Uusin Klassikot-lehti.

Tästä ei kai ollut vielä topikkia? Haku ei löytänyt mistään.

Siihen nähden, kuinka suuren masennuksen ja harmin tuorein Mobla sai aikaan päässäni, niin nyt puolet uusimmasta Klassikosta luettuani olen ollut ihan täpinöissäni. Viime aikoina kun lehti tahtoi luisua tylsäksi mutterientisöityjen pintapuoliseksi esittelyksi tai entisöimättömyyden anteeksipyytelyksi, oli tähän numeroon saatu perin mielenkiintoisia aiheita. Edes Kautonen tylsillä faktaluettelo-jutuillaan ei ollut saanut Corona-artikkelia pilattua, ja Harri Onnilan ja Jan-Erik Laineen jutut ovat olleet loistavan lennokkaita miltei alusta asti.
Viime numerossa (?) oli se jokin Volvo (700-sarja?) juttu, joka oli niin puuduttavaa jorinaa ettei jaksanut edes puoleenväliin. Nyt paistaa taas aurinko risukasaan, ehkä jatkossakin jaksan lukea suomalaisia harrastelehtiä.
On ollut jo mielessä siirtyä tyystin Henrik Von Shatzin aviisien lukijaksi, ne ei ole ainakaan tylsiä. Retro ja Vanhat Koneet -tilaukset on tullut jo terminoitua kun lehdet alkoivat vaan toistaa itseään.

 

Aika nopeasti Klassikko lehti on selattu/luettu. Se lehden harrastama linja journalistisen kriittisyyden puuttumisesta kyllästyttää. Eli kaikkia autoja voidaan vain kehua, ettei vaan kukaan lukija vaan hermostu jos oman suosikkiauton tyyppivioista kerrotaan. Tai jos niistä mainitaan jotain, se esitellään puolustavaan tyyliin, esim: Alfa-Romeoiden sähkövikoja on aina liioiteltu, tai 70-luvun ranskalaisten autoen ruosteongelmat olivat Esson baarin juttuja jne...

Mielenkiintoisinta Klassikko lehdessä on se, että mistä ne löytää niin ihmeelisiä, ei autoja, vaan autonomistajia: Esim. Saab 900 esittelyssä auton omistaja osti uutena 2 autoa, jotta toinen jää varalle... Ei herätä luottamusta Saabia kohtaan, jos uutena pitää ostaa 2 autoa kerralla. Tällä -89 mallin vara-auto Saabilla oli lehden ilmestyessä ajettu 9400 km, joten ilmeisesti se ykköskäyttöauto Saab on toiminut kuitenkin ihan hyvin.

Samassa Saab artikkelissa auton omistaja kehuu erinomaisesti toimivaa merkkihuoltoa: Kerran kävi niin, että yhdessä 900:ssa oli yksi jarrulevy hieman kulunut, siinä oli uria. Sanoin, että vaihdetaan kaikki levyt ja palat.
No kyllä merkkihuolto varmasti toimii hyvin kun vie säännöllisesti kassikaupalla sinne rahaa ja kun asiakas itse haluaa vaihdattaa ehjiä osia uusiin.

Myös Ford Caprin esittelystä hauska lainaus siitä, että omistajansa mielestä auto pitää olla puhdas: Tarkoitus oli päästä puhtaalla autolla Kekkosen kaupunkiin, sillä eihän nyt turisti likaisella tohtinut. Viisi kertaa siinä matkalla pesin ja kuivasin auton. ???? Mahtaa matkustaminen olla Fordilla aika hidasta? Mitäs jos menisi junalla, niin ei tarvitsisi pysähtyä jatkuvasti pesemään autoa...

 

Ei helvetti et ihmisillä on tekemiset vähissä jos viittii viisi kertaa matkalla pestä kulkinetta...

 

No kyllähän jotkut ehtii silittämään alusvaatteetkin..

Ja se noissa tosiaan miellyttää, että omistajasta ja auton hankinnasta jaksetaan tarinoida, eikä vaan luetella teknisiä litanioita ja syntyhistoriaa wikipediasta. Vanhat Koneet -lehdessä alkoi olla vähän tuollaista.
Eihän nää Mobilistin taustatyölle vedä vertoja, mutta autot kolahtaa enempi. Engvist kun on kerran tuominnut että 80-85 kauden autot on pelkkää kiinnostamatonta pas***, niin hyvä että on niillekkin lipunkantaja.

 

Klassikot-lehdet käsittelee paljon itseäni kiinnostavia autoja, niin aikakauden kuin mallienkin suhteen.

Tämä tosiaan vähän häiritsee, samoin se että varsinkin alkuun innostus korvasi faktojen tarkkuuden. Klassikot-lehteä ei välttämättä kannata pitää minään referenssinä tietojen suhteen.

Makunsa kullakin, minä taas noita en jaksa lukea ollenkaan.

Mutta siis, kyllä nimenomaan aiheiden kiinnostavuuden vuoksi seuraan Klassikot-lehteä. Retro mainitiin, siinä ei lukemisen määrä ole per numero kovin suuri mutta kyllä sitäkin edelleen seuraan koska siinäkin mielenkiintoista asiaa on.

 

Aatteleppa kuinka paljon aikaa sen junan pesuun olisi mennyt.

 

Jos jollain on joutilaana 5/2010 niin voisin sen lunastaa asevelihintaan. Siinä pitäisi olla Civic-juttu.

 

Löytyi jo. Ja vielä naapurikunnasta.

 

Posti toi näytelehden. Minulle joka ei koskaan voita mitään. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen. Sukunimi ja osoite oli oikein, mutta etunimeksi oli kirjoitettu Bono. Meidän kääpiösnautseri ei ole vielä avannut kuorta, joten en ole lehteen päässyt tutustumaan.