ihmeellisiä ostajia taas liikkeellä

Kyllä se sana kiertää ja autoliikkeissä tunnetaan toiset liikkeet.

 

Etsin moneen kertaan ja tuoltahan etsimäni kommentti löytyi. ”Täällä pitäisi olla sijoittajia, mutta kukaan ei oikein näytä sijoittajalta. Mutta sen autokaupassa on oppinut, ettei koskaan kannata arvioida ihmisten rahoja pukeutumisen perusteella. Jos on sprigi kaulassa ja puku päällä, on yleensä persaukinen. Hampin näköisillä on yleensä pakka kunnossa.”
http://www.hs.fi/ilta/16112015/a1447655419372

 

Joillakin aloilla on tapana värittää juttuja ja kehuskella tienestejään.Itsekin olen syyllistynyt samaan.Hyvässä tarinassa on totuutta ripaus mukana,loppu on sitten satua.

 

On niissä jotain todellisuuspohjaa. Ja eräästä viime talvena kuolleesta henkilöstä olen kuullut samaa. Ostokohde ei kylläkään ollut auto.
Oli muutenkin aika persoona, muuten säästeliäs, ei isoa vanhaa hirsitaloaan juuri lämmitellyt, yksi valo saattoi pimeällä palaa. Metsää oli paljon ja hyvin hoidettua, työkoneissa ei kitsastellut. Samasta miehestä on paljonkin tarinoita ja itse henkilön tavanneena voin uskoa tarinoiden olevan suureksi osaksi totta. Toki voi jotain värittymistäkin olla, vuosikymmenien saatossa voi jutut maailmalla muuttua.

 

Sitten on niitä jotka kitsatelee kaikesta ja kuolee rahoinensa kuppasessa mökissä ilman että kukaan tiesi mitään hyvä jos itsekään.

 

Muutaman äveriään kitsastelijan kanssa jutellu niitä näitä.Sellanen mielikuva jääny tyypeistä,että nauttivat oikein kun saa kituuttaa joka asiasta.Se mikä tuntuu itsestä normaalilta voi tuntua toisesta ihan ihmeelliseltä.

 

Ei kai tässä kukaan ole epäilly etteikö rönttävaatteisilla rahaa vois olla, porukka nyt sekottaa 2 eri asiaa. Kyse oli siitä kuinka paljon noita klassisia hassunhauskoja ostotapauksia on ollu ja kuinka monet niistä on satua.

 

Kyllähän autoliikkeissäkin liian usein todetaan asiakkaan ostopotentiaali silloin kun se astuu siihen Lasipalatsiin sisään.

pari vuotta sitten kattelin uutta taksiautoa paikallisessa merkkiliikkeessä, homma meni jotenkin näin.
Mulla päällä sortsit, vähän kulahtanu t-paita ja lippis päässä ja normaaliin tapaan pitkäksi venähtäny tukka törröttelee hatun alta.


Aikani pyöriskeltyä myymälässä ja kateltuani kun myyjät hekottelee nurkassa menin ihan kysäsemään:
minä. Terve, olisin kiinnostunu tollasesta seatin/vw:n tila-autosta, kukahan niitä mahtaa myydä täällä.
myyjät: Tuo mies tuolla nurkassa.
menen sinne ja vaihtoautomyyjä kertoo ettei ole kyseisiä autoja eikä niitä ole edes tulossa.
Sanoin että en ole ostamassa käytettyä vaan uusi pitäisi saada.. Sitten se antoi käynti kortin ja käski soittaa ens viikolla siihen numeroon.. En soittanut, oikea MYYJÄ olisi ottanut minun numeron ja sanonut että soitetaan kun tulee oikea myyjä takas töihin..
No, näkeehän sen jo kaukaa kun alle 3kymppinen maalaisjuntti tulee lippis päässä ettei se uutta autoa osta kuitenkaan.

Saman konsernin toisessa toimipisteessä pääsin sentään myyjän kanssa juttusille ja se lupas laittaa tarjouksen sähköpostiin. Ei ole vielä postia tullu..

Samana päivänä ajoin vielä toiseen kaupunkiin, Seat liikkeeseen. siellä myyjä halusi välttämättä myydä esittelyauton joka oli jo rekisteröity. Jo rekisteröity ei käy koska siitä en saa autovero huojennusta.. Se siitä sitten..

Saman kaupungin Ford liikkeessä oltiinkin jo asia linjalla. Luvattiin tarjous parin päivän sisään, ja uuden taksinkin sieltä ostin.
puolen vuoden päästä pitäis taas katella uutta pirssiä alle, saa nähä minkälaista palvelua saan.
Tosin nyt on jo varmaa että ostan Fordin koska auto ja huolto on toiminut ja palvelu pelannut niin oletan sen toimivan jatkossakin..

 

Todistit juuri itsesi olemattomaksi henkilöksi

Osahan tähänkin ketjuun on kirjoittanut, ettei toi ole mahdollista

 

No perkele... Ihmeellinen ostaja kävi tontilla

Tuli ensin tekstiviestiä... "onko auto myynnissä?" mietin mielessäni että ei ole huvikseni laitoin myynti-ilmoitukse... Vastasin kuitenkin asiallisesti ja kohta tuli uutta tekstiviestiä jossa kyseltiin että voiko tulla katsomaan... Tuolloin jo soittelin kaverille, paljastui että nainenhan se siellä, juteltiin ympäripyöreitä autosta, joka oli siis käyttögolf... Kuulosti kiinnostuneelta ja toivottelin tervetulleeksi kun saa kyydin järjestymään.

Muutaman tunnin päästä tuli tekstiviestiä että tulossa ollaan johon vastasin että käteistä matkaan kiitos, jos meinaatte auton mukaan ottaa... tuli vastaus että se ei ole ongelma...

Kotosalle kun kerkisin niin huomasin että opiskelijavalo, eli bensavalo palaa, nopeasti tankkaamaan parilla kympillä ja kohta ne sitten olivatkin pihassa... Ne kaikista pahimmat eli teinarit... Typy eli auton ostaja oli saanut kortin muutamaa tuntia aikaisemmin, mukana oli tyttökaveri joka ei osannut sanoa mitään mutta onneksi mukana oli vielä tihverä ja tarkka miespuolinenkin kaveri jonka kanssa käytiin ostajan valvovan silmän alla perusasiat läpi... Savolaiseen tyyliin tottakai... Toki ostajaakin kuunneltiin... koeajolenkin jälkeen saatiin puristettua kommentti... "ihan kiva..."

Käytiin lyhyet hinta neuvottelut joissa muuten piti todeta että nyt ei olla Hirvaskankaalla, eikä sukunimi ole Palsanmäki... Todettiin pienet puutteet ja tulevat remontit tehtiin paperit ja typy lähti hymyillen kohti kotia...

Jäätiin rouvan kanssa perään katselemaan että sinne se meni, olipas ihmeellinen ostaja kun kaupankäynti oli yllättävän jouhevaa...

 

N. kk taapäin kun ajelin töistä kotiin, niin yksi auto seurasi 20 km vaikka ajelin aika mutkikasta reittiä. Tuli ihan kotipihaan asti ja kuski pomppasi ulos autosta. "Onpa teillä hieno auto, voisitteko harkita myymistä?". Sanojen painona oli sentin paksu setelinippu rintataskussa, päälimäinen oli satanen, muista en tiedä.

Minä siihen että eihän se tietysti mahdotonta ole, mutta tiedän että harmittaa jälkeenpäin kuitenkin. Hintaa en siinä lähtenyt arvuuttelemaan, mutta annoin kuitenkin käyntikortin että voi soitella jonkun ajan päästä ja kysyä mielipidettä uudestaan. Eipä ole kuulunut. No, olihan tuo jonkinlainen stressitesti, tuli mietittyä että raaskisko siitä luopua ja mihin hintaan.

 

Vähän päältä seittemän tuhatta jos oli tarkasti sentin nippu ja jos kaikki olis ollu satasia.

Omalle pihalle sais seurata vaik olis sentin nippu kakskymppisiä. Kuorkki lähtis vasta viiskymppisillä, tosin.

 

No ei olisi kyllä sillä lähtenyt, "jonkin" verran olisi pitänyt olla isompia seassa. Vaikuttaa myös onko uusia vai käytettyjä (ryppyisiä) seteleitä. Camaroon ehdotteli myös vaihtomahdollisuutta, mutta siihen vaimo että "Et kyllä Camaroon vaihda!"

 

Heh, tuosta tuli mieleen mitä oma vaimo sano mulle ku tossa pari kolme viikkoo sitten lähin avokrysyllä kattomaan kiihytyskisoja Seinäjoelle:
"Katoki sitte notta et vaihra sitä johkain josta tuloo törkyä nokkapelliistä läpitte!"

No juu, ymmärrän kyllä emäntää ku sekin tykkää noilla ajella eikä haluu "ylimääräsiä" näköesteitä fiilistä pilaamaan...

Sorry OT, jatkakaa!

 

"Katoki sitte notta et vaihra sitä johkain josta tuloo törkyä nokkapelliistä läpitte!"
...meillä emäntä sanoo kaiken maailman scooppeja "p#skasuuttimiksi"

 

hieno sana tuo 'tihrevä', liekö savoa...

 

nojoo siis tihverä.

 

Kaverille tuli huoltsikalla mies kerran koputtamaan lasiin, ois halunnu ostaa ja rahat mukana. Kaveri sano ei. Pisti sitten kuitenki jonkun ajan päästä myyntiin ja myi puolet halvemmalla mitä ois tarjottu huoltamolla...



Romuihin ei pitäs rakastua.

 

Sattuipa sitten melkoinen ostaja itsellekkin:
Soitteli viime torstaina kolmen jäljestä, että onko auto vielä myynnissä ja minä siihen, että on ja sitten sovittiin hinnat kohdilleen ja ostaja ilmoitti hyppäävänsä junaan ja tulevansa noutamaan auton.
Siinä sitten varovasti tiedustelemaan, että mihinköhän aikaan mahtaisit olla perillä, niin vastaus oli "Jaksaahan sitä aikuinen mies nyt valvoa."
Olin siinä sitten, että Jahas, taitaa olla taas näitä ostajia, jotka jäävät matkalle.
No, ilta yhdeksän jälkeen herra soitteli olevansa Tampereen asemalla ja minä siinä ihmettelen, että mitäs helvettiä siellä tekee, kun Turussa pitäisi olla.
No kuulemma siitä ei enään pitäisi kuin reilu tunti mennä, niin perillä oltaisiin.
No sitten melkotarkkaan kahdeltatoista soi puhelin, jossa tämä sankari sitten soittaa ja ilmoittaa olevansa asemalla.
Oli perin lähellä, etten siinävaiheessa ilmoittanut, että kiva tietää, itsehän olen nukkumassa.
No, auto kohti juna-asemaa jossa vastassa olikin sitten isäntä niin soossissa ja muovikassillinen tölkkejä (tyhjiä ja täysiä) matkaeväänä.
Tässävaiheessa meinasi hitsata ihan kokonaan kiinni, kun tiesi että homma menee satavarmasti puihin.
No, jonkun naapurin eukon oli ottanut matkaseuraksi ja makutuomariksi mukaan ja heti alkoi valitus, että ruostetta on enempi kuin kuvitteli. (ilmoituksen kuvissa kuitenkin näkyi ja ilmoituksessa perin selkeästi ilmoitettu niistäkin.)
No, sitten alkoi se tinkaus, vaikka puhelimessa oltiin jo sovittu hinnat kiinni.
No siitä sitten samantien isäntä tinki 1500 pois, niin toivotin hyvät paluumatkan juna-asemalle ja helvetin moisen vänkäämisen ja muutamaan kertaan auton käynnistäminen ja asemalle lähdöllä uhkaamista saatiin kauppa syntymään ja isäntä naapurinemäntä kuskinaan lähtivät puoli kahden maissa köröttelemään kohti napapiiriä.
Mahtoi olla pitkä päivä silläkin kuskilla.
Mutta nyt sitten jatkojännärinä tuli huomattua, että eihän se ole laittanut sitä autoaan omiin nimiin ja ei tullut mitään niitä luovareitakaan tehtyä, kun ei jaksanut keskellä yötä ruveta turaamaan, niin milläs hitolla tuosta nyt sitten eroon pääsisi?
Voiko vaan kylmästi iskeä käytöstä poistoon ettei tarvitse itse maksuja maksaa?
Vai auttaako tuossa käydä jotain konttorilla kyselemässä?

 

Arvaat varmaan kenelle 5x maksut tulee jos uusi "omistaja" ajaa autolla käytöstä poiston aikana. Että se ei välttämättä hyvä ratkaisu, mutta enpä osaa kyllä enempää neuvoa. Soitto ja kevyt uhkailu että ilmoittaa auton varastetuksi jos ei omistajan vaihdos ala tapahtua?