MB 190E 2.3-16 - Museoauto projekti

Kattoluukun sisäverhous tällaiseen 1-toimiseen tuntuu olevan taas yksi niistä hankalista osista hankkia. Vihdoin sain kuitenkin kattoluukun pelaamaan ja verhoilun irti, niin näki mikä sitä riepoi. Verhoilu oli siis reilusti pullahtanut alaspäin, jonka syyksi paljastui verhoilua tukeva kovalevy. Se oli varmaankin ottanut kosteutta säilytyksen aikana, ja päässyt venymään. Onneksi levy on kuitenkin irroitettavissa, joten vanha pois ja materiaalia metsästämään. Tuota 2mm kovalevyä nyt ei sitten mistään löytynyt nopeasti, joten päädyin käyttämään Etran 2mm polyeteeniä. Eipähän nyt sitten ainakaan pääse kastumaan. Levyn leikkasin alkuperäistä apuna käyttäen ja reunoihin liimasin orkkistyyliin kangassuikaleet estämään narinoita. Itse verhoiluhan oli Ok ja se tuli pesemällä uudenveroiseksi. Pikkuvaivalla siis ehjä osa taas.









Kattolistat nyppäsin joutessani irti, ja viikonloppunahan auto lähteekin kohti Lakeuksia.

 

Lauantaiaamulla karavaani lähti kohti Pohjanmaata ja sinnehän se raato nyt jäi metallipitoisuuden lisäykseen. Viikolla sain foorumin kautta vielä lisää osia purkuautosta leikattuna. Ne heitin kuitenkin vielä hiekkapuhallukseen, niin on varmasti puhdasta tavaraa mitä liimataan paikalleen. Hitsarin kanssa käytiin myös auto läpi, ja kyllähän siinä pitkälle toistakymmentä huomiota vaativaa aluetta on. Nyt sitten vaan odotellaan valmistumista.



Joskus on myös projekteja, joiden kanssa täytyy nostaa vaan kädet pystyyn ja unohtaa. Tämä -86 vuoden 200D, lähtökohtaisesti Vantaan Taksi, tuli kolmen vuoden ikäisenä isälleni -89. Itse olen ollut tuolloin 3-4vuotias. Muistan auton kuitenkin ihan hyvin. Autosta oli ruuvattu taksikäytön jälkeen -150tkm jonka selvittyä auto palautettiin vajaan parin vuoden käytön jälkeen liikkeeseen. 2014 tämä yksilö kuitenkin ilmaantui myyntiin, ja myyjä oli sama henkilö joka sen oli ostanut sieltä liikkeestä isäni palautettua sen. Suuri suunnitelma oli saattaa tämä elämää nähnyt vanhus alkuperäiseen loistoon ja museokuntoon veljesten toimesta, mutta neljän vuoden jälkeen totesimme, ettei sitä kukaan oikeasti ala tekemään. Hauskaa oli kuitenkin että tuonkin ajan pihassa seisomisen jälkeen tämä 910tkm(mittarissa 759tkm) ajettu laite lähti avaimesta heti käyntiin ilman mitään miettimistä kun vaan laittoi akun paikalleen. Hienoja laitteita. Auton vein tutulle purkulaanille ja sinne se nyt saa jäädä omiensa joukkoon. Joskus on vaan osattava antaa mennä.

 

Näpräily jatkuu. Tälläkertaa otin työn alle nuo sivupeilit, jotka oli todella pahasti hapettuneet ja jumissa. Osat purkuun ja rungot puhallukseen. Tilannetta helpotti se, että vihdoin ja viimein omassa tallissa on hiekkapuhalluskaappi, jossa voi tuollaista pienempää tavaraa puhdistaa. Eihän sitä ole haaveiltukaan kun kymmenen vuotta.











Putsattujen osien päälle ruiskulla hiontaväri, ja vesihionnan jälkeen mersun 040-musta ja satiinilakka alkuperäistyyliin. Nämä vanhanmallin peilit kunnovat siis aina olleet mustat autonkorinväristä riippumatta. Taitaa ne uudemmankin vielä olla mustia 190:ssä ennen 90-lukua. Kumit putsasin taikasienellä uudenveroisiksi. Maski tuli myös kunnostettua. Kehys oli hyvä, ja sille riitti pesu patapatalla ja kiillotus. Maskiritilä meni vaihtoon kun vanha oli maalattu. Uusi käytetty pestiin myös teräsvillalla ja pinnoitin sen C4 muovipinnoitteella. Vanhasta ritilästä säästin listat, jotka hioin ja kiillotin uusiksi.





Yllättävän hankala kampe on osien suhteen tällainen alkupään w201. Jos nyt taas kerran esimerkkinä nuo peilit, niin kyseistä sivupeilimallia on nähtävästi käytetty -83-85. Sen jälkeen osat on yhdistetty 124:n kanssa ja uudemmissa peilit onkin samat kuin lankussa. Toiset peilit löysin jostain purkuautosta, ja sain niistä ehjän rungon oikealle murtuneen alkuperäisen tilalle. Lasit noissa uusissa oli tee-se-itse viritykset, eli roskiskamaa. Aluksi luulin että omat lasit olisi käyttökelpoiset, mutta pilallehan nekin oli syöpyneet. Uudet nos lasit löytyi sitten lopulta Italiasta ja tulevat sitten aikanaan.

Korin suhteen ei juuri päivitettävää. Kaveri on ollut sairaana, joten hitsaukset eivät paljoa ole edistyneet. Bensalinjojen kanssa oli takkua vielä sielläkin päässä, kun paluupuolen letku ensin irtosi ja sitten katkesi. Autohan ei tahtonut käynnistyä ja lopulta siinä oli hyvä lammikko bensaa lattialla. Syy nyt ilmeisesti on se, että lokarin sisässä oleva aktiivihiilisuodatin on tukossa ja tankki ei hengitä. Eli pönttö tyhjäksi tai uusi tilalle. Sama osa lienee syy, miksi alkuperäinen tankki oli rutussa.

 

Kaikki valot pesin läpi viikonloppuna. Tässäkin tuo edellä mainuttu Patapata on ihan kuningas väline. Umpiot purin osiin ja pesin ne siis kauttaaltaan. Samalla huomasin että vain toinen lasi oli alkuperäinen Bosch, ja toinen oli TYC. Varaosaumpioistakin toinen oli kokonaan samaa kiinalaista kuraa, ja toisessa se lasi oli sama. Eli lopputulemana uudet lasit hankintalistalle. Takavalot ja vilkut sai saman kohtelun, ja saavat seuraavaksi päällensä lakkapinnan. Voisihan ne kiillotella, mutta olen todennut tuon lakan helppohoitoisemmaksi ja sillä tulee mielestäni vielä siistimpi pinta.



Seuraavaksi siirryinkin sitten ihmettelemään noita verhoiluja. Nahathan näissä on ihan kuosissa, vaikka kuskin penkkiin pitääkin pientä korjausvärjäystä tehdä. Istuinosa sen sijaan oli kasaanpainunut, joten purin verhoilut ja tutkin hieman tilannetta. Jousista kaksi kappaletta oli poikki ja keskimmäiset jouset hieman venyneet. Kiikutin rungon ja verhoilun taas Ticabohon, jossa runko korjataan ja verhoiluun lisätään hieman fylliä. Istuinosan rungot sväpätään apparin puolelta kuskinpuolelle, että korjattu runko jää vähemmälle käytölle tulevaisuudessa. Kiskot kun irroittaa, niin runkohan on identtinen. Verhoilut pysyvät alkuperäisillä paikoillaan.





Samalla asensin tuon ministerinojan tuohon kuskin selkänojaan. Siinäpä ei mitään kummallista ollut, pari reikää nahkaan, ja ruuvit kiinni.



Myös C-pilarit tuli verhoiltua uudelleen, kun alkuperäinen verhoilu oli mennyt pussille ja keinonahkaan valettu pehmuste oli rapistunut niin, ettei sitä enää saanut järkevästi liimattua. Uutta vinyyliä siis ja verhoilemaa. Samalla liimasin B-pilarien verhoilut uudelleen kiinni.

 

Lorinserit käväisi lasikuulapuhalluksessa ja pulverissa. Väri oli hyvä prismatixin hopea, mutta kuten tavallista Teknoksen pulverilakka ei tälläkään kertaa ollut tarpeeksi kiiltävä. No osasin odottaa sitä, ja tallilla oli valmiina kirkaslakkaa. Niinpä rasvapesu ja muovitartunta ja siihen päälle 2K kirkaslakka ruiskulla. Pulverihan on muovia, tässätapauksessa polyesteriä, joten muovitartunta sitoo uuden lakan paljon paremmin kiinni.





Saman käsittelyn sai jostain vanteista jääneet hopeat orkkiskeskiöt. Jostain syystä tällaiseen retrorakettiin sopii nuo vanhanmallin kupit, vaikka tykkään kyllä kromitähtisistäkin.



Samalla nyt kun lakkailin, niin huitaisin kiiltoa kaikille muovilinsseille, eli takavalot, vilkut ym. Mustat muovikehykset käsittelin C4 pinnoitteella. Eipä ole Boschin vasenta etuvilkkua vieläkään löytynyt käytettynä, joten pakko kai se on kopata Saksasta.







Seuraavan päivän epistola olikin sitten musta. Eli vaikka kojelauta olikin hyvä, halusin siitä tehdasmaisen matan, joten konsolin tapaan se sai päälleen 121:stä. Samoin teki kuskin kickpanel.



Orkkis Nahkaratti oli vähän nääntynyt ja pinta mennyt puhki, joten kevyen hionnan jälkeen ruikkasin sen SEM:n nahkamaalilla. Ettei sävyeroa pääsisi syntymään, huitaisin myös bägin samaan syssyyn.



Nahkapenkit on todella hyvin säilyneet, mutta pientä kulumaa kuskin penkissä oli vakiopaikassa. Niinpä häivyttelin sen kuntoon samalla tavaralla. Onpahan mukava kasata penkit kun alaosat tulee verhoomosta.

 

Giugiamo Italiasta möi uudet lasit peileihin, ja olikin pakannut ne hyvin. Vähän jo käväisi kylmä hiki otsalla, että olikohan vaan nämä oikeat, mutta kyllähän ne oli. Kyllä uudet on aina uudet :clap:





Oikeanpuolen kickpanel tuli korjattua defan reijistä. Tai itseasiassa omassa oli vielä isommat reijät vieläkin näkyvämmällä paikalla ja tuntui että kaikkiin purkuautoihinkin oli sisätilan lämppärin pistoke ruuvattu juurikin tuohon. Yhdestä autosta kuitenkin nappasin sen mukaan, ja korjasin reijät.

 

Joulu oli ja meni, nyt kohti tulevaa vuotta. Pyhinä tuli vierailtua kotona, ja siellä tietysti naapurissa tsekkaamassa cossun tilannetta ja riipaisemassa muutaman osan mukaan Lahteen. Mukava oli huomata, että Tommi oli selättänyt flunssakierteen ja päässyt aloittamaan hitsaukset.





Oikea kaari olikin pikku viimeistelyä, muutamaa reikää ja saumamassoja vaille valmis. Kaareen käytettiin purkuautosta leikattua osaa. Sovittelun jälkeen hefteillä paikalleen, ja sitten pikkuhiljaa sauma umpeen. Rupu oli päässyt leviämään hieman tutkailtua enemmän tuonne kontin sivuposkeen, joten se jouduttiin leipomaan myös kasaan.





Vasen kaari on nyt työn alla. Vaikka lähtökohta onkin parempi, on siinäkin ihan riittävästi tekemistä. Mukava katella kun joku saa aikaiseksi :clap:

 

Romut vähenee työlistalta. Nyt sain aikaiseksi fiksata nuo harmaat osat, pyyhkimen,lampunpesimet ja ovenkahvat. Vaikka nykyään on todella hyviä muoviehosteita, päätin tämänkin kohdalla maalata nuo kahvat. Tein saman veljen 126:een ja on se niinpaljon helppohoitoisempi käytössä kun niitä ei tarvi murehtia. Nuo muovit oli muutenkin melko pahasti UV kärsineet, joten pinnoitteella niitä tuskin olisi saanut enää pelastettua. Maalina 2k vesimassaa ja satiinilakka päälle.













Samalla purin tuon tukkiutuneen altiivihiilisuodattimen. Ei tullut otettua kuvaa kun nuo ryynit oli tyhjätty, kuinka pahoin se oli tukkinut nuo putkien päät. Ihmekään jos vähän ahdisti. Nyt sisällä on tyhjää ja fiksasin kuoren maalaamalla siistiksi.





Sarjassamme turhanpäiväisyyksiä, piti tuo etutuhkis myös kunnostaa. Se kun oli vähän päässyt sisältä ruostumaan, eikä tällaiselle tupakoimattomalle oikein tollanen sotkuinen olemus kelvannut.





Sain myös putsattua ja tarkastettua mittariston. Eipä se ollut kuin hieman nuhjuuntunut ja pölyssä. Putsasin juotokset ja suihkuttelin vähän kontaktispraytä sinne tänne. Samalla putsasin mittarin taustat ja pesin kehyksen taikasienellä. Glymin punaisella pientä kiillotusta lasiin ja keltasella muoveihin.

 

Vuodenvaihteen tietämillä tuli vielä kuvamateriaalia vasemman kaaren työstämisestä. Palikat alkaa silläkin puolella olla paikallaan. Melko paljon tälläkin puolen tuota kontin sivukotelon etupäätä pitää sepittää, mutta onneksi korjauspalaa on aika hyvin. Toiselle puolen tehtiin myös muutoksia vielä.









Omassa tallissa on taas näperretty muovien kanssa. Maalailin akun taustamuovin ja molemmat kojelaudan alapanelit. Ei niissä juuri mitään vikaa ollut, mutta tulipa taas uuden näköiset.. kuvaa ei tosin muistanu ottaa. Akun taustamuovi tosin vaati vähän paikkaa ja muovihitsausta. Uus olis varmaan maksanu vitosen, mutta tulipa nyt hierottua.



Pikkujuttu sinänsä, mutta tälläses projektia missä sisustakin yritetään saada sellaseen tehdaslinjalta tulleen näköiseksi, on nuo nappulat(katkaisijat/kytkimet) yksi sellanen silmiinpistävä asia. Tämäkään nyt ei ole varsinaisesti mikään vähän ajettu, vaikka ihan kohtuulliset metrit ikään nähden mittarissa onkin. Niinpä nuo kytkimet on kuluneita, ja ne kun asentaa fiksattuihin kehyksiin, niin näyttävään ne melko tökeröltä. Nappien pintaan on martoitu, ja se tulee suoraan muovimuotista. Nämä on jotain VDI30-33 luokkaa uutena. Vuosien käyttö kumminkin kiillottaa martion pois. Tämän korjaamiseksi on onneksi edullinen ja helppo tapa, eikä tarvi ostaa uusia. Hyvä putsaus, rasvanpoisto ja muovitartunta. Sen jälkeen mattalakkaa sumutetaan pintaan, eli pisaroidaan. Ohuella lakalla saadaan hyvin pientä pisaraa, joka vastaa melkolailla alkuperäistä muovin martiointia.

 

Hiljaiseloa ollut lähinnä viime viikot projektin suhteen. Pieniä edistymisiä peltipuolella, mutta ei kuva materiaalia. Molemmat kaaret on kuitenkin viimeistelty, ja Tuomo pääsee jatkamaan helmoihin seuraavaksi. Itse olen lähinnä myynyt 3D tulostettuja getrag nupin työkaluja pitkin maailmaa yhdessä -59 Cadillac uustuotanto-osien kanssa. Pienellä tuotolla sai sitten hankittua cossuun uudet jarrut ja takapään nivelet. Romut otin Bandelilta Saksasta, ja samalla tuli käyttöautoonkin kaikki jarruosat. Levyt ja palat on Aten tavaraa, ja nivelet Febia. eBaysta tilaukseen lähti kangasmatot. Vielä olisi listalla paljon tavaraa tilattavaksi.



Velimiehen kokoelmista löysin myös autoon paremmin sopivan Becker Gran Prixin. Tätä mallia on ihan oikeasti saanut jo 1985, joten se istuu kojelautaan kuin nappi otsaan.
Hain myös vähän muuta äänentoistotavaraa, eli paketillisen hyväksi havaittua STP:n blackgold bitumimattoa. Tuo 4m2 uppoaa tenavatähteen helposti. Samalla otin orkkisämyrien tilalle Ground Zeron 4" koaksiaalielementit. Kaitsarit tuli viriteltyä paikalleen alkuperäistyyliin. Eteen käytin alkupeärisiä peltiklipsejä, jotka painetaan kaiuttimen runkoon. Takana joutui asentamaan kaiuttimet hyllyn alapuolelle, että diskantti ei paina ritilää ulospäin. Ulkoapäin asennuksesta ei huomaa mitään vakioon. Johdothan vedin jo aiemmin valmiiksi konttiin, jos sattuu joskus huvittamaan pieni Subi. Idea olisi suunnitella ja toteuttaa kotelointi niin, että se näyttää vuoden -85 tehdasoptiolta.. sitä en vaan teidä koska tuollaista jaksaa lähteä toteuttamaan.





Myös Lorinserit otin ja vesihioin sekä myllytin. Nyt alkaa olla kiillot kohdallaan. Renkaiksi tilasin Barumin Bravuris 3 205/45R16. Rengaskokoa pohdiskelin monen eri profiilin välillä, mutta halusin pitää vakion 205 leveyden, mutten toisaalta halunnut vain 7,5" vanteelle liian pullaista ulkonäköä. Vararenkaan mukaan alkuperäisenä tässä olisi ollut Gislavedin 205/55R15. Renkaat saapunevat tällä viikolla, ja käyn ne samantien pyöräyttämässä päälle.. Vannehommaa tässä on mietitty pää puhki monta viikkoa. Vaikka jo lupasin, etten ala Aero 3:ia etsimään, niin himo sellaisiin tuli kuitenkin. Lopulta se himo sitten kumminkin vähän sammui, kun vanteiden löytyminen on todella haastavaa, ne on projektikuntoisena yleensä halki ja loppujen lopuksi Aero3 on monen muunkin haave, ja toteutuksia on 201:n alla nähty niin paljon, ettei se oikeastaan tuo mitään uutta. 16" Aerot olisi olleet huiput, mutta ne ovat vielä 17" hankalampia löytää. Niinpä siis päädyin lopulta noihin Lorinsereihin uudelleen ja tilasin niille renkaat. Ainakin ulkonäkö on alkuperäistyyppinen.

 

Renkaat tuli Saksasta ja ne pyöräytettiin Lorinsereille. Tietysti jokaikisessä vanteessa oli sisäkehällä pikku heittoa, kun ei tullut niitä tarkastettua heti aluksi. No testataan millaiset ne on ajossa ja pistetään sitten L-Weldille pyöristettäviksi jos on tarpeen.





Hitsuuhommat etenee hissukseen. Oli tarkoitus mennä tänä viikonloppuna aloittelemaan viimeistelyhommia ja maalauksia, mutta flunssakierre vaivaa koko kotiväkeä. Noo, ehkä parin viikon päästä myös korjauksia on tehty enemmän niin saa itsekin tehtyä pidemmälle. Itse hitsauksissa joudutaan mennä vähän tilkkutäkki linjalla, kun korjauspellit on eri paloina, eli yhtä kauttaaltaan ehjää purkuautoa ei ollut tarjolla. Vaikka sitä tinausta morkkasinkin, niin silti tekis mieli vetäistä nuo kauttaaltaan yli ennen viimeistelyä.











Takakelkan ja etunavat hain talliin purkuosina ja aloinkin niitä jo purkamaan. Käytännössä takapäässä vanhaa jää kelkka ja alatukivarret tuosta paketista. Jarrusatulat haen joku päivä jahka ehdin toisaalta purkuautosta ja muut jarruosat onkin uutta. Autosta jää sitten käyttöön takaa iskarit, jouset, vetarit ja perä.
Etupäähän tilasin myös uudet alatukivarret kun en nähnyt kovinkaan kannattavaksi kulujen puolesta kunnostaa vanhoja. Eteen tulee uutta myös iskarit, vanhaa jää käytännössä jouset.





Pikku sivuprojekti oli maton emblemit. Tilasin eBaysta jälleen kerran uudet kangasmatot. Taitaa olla varmaan viidennet matot samasta putiikista. Ne on muuten ihan orkkista vastaavat, mutta logon tilalla on tyhjä alumiinilätkä. Se on niin kemmasen näkönen, että päätin suunnitella tilalle vahan paremmin sopivan. Mallinsin alkuperäistä kontin logoa hyödyntäen 2.3-16 tekstin mahdollisimman autenttisen näköiseksi. Sitten suunnittelin läpyskän niin että sen voi liimata alumiinilätkän päälle. Tulostus Polyamidina ja vähän maalailua. Vois se olla parempikin, mutta tuolla lattialla potkittavana välttää.











Ai niin ja tulipa nuo umpiot kasattua loppuun kun sai tuon toisenkin uuden lasin. Kiinnikkeet ja ruuvit keltapassivoitiin näihinkin.

 

Noniin, yks viikonloppu tuli turattua itsekin auton äärellä. Laitetaan nyt kuitenkin kuvia peltitöiden räpläyksestä.







Hitsari sai käytännössä takaosan korjaukset tehtyä ennen viikonloppua. Näihin kuului takapään tunkin nostokohdat, takavalojen kehykset, rekisterikilven tausta, rekisterikilven valon aukko ja tietysti jo aiemmin tehdyt takakaaret ja sisälokarit. Paikanpäällä hioin kaikki saumat itse ja pyysin tarvittaessa lisää hitsausta. Samalla huomasin takakontin sivuissa/sisälokareissa päällekkäisiä peltejä, jotka leikattiin pois ja saumat hitsattiin. Korjausten ympäriltä putsasin pinnat pellille reilulta alueelta. Käytin tukkalaikkaa ja säädettävänopeuksista kiillotuskonetta. Rälläkän kierrokset on turhan kovat ja laikka kuluu nopeasti loppuun, kevyemmällä nopeudella se kestää huomattavasti pitempään.



Puhtaiden peltien päälle ruiskutin harmaan epoksin. Annoin kuivaa vuorokauden, jonka jälkeen saumasin hitsatut alueet koriakryylillä. Joillekin alueille käytin varmuuden vuoksi 2K koriliimaa.





Auton pohjasta purettiin irtosälät, eli pakoputki, lämpöeristeet, kardaani, käsijarrun mekanismit ym. Puhdistukseen käytin samaa kiillotuskonetta, mutta kuppiteräsharjaa. Lopuksi vielä pesu tinnerillä. Pintaväriksi tuli Teknoksen Temadur 20% kiillolla ja sävytetyllä harmaalla. Moottorin alue ja takakelkan ympäristö jäi vielä tekemättä. Kelkan irroituksen ja vaihdon yhteydessä tehdään se alue, ja etupää viimeistellään kunnes loput hitsaukset on valmistuneet.







Lopuksi ruiskutin uuden värin takakonttiin ja helmoihin. Mukaan etelään lähti taas koko joukko irto-osia kunnostettavaksi.

 

Tuossa taannoin jo mainitsin että hain toisen takakelkan ja etunavat kunnostettavaksi, niin saa vaihtaa sitten kerralla ne kun auto tulee joskus takasin. Purin palikat osiin tallissa, eikä voi sanoa etteikö muutama ärräpää olisi taas päässyt. Lähinnä ongelmat tuli konemattomuudesta tiettyjen osien kanssa ja ennenkaikkea huonoista tai kokonaan olemattomista työkaluista.





Yksi ongelmakohta oli etujarrukilvet, tai niiden jämät, joiden ruuvit oli todella pahasti ruostuneet. Muutama lähti pihdeillä ja loput poralla ja vastakierretapilla, kunnes se perhanan tappi päätti katketa sinne viimeiseen ruuviin. Siinä sitten melkoisella kikkailulla sain sen jämän pois ja lopulta porasin katkenneen ruuvin pois ja tein uudet kierteet.



Narinahelojen poisto aiheutti uskomatonta päänvaivaa. En oikein edes ymmärrä miten ne niin jumissa voi edes olla. Kokeilin ruuvipenkissä ja kierretangon avulla mutta ei sitten niin mitään. Lopulta halkaisin kuviosahalla keskiholkin osiin ja naputtelin pois. Sitten sahasin ulkokoolin halki ja lopulta myös sen sai pois.



Tiedossa oli että myös kelkan puslat on hankalat, mutta etummaiset lähti itseasiassa kohtuuvaivalla kun antoi reilusti lämpöä kuppiin ja kampesi puslat irti pienellä vääntöraudalla. Takimmaiset vaati hieman enemmän töitä, mutta samalla menetelmällä ne sieltä lopulta tuli.





Kun osat oli vihdoin irti kiikutin ne puhallukseen, jonka jälkeen pintaan sipaistiin puolikiiltävä musta pulveri. Navat ja olka-akselit puhallettiin myös ja ne vein sinkittäväksi. Kelkan varsisarjahan tuli Bendelilta Saksasta ja ne oli Febin tavaraa.





Kasauksessakin oli omat haasteensa. Kelkan puslat meni hyvän rasvauksen jälkeen kumivasaralla eteen mutta jälleen takana vaati töitä. Lopuksi käytin 16mm kierretankoa ja vanhoja takapyörän laakereita puristimena jolla ne plumpsahti paikalleen. Takatukivarren sisäpuslat meni vastaavanlaisella systeemillä mutta olivat yllättävän työläät. Tässä kun on sellaiset teräs ulkovaipalla olevat versiot. Laakerit meni paikalleen kohtuullisella naputtelulla. Pakastin laakerit varmuuden vuoksi ja annoin pesiin hieman lämpöä. Vanhat laakerit olivat hyvänä apuna tässäkin. Narinahelat meni varsin sopuisasti paikalleen hylsy/kierretanko virityksellä.





Kelkan kasaus oli kohtuu suoraviivaista uusilla osilla. Jarruosat uusittiin samalla Aten tuotteilla. Jarrukilvet tuli uudet ja ne pulverimaalasin vielä uusiksi kun maali tuntui niin ohuelta. Käytetyt irtohilppeet ja pultit myös sinkittiin. Toki varsien mukana tuli uudet pultit. Samalla uusin käsijarrun vaijerit. Käppärin muut osat puhallettiin ja sinkittiin samalla.









Myös kardaanin putsasin ja maalasin. Jätin vanhat väriraidat kun ne oli niin hyvässä kunnossa. Samalla vaihdoin uuden kannatinlaakerin ja suojakumin. Pultit kävi tästäkin sinkissä.



Vielä on tekemättä jarrusatulat, jotka ajattelin myös hakea purkuautosta, niin ei tarvi jättää jarrutonta autoa maalarille. Samat satulathan tuossa on kun 220-300E w124:ssa joten niitä on pilvin pimein tarjolla.

.

 

Etupenkkien istuinosat sain korjauksesta tuossa taannoin. Kuskinpuolen istuinosassa oli kaksi jousta katkennut, jotka korjattiin, ja korjattu runko siirrettiin apukuskin puolellle, että se jää tulevaisuudessa vähemmälle rasitukselle. Olisi se varmaan tällaisessa harrasteautossa kestänyt kuskillakin, mutta otettiin nyt varman päälle.





Kuskin penkin istuinosassa oli yksi sauma ratkennut, joten se ommeltiin uudelleen. Samoin pehmusteet olivat hieman littaantuneet, joten kuskin puolelle lisättiin rungon ja pehmusteen väliin 3cm uutta materiaalia ja apparin puolelle 2cm. Paketit uudelleen kasaan, ja tein nahoille rasvapesun, jonka jälkeen häivytin muutamat pienet kulumat nahkamaalilla piiloon. Kuskin selkänojaan olikin jo tehty vastaava korjausmaalaus aiemmin, ja siihen oli asennettu käsinoja.



Lopuksi penkkien kasaus ja käsittely Prestan Leather conditionerilla. Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen siihen miltä 34-vuotta vanhat nahkapenkit näyttää.
Löysin loppuvuodesta myös ehjän alkuperäisen sammuttimen telineen kun vanhasta oli panta mennyt katki. Pullo on alkuperäinen ja näyttää jopa paineet olevat kunnossa vielä. Nämäkin ovat muuttuneet myöhäisemmissä malleissa hieman pienemmiksi ja myös teline on hieman eri mallinen. Uudempi sammutin telineineen löytyy myös hyllystä jos johonkin tulevaan projektiin tarvii. Penkit saa jäädä odottelemaan asennusta takaisin autoon, ja jossain välissä putsailen vielä takapenkin, jolle ei muita korjauksia tarvikaan tehdä. Myös ovipahvit on siistit, joten niille riittää vain puhdistus ennen asennusta.

 

——

Ja sitten ollaankin helmikuussa 2019. Projekti alkoi syyskuussa viime vuoden puolella, ja pähkinänkuoressa tuossa edellä mainitut toimenpiteet on tehty. Koska kirjoitukset on tehty jo aiemmin muualle, niin pahoittelen jos siellä on jotain ihme soopaa mukana. Tästä viestistä eteenpäin päivitykset tapahtuu reaaliajassa.

 

Mahtava työpanos ja hieno projekti!!

 

Hienoa työtä ja hyvä kun toi Cossu pelastuu ,vanhemmalla pojalla oli eka auto teinitähti joka oli uskollinen peli kun huollettiin säännöllisesti.Nuoremmalla pojalla 90 mallinen 230 bensa w124 jossa kilometrejä nyt karvan päälle 200000.Toimii hienosti ja mukavaa kyytiä joten jo siksi tuli tavattua juttu läpi

 

Mä tuskin olen ainut jolle cossusta tulee mieleen joku ihan muu auto. Ja jottei meiän ihan kaikkien tartte googlaa, ni lyhyt ja ytimekäs valaisu aiheeseen saattais olla tarpeen...

 

Hieno homma että edes yksi näitä on pelastettu dieselöinniltä, näihin laitettiin takavuosina lähes kaikkiin 0m606 scanian turbolla

 

Auttaako:

https://en.wikipedia.org/wiki/Mercedes-Benz_W201#190_E_2.3-16_and_2.5-16_Cosworth

Olen niin samaa mieltä asiasta...