläisellä synnynnäistä...
Toinen mieleenjäänyt kerta oli kun jokunen vuosi myöhemmin tultiin ruotsinlaivalta ja päästiin kotiin Delta88 -taksilla. Kyyti oli sen verran mukavaa että meikäläinen olisi jäänyt autoon istumaan pidemmäksikin aikaa mutta käsky kävi että nyt ulos.

 

Joo, toi on hyvä neuvo, lapset ymmärtää hienojen autojen päälle.

Tuli mieleen kuinka meille kävi tai oli käydä, kun kaverini kanssa jotain piti touhuta eli hakea avolavalla jotain kahdenkannettavaa, menin siis heille avolavallani. Hetken siinä kaverin pihalla juteltiin ja meinattiin hypätä hyttiin ja hakea jostain ne mitä lienevät olleetkaan, kun yhtäkkiä kaverin ehkä kolmevuotias poika joka oli pihalla omissa oloissaan leikkinyt, puhkesi itkuun! Hetken katsottiin kaverin kanssa kysymysmerkkeinä toisiamme, napattiin poika kainaloon ja pickupin sohvalle siihen meitin väliin ja sitten menoksi. Eipä tarvinnu kenenkään ihmetellä mistä itku, se katkes ku leikaten, kun otettiin poika messiin...

Tarttis muistaa aina että lapsille tuomoiset elämykset (kuten bensakasilla varustetulla isolla pickupilla ajelu) on paljon suurempia kuin niihin tottuneille aikuisille.

Äsken rupesin oikein muistelemaan, ja tosiaan, kyllä taas muistankin sen ensimmäisen tai erään ensimmäisistä elämyksistä. Naapurin sedällä, joka oli hyvin suurikokoinen ja lihava, oli Chevrolet. Saattaa olla että se oli vm. 1951-1952 ja todennäköisesti neliovinen sedan, tummmansininen väriltään. Siis 210? Kutoskone varmaankin ja manuaalivaihteisto. En koskaan päässyt tämän auton kyytiin eikä sillä paljon ajeltukaan, olipahan vain siltä varalta tallissa omakotitalon kellarikerroksessa. Sen muistan, kuinka minua kummastutti että miksi naapurin setä ajoi aina autonsa talliin etuperin (siinä oli siis ajoluiska) ja joutui peruttamaan ulos, kun kaikki muut saman kadun asukkaat joilla oli samalla lailla autotalli maan pinnan alapuolella, peruuttivat talliin ja ajoivat etuperin ulos. Kysyin isältäni asiaa ja hän totesi vain että siinä on lyhyempi välitys peruutusvaihteella kuin ykkösvaihteella joten on helpompi ajaa ylös tallista peruutusvaihteella... Jätti sanomatta sen että yleensähän kaikissa autoissa oli sama tilanne...

Osoitti että isäni, joka ei ollut millään lailla tekemisissä tekniikan kanssa työssään tai edes harrastuksissaan vaan muusikko, tiesi jotain myös autojen tekniikasta. Ainakin teoriaa.

Aavistelen, että jenkkiautokiinnostus on syvempää juurta, koska isäni oli syntynyt USA:ssa. Vaikka hän ei asiaa julki tuonutkaan, taisi aina hänkin ilahtua jenkkiauton nähdessään, kuten nykyään minäkin. Vuonna-64, kun hän osti uuden A-mallin Kadetin autokseen, kysyin Viikko-lehden Valiant- mainosta katsellen, että miksi hän ei ostanut Valiantia? Hintaero ei ollut mikään hirmuinen, ehkä tonnin kalliimpi oli Valiant (Kadett 4900mk - Valiant 5900 tjsp.) Vastaus oli että kyllä Valiantkin oli harkinnassa, mutta pienempi auto olisi kätevämpi käytössä.

Siinä vaiheessa ajattelin että kuten lehmä on märehtiväinen, on ihminenkin erehtyväinen...

 

Muistan joskus nassikkana kun yksi naapureista osti itselleen jo legendaarisen '58 farkku-Chevyn, Banana haulerin. Se vei lapselta järjen. Pelkästään jo se moottorin soundi oli jotain uskomatonta, ja kun kaverin kanssa saatiin olla auton kyydissä ihan muutaman sadan metrin mittainen lenkki. Se vakuutti loppuiäksi

 

Joo.Mun eka perseeseen tuntuva kosketus jenkkeihin oli enonmooseksen 64 dartti.Elettiin jotain vuotta 71 ja se oli hommannut hienon auton ja yksi sunnuntaiaamu sano mulle että hyppää poika kyytiin.Ja näin me lähdettiin ajelulle Pirkkalan kesoililla ja mulle ostettiin oikea gulf porshe leikkiauto.Voi sitä onnen päivää.
Eno myi sittemin darttinsa ja porshekin hajosi mutta johonkin takaraivoon jäi ilmeisesti joku vamma kytemään.
Muutama vuosi tästä muutimme oikein kaupunkiin ja siellä meidän mäellä oli oikein kaksin kappalein 65 mustangeja niin homma alkoi oleen selvä.Jenkki pitää joskus hommata.
Mutta oli ko mäellä myös legendaarinen twin cam mosse jota varsinkin talvisin odoteltiin töistä palaavaksi ja Vuorenpään äijän näyttäviä ajolinjoja ihailtiin kun se mossella sladitteli.
Viimeinen niitti oli se kun sikaariporras Manun johdolla kävi pelaamassa lentopalloa mun isän joukkuetta vastaan ja autottomina saatiin kyyti sikaariportaan loistoautoissa varalasta keskustorille.Se vasta mielettömältä tuntui.
Kun ajokortin sain niin jotain vaikutteita olin nielly sillä kesät ajelin jenkillä ja talvet mossella.Näin pysyi tasapaino suurvaltojen välillä.
Ja jotain se dartti myös vaikutti sillä olen omistanut 64 dartin ennenkin ja taasen sellaisen hommasin.Tosin nyt farmarimallin.

 

Olikos toi Delta taksissa Kuopiossa? Pentuna on nääs tullut oltua sekä sinisen? diesel Delta 88 taksin että ruskean diesel Cuttlass-taksin kyydissä Kuopiossa 70/80-luvun taitteessa. Jäivät mieleen. Tosin taisi useampi diesel Olds olla taksina Kuopiossakin..

 

Seitkytluvun puolessa, isän velipuolen 62 galaxien punaiselta etusohvalta on ensimmäiset jenkkiauto muistot. Sen auton leveys tuntui käsittämättömältä, finn datsunin jälkeen.

 

Eipä noita varsinaisesti ensimmäisiä kokemuksia jenkkiautoista silleen muista, kun oli niin snadi kun faijalla oli työsuhdeautona 50-luvulla T-Ford. Kyseinen auto syttyi tankkauksen yhteydessä palamaan ja sen auton historia loppui talveen -58.

Haagassa asuessa jenkkejä näkyi aika paljonkin ja kait ne kaikki vaikuttivat jollain tapaa. Mitään sellaista naps, tulin uskoon kokemusta ei ole.

Joskus 60-luvun alussa naapurirapussa asui Kari Suomalainen ja sillä oli Valiant. Hänen poikiensa Petterin ja Valtterin kanssa tuolla autolla sai useinkin kyytiä. Naapuritalossa asui tuolloin joku johtaja, en muista mikä, joka joka aamu haettiin ja ilta tuotiin isolla mustalla Chryslerillä ja kuskilla oli oikeen virkapuku. Tota autoa ja sen saapumista oikeen kytättiin välillä.

 

Juu, minullakin vierähtää tuonne 50-luvun puolelle. Ainakin meilläpäin taksina näkyi tuolloin vaan amerikkalaisia, popedaa ja mersua. Minut sitten kerran kärrättiin sairaalaan paikattavaksi, ja kulkupeliksi osui viininpunanen Nash. Tosin ei se ihmeempää ahaa-elämystä aiheuttanut.

Mutta sitten -60 luvun alkupuolella hiffasin sen pihvin itse asiasta. Faijan työpaikan pikkujoulusta tullessa honkajoella oli taksina Fairlane, siinä oli semmoset hienot tähtäimet lokasuojien kärjissä, ja tilaa, sitä oli. Ja lämpöä.

 

Hmm...ei kai Kari Suomalaisella vaan ollu ennen Valianttia Bedford-merkkistä autoo? Vai oliko poikain ikäjärjestys se mikä tuossa viestissä nimien...?

 

Meikäläisen eka kokemus jenkkiautosta oli joskus alle kouluikäisenä tehty matka faijan työkaverin 64 tai 65 4D Valiantissa. Taisi olla sininen...

Ei se silloin vielä kauheesti sytyttänyt, amerikan kipinä iski vasta myöhemmin. Tosin, onhan toi mieleen jäänyt, toisin kuin kaikki ne muut autot, joiden kyytiin pääsi/joutui :wink:

 

taitaa nykyään olla ne vihreät aatteet.

tosin samanlaista huuhaata molemmat

 

Kari julkaisi sellaisen Autokirjan jossa oli hänen piirustuksiaan ja kommenttejaan. Kannessa hän kuuntelee Aspenin sivuääniä lääkärin stetoskoopilla. Joka tapauksessa hän mainitsee tuossa kirjassa että jossain välissä hänellä oli pikkuinen Morris (Mailer?), jonka vaihtoi johonkin isompaan brittiin joka oli aina hajalla, ja sitten alkoi amerikkalaisten aika. Hänellähän oli pitkään n.'64 (+- pari vuotta) Rambler (American), jossa oli rekisteritunnuksen kirjaimet BB muistuttaen sen ajan ihanteesta Brigitte Bardot'sta. Sen hän taisi vaihtaa 70-luvun lopussa tummanvihreään Aspeniin, eikä hänellä sitten enää muita autoja ollutkaan. Aspenhan oli Karin kuoltua myytävänä jossain aviisissa, harmi kun ei ollut silloin löysää rahaa millä ostaa.

Kari Suomalaisen panos suomalaiselle autoilukulttuurille oli ilmeisesti lausahdus: "Kaikki autot jotka on valmistettu Detroitia idempänä ovat itäautoja." Kun jonkun ison lehtitalon juoksupoika meni kerran hakemaan häntä talon isolla Mersulla, hän motkotti vähän että pitää matkustaa itäautolla.

 

Mun eka kokemus jenkeistä tuli joskus 10-vanhana. Olin kaverin kesämökillä käymässä ja sen sískon poikakaveri kurvasi tontille neliovisella -66 Ford Fairlanella. Auto oli valkoinen ja sen kyljessä oli punainen metalflake-raita ja perä kohti taivasti, tietty elettiinhän 70-luvun loppua. Ja takana leveät mustat peltivanteet. Faikkua siinä kuolatessa kaveri sanoi, että heitetään autolla pieni lenkki, jos kiinnostaa ja kiinnostihan se... Ei muuta kuin kyytiin. Kaveri väänsi virta-avainta ja vakio 289-pikkulohko pärähti käyntiin tavalla joka sai autottomasta perheestä tulevalle kylmät väreet menemään selkäpiissä... Mökki tie oli hiekkainen ja kuoppainen, joten sitä köröteltiin kävelyvauhtia. Päätiellä päästessämme näimme, kun vuorotyöläiset polkivat töistä läheisestä Outokummun tehtaasta. Tässä vaihessa Faikun omistaja ruuvasi kuskin sivulasin alas ja huusi täysiä, että "Annetaan köyhille vähän pakokaasua!" Sen sanottuaan mies polkaisi kaasun pohjaan, pökkäsi rattikarahkasta ykkösen pesään ja lukottomasta perästä huolimatta mentiin takarenkaat savuten sivuluisia seuraavat 30 metriä. Sen jälkeen ei tarvinnut miettiä, minkä auton ostan kun saan ajokortin. Jenkin heti sitten ostinkin ja kuinka ollakaan -66 Ford Fairlane GT 428 HTCoupen, manuaalilla ja 9-tuumaisella lukkoperällä varustettuna. Tämä päivänä mulla on myös avomallinen -66 GT, joten syystäkin voidaan sanoa tuolla ekalla jenkkikokemuksella olleen pysyviä vaikutuksia tajuntaani! Ja siitä olen vain onnellinen...

 

Aika lähellä, hän asui silloin Jännevirralla. Osti muuten Diesel-Cutlassin seuraavaksi mutta valitteli että on liian pieni. Diesel-Oldseja oli tosiaan taksissa jonkun verran...

 

Tuo pitää paikkansa. Itse pääsin joskus 90-luvun alussa (olin ehkä jotain 13v) isosiskon ja sen silloisen poikakaverin kyytiin, kun näillä oli sen veljen Fordin pickuppi lainassa jonka tämä oli YK-joukoista tuonut. Aikaisemminkin olin aina kasin äänistä tykännyt, mutta kun kuski antoi hieman happea ohitukseen niin kyllä oli suupielet niiin korvissa tällä pojalla..
Sen jälkeen aina haaveillut jenkistä, mutta aina on "järki" voittanut seuraavan auton hankinnassa. Sen verran lähempänä kyllä ollaan että kasikoneinen auto löytyy, mutta sekin saksalaisten tekemä anteeksi..

 

Itsellä ei varsinaisesti ollut nuorena(ainakaan muistaakseni) hirveästi kokemuksia jenkkiauton kyydissä istumisesta. Toki monella kaverilla oli vanha jenkki ja siitähän se innostukseni varmasti saikin alkunsa, kun muut sanoivat aina, että hommaa sitten kortin saatuasi "oikea auto".
Sitten päätin kortin saatuani hommata "käyttöautoksi" 90 V6 Camaron. eihän se mikään kunnon jenkkipeli ollut, mutta siitä se sitten lähti ja vuoden päästä ajokortin saamisesta ostin 70 dusterin. Tämän jälkeen on tullut mm. mercurya, Chevrolettia yms

 

Nyt en muista kumpi sattui aikaisemmin (80-luvun alkua kuitenkin elettiin).
Naapurissa kävi kylässä naapurin isännän lapsuuden kaveri isolohko transamilla (jostain 70-luvun alkupuolelta) ja kävihän tuo kyytiä antamassa. Kiihtyvyys oli melkoinen eurojen ja japsien kyytiin tottuneelle...
Isäukon edesmennyt serkku hankki parin vuoden ikäisen aspenin ja pääsin jopa nassikkana ajamaan sillä pienen pätkän. Automaattivaihteisto oli uutta ja ihmeellistä, samoin kuin penkkien sun muiden mukavuus jälleen kerran eurojen ja japsien "mukavuuksiin" tottuneelle...

 

Minä vietin lapsuuttani 1970-luvun Hämeenlinnassa ja siellä jenkkiautokanta muodostui lähinnä kahdesta lähes identtisestä viininpunaisesta '52 Chevystä, joissa erona oli lähinnä takavalot jotka toisessa oli vaihdettu ja toisessa oli alkuperäiset... ne eivät kuitekaan olleet omasta mielestä kovinkaan makeita, sellaisia pullakorisia...

Mutta paljon sävähdyttävämpi kokemus oli kun naapurin tuttavat tulivat aina silloin tällöin niillä käymään kylässä ja silloin siinä naapurin talon edessä omakotialueella seisoi kadun varressa sellainen auto mikä kiinnosti vähän enemmän... metallinhohtovirheä valkoisella rättikatolla varustettu avo-Mustang, vieläpä täynnä merkkejä joissa luki "Shelby Europa"... Kyseinen auto on myöhemminkin tunnettu yksilö ja oli tuolloin vielä lähes uusi. Se oli aina tapaus kun sitä pääsi näkemään.

Juuri muita jenkkiautoja ei sitten tuolla nähnytkään, mitä nyt joku erikoinen taitelija ajeli viikset ja stetsoni päässä Aspenillaan ympäri kaupunkia silloin tällöin. Räyskälän lentokenttä oli kuitenkin lähellä ja siellä käytiin katsomassa kaikki drag race-kisat vaikka polkupyörällä tai mopolla ajaen jos ei saanut kyytiä omalta tai kaverin faijalta. Jenkkiautointo oli kova, mutta omat autot kortin saannin jälkeen olivat kuitenkin euroja ja vasta yli nelikymppisenä sitä lopulta pääsi oman V8:n makuun... Olihan niitä tutuilla ollut ja itselläkin käytössä (mm. pitkäaikaiseksi vuokrattuna) aiemmin.