puskureiden oikaisijaa etsinnässä

Tietääkö kukaan pajaa jossa sais puskeiden pienet rutut oijotuksi? Tai onko jollakin kokemusta moisesta arbeetista, huvittaisko naputella?

Ittellä ei tähän hommaan riitä knowhow! Turun, Salon seudulla, ihan missä nyt vaan tässä 100km säteettä varsinais-suomessa. Puskureista on keitetty kromi sekä kupari jo pois, eli ihan mustaa rautaa ovat, tosin mitenpä tuo lie metallimiestä haittais.. Eikä nuo nyt ihan rusetilla ole edes

Uula 0445058005

 

taittaa olla koko joukkue arvostelemassa linnanjuhlien tarakka tarjontaa 8)

 

tampereella oli 3v sitte tod näk vieläki, teollisuus niklaamo. kyselin oman furyn puskurin kromausii ni lupsivat 300-500ekuu kpl riipuen lommojen määräst. oikovat huulemma hakkamaalla ja kuumentamalla. sanovatten silloin et nyt eivät ehdi ja homma jäi sit siihen ku annoi entiselle omistajalle auton ajoo.. sen jälkee maksanu toden näköisesti 1600euroo.. mut tulihan siit hyvä potkuri venesee.. :wink: puh numeroo ei o mut 020202 ja teollisuus niklaamo tampere..

 

Kromipuskurin menestyksellinen oikaiseminen voi olla vähän hankalaa, kun kromi ei kauheesti kestä kuumentamista, siihen voi tulla värimuutoksia, ja jokainen vekki jää kuitenkin näkyviin. Jenkkipuskuri vielä tuppaa olemaan sen verran jämerää tavaraa, että ihan pienellä vääntämisellä ei tule miksikään. Jos kumminkin puskuri on tarkoitus maalata tai kromata uudelleen, niin useimmat peltiukot osaa kyllä sellaisen putsata ja oikoa ihan hyvin.

Ja kaipa onnistumismahdollisuus riippuu lommostakin, joitakin aika ilkeesti vääntyneitä puskureita olen nähnyt korjatun peräti prässillä ihan onnistuneesti. Silloin pitää vaan tietää, mitä kohtaa pitää painaa, jotta vänkyrä oikeaa takaisin originaalin muotoonsa. Mutta onpa tullut nähtyä noita kotiasentajankin oikomisia, missä puskurin vekkiä on taottu innostuneesti pallopäävasaralla alasinta vasten ja pallon kuvat on sitten kivasti jääneet näkyviin puskurin ulkopintaan. Joskus parempi olisi ollut selvä lommo.

 

eikös niistä ollu kromi ja kupari poistettu..? nii siis hinta oli kromauksen kanssa.. tai siis niklaus ja kuparia käyttivät pohjana..

 

pitäisköhän ottaa vaan ja ostaa tolla työnhinnalla kaikki tarvittavat työkalut ittelle. Kaveri on töissä kromaamossa ja liotteli kaikki entiset pinnoitteet pois, mun osa olis nyt oikoa suurimmat lommot, hitsata lisää rautaa jouhinkin syvinpiin naarmuihin ja sitten taas sinne kromaamoon missä tekevät hionnat jne.

Kysymys oli siis vain ja ainoastaan pienten klommojen oikaisusta. Pitää vaan tämäkin tehdä viimeisen päälle, olis noi kromit oleet kohtullisen hyvtkin mutta häiritsi pienetkin virheet

Mutta jos joku ilmoittautuu vapaaehtoiseksi sepäksi nii minähän siitä ilosta maksan! Tampere menee jo vähä turhan kauas aikataulujen takia

 

Käsittääkseni Tampereen Teollisuusniklaamo ei ole enää toiminnassa.

Nuo lommot on aika hankalia, prässillä kannattaisi koittaa.

 

Mul on jonkunnäköinen prässi tääl hiires. Ota puskuri mukkaan, ku tulet käymä, niin kokeillaan, jos saatais oikastuu. :wink: Mulla oli yhes caddys amerikanpoikien oikomat ja kromaamat puskurit. takapuolella oli aikamoisii lyöntijälkiä jääny oikomisesta. Ei sillä suuremmin ole väliä, jos takomisesta, tai prässäämisestä tulee jälkiä, koska ainahan niihin joutuu loppuoikomiset suorittamaan hiomalla.

 

Kyllä jollain 10 tonnin präsillä oikoo kaikki loivemmat klommot. Itse tein ihan koivuklapista sopivia profiileita siis muotteja, ylä ja alapuolelle.
Niitä pitää vain olla useita kun ne pamahtelee paskaksi. 2-3 ukkoa hommaan että riittää käsiä.
Koivupalikka ei ainakaan tee ylimääräisiä jälkiä tai lisää pienempiä klommoja.
Ihan hyvä tuli kun näyttelyssäkin on palkintoja saatu.

Konevoimalla puskurin hiominen ei ole vaikeaa jos ei ole mitään ylimääräisä knöölejä, eli pohjien tekeminen on vaan viitsimisestä kiinni.
alotetaan jollain 60-80 laikalla ja siitä vaiheittain kaikki karkeudet aina jonekkin 320 asti. sitten vesihionnat 500-1000-1500-2000 ja lopulta lumppulaikkaa ja hioma-ainetta. Aikaa ja tupakkaa kuluu.

 

No tämähän mulle käy! Tämähän on enemmän ku sata jänistä

 

Kannattais varmaan kysäistä ohjeita pohjatöihin jostain kromaamosta,tai ainakin mistä ne ostaa hioma-aineensa niin pääsis vähemmällä pohjatöissä,eikä kulu tupakkaa ja aikaa ihan niin hirveästi.
oikomis hommaa voisi kannattaa kysäistä joltain peltisepältä.isäukko aikanaan oikoi yhden jenkkipuskurin käyttäen apuna betonipylvästä,kettinkiä ja pullotunkkia

 

jos muuta en tiiä ni kromattavan puskurin pitää olla naarmuton koska kromi ei peitä mitää tuo vaan julki ne kohdat jotka (no menee) ja harmittaa jälkeen päin.. sen pitäis suunnilleen ennen kromusta näyttää samalt ku kromattuna tosin ei ihan niin kiiltävä.. :wink: mutta eihän tämäkään homma tarvitse tehdä kuin kerran miksi siinä sitten luistamaan.. mulle annettiin suunnilleen noi ohjeet mitkä adventurer laitto.. eli eiku hientotahnal rässäyksen la lyöntien jälkee kiillottamaa.. rattoisaa illan vietettä näinki tylsiin iltoihin..

 

Juuri noin! Parasta harjoitusta saa, kun oikoo rosterilistoja. Pelkällä hiomatahnalla ei saa lyöntijälkiä pois, ellet sitten hinkkaa parikymmentä vuotta niitä kohtia. Mä oikasin lommoja caddyn kylkilistoista ja pölykapseleista näin. Naputtelin ensin niistä lommot mahdollisimman suoriksi alasimen päällä käyttäen vasaran ja listan välissä lyöntituurnaa. Suoraan ei saa lyödä oikaistavaan kohteeseen milloinkaan. Seuraavaksi hienolla viilalla suoraksi, jonka jälkeen hiomapapereilla, aina hienommalla ja hienommalla. Tarpeeks hieno viimeiseks papruks on selanen super fine, jolla pinnasta tulee jo melkein kiiltävä. Enää ei saa olla havaittavia naarmuja. Sitten huopalaikalla ja siihen sellasta vaaleanpunaista hioma-ainetta, mikä on sellasta tankoa. Seuraavaksi esim Auto-solilla ja rättilaikalla, että kiiltää kuin pässin muna. Viimeinen kiillotus aina käsin Auto-solilla rättiä käyttäen. Emmä näistä mitään tiedä, mutta korjatkaa, jos olen väärässä. :wink: Mun autoon tuli ainaski edellämainittua metodia käyttäen showtasoiset listat ja pölärit.

 

Tietenkin naarmut jotka menevät syvälle pitää täyttää. En nyt ajatellut ihan yksityiskohtaista työselostusta antaa.
Kaveri täytteli naarmut ja kolot messingillä ja hitsaili isommat aukot umpeen oppilastyöna yhdessä ammattioppilaitoksessa.
Pääperiaate siis on että mennään karkeammasta hienompaan ja lopputulos muistuttaa valmista kromipintaa. Hiomisessakin on omat niksinsä ja asiat mitä pitää varoa.
sitten kun kaveri sanoo "ai oot kromauttanut puskurin" niin silloin alkaa pohjatyö jo olla lähelle valmis. Rauta kiiltää vähän eri sävyisenä mutta sen pitää olla pinnaltaan vastaava! ei kannata yhtään tinkiä!

Kaikki välineet ja aineet saa hyvästä työkalukaupasta. (Joensuussa esim. Tuontipalvelu)

Rosterin ja alumiinin pohjatöihin on omat niksinsä mutta niitäpä ei nyt kysyttykään.

 

Puskurin pläkkäys.

Kannattaa lyödä klommot ulos ja filssata tasaiseksi. Ei ihan pieni operaatio, mutta onnistunee harjoitellessa. Viiloja ja filssikapuloita katkomaan ja tekemään sopiviksi. Kannataa muistaa, että hitsaamalla täytettäessä jää herkästi huokosia ja ne pilaa lopputuloksen varmasti. Ihan pienet skraadit voi täyttää " kuljettamalla" kovametalli staagilla materiaalia skraadin reunoilta manglaamalla kohti monttua. Aina parempi , mitä vähemmän vierasta täyttöainetta käytetään... Kultasepän käsikirjasta saa helvetin hyviä metallin muokkaus ja venytys vinkkejä. Ne on eri mitta kaavassa ,mutta toimii kuitenkin.

 

Mistäs tuota kultasepän käsikirjaa saa ostaa?millä nimellä ja kuka sen on kirjoittanut?

 

Re: Puskurin pläkkäys.

Mitähän mahtaa olla filssaus?

 

Re: Puskurin pläkkäys.

Mitähän mahtaa olla filssaus?

Filssikapula= Puu- tms. kapula jonka ympärille on pingoitettu hiomapaperi tai -nauha ja käytetään kuin viilaa. Helvetin näppärä kalu, riippuen tietenkin käyttäjästä... Käyttäjä voi duunata kapulaan sopivan profiilin, tass tietenkin riippuen käyttökohteesta...

 

Oliko sen hiomapaperin laadulla jotakin merkitystä? Mulla oli sellanen muistikuva, että jotakin laatua ei sais käyttää kromipohjien hionnassa. Jäikö siitä jotakin kvartsia pintaan, vai olenko nähnyt unta? Hiekkapuhaltaa niitä ei ainakaan saa ulkopinnoilta.

 

tänää sitten sain puskurit buddyn ja buickin jäljiltä takas hallille, aikani vedin käsin kapulan kanssa hiomalla kunnes kyllästyin kikkailuun ja siirryin kerralla järeenpiin työkaluihin Tankilla sitten lommot suoriksi, aika tasaista pintaa saa kun vaihtelee hiontasuuntaa sopivasti ja tekee viisaan suuntaisia "vetoja". Siitä sitten vuorotellen epäkeskolla, käsin hionnalla ja rälläkän huopalaikalla. Täähä on hauskaa hommaa Jos ei olis tullu puheluu kymmenen minuutin välein nii olisin jääny nukkuu hallille niide värkkien vieree Mutta kappas vaan, näin ne vaan hommat edistyy, kiitos Buddy ja Buick!