Kulta..saisko mennä talliin?

Naimisissa 21v, pari skidii himassa, 20 ja 18v. Aika paljo sitä ehtii 18 ikävuoteen mennessä. Harrastettuu on tullut ihan liiankin kanssa eikä toi kauheesti tunnu hellittävän; tyhmä pää ni kärsii koko kroppa. Pitäis saada joku EI-kurssi käytyy. Skidei ei vois vähempää kiinnostaa noi rottelot, ei ikinä mukana tallissa tai taphtumissa. Eikä tarvi mun puolesta ollakaan.

 

aika /ceestä jos autonrassaus on elämäntarkoituksena. mut ikävää sekin on jos varsinkin käyttöauton kunnossapitoon pitää anella lupaa.

 

Samapa se itelki remppaamaton lue pilaamaton vm -42 rintsikka purueristein joka työnalla paraikaa Ja ilpo täl hetkel tuo lämpöö ja enskuus viel TLU ja sit joskus ku sähköt valmiit patterit...

Ja oon eukolle koittanu mökil ja edellisel "kakluunil" opettaa puilla lämmittämisen jaloa taitoa... Tahtoo vaa pellit pistää liian myöhään kii. Mut puut kyl osaa hakee ja sytyttää tulet.

 

.

ai noin nuori poitsu onnittelut pari asiaa.. vaimollasi todennäköisesti on menossa baby blues-kausi, joka on ihan normaalia ja aiheuttaa kitkaa suhteeseenne, etkä ehkä kykene näkemään metsää aivan kokonaan puilta ja huomaat helpoiten vain tämän talliproblematiikan..
[huom! erotusdiagnostisesti olisi kuitenkin tärkeää selvittää ettei kyse vaimosi kohdalla ole synnytysmasennuksesta, joka voi olla hyvinkin vakava tila, mikäli aiheellista niin ilmaise huolesi tästä vaikka neuvolan terveydenhoitajalle tai lääkärille vaimosi tietämättä. ammattilaisina osaavat kysellä sopivia asioita seuraavalla kerralla vaimoltasi.]

epäilen, että vaimosi vetää ”tallinarusta”, koska se on sinulle tärkeä juttu ja hän tietää saavansa sillä huomiotasi. sinun tulisi löytää keinoja osoittaa vaimollesi, että hän ja lapsenne ovat se maailman tärkein juttu eikä talliprojekti. on vain kaksi keinoa. puhuminen ja teot.

selvitä itsellesi mitä talliprojekti merkitsee sinulle. kerro tämä vaimollesi. kerro, että talliprojektin edistäminen saa sinut hyväntuuliseksi ja energiseksi, ja sellaisena sinusta on enemmän iloa ja tukea perheellesi. olet paristo, joka pitää ladata tallissa. paristo menee rikki, jos sitä aina vain pikaladataan välillä pitää tehdä purku ja hidaslataus, joten silloin tällöin tallissa menee enemmän aikaa, mutta niinäkään tunteina et milloinkaan unohda vaimoasi ja lapsiasi.

sinun on toki ensin itse sisäistettävä, että vaimosi ja lapsesi ovat kaikki mitä sinulla on.

vasta tämän jälkeen sinulla on mahdollisuus vakuuttaa sama asia vaimollesi 8)

 

Re: .

Kaikkea minäkin olken kokeillut. Mutta paras on kun alkaa kiehnäämään koko ajan vieressä harmiksi asti jonkin aikaa niin sitten sinut JO POTKITAAN talliin ja saat olla jonkun aikaa. Sitten taas kiehnäät jne jne.

 

harvoin meil on ollu ongelmaa isännäl päästä tallille. iteki tuli aikoinaan ennen poikaa ( ja poikaa ootellessa kunnes neuvolatäti kielti) autettua tallilla jos pysty. pojasta polvi taitaa parantua, pyörän pultit menee jo aika hyvi kiinni ja teräsharjalla on kiva putsata isin harrastepelin ovia ennen ku kukaa ehtii välii. eihä sitä mitää opi jos ei anna opetella.

 

Aikasemmin toi akka oli kai jonkunveran mustasukkanen tolle harrastepelille, eikä tykänny ku tallilla tuli luuhattua aikalailla. No, vuosien mittaan on kasvettu ja vaimokin ymmärtäny, että onnellinen parisuhde vaatii myös omaa aikaa. Tarvittaessa talliaikaa löytyy minkä tarvii. Niin myös akalle joka sitä tosiaan osaa käyttää löydettyään hevoset. No tytär 10v. on vähintään yhtä innostunu kaakeista kuin eukkokin ja kimpassa menevät. Poika 4v. seuraakin sitten isin jalanjälkiä ja on ehkä innostuneempi autoista kuin isänsä... Joten mulla ei ole valittamista. Hyvin toimii kun muistaa että parissa on kaksi.

 

Kyllä sitä itekki tuli varmasti joskus 10 vuotta sitte jotain kitistyä exän talleilusta. Kyllä kai mä siellä iteki taisin jonku verran pyöriä ja tehdä jotain enemmän tai vähemmän hyödyllistä. Tai omia juttuja... Myöhemmin exää piti potkia lähtemään jonnekin kavereille/tallille.

Sehän on selvä, että lapset vie aikaa. Jos niille ei halua antaa aikaansa, ni sit on parempi pitää housut tiukasti jalassa.

Nykyään ymmärtää, että se oma aika on tärkeetä itse kullekin. Jos joskus vielä saa sen talon tallilla ja miehellä, ni voi sit potkia sitä miestä sinne talliin, että saa ite rauhassa touhuta omia harrastuksia. Ja kun tekevä luonne on, niin tottahan mulla omat harrastetilat pitää olla. 8)

Ei ne asiat muuten selviä, ku puhumalla. Ajatuksia kovin harva osaa lukea...

 

Ei oo mitään ongelmaa, silloin tällöin ku emännän käyttöropposta ruuvaa niin muijaa remppaa samaan aikaan mun kämppää ja kun on viikolla vapaata niin on ihan vapaa menemään autoa laittamaan eikä tuu natinaa. Enempi työ ja lompakon paksuus haittaa harrastusta.

 

Se että asioista keskustellaan perheen sisällä, ei kyllä ole merkki mistään nössöilystä tms. jos joku sitä väittää.

Kun puoliso alkaa kritisoimaan toisen harrastusten parissa viettämää aikaa, on se merkki siitä, että toinen kokee kotitöihin (ml lastenhoito) käytettävän olevan epätasapainossa puolisoiden välillä tai odotukset parisuhteessa vietettävän yhteisen ajan suhteen eivät jostakin syystä toteudu. Suhde ei siis ole kaikilta osin tapainossa.

Silloin kyllä kannattaa nostaa se kissa pöydälle ja alkaa yhdessä keskustelemaan asiasta ja miettimään niitä vanhempian velvollisuuksia kodin ja lasten suhteen ja sitä, miten ne työt voitaisiin jakaa uusiksi molempia tyydyttävällä tavalla. Ja käsitellä sitä yhteistä aikaa erillisenä asiana ja kaiken tämän, myös noiden vanhempian velvollisuuksien, suhdetta molempien haluamaan omaana aikaan esim. harrastusten parissa.

Sillä, että haluaako se toinen osapuoli keskustella näistä asioista, ei ole mitään väliä, jos halua parisuhteen säilyttämisen puolesta on. Tämä kannattaa tehdä selväksi jo siinä vaiheessa kun alkaa kyseistä keskustelua vaatimaan. Asiahan itsessään on kuitenkin aika perustavaa laatua oleva ja sen tärkeys pitää olla osapuolille selvä, ennen kuin asioista keskustelua edes aloitetaan.

Pelisäännöistä sopiminen myöhäisessä vaiheessa on käytännössä muutenkin hankalaa, koska tietyt jutut ja käytännöt ovat jo vakiintuneet ja keskustelut menee herkästi poteroiden kaivamiseksi noiden jo vakiintuneiden käytäntöjen puolustamiseksi, joita se toinen osapuoli ei välttämättä koe tasapuolisena.

Siksi pitäsi koettaa listat ylös ne itselleen tärkeät velvollisuudet, asiat, toiveet ja oman ajan tarve etukäteen ja lähteä rakentamaan sitä tervettä keskustelua noiden listausten pohjalta. Näin molempien osapuolten toiveet ja koettu epäoikeudenmukaisuus tulevat viimeistään tässä vaiheessa sen toisen osapuolen tietoon. Siinä saattaa sen toisen osapuolen silmät avautua ja moni itsestäänselvänä koettu asia osoittautua käytännössä joksikin ihan muuksi.

Itse olen tuon sokeuden takia joutunut tarpomaan suossa ja kun nää jutut sitten sen suossatarpomisen jälkeen alkaa itselleen kirkastua, niin siinä on itsetunto aika kovilla. Ja jos jotain tästä olen oppinut, niin sitä olen sitten koettanut myöhemmässä vaiheessa parhaani mukaan hyödyntää, jotta vältän samat virheet.

Parisuhteet ei yleensä kaadu johonkin yksittäiseen asiaan ja esim. autotallissa vietty aika ei ole riittävä peruste suhteen lopettamiseen. Suhteen kaatumisen taustalla on aina nippu muitakin ongelmia ja tuo toiselle osapuolelle tärkeä asia (esim. harratus) tuppaa yleensä tulemaan syntipukiksi, jolla eroasiaa on tutuille ja sukulaisille helppo ja nopea perustella.

 

Harri S kirjoitti paljon asiaa.

Ylipäätään kannattaisi miettiä ennen sitä kun lyödään yhteen, jos omat ja kumppanin arvot eivät joissain asioissa kohtaa, että onko valmis itse sopeutumaan toisen tekemisiin.

Jos vastaus on ei, mutta kuvitelma toisen muuttumisesta haluttuun suuntaan sitten ajan myötä on se suunnitelma mihin päätöksessä nojataan, niin kannattaa miettiä vielä toisenkin kerran.

Mä tein aikoinani EXälle selväksi, että tällainen mä olen enkä muuksi muutu. Sellaisena silloin kelpasin, mutta muutaman vuoden päästä olisi pitänyt kuitenkin olla jotain muuta.

Mutta en mä kaikesta voi sitä syyttää. Olen tehnyt paljon virheitä ja jättänyt asioita tekemättä, silloin kun niitä olis vaan pitänyt uskaltaa tehdä.

 

Miksiköhän maat on täynnä katkeroituneita sinkkuja

No koska tänäpäivänä olet poikkeava ,jos et käy treenaamassa kolmesti viikossa,opintopiirissä savenvalantaa oppimassa kahdesti ja kavereitten kanssa karaokea laulamassa Perjantaisin.

Ylitöitä viikolla ja viikonloppuna sitten menee molemmat tallille,toinen hevos ja toinen hevosvoima sellaiselle ja muksut ehkä isovanhemmille.

Kaikki tää ehkä sujuu nuoruudeninnolla jonkun vuotta,mutta ehkä joku päivä huomaakin se toinen, että mitä yhteistä meillä nyt on,paitsi velat ja muksut ja kuka on "tuo vieras joka kuorsaa tuossa vieressä"

 

Siksipä ne pelisäännöt kannataakin sopia HETI aluksi... Ja jos EI käy niin vaihtoon. EI tule sitten myöhemmin mitään epäselvyyksiä.

Se on vähän niin kuin skuru, perässä ei kannata juosta, aina tulee uusi kun pysäkillä vaan odottaa . Näin "keski-ikäisenä" tuonkin totuuden jo allekirjoittaa.

 

meillä ei onneks puututa talli ropailuihin varsinkaan silloin kun on emännän autosta kyse

 

Ei nämä mitään rakettitiedettä ole, jos parisuhteen kummallakin osapuolella on kaikki murot kupissa ja hippunen maalaisjärkeä tallella. Tai edes siellä tallilla.

 

.

jotain 12h eilen ja tänään 5h. eilen oli kotona tänään nou

 

Hyvä näin!

Ei oo mitään sitä vastaan et toinen osapuoli viettää aikaansa tallilla. Kyllä siellä itsekin viihtyy kun on jotain järkevää ja mielekästä tekemistä. Itsellä kun ei oo tällä hetkellä omaa kivaa projektia (on mietinnässä)...ja pyykkikone on tullu tutummaksi. Tilanteet muuttuu, ties vaikka löytäiskin jonkun kivan harrastepelin. Jos sellaisen Dodge Aspenin sais hommattua niin mieliala ois jo näin paljon parempi.