Kuvia vanhoista kilpa-autoista; vanhoja kuvia, uusia kuvia jne.

Onpas MIELENKIINTOINEN mainos; noita perusautojen suoritusarvoja kun harvemmin vakiona on missään!
Eli 63 fury 273:lla(?) Meni 12sek 0-60; vs. Impala283ci (2-bbl/195 bhp?) 0-60mph 13.64sec,
Ja vartilla vastaavasti 18.04-18.99 sec. Kuulostaisi loogisille luvuille noilla specseillä...

Kulutuksetkin paljastavat moisten omistajille ettei paljoa 19-17 MPG paremmin voine päästä? Eli jotain 12 litraa väh.menee satasella kasifuryllä vaikka miten kikkailis, kun nuohan on olleet tuolloin iskussaan ja upouusia tehtaan säätämiä laitteita!

 

Olisko Fury ollut 318 ryppyreunalla?

Tähän ketjuun sopiva suru-uutinen IS:tä:

Entinen F1-kuljettaja Patrick Tambay on kuollut

Siitä kuva:

 

273 tuli mallivuodelle 1964 elikkäs Fury on ollut varmaankin ryyppyreunalla.

 

Tuon suorituskyky tai -kyvyttömyyden havainto vanhasta mainoksesta on sukua sille ilmiölle, että harrastajina meiltä usein hämärtyy eräänlainen tavallisen autoilijan maailmankuva. Muistan kun teini-iässä muutettiin koko perhe Ankkalinnaan ja kuvitelma oli tietysti, että kaikkihan siellä ajaa Deuce coupeilla, korttelit on mitoitettu varttimailin mukaan ja niin edespäin.

No eihän se näin ollut, ei edes siinä pikkukaupungissa jossa sentään järjestetään valtavan suuria vuosittaisia harrastetapahtumia. Ja mullehan se oli jatkuva tapahtuma kun synnynnäisesti olen sitä mieltä, että autoilun huippu saavutettiin amerikkalaisen vanhan liiton full-size sedaneissa, eikä tämä näkemys ole vuosikymmenten saatossa muuttunut juurikaan.

Vaikka sikäläinen kulttuuri onkin ollut vahvasti autoilun ympärille rakentunut, ihan yhtä lailla sielläkin valtaosa ihmisistä jos ei nyt viis veisaa mutta luokittelee autonkin lähinnä kahvinkeitintä vastaavaksi esineeksi, ilman sen suurempia tunnelatauksia asiaan.

Tietysti ajokortti-ikää lähestyvälle melkein mikä tahansa sikäläisittäin domestic auto oli hieno asia, ja on edelleenkin nostalgisista ja harrastesyistä. Mitä olen tuossa tonkinut vanhoja valokuva-albumeja, melko lailla alkoi olla se kymmenen vuotta raja jonka jälkeen autot menivät enemmän tai vähemmän paaliin noin isossa mittakaavassa ja kadunvarsinäkymässä.

Perusjeppe ajeli joko patrioottisesti domestic tai sitten jos oli vähän koulutetumpi ja avarakatseisempi, niin ikään kuin liberalismia korostaen jollakin importilla. Siinä välissä oli sitten rationaalinen porukka jota ei minkäänlaiset konnotaatiot kiinnostaneet pätkääkään, vaan auton valintaperusteet olivat hyvin lähellä kahvinkeittimen hankinnan mietteitä.

Lieveilmiöitähän siellä tietenkin on kuten täysin tragikoomiseen tilaan ajautunut lava-autoilu.

Tuossa kun katselee niin helposti mieltää että joku tolkku oli vielä sanotaanko ysäriaikaisten perus-F150- tai vastaavien kanssa, niissä oli sitten usein lavallakin aidosti hyötykuormaa kun nykyisin tahtoo olla enempi se ego mitä kuljetellaan muutoin kiiltelevällä ja naarmuttomalla lavanpohjalla. Mutta jos ei ole kauhalla annettu, niin - .

Amerikka on muutoinkin aivan poikkeuksellisen vaikeasti tulkittava luonnonvoima. Siihen voi käyttää vuosikymmeniä jopa akateemisella tasolla, eikä valmista tahdo tulla. Siksi täytyy yrittää suhtautua jonkinlaisella "elä ja anna toistenkin elää"-mentaliteetilla.

No takaisin varsinaiseen aiheeseen. Tuon yhden mainoksen ohella on muitakin mainosten aihealueita, mitä on mielenkiintoista katsella ihan ajankuvan ymmärtämiseksi. Autopuolella ihan favorite on se monen hekottelema Chryslerin Corinthian leather ja kun koulukaverilla vieläpä oli semmoinen Cordoba, niin kyllähän se mieltä lämmittää.

Mutta suurin pettymys kaikista oli se 301 turbomoottorilla ollut Trans Am (edelleen koulukaveri) joka oli kyllä laiskin kaikista ikinä koetuista kahdeksansylinterisistä. Jotenkin väljä Y-koodin 307 farmarissakin pieksisi sen mennen tullen, noin muistikuvan nojalla, jos ei nyt aivan aavikkoperällä olisi.

Mainosten mielikuvat ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpiä ovat tällaiset pienet erilllishavainnot kuten tuo suorituskyky. Mitä olen tuota miettinyt niin referoitu mainos on ehkä todenmukaisin glimpse siihen mitä se on oikeasti ollut ison maan arkiliikenteessä.

 

Sattumalta tuli eteen mainio kunnian osoitus Leo Kinnuselle. Leksa oli kova kuski niin jäällä, rallissa kuin urheilu autojen ratissa.
Hyviä kuvia mm Keimolasta;
https://www.f1forgottendrivers.com/leo-kinnunen-inerserie/

Kun oli lopettanut aktiiviuran ajoi VW Golfilla jäärataa omaksi ilokseen ja oli vaatimaton, omissa oloissaan viihtyvä kisapaikoilla.
Minulla oli kunnia jutella hänen kanssa kun olin Hasse Sjölundin Volvo 262 huollossa, jossakin Porvoon suunnan jäärata kisassa, ja Leksa tuli Hassen bussiin lämmittelemään. Olin seurannut Leksaa mm Fiat 850/1000 Abarth ajoista saakka. Toinen Abarth tallikuski, Heikki Liedes, asui meitä lähellä Hertsikassa. Hänkin tuli jonkun verran tutuksi. Mukava mies hänkin, kesti mun uteluita kun yritin virittaa omaa 600'sta 0-budjetilla
Team Abarth Finland;
https://www.abarth.fi/452192551
https://m.facebook.com/FiatAbarthTeamFinland/photos/a.2923902997625165/2923931944288937/
124 Spider;
https://www.motorsportimages.com/photo/1018499059-1000-lakes-rally/1018499059/?p=31&search=abarth
Full story;
https://www.wikiwand.com/fi/Leo_Kinnunen

 

Löysin nettilehden, TM 19/2001, jossa kosolti tarinaa Plymouth Barracudasta, be- 3/ bgg-1, jolla Monte- Carlossakin käytiin rallaamassa.

 

hantta - Onko mahdollista että panet suoran linkin mistä löytyy?

Lisää Rally Barracuda juttuja. Kaveri Jenkeissä löysi wanhan ralli 'cudan tallista, kunnosti ja meni Monteen. Sai FIAn paperit ja apua Suomesta!
"It turns out that Chrysler sold a lot of Barracudas in Finland, Beckman says, and there are several cars that compete in Finnish historic rallying. "The guys in Finland were really helpful," he adds."

http://www.heritech.org/mopax/MCHist.html
Juttu; Resurrecting A '67 Barracuda For Historic Rallying

 

Tässä postauksessa oli ajatusta vaikka miten mittavan kommentoinnin pohjaksi, mutta tulipa tästä mieleen yhden kaikenlaisia autoja suurella sydämellä pitkään harrastaneen kaverin vaimon kommentti. Juteltiin niitä näitä, kun rouva pärskäytti yhtäkkiä, että auton ja kodinkoneen ero on siinä, että kiinnostaako sen valmistajan tausta sitä ostajaa yhtään vaiko ei ja että ei häntäkään kiinnosta jonkun Whirlpoolin historia pätkääkään, kunhan kalsarit pyörii aina tarvittaessa vallan vimmatusti.

Pontiac 301 turbo muistuttaa aina ikävästi, että tässä alkaa itsekin tulla niin vanhaksi. Ala-asteella mentiin koulun urkuparvelle piiloon lukemaan ekoja V8-magazineja ja tytöt tietysti käräytti meidät opettajalle, joka hämmentyi silminnähden kun ei se meidän värikuvalehti ollutkaan mikään Urkki. No yhtä kaikki, muistan elävästi että suurien tunteiden vallassa surtiin sitä että maailma oli mennyt ihan pilalle kun Pontiacissakin oli Oldsmobilen pieni turbomoottori. Ei meinaa nikottelematta millään niellä sitä, että hevosvoimasodan huippuvuosista oli silloin kulunut vain 10 vuotta.

 

Ikävä kyllä, on sellaisten muurien takana, ettei voi julkistaa, jos jollain muulla olisi mahdollisuus kopsata juttu, sisältää myös rallivaliant- juttua ja muutama sana tekniikasta, sekä Euroopan Plymouth- rallitallista, jota hoiteli Berner.

 

Sitähän paljon naureskeltiin, että olivat Pedron kanssa kuin yö ja päivä yhdessä ajaessaan. Pedrolla piti olla varikolla huoltoporukka kampaamassa, hieromassa ja kietomassa huopiin kun nuo latinot tuppaavat vilustumaan niin herkästi - ja Leksa suomalaisena mörököllinä hätisteli kaikki hittoon ympäriltään häsyämästä.

 

"No yhtä kaikki, muistan elävästi että suurien tunteiden vallassa surtiin sitä että maailma oli mennyt ihan pilalle kun Pontiacissakin oli Oldsmobilen pieni turbomoottori."

En haluasi "kääntää puukkoa haavassa" mutta..... surit turhaan!
Se susi kone oli Ponun oma moka;

"The 301 Turbo was unique in that it had a stronger block with thicker cylinder walls made from reinforced materials compared to the '77-'81 301 naturally aspirated low-deck block, and featured a lower compression ratio (lower compression due to the increased pressure created by the turbo system). Further it had newly developed internals such as forged pistons, a relatively mild camshaft, a high pressure oil pump (60 psi) to ensure adequate oil to the oil-cooled Garrett TBO-305 Turbocharger, a rolled fillet crankshaft with 2 instead of 5 counterbalances, a fully baffled oil pan, and a high pressure fuel pump (10 psi), a unique single plane intake, side and turbo-specific exhaust manifolds, and an Electronic Spark Controller (ESC) using a knock sensor to retard timing when detonation is detected."

Koneeseen pantiin paljon hyvää ja oikeaa tavaraa, kuten vahvistettu lohko ja takomännät, mutta lopputulos surkea.
Suuri osa syy vaatimattomaan konimäärään oli Jenkkilän surkea bensa - kaikki, myös ei turbot, nakutti helposti ja Ponu oli yli varovainen.
Tuo Ponu sai paljon ansaittua irvailua Jenkkilässä. Sitä verrattiin mm 1600cc Honda CRX'ään jossa oli vaparina 160hv....

 

Lexa ja Taru asuivat samoilla hoodeilla, taisi olla meikän mopoaikaa joskus -71- 72, kun leksa kävi lähialueiden jääradoilla siirtelemässä penkkoja todella härskin oloisella Possulla, tuon auton historiasta ei mitään tietoa, enkä muista, minkä valtakunnan kilvissä oli, helvetin ison takasiiven muistan.

 

Bensa oli varmasti aika vaihtelevaa jo pitkin 70-lukua kun lyijyn määrää alennettiin 1971 ja lyijytön tuli käyttöön aika pian katalysaattorien takia. Jenkeillä oli ollut aika kova hätä pakokaasupäästöjen kanssa jo 60-luvulla kun kaasutinmoottorit työnsivät niin rankasti palamatonta läpi ruuhkassa nytkytellessään, että joku Los Angelesin hornankattila meinasi muuttua elinkelvottomaksi ja aikalaiset muistelevat kulkeneensa kouluun kasteltu nenäliina alkeellisena hengityssuodattimena. Siihen sitten reagoitiin lisäämällä kaistoja ruuhkaväylille nytkyttelyn vähentämiseksi ja toisaalta saastelaitteilla eli puhaltamalla ilmaa pakoventtiilin juureen niin että pakokanavaan päätynyt seos palaisi pois ilmaa pilaamasta.

Surullisia aikoja autoharrastajanäkökulmasta. Eurooppalaisessa kalustossa nähtiin myös vaikka mitä virityksiä ja muistan joskus tavailleeni Lancian polttoainejärjestelmän huurunkeräysjärjestelmää ja epäilleeni, että jos tuo täysin käsittämätön putkistoviidakko kaikkine kanistereineen ihan oikeasti alkaisi toimia, niin vaarana olisi paluu tulevaisuuteen (Back to the Future). Fiatin 124 Spideriakin myytiin Jenkeissä aneemisesti turboahdettuna kun Euroopassa "go fast option" oli mekaaninen ahdin (Volumex).

 

Tässä on toisesta ketjusta se juttu:

 

Ja tässä se 60-luvun juttu:

 

Autorekisteriluettelo 67:ssa BGG-1 = Plymouth 1966 Granroth, Gunnar.

Jännityksellä jäämme odottamaan milloin Aku Ankassa nähdään ralliautoilija Kyösti Kuusenjuuhri.

 

Jonka ajoneuvona on kangassuu hauki.

 

Onkos näille jotain tietoja:

 

AK-185 VALIANT 66 MATTILA.LEO.I
BBM-28 VALIANT 65 OY AUTO-NORD AB
BBD-1 VALIANT 65 KARI.MARKKU ASENTAJA
BBM-33 VALIANT 65 BERNER OSAKEYHTIÖ

Leo I. Mattilahan oli niin Eltsut kuin Monte Carlotkin kiertänyt kansanedustaja.

 

Miksikähän täällä ei ole noita teidän antamia kuuluisia rekkareita?
On aika kattavat tiedot muuten monesta maasta ja kisoista.
Ehkä joku voisi postittaa tiedot eWRC sivujen pitäjille?

https://www.ewrc-results.com/plates/?nat=5