Miten hurahdit jenkki-autoihin?

Overdrive.fi on harrasteautoiluun keskittyvä verkkosivusto, joka tarjoaa sisältöä harrastajien ja rakentajien tarpeisiin. Epäasiallinen ja loukkaava sisältö, joka rikkoo sivuston käyttöehtoja, poistetaan. Näin eivät myöskään poliittinen keskustelu ja aiheet sinne kuulu. Harrastus on yhteinen poliittisesta kannasta riippumatta. Overdriven yleiset käyttöehdot löytyvät täältä, ja on hyvä muistaa, että jokainen keskustelija on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa omien viestiensä sisällöstä.

Ketju osiossa 'Yleistä harrastuksesta', aloittaja jaggi, 24.3.2007.

  1. st. vitus dance

    st. vitus dance 3rd gear

    Noin 35v takaperin...
    Meillä landella, oli pellon vastakkaisella laidalla, noin 400m päässä rintamamies-talo.
    Ja on edelleenkin siellä.
    Mutta siihe aikaan talossa asui pariskunta jolla oli tytär.
    Tytär oli ulkoisesti replica Hanoi Rocksin Michael Monroesta.
    Siinä just 80-luvun alussa tytär saavutti iän missä kaiketi alkaa pimpsa kutiamaan ja alkoi pyöriä kaupungilla.

    No ei mennyt kauaa niin joku Bruce Springsteen replica sen kippas.
    Tällä herralla oli todella omituinen auto jolla aina toi tämän riistan kotiin.
    En ollut ikinä ennen vastaavaa nähnyt.

    Iso, kimaltelevapintainen kiiltävillä vanteilla ja pyörissä oli valkoisia kirjaimia.
    Takana tolpassa oli lisäksi aivan ilmeisesti kilpanumero. Valkoisilla numeroilla 440.
    Ja piti kovaa ääntä. Koko matkan sieltä pellon toiselta puolelta kuului kun tuli kohti kylätien risteystä.
    Kovaa ääntä piti naapurin Pertin Corollakin, mutta se iso auto meni jotenkin pidemmälle. Se ei särkenyt korviin vaan enemmänkin tuntui korvissa.
    Myös kaksi pitkää tummaa viivaa asvaltissa hämmästytti.
    Yleensä ne tulee jarruttessa, ei liikkeelle lähdössä.

    Lisäksi autosta puuttui tuulilasinpyyhkijät ja takana vilkkuikin punaisia valoja siinä kun tieltä kääntyivät.

    Todellinen mysteeri.

    Isän veli oli kanssa nuoria automiehiä tuolloin, ja tälle esitin tuosta ilmestyksestä liudan kummastelevia kysymyksiä.

    Eräänä päivänä hän sitten päätti tarttua härkää sarvista.
    Otti paperia ja kynän.

    Piirti ensin meidän Celican moottorin siihen.
    4 reikää rivissä, ja selitti primitiivisesti polttomoottorin toiminnan siinä samalla. Miten nyt juuri apupyöristä eroon päässeelle jätkälle asiaa voi jotenkin valaista.

    Sitten piirti viereen tämän kummallisen auton moottorin.
    4 reikää mutta vieressä toiset 4, joista molemmista meni omat pakoputket.
    Ja selitti miten jokainen sylinteri on lisäksi huomattavasti isompikokoinen kun siinä meiän kulkineessa.
    Lopputuloksena sitten vaikuttaa ääneen kuten olen merkille laittanut.
    Ja se ilmiselvä kilpanumero auton kyljessä ei ollut oikeasti kilpanumero vaan ilmoittikin näiden sylinterien yhteiskoon.

    Kaukana maapallon toisella puolella on kuulemma maa, missä autot ovat hiukan erilaisia kun täällä.
    Siinäkin autossa lasinpyyhkijät on, mutta ne on piilossa konepellin alla kun niitä ei käytä.
    Ja takavilkut on punaiset kuten muutkin takavalot.
    Vaihteita ei tarvitse itse vaihtaa, joka myös vaikuttaa että auton lähtiessä siitä risteyksestä, ääni pysyy tasaisempana kun niissä muissa.

    Tuo "mystinen auto" oli oikeesti tavan 4-ovinen 70-luvun Dodge Coronet.
    Jälkeenpäin lehtienkuvia muistikuviin vertaamalla moiseen päätelmään tulin.

    Ajan suomityyliin oli metallihohto-sininen maali pinnassa, perää korotettu ja kromivanteet alla valkoteksti kumeilla.
    Ja kaiketi se koneenkoko näkyvästi esillä oli vähän sama kun trofeet metsästäjän seinällä.

    Voi sanoa että itse hurahtaminen tapahtui jo todella varhain, ennemmin kun asiasta edes mitään ymmärsin.

    Muutama vuosi myöhemmin joku pikkserkku tms oli amerikassa vaihto-oppilaana ja toi paluumatkassaan Oldsmobilen. Delta kaiketi oli, porrasperä iso rohjo.
    Mutta voi että siinä oli mahtava olla kyydissä.
    Ei juuri mitään kuulunut sisään ja upottavaa punasta kangasta oli joka paikassa, lasit ja etu"penkki" liikku nappia painamalla.
    Nissan Kirsikan teryleeniin ja ujellukseen tottuneelle kersalle se oli suunnilleen taivas.

    Noin 35v takaperin...
    Meillä landella, oli pellon vastakkaisella laidalla, noin 400m päässä rintamamies-talo.
    Ja on edelleenkin siellä.
    Mutta siihe aikaan talossa asui pariskunta jolla oli tytär.
    Tytär oli ulkoisesti replica Hanoi Rocksin Michael Monroesta.
    Siinä just 80-luvun alussa tytär saavutti iän missä kaiketi alkaa pimpsa kutiamaan ja alkoi pyöriä kaupungilla.

    No ei mennyt kauaa niin joku Bruce Springsteen replica sen kippas.
    Tällä herralla oli todella omituinen auto jolla aina toi tämän riistan kotiin.
    En ollut ikinä ennen vastaavaa nähnyt.

    Iso, kimaltelevapintainen kiiltävillä vanteilla ja pyörissä oli valkoisia kirjaimia.
    Takana tolpassa oli lisäksi aivan ilmeisesti kilpanumero. Valkoisilla numeroilla 440.
    Ja piti kovaa ääntä. Koko matkan sieltä pellon toiselta puolelta kuului kun tuli kohti kylätien risteystä.
    Kovaa ääntä piti naapurin Pertin Corollakin, mutta se iso auto meni jotenkin pidemmälle. Se ei särkenyt korviin vaan enemmänkin tuntui korvissa.
    Myös kaksi pitkää tummaa viivaa asvaltissa hämmästytti.
    Yleensä ne tulee jarruttessa, ei liikkeelle lähdössä.

    Lisäksi autosta puuttui tuulilasinpyyhkijät ja takana vilkkuikin punaisia valoja siinä kun tieltä kääntyivät.

    Todellinen mysteeri.

    Isän veli oli kanssa nuoria automiehiä tuolloin, ja tälle esitin tuosta ilmestyksestä liudan kummastelevia kysymyksiä.

    Eräänä päivänä hän sitten päätti tarttua härkää sarvista.
    Otti paperia ja kynän.

    Piirti ensin meidän Celican moottorin siihen.
    4 reikää rivissä, ja selitti primitiivisesti polttomoottorin toiminnan siinä samalla. Miten nyt juuri apupyöristä eroon päässeelle jätkälle asiaa voi jotenkin valaista.

    Sitten piirti viereen tämän kummallisen auton moottorin.
    4 reikää mutta vieressä toiset 4, joista molemmista meni omat pakoputket.
    Ja selitti miten jokainen sylinteri on lisäksi huomattavasti isompikokoinen kun siinä meiän kulkineessa.
    Lopputuloksena sitten vaikuttaa ääneen kuten olen merkille laittanut.
    Ja se ilmiselvä kilpanumero auton kyljessä ei ollut oikeasti kilpanumero vaan ilmoittikin näiden sylinterien yhteiskoon.

    Kaukana maapallon toisella puolella on kuulemma maa, missä autot ovat hiukan erilaisia kun täällä.
    Siinäkin autossa lasinpyyhkijät on, mutta ne on piilossa konepellin alla kun niitä ei käytä.
    Ja takavilkut on punaiset kuten muutkin takavalot.
    Vaihteita ei tarvitse itse vaihtaa, joka myös vaikuttaa että auton lähtiessä siitä risteyksestä, ääni pysyy tasaisempana kun niissä muissa.

    Tuo "mystinen auto" oli oikeesti tavan 4-ovinen 70-luvun Dodge Coronet.
    Jälkeenpäin lehtienkuvia muistikuviin vertaamalla moiseen päätelmään tulin.

    Oli metallihohto-sininen maali pinnassa, perää korotettu ja kromivanteet alla valkoteksti kumeilla.
    Ja kaiketi se koneenkoko näkyvästi esillä oli vähän sama kun trofeet metsästäjän seinällä.

    Voi sanoa että itse hurahtaminen tapahtui jo todella varhain, ennemmin kun asiasta edes mitään ymmärsin.

    Muutama vuosi myöhemmin pikkuserkku tms oli amerikassa vaihto-oppilaana ja toi paluumatkassaan Oldsmobilen. Delta kaiketi oli, porrasperä iso rohjo.
    Mutta voi että siinä oli mahtava olla kyydissä.
    Ei juuri mitään kuulunut sisään ja upottavaa punasta kangasta oli joka paikassa, lasit ja etu"penkki" liikku nappia painamalla.
    Nissan Kirsikan teryleeniin ja ujellukseen tottuneelle kersalle se oli suunnilleen taivas.
     
  2. sbf

    sbf Gearhead

    Eipä ole tarvinnu sen kummemmin hurahtaa.Isoisällä oli siitä lähtien kun autoja alko saamaan, moparia fomocoa gm ja amc tuotetta, siis amerikkalaisia.Isävainaalla sit fomoco gm päälinjaa jotain chrysler harhalaukauksia siinä sivussa ja kauhee kasa isoja mersuja.
    Ny jatketaan fomoco gm linjalla.Niitä mopar ja amc tuotteitakin on tontilla ollu.
     
  3. Tarkeet

    Tarkeet 3rd gear

    Ei itsellä taida olla mitään yhtä tiettyä hetkeä tai paikkaa missä hurahtaminen olisi tapahtunut.
    Jotenkin vaan pienestä pitäen on vanhemmat autot kiinnostaneet.

    Osaltaan tähän on varmaan vaikuttanut isäni elokuvakaapista kaivetut pätkät joita pienenä katteli, kuten the blues brothers ja smokey and the bandit. Myös kummeli kultakuumeen "dillen aspeni" teki omalla karulla tavallaan pieneen miehenalkuun lähtemättömän vaikutuksen, ja sitä voikin syyttää tuon oman perskynän hankinnasta :rotfl:

    Viimeinen tikki varmaan ollut ylä-aste-/lukioikäisenä käynnit stadin cruisingissa. Kyllä siellä hymyilytti. Hymyilyttää edelleen.
     
  4. RooZe

    RooZe 2nd gear

    Ennen kymmenta ikävuotta juurikin kanuunakuularalli ,sekä konna ja koukku sekoittivat pään. Samoihin aikoihin eräs isäni tuttu kaivinkone mies kävi pystyputki avolavalla pihassa ja ai että ol komia auto. Sitten siellä pyörähti myös konna/koukku firebird, ja joitain muita autoja, viimeinen kolaus oli kuitenkin samalla pihalla tavattu 61 cadillac, metallivihreä, komea kuin perkele..
    Lisäks ympäri taloa oli alan lehtiä joita luin, mökille mennessäkin löytyi vanhoja street&raceja .
    Peli oli menetetty. Aluksi tyydyin alan kirjallisuuteen, pienoismalleihin sekä muihin moottoreihin. heti kun kynnelle kykeni, itse amerikan autoihin. Sitten tuli jossain vaiheessa rock'nroll mukaan. Nyt tuo sama pikkupoika on neljännellä kymmenellä ja romua on riittänyt.
     
  5. palontie

    palontie Double Gearhead

    Mulla tuli veren perintönä.Faija ajeli -50 alussa ekalla fordilla(-39)pitkin savoa ja osti vähän sen jälkeen 3v vanhan 52bel airin.kuvat niistä autoista on syöpynyt mieleen jo pikkuskidinä.Ja trumpat on samoin iskostunut mieleen samalla tavallafaija ajeli vakuutusasiamiehenä kesät talvet trumpalla. ja musta löytyy foto -70 alusta jossa mulla on t-paita jossa on piitkä risukeulainen trumppa ja sen päällä pitkätukkainen ja partainen äijä ajaa.ikää mulla varmaan 12v kuvassa.
     
  6. always bb

    always bb Gearhead

    Hanko ja vuosi -79 kun esplanadia pitkin kurvaili-71 mustang grande sininen ja valkealla katolla "olin 9 vanha" silloin ja eka wou efekti tuli. Aikaa kulu ja vuosi oli -88 ja sama kaupunki ja lentokenttä JEE. Kortti käteen ja ekana coupe corolla 73 alle ja toiseksi mark2 esco. Sitten talven aikana escoo RS2000 tekemään ja väriksi mexicon sininen. Tiesin että isot poijat rakentelee jenkkejä esim 67 396+man 2D chevelle "viininpunainen", sitten oli Mikan 65 musta vallu 273+man, Toman -79 Blazer musta/hopea, tällä tuli ajeltua silloin tällöin. Sitten repesi kun pääsin ajamaan Raimon keltaista -64 avo chevelleä. Espiksellä lappu lattiaan ja etutassut hiukka ilmaan, oli kuule tunnelramia ym, voi helvetti sitä tunnetta mikä silloin iski ja muistan sen kun eilisen päivän. Sitten olikin jo vuosi 2002 ja kaverilla -69 firebird ihan sika pirteellä 400 BB koneella ja eikun ajamaan sillä, silloin tuli että NYT on sitten omankin vuoro kun oli taloudellisia resurssejakin siihen,,,siitä se sitten alkoi
     
  7. redneck1

    redneck1 Gearhead

    Paljon näitä ketjuja on sivuten samaa aihetta mutta ihan sama.

    Hurahtaminen on alusta alkaen lähtenyt siitä kun ensimmäinen auto jossa olen ikinä ollut niin on Chevrolet Caprice 1986.
    Sitäkin mietin että jos ei vanhemmilla olisi ollut jenkkejä niin olisinko koskaan hurahtanut. o_O
    Meidän asuintien varrella on kyllä aika paljon jenkkejä tai jenkki merkkisiä autoja ollut vuosien varrella. Niistäkin saanut vaikutteita.
    Naapurustossa/kotitien varrella ollut ainakin 15-vuoden aikana nämä listassa olevat. (niitä jenkkejä ollut enemmänkin mutta en muista kaikkia)


    -Chevrolet Caprice (meidän)
    -Chevrolet Caprice (meidän)
    -Chevrolet Caprice (meidän)
    -Oldsmobile Delta 88 Royale (meidän)
    -60-luvun Mercury
    -Chevrolet Silverado 2017
    -Chevrolet silverado 2000-luvulta
    -Chevrolet Silverado 1990-luvulta
    -Chevrolet Express 2010-luvulta
    -Chevrolet Silverado 1980-luvulta
    -Chryslet PT cruiser
    -Chrysler Sebring
    -Chevrolet Trans sporter
    -Jenkki asuntoauto
    -amerikkalainen talovaunu
    -Chevy Van 90-luku
    (Päivitän listaa jos muistan lisää)




    Kiinnostus ylipäätänsä johtuu varmaan siitä että jenkit on hienoja, hyviä ja veekaseissa on mukava ääni. Kyllä se mukavasti piristää päivää jos jenkki veekasi menee ohi. Tänäänkin niin kävi...
     
  8. sdfsd

    sdfsd Double Gearhead

    nää jenkit vaikutti vähiten huonoilta autoilta.
     
  9. Hyviä puolivalmisteita kustomointiin, kisahommiin, roddaukseen.
     
    -kk- tykkää tästä.
  10. Rautamäki

    Rautamäki 3rd gear

    Vuonna 1980, koulukaverilla oli -67 Coronet ja toisella (=faijallaan) tuliterä Chevy pickup. Hurahdusta kesti kymmenisen vuotta, kunnes sain ostettua ensimmäisen oman (Caprice Estate). Myöhemmin on ollut 5 kpl jenkkejä ja hurahdus haihtunut jokseenkin täysin. No on niitä 2 kpl nytkin, tosin ei ihan stereotyyppisiä jenkkiautoja ole kumpikaan.
     
  11. jjjkkk

    jjjkkk 3rd gear

    Vaihdoin jenkkeihin, kun hoksasin, etteivät ne madallettuina kiinnosta poliisia lainkaan, toisin kuin euro-autot, joiden kilpiä sain useaan otteeseen ruuvailla irti ja takas ja maksella sakkoja. Monta vuotta sitä touhua jaksoi kunnes hermot menivät lopullisesti.
     
  12. Buick-T

    Buick-T 2nd gear

    Jenkki-innostus taitaa olla ihan isäukon vika. Ensimmäinen auto mitä ajoin ennen kouluikää oli -72 Impala 454, luulen että niiltä ajoilta jääneen trauman seurausta tää on. Tietysti kalustoon kakaravuosina kuului myös muuta, mm. -63 Belvedere, Chevy Van, Volare ja pari muuta.

    Onhan noita autoja tässä itselläkin ollut, Toyotaa, Nissania, Volvoa ja Saabia. Ei vaan mistään ole herännyt samoja fiiliksiä kuin amerikkalaisesta. Ysisatku Saab tosin herätti/herättää edelleen hienoja viboja, vaikka tulinkin hukanneeksi. Harmi sinällään.

    Ensimmäinen oma "jenkki" oli Oldsmobile Achieva. Pari vuotta tämän jälkeen tuli se läpimätä käyntihäiriöinen pitkäkatto-Buick, joka omalla kohdalla oli se viimeinen niitti. Ei ollut paluuta, vaikka useampi vuosi sen jälkeen menikin ilman jenkkiä. Aina se oli silti mielessä. Sitten tuli Alero, vaikka "uusi" harrastemittapuulla olikin, oli siinä se tietty juttu. Eikä pelkästään Oldsmobilen keulamerkki.

    Eihän alla nytkään ole "kuin" SN95 Mustang V6:lla, mutta on siinä silti tiettyä fiilistä, eikä se kutoskone omasta mielestäni mikään häpeä ole. Edes jenkissä.

    PS. Varmaan paljon Impalan vika myös se, että vaikka kaikista merkeistä löytyy omaa silmää miellyttäviä malleja (paljon), on GM vaan itselleni se juttu.
     
    Muokattu: 8.11.2019
  13. Bluehillcruiser

    Bluehillcruiser 2nd gear

    Pikkupoikana jo, isäukko teki autokauppaa ja oikoi kolariautoja. Olin kolmevuotias kun isä toi kotiin lähes uuden Dodge Aspenin, musta/harmaan, joka oli ollut Helsingissä taksina ja kolaroitu. Sen kyydistä on ensimmäiset lapsuusmuistot, sähköinen antenni, joka napista nousi ylös ja laski alas. Matka Särkänniemeen ym.
    Aspenin jälkeen tuli meille mm. -82 Camino ja -76 Ranchero.

    Lisäksi lähinaapurissa oli pahvitallissa, kuten puhuttiin, säilössä Plymouth, jossa oli kuulemma Hemi-moottori ja liekkimaalaus ja oli siitä ollut ihan V8-lehdessäkin kuvia. Olihan siellä, mutta tuskin koskaan sitä liikenteessä näin...
     
  14. KKOSKINEN

    KKOSKINEN Gearhead

    Ihan pikkunöösinä kotikaupungissa eräs torikauppias omakuutti kahta mustaa sedania leikkipuiston vieressä. Chrysler ja Buick. Nämä vetivät jotenkin puoleensa vastustamattomasti. Kamojaan herra kuskasi Morris deliveryllä, sellaisella Greengrass-nokkaisella. Sitten homma jatkui Porin rännillä ajokortti-ikäisenä, eka Hot Rod Magazine -78 ja oma jenkki -80-luvun alussa. Sen jälkeen noita on ajossa ja projekteina oikeastaan koko ajan. Kaks Mustangia, letukoita Corsicasta Impalaan, mutta se alkuperäinen rakkaus kyllä roihusi Ramblereihin.
     
  15. SARKERI-71

    SARKERI-71 Gearhead

    Plymouth Valiant -65 (VFU-93) Vuonna 1987

    [​IMG] [​IMG]

    Nyt 22 vuotta ollu -71 Charger

    [​IMG]
     
    -kk-, hantta, TN ja 1 muu tykkäävät tästä.
  16. maverick999

    maverick999 Gearhead

    Todella vaikea sanoa. Pikkulapsena hoitopaikan pihalla oli Barracuda ja Charger, pidin niitä silloin jopa rumina. Kotitalon vastapäätä joku remppasi aina jotain Moparia (en muista mikä kun olin niin pieni), pidin sitä liian äänekkäänä. Jossain vaiheessa lapsuutta asia muuttui ja V8-äänet sekä jenkkien ulkonäkö alkoi olla hienointa. Sillä linjalla ollaan jatkettu. :cool:
     
  17. hantta

    hantta Double Gearhead

    Sain ajokortin öbaut joulun aatonaattona -75, -76 joulu vietettiin jo -65 Valiantissa :d
     

Kerro tästä muillekin!