Takalampun "lasin" liimaus

Minulla on 69 Imperiaalin NOS takalampun lasi, joka on mennyt poikki lähetyksessä. Tapauksesta on toistakymmentävuotta, mutta tänään siivouksessa tuli lasi vastaan. Mikä on hyvä liima korjaukseen? Muita vinkkejä työn suoritukseen.

 

Cyanoakrylaattiliimat eli "pika"-liimat toimii muovien kanssa erittäin huvin. Sauma kestää kun saa kuivua rauhassa. Välystä pystyy täyttämään kun tekee sen pikku hiljaa, vähän kerrallaan. Olen myynyt ja käyttänyt noita yli 20 vuotta. Lasten leluista kodinkoneisiin olen korjannut. Anna kuivua seuraavaan päivään, että saavuttaa lopullisen lujuuden.

 

Loctite 406 on muoville(kin) tarkoitettu liima. Vielä jos pinnat valmistelee (primeröi) Loctite 770:llä, niin hyvä tulee. Viimeisin esimerkki oli pyykkipojan tavoin toimiva puristin, jonka tehtävänä oli pitää lukuvalaisin pöydän reunassa. Siitä meni pudotessa toinen leuka poikki. Kun sattui olemaan liima ja pohjuste käsillä, niin eihän se maksa kuin yrityksen. Se puristin on pysynyt kasassa ja siinä liimasaumassa on voimia!

Mainittu aineyhdistelmä tarttuu myös vaikeasti liimautuvaan silikoniin.

 

Tuolla pikaliimalla voi myös täyttää rakoja kun ripottelee liiman sekaan ruokasoodaa (??). Liima liimaa ne rakeet toisiinsa ja muodostaa kovan rakenteen.... Tämä oli sitten youtube vinkki

 

Täytteenä voi käyttää muutakin. Minulla on yksi toimiva valos kameran jalustan nivelen tienoilla. Konesahan tuottamaa teräspurua pestynä liimalla sidottuna. Mutta ei lampun lasiin!

 

mun kokemuksien mukaan liimasaumojen voimat pyrkii erkaannuttamaan toinen toisensa,kunnon liimaa ei oo keksittykkään.
esim. nimeltämainisemattomien halpismarkettien kusivesiliimat joita monesti myydään kymmenen kappaleen köntässä,jokatoinen tuubi on jo valmiiks tyhjä ja mikään muu niillä ei tartu kuin sormet toisiinsa.
noh,tuli puhuttuu sen verran puppua et kyl ne siis nahkaa liimaa,mut ihmisnahkaa vaan

 

Ainakin osa syanoista hunnuttaa lähiympäristönsä, näkyy läpinäkyvissä ikävästi.

 

Mun liimailut taitaa olla sukua jorkkerin liimailuille..

Pikallimosta kirjoitteli vasta T&T:

Pikaliima keksittiin 1951, eikä sitä ole sen jälkeen osattu parantaa – Paitsi nyt, ja ranskalaisyhtiölle sataa yhteydenottoja maailmalta

Pikaliiman koostumusta tai valmistusprosessia ei ole onnistuttu juurikaan parantamaan sen jälkeen, kun tuote keksittiin 1951 ja tuli markkinoille vuonna 1958. Nyt ranskalainen kemikaalivalmistaja Arkema on kuitenkin ottanut käyttöön uuden, aiempaa tehokkaamman prosessin sen tuotantoon.

Arkema on liimabrändi Bostikin nykyinen omistaja. Yhtiön hankkeesta uutisoi Chemical & Engineering News.

95 prosenttia maailmalla myytävästä pikaliimasta eli superliimasta on koostumukseltaan puhdasta etyylisyanoakrylaattia. Loput 5 prosenttia on jotakin muuta syanoakrylaattia, esimerkiksi butyyli- tai 2-oktyylisyanoakrylaattia.

Koostumuksensa mukaan pikaliimaa nimitetäänkin teknisemmin syanoakrylaattiliimaksi. Sen toiminta liimana ei perustu kuivumiseen, kuten puuliimojen ja tavallisten kontaktiliimojen tapauksessa, vaan syanoakrylaattien tavattoman herkkään taipumukseen polymeroitua. Pieninkin häivä kosteutta käynnistää ketjureaktion.

 

Kosteuden (hiki) takia, sormet liimautuu helposti yhteen. Pienoismallarit kuulema käyttää vesisumua nopeuttaakseen kuivumista.

 

Myydään Kickerinä, spruuttapullosta hyvänhajusta (?) kiihdytintä.

 

Kestääkö syanoakrylaatit kuinka ikääntymistä ja uv-säteilyä? Aralditin epoksi ainakin muuttuu kirkkaasta ruman ruskeaksi.