70-80 luvun pienet Fiat henkilöautot?

ei saakeli muitakin fiathöröjä on olemassa

 

Hieno juttu! Sellasen pikkutoivomuksen heitän, että listaat muutkin merkit kuin Fiatit niihin osiin, joihin ne sopii. Esim. nämä Ducellierin osat. Esim.

https://www.saminosat.net/tuotteet.html?id=41157/575162

vs.

https://www.eparts.lv/eng/distributor-cap-bosch-1-235-522-832

 

Eka oma auto oli ´76 127. Sain sen ilmaiseksi äidin isältä, kun hän osti Jyväskylän Hankkijalta uuden 127 Stellan keväällä ´84. Viitisen vuotta tuolla tuli ajeltua. Alkoi ruoste vaivaamaan ja etupään nivelistö oli jo mallia väljä. Yhdellä Motoparkin reissulla ei voinut yli 70 km/h ajaa, kun vatkasi niin pirkulesti. Samalla reissulla etujarrut meinasi hirttää pariin otteeseen. Myös öljyä piti lisätä koneeseen välillä.

Talviajokkina oli kyllä kylmä. Lämppärin moottori parku ku sikaa salvettaessa. Hyvin kyllä lähti käyntiin kovemmillakin pakkasilla. Kaasarin jäätämisoireilua oli nollakeleillä.

Ei mennyt kaupaksi uudemman ajokin tieltä, mutta päätyi jääratakäyttöön yhdelle veljesparille. Ajot loppui kuulemma kun törmäsivät johonkin laituriin ja auto romuksi.

 

Ei meilläkään mitään paikkaa ollut etukäteen tiedossa. Ajettiin valtatietä ja kartasta näki että jorpakko on melkein vieressä, pikkutietä vaan summamutikassa ja löyty iso uimaranta jossa kyltit jotta leiriytyminen ehdottomasti kielletty. Vierestä puomin ohi mettätielle ja sieltä löyty pikkuranta. Auto parkkiin ja aito 70-luvun teltta pystyyn.

Satelikin koko illan, niin voi olettaa ettei sinne ketään eksy. Rauhassa sai olla aamuun asti.

Mutta tarkoitus oli löytää joku virallisempi leiriytymispaikka, niitä ei vaan ollut siinä reitillä. Ilmeisesti ihan normaalia tuolla.

Ens kesänä taas matkaan niin pitää koittaa katella etukäteen jotain yöpymispaikkaa.

Pari vuotta 133 reissun jälkeen oltiin 132:lla ja ens kesänä mennään 131:llä. Sitten loppuu sopivat numerot omasta tallista.

On muuten aiemmin mainittu osien sopivuuden selvittäminen ihan helvettiä näinkin yleisiin autoihin. Netti on täynnä tietoa, mutta siitä 95% on virheellistä. Ilman omaa tietämystä olisi mahdoton selviytyä.

Olisi mielenkiintoa laajentaa muihinkin valmistusmaihin, mutta se vaatisi järjettömästi työtä jos ei ole yhteistyökumppania joka toisi sen tiedon.

Joskus ihmettelen miten tieto netissä voi olla niin vääristynyttä kuin se on. Ani harva toimija myöskään listaa mitään tietoja osistaan sopivuuden tarkistamiseksi, ilmeisesti koska se vie niin paljon aikaa. Luotetaan osanumeroihin ja virheet valuu ketjussa eteenpäin kertautuen.

Edes italialaiset osavalmistajat ei tunne sopivuuksia ja luettelot on täynnä virheitä.

Yllättävää on ollut, että omat kontaktit Italiassa on toimineet tosi jämptisti ja täsmällisesti, ei ole ollut mitään ongelmaa. Toisin on ollut noitten Etelä-Helsingin poikien kanssa...

 

Vaikka tiesin, että viat on siinä merkkien välissä, niin hairahduin FiatRitmo 105TC:hen, kun oli AVK:lla, ja lommoja vähän joka puolella, eli sopi mulle. Olihan se hyvän näkönen metalli harmaana, ja mustat levikkeet.
Vuosi sillä tuli ajettua. ja tuli oppia autonvalintaan, ja käyttöön monelta suunnalta.
Mulla oli siinä ihan uudet Pirellin kesärenkaat kesäisin, ja sain repsikan puolelta yhden sileeks, vaikka kulmat oli ihan kohdillaan. Levee rengas ei asfaltillakaan vinkunu, kun se luisti. Aika paljon kiihdyttelin yksin.
Vaihdekeppi oli se perinteinen arvonta keppi, mutta se mahdollisti nopeen vaihdon ykköseltä kakkoselle. Ykkösellä täyskiihdytyksellä pysty kepin vetään jo kakkosen paikalle, ja pikkusen kytkintä hipaisemalla sai kakkosen päälle, eikä kaasuakaan paljo tarvinnu nostaa. Sillä kakkosella sitten pääsikin satasen nurkille, ja tais mennä ylikin
Jos yhdeksänkympin nopeudesta lähti ohittamaan, niin kakkonen silmään, ja menoks. Kone ei jaksanu tehdä yhtään mitään alle 4000 kierroksen.
Siis aivan kamala käyttöautoksi, kun alemmilla kierroksilla ei ollu yhtään puhtia.
Sen jälkeen olen aina käyttiksen moottoreista kattonu, että suuri vääntömomentti löytyy jo 1500 kierroksen kohdalta (Tiisseli volvo.....). Isot tehot ei oo enää kiinnostanu. Olen vain vääntömomenttiin tuijottanu. Teho on vääntömomentti x pyörimisnopeus!
Jotta se merkkien välissä oleva vika löytys, niin Ruotsista tullessa katos ajovalot. Valoviiksestä oli ne liuskat kuumennu, ja painunu muoviin. Sain sen valoviiksen purettua (vissiin tuhannen pikkuosaa lenteli siittä), ja nosteltua kiskot paikoilleen, ja kytkin releen välille.

 

Kerran ajanut itekkin tuollaista lyhytiskuista versiota tonnikuussatasesta ja yllätyin kanssa kuinka huono alavääntö siinä on. Vanhemmat on parempia ja 1800 sekä 2000 jo sitten ihan eri planeetalta.
Jopa 1300 tönärikone tuntuu notkeemmalta kuin se 1600TC jota ajoin. Joten ei mene ihan yksilövian piikkiin jos kerran sielläkin samanlaiset kokemukset.

Itelle tuli myös yllätyksenä kuinka iso ero on 600 ja 850/133 välillä. Muutama vuosi sitten ajoin kusiaista ja se oli aika päristin, kun 850 tuntuu jo ihan autolle. 133:lla ajo Norjaan ja takasin ei edes tuntunut mitenkään väkinäiseltä vaan oli ihan kivaa. Luulen, että 600:lla en haluaisi lähteä samaan reissuun.

Mielummin sitten vaikka 2-pyttyisellä niin on ainakin peruste miksi hyytyy ylämäkiin. Ostin aikoinaan tutulta 126:sen ilman koeajoa. Kun lähin pihasta siinä on kilometrin suora, mutta en tahtonut saada millään sitä kulkemaan yli viittäkymppiä. Meinasin jo kääntyä takaisin, mutta aikanaan sitä oppi miten tuosta pitää houkutella vauhti esiin, samaan tyyliin kuin wanhalla vaparidieselillä ajaessa.

Noissa 2-pyttyisissähän ei ole edes kiihdytyspumppua kaasuttimessa.

Siitä 126:sta katkesi kaasuvaijeri. Löysin läheisestä roskiksesta kaakelien saumaamisessa käytettävää narua, vedin sen kaasuttimesta takaluukun tuuletusraon ja auton kyljen kautta sivuikkunasta sisään ja ajoin kotiin.

Sitten siitä kiertyi tärinästä sytytystulppa irti ja poltti mäntään reiän. No ei ollut iso homma vaihtaa pytty ja mäntä ja taas meno jatkui, pari vuotta sillä päristelin töihin. Moottoritiellä oli kirja mukana ja luin ajaessa. Rekkaa ei voinut ohittaa, jollei ollut varmasti alamäki koko ohituksen matkalla.

 

Tällainen Fiat 500e sopis meille kakkosautoksi kun vaan 10 km matkoja pääosin suhataan: https://www.ksml.fi/teemat/autot/USAn-halutuin-auto-on-valmistajalleen-raskas-riippakivi/1053484 tuo pitäs vaan meikata retrommaksi, kuten se polttomoottoriversio on nätimpi, retrompi.

 

Minä poika se kerran kun loppu bensa fiat 126 noin 10-15km ennen kaupunkia laitoin etukontista 3-4 litraa sinolia tankkiin ja ajoin muina pässeinä sitten tankkaamaan lähimmälle mittarille. Niin että nykyaikainen ja vähäpäästöinen ”top alcohol” moottori siinä tais olla.

 

Yle Areenassa katsottavissa Riehakas Ryöstö, eli se alkuperäinen Italian Job jossa ajetaan Mineillä. Leffassa näkyvissä paljon 60-luvun fiiatteja ja toki muitakin hienoja autoja. Fiat oli tukemassa elokuvan tekoa, lopputeksteistä päätellen

 

Löytyykö mistään netistä tehtaan promoleffaksi tekemää "Rally Show" -pätkää joka on kuvattu Suomessa 70-luvun lopulla. Sitä missä hypitään saimaalla lossista toiseen ja muuta stunttitouhua, kun ollaan muka suurajoissa. On siinä aitoakin rallikuvaa ja muuta kalustoa.

Fibattikerholla on tuosta parikin eri versiota 16mm filmillä.

 

Tulipa vihdoinkin varmistuttua siitä, että Aston Martinin "sijaisnäyttelijä" oli kaivurikohtauksessa kevyesti maskeerattu Alfa 2600 spider. Miura oli romikselta hankittu kolariraato mutta jokeen työntäminen aiheutti silti sytämentykytystä.

 

Olen joskus ostanut Dante Giacosan kirjan "I miei 40 anni di progettazione alla Fiat" vuodelta 1979 eli osapuilleen "40 vuottani Fiateja suunnittelemassa". Dante Giacosa työskenteli Fiatilla vuodesta 1937 eteenpäin, oli pääinsinööri 1946-70 ja eläköitymisensä jälkeenkin jatkoi hommia. Italiantaitoni on niin vaatimaton etten tuota ole läpi lukenut mutta onneksi kirjassa on paljon mielenkiintoisia kuvia ja piirustuksia prototyypeistä. Niistä näkee kehitystä ekoista hahmotelmista niiksi malleiksi jotka ovat tulleet kaikille tutuiksi. Nämäkin ovat "vähän sinnepäin" mutta toisaalta vähän oudonnäköisiä kun silmä on tottunut niihin toteutuneisiin tuotantomalleihin.

 

Varmasti huikean mielenkiintoinen opus! Erityisen mielenkiintoista olisi lukea Giacosan kommentit etuvedosta, käsittääkseni hän suunnitteli kaiken muun ohella ensimmäisen sittemmin standardiratkaisuksi vakiintuneen modernin etuvedon (Autobianchi Primula 1964).

 

Yksi luku käsittelee projektia 123, josta sitten tuli Primula. Kovasti on 1959-62 mietitty erilaisia etuvetoisia tai takamoottorisia vaihtoehtoja ennenkuin etuvetoon päädyttiin.



Myös kolmisylinterinen 1157-kuutioinen moottori pyöri suunnitelmissa mukana.

 

Vuonna 1954 Fiat 500 oli tässä vaiheessa, näyttää enemmän Goggomobil-tyyliseltä kääpiöautolta kuin lopullinen versio.



Autobianchi Bianchina Panoramican proto näytti tältä. Keula kovasti Simca Tonnin tyylinen.

 

Tuo ensimmäinen etuvetoratkaisuhan vastaa aika tarkkaan Dante Giacosan esimiehenäkin toimineen Antonio Fessian 40-luvulla kehittämää konseptia, joka on ollut juuri tuolloin hyvin ajankohtainen sillä se saatiin vihdoinkin tuotantoon 1960 nimellä Lancia Flavia. Etuylityksellä roikkuvan moottorin painopisteongelmaa oli siinä lievennetty käyttämällä 4-sylinteristä bokseria.

Simcamaisuus perustuu ihan todellisiin yhteyksiin, Simcahan oli 60-luvun alussa vielä Fiatin tytäryhtiö tai jotain sinne päin; nimikin on käsittääkseni enemmän italiaa kuin ranskaa. Ei Ranskassa kai ollut tapana erikseen mainita että autotehtaaseen kuului myös korivalmistamo (Societa industriale meccanica carrozzeria e automobile = Société industrielle de mécanique et carrosserie automobile)... Italiassa mikään pienistä toimijoista ei valmistanut koreja itse.

 

Totta tuokin. Kirjassa on myös osuus Fiatin projektista josta tulikin Simca 1000. Siitäkin on ollut jos jonkinlaista prototyyppiä ennen lopullista tuotetta.

 

Fiat-taustan vaikutus näkyi vielä siinäkin vaiheessa, kun Talboteja kasattiin Uudessakaupungissa. Pulttijako oli edelleen sama 4x98.

 

Talbotin alta napatut pyörät mulla tais viimesessä Mirafiorissa pyöriäkin alla..

 

309 pösö oli periaatteessa simca.

Mitenkäs 133 seatin vetarit kesti? Isälläni ei ainakaan kestäny boorit ja jätti tielle.