12V DC generaattori

Oon melkein koko päivän yrittänyt keksiä vikaa kun 50luvun alun 12V tasavirta laturi ei ala lataamaan.
Kun vaihdoin tilalle kromatun 30-40luvun laturin, jonka olen joskus muuttanut 6Voltisesta 12Volttiseksi. Laturi on erilainen kiinnitykseltään, mutta tein siihen väliaikaisen virityksen ja pääsin kokeilemaan.

Tällä vanhemmalla lähtee lataamaan, uudemmalla mercury ei.
Kummankin olen polarisoinut montakin kertaa ja pyörittänyt sähkömoottorina pöydällä.
Latausrele on uusi ja toimii, sitäkin olen kesällä säätänyt juuri tämän vanhemman kromatun laturin kanssa. Latausjännite sain hyväksi ja toimii hyvin latauksen aloittaminen ja lopettaminen eli "diodikärjet" toimii kesän säätämisen jälkeen hyvin.

Ajattelin kysyä jos täällä on joku "olskuul" harrastaja että mikä olisi mielipide viasta.
Purin juuri tämän 50luvun alkupuolen mercuryn laturin. hiilet OK, kollektoria putsasin, ja jätin crc:n vaikuttamaan pultteihin että saan kenttäkäämit irti. Hyllyssä oli uudet 12V kenttäkäämit, joten ne vaihdan aamulla.

Mikähän perhana on. Pyörii oikeaan suuntaan eli pitäs alkaa lataamaan. Polarisoitu on ja kuollut on niin perkeleen kuollut.

Tiedän että on olemassa vanhan näköisiä 1johtoisia vaihtovirta latureita. Powermaster.
Ei kiinnosta, kun noilla tasavirtaisillakin on pärjätty ja pirun hienon näköinen vanha kolmitolppainen säädin, karvapäällisjohdot, vanha generaattori... Ei tuota kuin sen n. 30A mutta riittää vallan mainiosti.

ah

 

Kokeilitko pyörittää porakoneella ilman lataussäädintä? Jos se alkaa lataamaan niin sillon pitänee tutkia lataussäädintä että mikä mättää.

 

en pyörittänyt porakoneella. Sama säädin toimii toisella laturilla.
Toki voin tilata uuden säätimenkin, hyvä olla varastossakin yksi.
Rockautolla kohtuuhintainen

Yleensähän pystyy tyhjäkäynnilläkin sormella pistämään "diodikärjen" kiinni , ettei tarvi kierroksia nostaa. Tällä laturilla on niin että hylkii kärkeä erittäin nopealla naputtamisella...

No, kollektorin putsaan, hiilet on OK, vaihdan kenttäkäämit ja magnetisoin uudestaan.
Varmaan pakko vaan kokeilla yksi asia kerrallaan

 

Kai tarkastit pyörimis suunnan kun moottorina pyöritit? En tunne kyseistä mallia mutta aika monessa saa hiilipäädyn asennettua ylös alaisin jolloin pyörimis suunta muuttuu. Samoin käy myös kenttäkäämin napaisuuden vaihtamalla.

 

Joo kyllä tarkistin. Pyörii oikeaan suuntaan (sähkömoottorina).
No, pitänee mennä ihmettelemään kun saan takan lämpimäksi ja aamukaffeet juotua.

 

Jos toimii toisella laturilla niin säädin on ehjä. Ja jos pyörii moottorina, niin laturikin on ehjä. Epäilisin tuossa yhteensopivuusongelmaa, eli kromatussa mikä ei suostu lataamaan, magnetointiin haluaa ohjausta "toisinpäin", siis (nyt en tiedä mitenpäin tuossa pitäisi olla) sitä että esimerkiksi alkuperäisessä säädin säätäisi latausvirtaa maadoittamalla, ja toinen laturi haluaisi akkusähköä. Molemminpäin ovat noita tehneet, Amerikkalaisista ei tosin tietoa...

Saikohan tuosta mitään selvää..?

Erona siis se, mihin ankkurin toinen pää on kytketty. Toinenhan tulee säätäjältä, siltä kolmetolppaiselta releeltä, toinen on sitten tapauksesta riippuen kenttäkäämin akun tai maadoituksen liitäntään kytketty laturin sisällä...

 

Hyvin sai selvää ja juuri näin se menee että jos säätäjä toimii toisella generaattorilla, on se kunnossa ja jos pyörii sähkömoottorina, pitäs toimia.

Luulen että vika oli kenttäkäämieissä. Onneksi oli uudet hyllyssä. Käytän 5oluvun 12V käämejä kun olen muuttanut noita 30-40luvun generaattoreitakin 12voltille.

Putsasin kollektorin, hiilet kuparitahnaa ja putsaus, vaihdoin kenttäkäämit. Pyöri aluksi väärään suuntaan, käänsin käämit ja annoin 5min pyöriä

Nyt lataa. Lähtee hyvin lataamaan n. 1300rpm kohdalla johon sääsin kärjen.Aluksi 13.00 paikkeille, pikkusen pistin lisää, menee vaan helposti yli ja oli välillä yli 14,5. Nyt 13.80V ja se saa riittää.

Panisin käyntivideon , mutta ei tahdo siirtyä puhelimesta pilveen kun vähän on painoa videolla....

A

 

Ei häävi video, ei näy kärkien liike, mutta pääasia että käy, kukkuu ja lataus toimii

20260124_091433.mp4

 

Oldskool-tietoa, se "diodi-rele" on wanhalla pro-slangilla "Takavirtarele", nimensä mukaisesti "aukeaa" pienellä takavirralla, just ennen ku kone pysähtyy, eli ei jää "pyörimään moottorina", eli purkamaan akkua. Hyvä, et vika löytyi. Noita voi aika turvallisesti "yli säätää", ovat vielä niin ylimitoittuja materiaaleiltaan, ainakin harrasteiden käytössä, kun käyttötunnit on aika rajalliset.

t.AM

 

Totta kirjoitat. Itse vähän vanhana alkanut sähköjuttuja enemmän opiskelemaan ja tutkimaan miten toimivat. Aina kun tämmöinen 1932 projekti, olen yrittänyt tehdä sähköt original style, mutta kuitenkin tämän päivän jutut lisättynä, jos niitä tarvii , kuten usb latauspistoketta piiloon, mahdollisia 12V lisäjuttuja....

Yleensä siihen 14V kupeeseen yritän säätää, mutta nämä tasavirrat siitä jänniä kun kylmänä, lämpimänä eri jännite, kierroksilla tahtoo nousta... pääasia kuitenkin että virtaa tulee ja pitää akun toimintakuntoisena.

Muistan nuorena kun oli entisöintiprojektia menossa ja auto oli muutettu jenkeissä (1957 sport coupe) vaihtovirtalaturille. Tarvi ylivieskassa vain ajaa yhden laturi/starttikorjaajan pihaan ja hän vaimon kanssa näitä teki. Käämitsi ja korjasi kaikki vaihto ja tasavirtajutut. ajoi penkissä kaikki startit, laturit ... Nyt jos menee kysymään miten polarisoidaan tasavirta generaattori, ei autosähköäijät ole edes kiinnostunut. On uuden ajan ongelmat ja koulutukset näiden sähköllä liikkuvien kanssa.

Kesän kynnyksellä näkee miten toimii, ja sitten kun pääsee tienpäälle voi tehdä aina hienosäätöä pysähtymällä levähdyspaikalle jne.

 

Totta höpäjät. Ei noita latureita enää juuri kukaan työkseen korjaa. Viimeiset "hiilien vaihtajatkin" lopetti ne uuden kuluttajasuojalain myötä. Vaikka vaihdoit asiakkaalle laturiin vain hiilet ja asiakas onnistui "kohtuullisen takuuajan" aikana korjattuun laturiin saamaan vaikka diodivian, piti se hänelle korjata korjaamon piikkiin. No onneksi samaan aikaan silloisen päämiehen toimesta tehtaan kunnostamille/uusille osille tuli 2n vuoden varaosatakuu. Sen myötä jätettiin latureiden korjaukset "ulkopuolisille" suosiolla. On myös todettava, että jo 80-luvulla alkoi tulla vaihtovirtalatureita autoihin, jotka kestivät moninkertaisen määrän kilometrejä verrattuna edellisen vuosikymmenen tuotteisiin 100000 km -->> 400000 km. Meitä oli 70-luvun alkupuoliskolla jopa 5 sähkäriä Veholla ja joka päivä korjattiin myös useampi laturi (taxi-mersuihin pääasiassa). Kaikki testattiin aina lopuksi penkissä ja säätimetkin oli vielä mekaanisia, eli nekin käytiin läpi ja säädettiin samalla. Työkaluista löytyi siis monitoimipenkki, jossa ajettiin laturit ja tarvittaessa myös startit, joita myös korjattiin viikoittain, ei toki niin paljoa kuin latureita. Oli myös "heittoprässit" laakereiden ja liukurenkaiden vaihtoa varten ja löytyi vielä käämitystenkin vaihtoon "puristin", minkä karan välissä sai kenttien ruuvit auki ja kiinni kätevästi ja yks laatikollinen puuvillaeristettä käämejä varten (en joutunut koskaan käyttämään), nämä siis tasavirtalatureita varten, vaikka ne olikin pitkälti 60-luvulle jääneitä "muisto esineitä", ainakin Mersuissa. Olihan mulla yks mark I escortti, jossa oli vielä 160W Bosch tasuri 70-luvun alussa. Saman ikäisessä Kadetissa oli jo 28A vaihtis-Bosch.
t.AM

 

Oliskin semmonen ”autosähkökorjaamo” jossakin. Mun ihan eka auto oli Fiat 126. Sen laturissa oli sanomista. Luulin olevani vaikeuksissa, koska auto ei ollut kaikkein yleisin ja laturi oli samalla moottorin jäähdytyspuhaltimen akseli.

Ja höps. Osa mukana semmoiseen ”likaiseen pajaan” jossa ukko ratkaisi latausongelman niks ja naks. Sekin dynamo oli niin pienitehoinen, että H4 lamput olivat jo liikaa.

 

Tilanne hiukan muuttuu, kun mennään raskaaseen kalustoon. Siellä on isot laturit maksaa sen verran, että niitä kannattaa korjata. Itse tai "tehdaskorjattuna", mikä lienee jonkun kaukomaan sepän korjaama. Jälkimmäinen muodostuee halvemmaksi.

Nykylatureihin voi olla mahdoton löytää edes osia. Ainakin osaan niistä.

 

Odotellaan ydinlatausta, EMP-pulssia yläilmakehään, niin vanhan liiton tasavirtalaturit tolppasäätimien kanssa, sijoitettuna kärkisytkän ja kaasuttimen kanssa autoon millä ajot ei siihen posaukseen lopukaan. EMP-pulssi on siitä kiva, että vaikutusalueella lakkaa piikomponentit toimimasta, diodeista lähtien. Mutta perinteinen sähötahko, dynamo, tasavirtalaturi, se vaan jatkaa sähköntuotantoa...

Jyväskylässä oli pitkään pari hyvää paikkaa missä sai apuja myös vanhaan tekniikkaan. Tarvikehaussi oli ihan ykkönen noissa, lopetti reilu 15 vuotta sitten korjaamotoiminnan ja nyt oliko vuosi-pari sitten itte Mäkeläinen heitti lusikan nurkkaan. Käkisalmella 30-luvulla syntynyt heppu, omalaatuinen mutta enempi hyvällä tavalla... Toinen oli Auto-Startti, joka sekin lopetti viime marraskuun lopussa, kun ei 38 vuoden jälkeenkään enää löytynyt ketään joka olisi jatkanut toimintaa. Yritti löytää, talon sisältä ja sitten muualtakin, mutta ei näinä aikoina tunnu nuoremmalta väeltä löytyvän pitkäjänteisyyttä tuommoisen pyörittämiseen, vaan on toki ajatkin muuttuneet autosähkön kanssa...

Lantikan mukana tuli, irrallaan toki, myös sen alkuperäinen 14 ampeerin Lucas -dynamo. Latausrele, "regulaattori renksuttaja" enovainaan sanoin, oli vielä rintapellissä kiinni auton kotiutuessa. Purin pois, ja sittemmin kävi mielessä tutustua mahdolliseen toimintaan. Dynamo ruuvipenkkiin kiinni, piuhat releelle, akun tilalle H4 -polttimo jännitemittauksen kanssa. Akkuporalla pyöritystä, kierrosten noustessa pieni elämän alku, kunnes Lucas jälleen muisti mitä varten on tehdyksi tullut. Säikäytti suorastaan, kun yllättäen valoa tuli halogeenipolttimon täydeltä, jännitteen pysyessä nätisti 14 voltin korvilla. Puhutaan Lucasin sähköjen toiminnasta mitä hyvänsä, niin tämä kyllä oli poikkeus niihin tarinoihin. Olihan tuo kuitenkin kolmisenkymmentä vuotta pyörimättä, ja voi sanoa että heti heräsi tositoimiin kun vaan pyysi...

Ollut kyllä ajatuksena tehdä jonkinlainen tuuliropeli, minne sijoittaisi tuon Lucasin, ei sillä juuri mitään sähköä tekisi mutta enempi semmosena hauskuuttimena saisi toimia...