Harrasteauton reaaliarvo

Ei pidäkkään, mutkun tollanenkin näkökulma tuotiin esiin.

 

Jospa kumminkin tähänkin Trolli-aiheeseen kirjoittelis.......
Harrasteauton rahallisella arvolla ei ole oikeastaan mitään merkitystä, ellei halua sillä arvolla retostella, tai on pitämässä sitä vain kauppatavarana.
Aika monelle on muut arvot siinä tärkeämpiä.
Itsellä on monta vanhaa autoa, jotka olen hankkinut oikeestaan vain siittä syystä, että minulla on aikoinaan sellainen joskus ollut,ja se on ollut minulle sopiva, tai jota olen halunnut, mutta en ole aikaisemmin pystynyt sitä hankkimaan. Kaikki on aika pahoja raatoja. Pääasia itselleni on, että minulla ne on. Empä niitä juurikaan suurelle yleisölle ole esitellyt, eikä ole mitään tarvettakaan siihen vielä ole ollut. Ehkä joskus, tai sitten ei.
Vähän olen huolestunut siittä, minkälaisen harmin mun romut perikunnalle sitten joskus aiheuttaa.....
Kukin tekee niin, kuin tykkää.
Runkojousitettu Simson mopo puuttuu vielä kokoelmasta.

 

Trolliketjuhan tämä on, mutta vilkaistuani taas pitkästä aikaa nettiauton amerikkalaisen tarjonnan läpi, ylihinnoittelua on kyllä havaittavissa. Jos auto on jo neljättä vuotta myynnissä, on hinnassa jotain pahasti pielessä. Samat kestosuosikit ovat vuosi toisensa jälkeen tarjolla, kohtuuhinnoitellut yksilöt poistuvat parhaimmillaan viikossa tai jopa päivissä.

Suomessa pyydetään täydestä projektista samaa hintaa kuin Ruotsissa ajokuntoisesta ja katsastetusta autosta. Halutut ja arvokkaan mallit tekevät kauppansa, mutta niissäkin kipuraja on olemassa jollain tasolla. Esimerkiksi 67-68 Camarot, 70-72 Callenger/Barracuda ovat haluttua tavaraa vuodesta toiseen.

Jos joskus saisin hankittua sopivasti rakennetun 70-mallin Cudan tai Challengerin, tuskin luopuisin siitä ikinä. Tietyt asiat ovat tavoittelemisen arvoisia, ne lähtevät henkilökohtaisista mieltymyksistä eikä niitä voi rahalla mitata. Niihin eivät kuulu 14-tuumaiset rättirenkaat tai kauhtunut alkuperäinen maalipinta ja rotansyömä originaali sisutustus.

Sataset voi unohtaa, niillä ei saa kuin romurautaa, mutta 20000€ pitäisi saada jo ihan kelpo laitteen, poislukien toki arvokkaimmat ja halutuimmat mallit.

IS

 

Kaarne ei muuten vieläkään kertonut mikä pirssi sillä summalla pitäis saada? Autoja on monenmoista pikkuisesta Puntosta Grand Cherokeehen ja kaikkea siitä välistä, ympäriltä, mikä olis se "Kaarnen valinta"?

Harrastamisen hintaa/arvoa omalta kohdalta.

Vaihdoin, herranjestas, 6 vuotta sitten käyttö-kian näppärään leppäkylkiseen tila-autoon. Vaihtokaupoista johtuen tarkkaa kauppahintaa on paha sanoa, mutta siinä parin tonnin kieppeillä se tais olla. 6 vuoden aikana olen korjauttaen polttanut auton huoltoihin ehkä 2-3KE? Joo, laiskana miehenä nimenomaan teettänyt huollot... Valtiollekin maksoin "ylimääräistä veroa jonkun satkun, kun paku vaihtui henkilöautoon. Ei ole piilofarkku enää... Eniveis, tonnin vuosi? Bensat, vakuutukset jne päälle, ne nyt olisi menneet autosta kun autosta, toisista enemmän, toisista vähemmän.

Mitä tällä hevostelulla sitten oikein sai elämäänsä?

Buicki on laiskasta ylläpidosta huolimatta "toiminut kuin buicki". Vienyt perille asti välillä karmeissa myrskyissä, paahtavissa helteissä, toisinaan kivassa kesäillassakin. Hyviä reissuja. Itse istuin takapenkillä (sillä kovalla) kerran, sulhasen ominaisuudessa. Joskus siellä istui hyvä ystävä viimeistä iltaa "poikamiehenä" pukeutuneena banaanivaltion päämieheksi. Joskus joku joi takapenkillä olutta. Joku otti picknickissä kuvan, kun istuttiin eväällä takakontissa. Vei se töihinkin. Ja takaisin.

Sen lisäksi, että buick kuljettaa hienoihin seikkailuihin, on sen vaikutus psyykkeelle uskomaton. Ei ollut niin huonoa työpäivää, joka olisi jäänyt mieleen kummittelemaan sen jälkeen, kun töräytti kasin tulille ja katseli maalaismaiseman vaihtumista tuulilasin läpi. Sen lisäksi, että itselle tämä antoi hyvän vaihtoehdon mielialalääkitykselle se inspiroi muita; ne lukuisat kommentit, ihmettelyt, jopa vittuilu.
Oli tyyppi, joka kärsi unettomuudesta, paitsi buickissa se nukahti aina kymmenessä minuutissa, jopa "lankulla"...
Oli läntisessä Helsingissä asusteleva autoton, taideammatissa työskentelevä pariskunta, joka matkusti menomatkan, mutta paluumatkalle vaivihkaa etsi toisen kyydin.
Oli työkaveri, joka hihitti hantin puolen "gynegologin vastaanotto" -tyylistä istuma-asentoa.
Oli kaveri, joka piti 307-vetoista autoa "hirveenä tykkinä" omaan 1,6l Avensikseen verrattuna.
Oli kaveri, joka ei enää muuta keksinyt, kun sen, että "näissä jenkeissä on niin huono litrateho.
Oli suomenruotsalainen naapuri, joka puhui ruotsinlaivan manövereistä, kun pakitin ruutuun.
...joku ihmetteli vanhuksen hiljaisuutta.
...taisi joku kulutustakin kysyä.
Mainitsinko eroottiset puujäljitelmäosat?
Oli se tyyppi, joka väitti autoa "perverssiksi", futismamman kauppakassia!?
...tämä auto yleensä aiheuttaa mielipiteen jokaisessa ihmisessä.

Mainitsinko jo sen fiiliksen, mikä tulee, kun keväällä menee talliin ja ensimmäistä kertaa käynnistää?

 

Nyt ei ole kyse ostamisesta vaan siitä summasta mitä harrastaja voisi saada jos hän myy harrasteautonsa pois ja vanhojen autojen markkina-arvo ei ole tunnetusti häävi joten muutamista satasista puhutaan mikäli harrastajat eivät ole kiinnostuneita ja autonharrastajat ovat tunnetusti kovia tinkimään.

 

Hieno tunne jos auto toimii hyvin.

Usein kuulee että vaikeuksia on tullut kun vanhaa autoa joka on ollut kauan aikaa ajamatta yritetään elvyttää.

 

Ei sen kummempi kun mikään muukaan käynnistys kesän, syksyn, talven tai kevään aikana.

 

Jos nimimerkki Kaarne oikeasti omistaa yhtään vanhaa autoa, olisi kiva olla kärpäsenä katossa, kun niitä myydään

 

Aivan, oikea autonharrastaja suhtautuu tunteettomasti autoihin.


*lol*

 

Sanoo Toyota-kuski hantta. :/

 

Sanoo provo-kaarne samalla maistaen omavalmisteisia rekkamiehenpastillejaan...


Eikä se kevään eka startti aiheuta mitään ongelmia kun heittää joko pikkuhuikan tuoretta gasoa kaasariin tai sit jauhattaa startilla hetken läppä tiskissä että pumppu alkaa nostamaan.

Kummia vehkeitä nää vanhat autot ku ne ei tarvii ku kipinän ja gasoa ni aina rokkaa

 

Minusta silloin, kun auton arvo on suurempi kuin sen hinta, niin silloin se kannattaa pitää ja jos on päinvastoin, se kannattaa hävittää! Se arvo on siis sellainen itse määritelty, kun vertaa itse "mitä tällä rahalla saa" -juttu. Ette ehkä käsitä, mutta jospa yritän selittää.

Esimerkki 1, Leivonharria mukaillen mullakin on piilofarmari-Buick ja se on nimenomaan auto, jota en missään nimessä halua myydä - koska ihmiset eivät maksa niistä Suomessa mitään. Sen markkina-arvo, hinta, ei ole millään järkevällä tasolla. Tuskin minä sillä tappiota myydessä tekisin, vaan lähinnä ihmettelin jo ostaessa, että onpa nää halpoja vuodesta toiseen ja teinpä hyvät kaupat! Toinen Buick-farmari peräjälkeen (ensimmäinen oli vaan liian laho) ja tästä automallista en ihan hevin aio luopua, vaan ainoastaan joskus voisin päivittää vielä parempaan yksilöön, kuin mitä omani on.

Esimerkki 2 on sitten useamman tykkäämä vekotin, Mercury Cougar 1969. Tulinpa ostaneeksi sellaisen. Manuaaliaskilla ja 351:llä, suosikkini noiden vuosikerroista tuo 1969. Kirosin jo ennen ostoa (USA:sta) , että miksi ihmeessä minä ostan näitä nyt jo pahasti ylihintaisia 60-luvun ponyautoja nyt haikailen, ja ostin silti! Omistin auton vain 4 kk, auto oli ehkä vähän liian projekti ja sitten lopulta (tosiaan 4 kk jälkeen) myin sen pois. Kevyellä tappiolla ja ihmettelin edelleen, että kyllä se ostajakin siitä ihan rahaa maksoi kovasti ja vaihtotarjokkejakin oli pyhimys-Volvosta Cadillacin kautta Harrikkaan ja Mersuun, pakettiautosta coupeen kaikenlaista. Minusta tuollaisen Cougarin markkinahinta oli liian kova, siksi siis sen myin, en kokenut sitä niin arvokkaaksi autoksi, kuin miltä se kaikkien silmissä näytti.

 

mää oon kyllä laskenu et jos oman auto ja pyöräkaluston myisin niin yli sata tonnia siitä sais jopa suomessa ja niitä ei oo edes 100kpl

 

Saatko itse orgasmia kun käynistät autoasi? Mikä auto sulla edes on kun et ole ikinä asiasta maininnut?

Ei mulla ole autoihin mitään niin suurta intohimo tunnetta. Huonot ja tylsät myyn pois ja kivat pidän itellä. Voin tietty kivankin myydä jos saan kivempaa tilalle. Oli delttalla kiva sutia talvella mut myin sen ja ostin moottoripyörän niin hauskuus lisäänty.

En sitten tiiä oonko oikea autoharrastaja vai en mutta ei se mua hirveemmin kiinnosta.

 

Vielä sen verran, etten muuten Cougarin ja Challengerin välillä käsitä niiden keskinäistä hintaeroa, oikeasti en ja nyt kai aika jäävi olen sanomaan, kun mulla ei edes ole sitä Cougaria. Vanishing Point jos oliskin tehty alkuvuonna 1970 ja siinä olis ollut se Cougar?

 

Leija!

 

Ei niitä kukaan tajua, toiset autot saa vaan kauheen maineen. Yks esimerkki on escort, taunus ja opel vertailu. Escort saanut tolkuttoman maineen vaikkei se yhtään parempi ole mitä taunus tai opelkaan.

 

Ei sen tarvikaan, mutta ei se haittaa vaikka onkin. Mukavampi tapa tämä on kerryttää eläkerahastoa kuin pankin sijoitusrahasto.

 

Huvittaa vaan tuollainen täydellinen innossaan olemisen poissaolo henkilöltä joka harrastaa autoja.

Mutta kukin harrastakoot miten haluaa.

 

Kerrotko Kaarne mitä kalustoa löytyy, niin tietää sitten morotella kun Turuus törmäillään.