BG Universal ATF -öljyä pukkaa

Moi! Vaikuttais siltä, että BG:n vaihteistopuhdistusoperaatiot kemikaaleineen ovat yleistymään päin. Kyselin Chryslerin 41TE -laatikolle öljynvaihtoa ja tarjottiin tuollaista puhdistusta ja uusiksi öljyiksi BG Universal ATF -öljyä. Tarjous ei tullut Öljypisteeltä (missä BG -operaatioita yleensä on tehty), vaan ihan tavanomaiselta paikalliselta korjaamolta.

Onko tulevaisuus se, että tuollainen universal -öljy korvaa laatikkokohtaiset öljyt yhä useammin? En kyllä uskaltaisi laittaa 41TE -laatikkoon mitään muuta kuin Moparin ATF+4:sta. Muistissa on, että tämän lootan maine pilattiin aikanaan ohjeistamalla autoilijoita laittamalla toosaan Dexron III -öljyjä, jos Chryslerin omaa öljyä ei ollut saatavilla. Tämä lopulta rikkoi vaihteiston, joka oli suunniteltu toimimaan vain Moparin öljyillä. Sitä paitsi eihän tuollaisessa pesuvaihdossa vaihdeta myöskään suodatinta.

Historian Dexron -sekoilut tietäen olisin juuri tämän vaihteistotyypin kanssa erityisen tarkka oikeasta öljytyypistä. Asiallisesti huollettuna ainakin 2000-luvun 41TE lootat ovat ymmärtääkseni luotettavia ja toiminnaltaan niin mukavia, kuin nelivaihteinen automaatti vain voi olla.

 

Motonetkin jo tovin myynyt comman yleis atffää.

 

Silloin kun tää syslerin 4 lovinen "tietsikka"ohjattu keksittiin niin ei ollut muuta mehua kuin DII jota valmisti moni virma. Se ei ole suunniteltu millekkään syslerin omalle öljylle. Toi loota ei ole sisukaluiltaan muuttunut juuri lainkaan siitä ekasta vuodesta ja kitkalevyt on ihan samanlaiset joka vuotisessa lootassa. DII mehu tuli markkinoille -72 .

 

http://jerickweb.50webs.com/autobin/Chry_Trans_Tip.html

Tuolla on paljon mielenkiintoista infoa asiasta jos toisesta sysleristeille.

 

Miten on, uskaltaisitteko BG-öljynvaihtoa ja puhdistusta Chryslerin laatikoille teettää? Ajattelin vain, että öljynvaihtohuoltoa teettäessä tuollainen huolto saattaa tapahtua ihan "puolivahingossa", jos joku korjaamo käyttää oletuksena BG-vaihtoa, eikä asiakas ole asiaan itse perehtynyt (eli ainoastaan ATF+4 -öljyä, ei huuhteluita vaan suodattimen vaihto jne.).

Itse en uskaltais BG:tä kokeilla.

 

Kokemusta kahdesta autostick-lootasta. -99 Stratuksella ajoin 88-145tkm välin. Nyt ajossa -04 Sebring 209tkm oli ostettaessa ja nyt 226tkm. Motonetistä Mag1:stä olen molempiin laittanut kera uuden suodattimen. En näe tarvetta huuhtelua teettää enkä tekisikään.

Mukavan lupsakkahan tuo loota on ja käsittääkseni mekaanisesti kovaa tekoa. Hidas kick down mutta eipä ole tehojakaan koneissa. Mutta jos hyvästä lootasta puhutaan niin saabin 9-5:ssa käyttämä 4-lovinen on paras mikä itsellä on ollut. Samaa ollut volvollakin käytössä ainakin alkupään v70:ssä, ehkä kasipätkissäkin.

 

Aisinwarner kyllä tekee lujat lootat kuten takapotku volvojen. Noi saabin/volvon neliloviset voi "jo" 400-500tkm kohdalla aiheuttaa murheita

 

Mag ykköstä minäkin olen ratuksen looraan lorottanut useammassa öljynvaihdossa. Vaihto jokatoinen vuosi.
Askille ei o tehty mitään, joku 313 kiloo rullattu.

 

Harmi kun ainakaan etuvetosissa ei ole helposti vaihdettavaa suodatinta ja öljyistään tuokin on tarkka. Konehan ainakin saabeissa joudutaan rakentamaan/vaihtamaan kolmestikkin mutta samalla lootalla kyllä pärjää

 

Oot saabeista vissin oikeessa paskaa ja persettä on t7! Joo loota vaatii "halkasun" että metallisihdin saa veke. Toyotalla tosin löytyy propun lisäksi helposti pannun alta suodatin. Aisin ne tojotankin lootat tekee.

5v aisin saab/volvo tais olla jo venttiilipöytähässäkkää ja muutenkin lihoina ollut pienemmillä kilsoilla kun 4v edeltäjänsä.

 

"Mukavan lupsakkahan tuo loota on ja käsittääkseni mekaanisesti kovaa tekoa.Hidas kick down mutta eipä oletehojakaan koneissa. "

Juu, kovasti olen Sebringissäni pitänyt 41TE:n huomaamattomasta vaihtotapahtumasta, vaihteet vaihtuvat pehmeästi lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Muuten tuo toiminta ei nyt niin kovin huomaamatonta ole johtuen pienestä neloskoneesta ja auton painosta. Kierrokset kiertävät iloisesti, halusi tai ei. Ja erehdypä painamaan kaasu pohjaan 100 vauhdissa. Vaihteisto innostuu ja kierrokset pomppaavat jonnekin lähemmäs 6000 rpm!

Itselläni on ristiriitaisia kokemuksia automaateista. Ensimmäinen autoni oli VW Passat, jossa oli pelätty (ja inhottu) ranskalaisvalmisteinen (STA Ruitz) 01N -toosa. Jospa olisin tuon tiennyt ja osannut varoa ja etsiä laatikkotyypistä tietoa, olisi Volkkari jäänyt käytettyjen autojen kauppaan. Passatin 4-vaihteisessa lootassa oli omituisen lyhyet välitykset (100 km/h vauhdissa muistaakseni moottori kiersi 3500 rpm tms.) ja käytös oli ylipäätään epämääräistä ja ajoittain nytkyttelevää. Tuo laatikko aiheutti minullekin ongelmia, joten volkkarit ovat nykyisin vältettävien autojen listalla.

Myös kahdesta Volvosta on kokemusta. Ensiksi tuli vm. 2003 S80, jossa oli Aisin AW 55-50 -vaihteisto. Se ei liene kaikkein luotettavimmasta päästä, ja niinpä kulunut venttiilipöytä alkoi ilmoitella itsestään ennemmin tai myöhemmin. Jysähtelyä ja epämääräistä vaihteiden hakuammuntaa säännöllisen satunnaisesti.

S80 vaihtuikin 2003 V70:een, jossa T5 koneena. Mainio moottori kytkettynä samaiseen vähemmän mainioon 55-50 -vaihteistoon. Vaihteisto oli kuitenkin kunnostettu ja venttiilipöytä vaihdettu uuteen, joten uskalsin ostaa. Eipä montaakaan tuhatta kilometriä myöhemmin, kun loota hajosi. Tässä vaiheessa otti päähän kovaa, varsinkin kun kumpaankin Volvoon olin vaihdattanut huuhtelemalla vaihteistoöljyt asianmukaisessa liikkeessä, käyttänyt merkkihuollon sopeutusajossa jne. Olivathan ne toki vanhoja ja paljon ajettuja, mutta hyvin pidettyjä ja huollettuja. No, myös Volvot 5- ja 6-vaihteisilla tomaateilla päätyivät vältettävien autojen listalle.

Edelleen ihmettelen AW55-50 -tomaatin suunnittelua siltä osin, että siinä ei tosiaan ole helposti vaihdettavaa hyvälaatuista suodatinta öljypohjassa, vaan metallinen sihti jossain vaihteiston uumenissa, josta sitä ei ihan niin vain vaihdetakaan. Lika ja moska pääsee kerääntymään ja kiertämään vaihteistossa, mikä jumittaa mm. venttiilipöydän solenoideja sekä kuluttaa itse venttiilipöytää. Korjauksena voi kokeilla venttiilipöydän vaihtoa, joka ei ole edullinen remontti, eikä lopputulos ole välttämättä taattu.

Lopulta vielä kokemuksia on kahdesta Chrysler Sebringistä 41 TE -vaihteistolla ja 2.0 moottorilla. Ensimmäinen Sebring oli tekniikaltaan huoleton, tosin hieman jo ruosteen pohjasta vaurioittama ajokki, joka vaihtui mainittuun S80:neen pelkästään vähemmän harkitun volvokuumeilun aiheuttamana. Sebring pelasi tekniikaltaan ongelmitta, kun vaihtoon meni.

Käytetyistä Volvoista selvittyäni hankin jälleen nykyisen Sebringin, vuotta paria uudemman (2003) ja vähemmän ajetun kuin aikaisempi Chrysler oli. Turbovolvon jälkeen Sebring aluksi tuntui kieltämättä verkkaiselta ja vanhanaikaiselta, mutta toisaalta tutulta ja luotettavalta. Ja luotettavaksi ja mukavaksi ajokiksi se onkin osoittautunut.

Niin, kestoltaan loistavimman tomaatin maineessa on edelleenkin vanhan Nissan Primeran (1991) hydraulisesti ohjattu Jatco RL4F03A, joka oli lapsuudenkodissani käyttöautona. Nissanilla ajettiin reilusti yli 400 000 km, ennen kuin auto meni ruostevaurioiden takia lopulta paaliin. Tomaatti oli toiminnaltaan vähän kulmikas ja aika nykivä, mutta se kesti, kesti ja vielä vaan kesti. Siihen ei taidettu kuin kerran vaihtaa vaihteistoöljyt koko auton olemassaolon aikana. Nissanin kohdalla tosiaan kävi niin, että kotterosta ruostui kori ympäriltä, ennen kuin automaatti tai muu tekniikka (kuluvia osia lukuun ottamatta) olisi osoittanut väsymisen merkkejä.

 

Sitä 5 ja jatkossa 6 pykäläistä on tietääkseni käytetty useammassakin etuvetosessa eikä toiminta saatikka toimintavarmuus ole tosiaan edeltäjään ollut verrattavissa. Niin se kehitys kehittyy. Onneksi netistä löytyy tietoa niin osaa vähän paremmin valkata ostoslistaan vaihtoehtoja kuumeen iskiessä. Joka merkillä vaan on omat tyyppivikansa. Ja vaggilaiset on pois laskuista koska lootan pitää olla automaatti

 

Joo vaggia ei automaattina parane ottaa, vaikka passattia (b5) saanut zf lootallakin tietoni mukaan.

 

Se on muuten jännä juttu, miten epämääräiset tomaatit ovat heikentäneet volkkarin mainetta ties kuinka kauan. Aina Renaultin AR4 sukuisista 01M ja 01N -toosista nykyisiin DSG-laatikoihin saakka. Kuinkahan luotettavia dee-äs-geet nykyisin ovat? Kovasti on ainakin vakuuteltu, että nykyään on homma DSG:n suhteen hallussa, mutta...

 

Tuskin on. Vagilla se hyvä puoli, että manuaalit on olleet aina tosi hyviä käyttää kytkimen ja kaavion osalta. Ei tule niin paha vitutus.

On osa noilla vanhan liiton tipeillä jopa 400tkm päässyt kun uudesta asti säännöllisesti öljyt vaihdettu. Joku guru sano, että jos 200k:kin menty ilman vaihtoa niin ei sitten enää kannata ettei tule ylläriä.