Harrastuksen välitilinpäätös/ määrittelemätön tauko

Tuli myytyä 8-vuotinen kesäharraste,ei menty ihan pelkillä perushuolloilla vaan kyseessä oli rakentelun kohde joka oli aina joka vuos erilainen. Tuli semmonen stoppi että nyt on tän kanssa nähty tarpeeks,muutenkin viimiset 2 vuotta on ollu pirunmoista myllyä noitten kanssa kun on välillä ollu useampi kerrallaan,yhden jouduin jo myymään keskeneräisenä.... Nyt jos keskittyis vetämään henkee harrasteautohommista ja koittais pitää kohtuuvaivalla yhden ympärivuotisen. Kyllähän se on selvä että syksy kun tulee niin rinnasta rupee ottamaan,kuitenkin viimeiset 10 vuotta on ollu joku talvella duunattava kesäharraste. Silti uskon että pystyn pitämään ainakin yhden välivuoden,kenties pitempäänkin......paitsi jos joku tarjoo kohtuurahaan 2d impalaa niin se on eri asia. Miten muilla,onko siis muita jotka on jääny tauolle ja kuinka ootte selvinny?

 

Onhan tuota tullu yritettyä jo useemman kerran, mutta vielä ei oo onnistunu...

 

Jos ei syksyllä ala rinnasta ottamaan niin viimeistään seuraavana keväänä ottaa.. Kokemuksesta tiedän.
Ite oon "joutunut" olemaan täs jo jonkun vuoden ilman harrastetta, kaikki on myyty, tallissa vaan jotain irtopalikkaa, muutama fomoco ja gm kone suurimpina.
Itellä aika menee töissä ja opinnoissa, eikä virtaa eikä vapaa-aikaa rassailuun jää yhtään.

Kyllä on joka kevät ketuttanut kun ei olekaan laitetta millä osallistua tapahtumiin, viimeksi tänään WCC kisoissa käydessäni. :-D

 

Rakentelutaukoa oli yli 3 vuotta mutta viime helmikuussa alko tekeminen uudelleen. Välissä pari firman muuttoa, asunnon myynti ja omakotitalon osto, joten oli hiukkasen muutakin puuhaa. Ens talvesta en sano vielä mitään

 

En harrasta autohommia. Ne romukasat on osa mun elämää.

 

Onhan pieniä pausseja ollut muutaman kerran. Kaksi vajaata vuoden taukoa näistä on ollut, ja molemmilla kerroilla on ajatus ollut että nyt saa olla. No eihän ne koskaan saa kokonaan olla vaikka niin hetkellisesti ajattelisi, kaikkihan sen tietää.
Nyt on tilanne silleen aika tasapainossa että on toimiva, itseä miellyttävä auto jolle ei pakosta tarvitse mitään suuria tehdä.
Resursseja kerätään vähitellen, pala kerrallaan koneswappia varten, juuri mitään muuta ei ole vielä kuin se moottori hankittuna, ympäriltä puuttuu kaikki ja laatikko, kardaani yms yms.. Mutta mikäs kiire tässä.
Paljon mukavampaa kun ei aseta epärealistisilla aikatauluilla itseään taloudelliseen ja muutoinkin ahdinkoon.

 

Freetime cruiser ja bb-ford...ei teistäkään paljon apua ollu.....antakaa mulle des pieni sauma yhteen välivuoteen,mulla on kuitenkin punttisali-sakemanni harrastukset jotka toivottavasti sais mut unohtamaan nää autot vähäks aikaa... tiedätte että teitä kunnioitan.

 

Meillä menee näin että vaimoa ei saa vaihtaa,kuulemma.Autoja on sitten ollut senkin edestä.Mun näkemys on että kerran "automies" on aina automies.Ei näistä romuista eroon pääse,ja onko tarvekkaan.Sairauksia on niin monenlaisia.

 

jenkulan sanoin juuri näin se on.

 

Myin muutama vuosi sitten tuoreemman käyttöautoni pois, ostin halvemman käyttöpelin, laitoin vähät pennoseni jonoon ja ostin malliltaan just sellaisen auton josta olen haaveillut. Kaukana täydellisestä yksilöstä, mutta se on kuitenkin mulle just se oikea auto.

Järkevää? Ei varmasti mutta sitäkin kivempaa ja samalla loppui vatvominen siitä että onko tässä harrastuksessa mitään järkeä, pitäskö myydä tää ja ostaa toi toinen..vai sittenki se yks mikä oli siellä nettiautossa..

Jos jossain vaiheessa tulee totaalinen motivaation puute niin sitten laitan tämän talliin peiton alle odottamaan sitä. Vaikka vuodeksi, kahdeksi tai viideksi. Tunnen jo hulluuteni sen verran hyvin että tiedän sen fiiliksen tulevan sieltä kyllä.

Tämä on mulle nimenomaan harrastus, jos maistuu työltä niin valot pois tallista ja muihin touhuihin. Jos tuntuu että nyt haluaa painaa aamuun asti niin sit tehdään niin.

Tosin tässä ruuhkavuosien keskellä ongelma ei ole se että tympääntyy siihen että tallilla olisi liikaa vai pikemminkin toisin päin, mutta noi muksut on pieniä vaan kerran, toi auto jaksaa kyllä odottaa.

Mun silmissä autoni arvo nimenomaan minulle kasvaa koko ajan mitä enemmän sitä rassaan ja tiedän itse tarkalleen mitä se on syönyt, miten mikäkin toimii ja missä kunnossa mikäkin nippeli on. Jos myisin autoni pois, tämä saldo nollautuu ja sitä en halua.

Tietysti never say never mutta tämmöstä tajunnan virtaa nyt tähän hetkeen..

 

KOMPS!

Juu, itekin kerran "lopetin" harrastuksen, päälle 10 vuotta oli ollu yks ja sama mopari alla... Erinäisten sattumusten kautta päätin että ny riittää tämä hulluus ja niin myin auton pois syksyä vasten.

Kevääseen asti meni hyvin, siis oikeesti hyvin. Ei minkäänlaista katumusta - tai ainakaan juuri minkäänlaista, ihan pikkasen yöunia joskus häiritsi.

Seuraavana vappuna, pihaa haravoidessa, jostain alkoi kuulua kumeaa mörinää. Ei, se ei ollu talviunilta heräävä karhu... Se oli isolohko moppe, joka huristeli tietä pitkin ohi. Pam, poks ja niks, jokin meni aivokopassa sijoiltaan, leuka putos ja myöskin harava putos siihen paikkaan ja eikun ostamaan nyttemmin jo kuopattua keltasta pörssiä ja selaamaan myytäviä jenkkejä!

Loppukesästä vasta natsas ja taas pihassa oli isolohkomopari 11 kk tauon jälkeen - anteeksi siis harrastuksen lopetuksen jälkeen.

Tää luova tauko oli kumminkin siitä hyvä, että tajus että tästä sairaudesta ei voi parantua. Ja jos rehellisiä ollaan, niin ei se oo mua enää haitannukkaan.

Sori JP jos tästä(kään) ei ollu sulla apua...

 

On hienoo että on tullu palutetta... iämä on vaikeeta,.

 

Lohdullista ettei ole yksin sairauden kanssa. Todellakin keväällä viimeistään kun alkaa kalustoa näkemään liikenteessä, ja kuulemaan, niin päässä alkaa kyllä kummallinen reaktioiden ja niitä seuraavien tapahtumien sarja jota ei oikein voi selittää järkevästi.
Saattaa olla koko aihe talven ajan melkolailla pois mielestä, ei edes päivittäin läheskään tule mietittyä mitään siihen sun autoon liittyvää.

 

No niin on mullakin, miksi hitossa muuten maksaisin kallista tallipaikkaa jossa pidän pelkkiä osia?.. :-D

Asiaan, itellä ei oo aikaa rakentaa jostain raadosta ajan kanssa "halvalla" eikä toisaalta rahaa ostaa valmista.
Joten kai täs pitää kitua vielä pari vuotta jahka taas on aikaa pajattaa.

Se toki auttaa että kamujen kyydissä pääsee tapahtumiin eikä aina tarvi käyttiksellä saapua joka pitää jäättää nurkan taakse..

 

No kyllä mun ajatus on silti aina ollut se että turha niihin romuihin on rakastua, ite myin pois koska oli jo hyvän aikaa tuntunut siltä että ainakin just ne kyseiset laitteet "otti enemmän kuin antoi"..
Saahan niitä uusia ostettua sitten taas kun ahdistus ei muulla parane.

Tossa on pari kaveriakin jo jonkun tovin hokenut "pitäis myydä kaikki romut pois, näihin menee kaikki aika, rahat ja hermot".
Ite kun noita romuja rassas 20v. putkeen, niin alkoi se lopussa vähän puulta maistua.

Mutta kyllä täs on kaikenmaailman visioita pukannut jo hyvän tovin, pakko se sit joskus on taas joku laite hommata.

 

Koskaan harrasusta lopettanu, mut välillä oli tollai pyöräkausi 10 vuotta tuli vedettyy 10 donaa/vuosi pyörällä (Ei todellakaan Harley)

Ostin slant aspenin, vaihdoin parsaan V8 moottorin . Juopottelen juurikin nyt pelkästä ilosta.

Käytiin tänään kouvolassa. V8 laulo vaimo ajo ja molemmilla soi korvat. Hianoo.

 

Omalla kohdallani kävi että ton avatarin kotteron rakennus keskeyty pariks vuodeks täysin.tuli välillä totaalinen tympääntyminen ku auto oli hylsynä ja muut asiat meni edelle... mutta sitte ku kipinä iski uudelleen niin kyllähän se valmistu..
onneks oli talli missä auto sai maata harrastus"laman" aijan..
13v meni kokonaisuudessaan saada toi edes tohon kuntoon..

Välillä kyllä tuntuu että onko tässä touhussa vitunkaan järkee..

 

Myin lähes kaiken jenkkiautoihin viittaavan pois jokunen vuosi sitten. Eikä oo kaduttanu.

Tajusin etten oikeastaan tykänny ajella, ja rakenteluhommatkaan ei oikein enää kiinnostanu. Kaljatälkin kanssa kyydissä istuminen ei oo sekään koskaan ollu mun juttu, vaikken lasiin syljekään. Jonkin aikaa ajelin kaikki arkiajoni reilusti museoikäisellä euro-autolla, mut kiinnostus siihenkin lopahti.

Nyttemmin on halli täyttyny taas autovanhuksista, ja on siellä jenkkiautokin joukossa että pääsee ruuvaamaan isolohkoa jos siltä tuntuu. Semmosen ajaminen ei kiinnosta edelleenkään. Suurin kiinnostus veteraanikuorma-autoissa ja sen sellaisissa. Jos liikenis aikaa, ni kukaties pääsis joskus taas tien päällekin. Enkä osaa arvioida onko ajaminen sit taas mukavaa vai ei.

Mun mielestä harrastuksesta kannattaa pitää taukoa jos alkaa maistua puulta. Kaluston myyminen ei kenties kannata, tai ainakin sitä kannattaa harkita useampaankin kertaan. Jos kerran on hurahtanu, ni hyvin mahdollisesti innostus taas herää. Tavalla tai toisella ainakin.

Sanotaan että rakkaus ei koskaan katoa, se vain muuttaa muotoaan.

 

väittäisin että pari vuotta menee kyllä taukoa/lopettamisesta ihan hyvin.. (itse huomannut että parin vuoden päästä alkaa taas mielenkiinto suurenemaan selvästi.

siinä taukoaikana on oleellista että keskittyy vain niihin muihin juttuihin joiden takia auto jutuista luopuikin. ja hetkittäisten autokuume ja nostalgia hetkien täyttämiseksi tosiaan riittää että muistelee vanhoja. niitä muistoja kun on kai jo kerinnyt jonkin verran kertymään ajansaatossa. kyllä niistä riittää haaveilu hetkien täytteeksi ohjelmaa.

kevään ensimmäiset kauniit kelit ja autohavainnot ovat se vaikea hetki. kesän tapahtumissakaan ei kannattaisi kyllä paljoa käydä. jos käy niissä, niin pitää huolen että saa aina mentyä kaverin kyydillä tai sen autoa ajaen. eli vieroitushoitoa harrasteautoa ajamalla.

sillä tavoin saa ns ne parhaat hetket tavallaan vietettyä. eikä kärsi siitä raskasta hermoja raastavaa puurtamisesta ja osien maksamisesta.

paitsi jos harrastuksen suola onkin ollut juuri se rakentelu.. silloin pitää tosiaan vain keskittyä kaverin romujen kunnostamiseen. se on huomattavasti hauskempaa halvempaa ja stressivapaampaa harrastamista.. ei oo omat romut ja rahat kyseessä. ja aikataulut on ihan omasta päästä keksittyjä voi mennä auttamaan silloin kun haluaa ja olla niin kauan kun viihtyy.. eli voi lähteä kotiin koska haluaa ja omistaja saa jäädä tappeleen ongelmiensa kanssa.. nämä ropaaminen on hauskempaa kuin itse ajelu tyypit tuntevat aina syksyn tullen sen hirveän himon jatkaa jonkun tekemistä. heille se kevätaurinko ei ole se pahin myrkky, vaan ne pimeät talvi illat.

nyt kun olet jo harrastevälineen myynyt pois. toivottavasti onnistut pitämään siitä saadut rahat ns huvirahastossasi koskemattomana. jos vaikka iskee se hirveä tarve saada auto niin on sitä rahaa jo valmiiksi säästössä. tosin sen uuden auton kanssa sitten pitää miettiä tarkkaan että se on sitten täysin sopiva. elämäntilanteeseen jne. luultavasti järkevä miettiä ensin että olisiko se vain halpa vieroituslaite, jolla vaan katsoo alkaako homma kiinnostamaan. vai haluaako enemmän.

eli miettii tarkkaan mitä haluaa ja tarvitsee, onko fiksuin idea joko täysin huoleton cruisailupeli josta vain nauttii, eikä joudu niihin korjaushommiin jos niihin on väsynyt. taikka sitten se totaaliprojekti jolla ei ole kiire, tekee kun huvittaa ilman aikatauluja.

ne aikataulut on kaikessa pahasta. "pakko olla vappuna ajossa" "sen on saatava liikkeelle juhannukseksi" pitää olla valmis x. päivänä.. eli kauhea stressi. ihan turhasta. se ei kannata. siihen hommaan palaa se into että on "Pakko". harrastuksen pitää olla hauskaa eikä rasittavaa.

fiksuna joku vielä lisäisi rahaa sinne huvirahastoon ns. saman verran mitä ennenkin kului harrasteeseen kuukaudessa tai vuodessa.. oli se sitten bensa tai varaosiin jne kuluvia menoja. parin vuoden päästä sitten voi alkaa miettimään mitä niille tekee. jos autojen perään ei enää haikaile, niin sitten ne rahat voi käyttää johonkin muuhun mikä kiinnostaa.. sinne säästöön kerääntyneen rahan määrä voi olla hyvinkin yllättävä.

.-----
minä itse haikailin kauan. en tehny asialle mitään. sitten iski pakko saada joku. aivan sama mikä. sen ostamani kanssa tappelin pari vuotta. budjettirajoituksineen, missään vaiheessa siitä ei tullut kunnollista ja tarpeeksi luotettavaa peliä. sen takia sitten se kipinä katosi. pari vuotta meni ihan hyvin tauolla. sitten se kipinä iski hieman tulta keväällä. mutta nyt oli autossa isompaa vikaa jokka vaati korjaamista, joten teki pari kalliimpaa korjausta mutta siihen operaatioon menikin suurin osa kesää ja sen kesän ajelu/huvibudjetti.

sitten seuraavana vuonna löytyi uusia ongelmia joiden takia auto hylättiin kun ei kipinä riittänyt sen korjaukseen. pari vuotta taas oli vaan virtuaalinen harrastaja taas, kunnes kipinä iski taas (kevään tullen). ensin kokeili josko saisi vanhan raadon liikkeelle helposti. ei, ei helposti. (siis tarpeeksi helposti että se romu olisi enää kiinnostanut) mutta se auto kipinä ei tällä kertaa sammunut (kun tarpeeksi ajoissa päätti ettei ala käyttämään aikaa ja rahaa nykyiseen autoon) ja päätti että ostaakin jonkun toisen mielummin. auton joka olisi (lähes) ajokuntoinen heti

kannattava päätös. pari vuotta mennyt hyvin tämän kanssa.. korjaillut mitä haluaa, mihin on varaa tai mikä on hajalla mutta pääpaino tosiaan on ollut siinä että on olemassa se suht koht luotettava harrasteautoksi laskettava huvipeli jolla voi ajella ne pahimmat cruisailu hingut pois. rahaahan mihinkään mulla ei ole. nollabudjetilla lähes mennään, joten tyydytään vähään ja siihen mitä on. ilman korkeita odotuksia ei tule isoja pettymyksiäkään.