70-80 luvun pienet Fiat henkilöautot?

Siksi ne myytiinkin Vaasaan Fiat harrastajalle. Saksan poika myi ne minulle Seatin puskureina.

 

No hyvä sitte....

 

Eikös Hankkija/Autonovo joskus tuonut Suomeen niin paljon Fiatteja että ne lähinnä 127:t
seisoivat vuosia ennen kuin ne ensirekisteröitiin tänne?

Niin ja onhan Hankkijalla ollut 1920 luvulla hetken Chevroletinkin myynti.

Paljonhan tänne joskus tuotiin autoja jotka seisoivat vuosia ennen kuin ne rekisteröitiin, esim
Datsun 100a, jonka valmistus oli jo loppunut kun täällä oli vielä "uusia".

Pakettiauto G20:siä vaneja jotka ovat vm 89-90 laitettiin kilpiin vasta 1993 kun niihin tuli
autovero, muistan kun niitä seisoi ennen sitä rekisteröimättömänä paljon.

Onhan täällä ollut muitakin merkkejä joissa vm ja rek. päivä heittää vuosia.

Anteeks ot.

 

En ole aiemmin kuullut että olisi jääneet seisomaan, kyllä niille oli menekkiä ainakin silloin 70-luvulla. Mutta ennätys yhdellä laivalla tulleista on. Nimenomaan Espanjasta Seat:ina.

Ihan ulkomuistista arvalla, olisiko ollut 1971 kun tuli yhdellä laivalla kusiaisia n. 3500kpl. 1973 tuli Seat 127:ja vajaa 2500kpl. Noita jälkimmäisiä saattoi riittää useammaksi vuodeksi, vieläkin jos tulee vastaan tuon vuoden 127:ka niin se on todennäköisesti Seat.

Maailmalla käsittääkseni Fiat 600 ei ole kovinkaan yleinen, verrattuna vaikka 500:seen. Suorastaan harvinainen, mutta täällä sitä myytiin niin paljon että edelleen kaikille riittää. Sen ansiosta Seat oli 70-luvulla yhtenä tai kahtena vuonna Suomen myydyin merkki? 1972?

 

Olin ajamassa noita kusiasia laivasta silloin. Menin armeijaan ennen, kuin noita seiskoja tuli. Ihan mukavia muistoja Autonovon ajoilta.

 

21.4.1971 oli päivämäärä jolloin Dyvi Pacific -laiva toi Sompasaareen 3532 kuussatasta. Osa niistä tässä kuvassa, joka on aikaisemmin mainitsemassani kirjassa Fiat Suomessa - kuvakavalkadi Fiatin vaiheista Suomessa 1900-luvulla.



Tosiaan nuo eivät varmasti vuosia varastoissa maanneet, sillä kauppa kävi. 1971-72 lukuja en tähän hätään löytänyt, mutta Tuulilasi 3/1974 tilastojen mukaan vielä -73 kuussatanen oli kolmanneksi myydyin automalli Corollan ja Ladan jälkeen 6794 myydyllä yksilöllä. Satakaksseiska oli kahdeksanneksi myydyin (3906 kpl) ja kasipätkä viidestoista (2204 kpl). Hyvin oli myyty myös satakakskaseja (1685 kpl). Pariinsataan kappaleeseen yltivät 124 ja 132, reiluun sataan kappaleeseen 126.

 

Muistelen nähneeni maahantuojan lehtiarkistossa uutisen siitä että 600 oli Suomen myydyin henkilöauto ainakin 1971.

Volkswagenilla 600 ainakin koettiin niin vakavaksi uhaksi, että ostajia säikytettiin näyttämällä valokuvia naarmutetusta ja muutenkin rikotusta Fiatin sisustasta jotta asiakkaat varmasti ymmärtäisivät miten kelvotonta se italialainen laatu oikein on!

En usko hetkeäkään että myytäviä autoja olisi Suomessa jouduttu seisottamaan varastossa pitkiä aikoja. Täällä on perin omalaatuisia uskomuksia autojen vuosimalleista. Aika harvoilla autoilla oli tehtaalla määritettyä vuosimallia vanhaan hyvään aikaan ja Suomessa auton vuosimalli on yleensä määräytynyt ensirekisteröintipäivän mukaan.

 

Tammi-lokakuun tilasto 1971:
1) fiat 600 7386
2) kadett 3567
3) corolla 3361
4) datsun 1200 2778
5) volvo 142/144 2408
6) saab 96-v4 2156
7) mosse 1500 2140
8) cortina 1600 2106
9) fiat 128 1940

 

Joitain yksilöitä aina jää jostain syystä roikkumaan. Esimerkiksi 131 Racingeja on rekisteröity vuoden pari vanhoina, valmistuksen jo loputtua.

luulisi noiden myyneen, mutta toisaalta joku aikalainen totesi että oranssit vaihtoautot saatettiin maalata hopeisiksi, kun oranssi oli monelle liian ärjy väri.

tämä kuitenkin kotimaisen ralliautoilun kultakaudella.

Ai niin jaa että parisataa kolmekakkosta -73? No mulla on yksi, sekin kävi Norjassa pari vuotta sitten. Menee vähän ohi aiheen kun ei oo pikkuauto, mutta noi ekan polven kolmekakkoset on täysin hävinneet. Siis se jota autolehdet haukkui vanhanaikaiseksi jo tullessaan, takana vaakamalliset valot joissa kolme neliötä vierekkäin. Kakkosmallissa oli sivu- ja takaikkunat isommat, uus kojelauta, uus jousitus ja uudet takavalot.

Tiedän yhden oman lisäksi, se seisoo jemmassa Itä-Suomessa.

Noissa 132 ykköskoppaisissa on tonnikuussatasissa ns. ABO eli pitkäiskuinen TC, josta jokkismiehet tykkää enempi kuin lyhytiskuisesta, mutta myös 1800 mallit jollainen itelläkin, on myös täysin hävinneet.

 

Itse asiassa tasan 200 kappaletta.

Löytyihän ne 1972 tilastotkin Tuulilasista 3/1973 kun uudelleen selailin.

1. Kuplan eri mallit 9530 kpl
2. Fiat 600 (oikeasti siis Seat) 6996 kpl
3. Lada 6475 kpl
4. Datsun 1000 yht 4690 kpl
5. Opel Kadett 4519 kpl

ja muita Fiatin malleja

14. 127 yht 2855 kpl
19. 850 yht 1365 kpl (joista coupe 4 kpl, pitääköhän paikkansa vielä -72?)
21. 128 yht 1331 kpl

Tässä tilastossa oli vain 50 eniten myytyä mallia joten kaikkia malleja ei ole listalla. Merkeittäin laskettuna Fiat oli kumminkin ykkönen 13 002 myydyllä autolla.

 

Toivottavasti nämä mun kirjallisuuskatsaukset eivät ala puuduttaa, mutta jotta vähän asettuisi mittasuhteisiin miksi jo tuolloin aika vanhahtava kuussatanen oli niin kovin suosittu vielä 70-luvulla kun esim. paljon modernimpi 127 oli jo myynnissä niin tässä Suomen halvimmat autot vuonna 1973:

7650 markkaa Mosse Elite 1300
8260 markkaa Zastava 750
9460 markkaa Fiat 600 SLE (eli jos neuvostoauto tökki ja jugoslavialais-kusiainen ei myöskään miellyttänyt niin tää oli halvin vaihtoehto)
9275 markkaa Wartburg 353

ja sitten muita hintoja vertailun vuoksi

11 980 markkaa VW 1200 (halvin Kupla)
12 960 markkaa Fiat 127 (siis aika paljon kalliimpi kuin 600)
12 980 markkaa Datsun 100A
13 950 markkaa Toyota Corolla 1200

19 960 markkaa Fiat 128 Sport Coupe (samoissa kuin Audi 80 tai Citroen GS)

26 450 markkaa Fiat 132 1600 (samoissa kuin Saab 99 LE, Alfa Romeo Giulia tai Toyota Crown 2000)

60 900 markkaa Fiat 130 (kalliimpi kuin Ford Mustang V8, Dodge Swinger GT tai BMW 2500)

 

Fiat oli 70 -luvulla laadukas ja arvostettu auto. Vähän niinkuin ooppelikin oli vielä 80 -luvulla.

 

Suhteellisen kalliin kuplan myyntiä rasitti 1971 aivan erityisesti ns. pistevero (15%) joka skaalasi hintaerojakin vastaavasti. Pisteveron poistuttua patoutunut kysyntä sinkosikin kuplan hetkeksi myyntitilastojen kärkeen tammikuussa 1972.

Mitä arvostuksiin tulee, niin nähdäkseni automerkkien arvostus perustuu aina sosiaaliseen nosteeseen massasta erottumalla. Fiat erottui imagollisesti 70-luvulla selvästi saman hintaluokan itäautoista, aivan samalla tavalla kuin Bemari erottuu tässä ajassa Kioista ja Nissaneista.

 

Koripeltejä on ruostutettu usein ihan tarkoituksella sillä maalin tartunta ruosteeseen on erinomainen. Rakenteelliseen ruostumiseen pohjaruosteella ei ole vaikutusta sillä ruostumisnopeutta säätelee vain ja ainoastaan suojauksen taso. Mikäli maalin alle jäänyt ruoste ei saa happea, niin se nukkuu ikuisesti.

Ryssän teräksen hämmentävä ruostumisalttius perustunee mikroepäpuhtauksien synnyttämään elektropotentiaaliin. Materiaalissa on ilmeisesti jalojen faasien synnyttämä "antisinkitys" sisäänrakennettuna. Tämä syöpä alkoi levitä Fiatteihin pian sen jälkeen kun italialaiset nappasivat ryssien hakeman länsiyhteistyösopimuksen saksalaisten pikkuautovalmistajien nenän edestä vuonna 1965. Hankkeen keskeinen porkkana oli pääsy ryssän teräsmarkkinoille.

Uretaania on käytetty jäykisteenä aika monissa autoissa 70- ja 80-luvulla. Mm. kattoluukullisten Lancia Betojen on väitetty olevan vähäruosteisempia siksi ettei A-tolppia ole voitu täyttää kun siellä on luukun viemäröinnin letkut. Uretaani samoin kun etuloksujen liimaaminen oli vaivaton tapa parantaa tuotannossa olevien mallien suoritusta kolaritesteissä.

 

Eniten vaikuttaa teräslaatu, ihan ylivoimaisesti.

Tästä oivana esimerkkinä tuo 1973 Fiat 132. Siinä on enimmäkseen alkuperäinen maali ja esimerkiksi takaloksussa on n. 2x5cm alue josta maali on hilseillyt kokonaan. Siis paljas pelti.

Tuossa läntissä on nyt monen vuoden jälkeen hädintuskin pintaruostetta, kiilto on edelleen tallella. Toki auto on muutenkin pelleiltään erinomaisessa kunnossa, vaikka se on täysin kauhtuneesta ja hilseilleestä maalista päätellen ollut suurimman osan elämästään ulkosäilytyksessä. Se oli ensin vanhalla muorilla Turussa ja sitten saman suvun miehellä Helsingissä, ihan käyttöajossa pitkälle 2000-luvulle. No olihan se varmaan kallis, taisi olla kallein Fiat malli uutena tuo 132 Special 1800

Samoihin lato-olosuhteisiin missä 132 nyt lepää kun ei ole ajossa, varastoin jo pahoin ruoste-oireilevan 131:sen vm. 1979 joskus vuosituhannen vaihteessa. Pesin sen huolellisesti kaikista nurkista ennen sisäänlaittoa.

Ruoste levisi kuin rutto joka ikisessä saumassa ja ovipellitkin ruostui puhki keskeltä ovea muutamassa vuodessa.

 

Ai niin omalla kokemuksella myös ne 1973 Espanjasta tulleet seiskat vastusti kohtuudella ruostetta, kun verrataan vuosikymmenen loppupuolen italian kulkineisiin. Tosiaalta 1975 Seat 133 vaikutti olevan parempaa peltiä kuin muutamaa vuotta uudempi, joten olisiko tuo huono pelti levinnyt sinne saakka.

Jossain on puhuttu myös muista alueista kuin Uralin seutu, joista terästä olisi tullut. Puola? Ja olisi ollut vielä huonompaa?

Kumminkin, tuntuu että siinä 1977-82 oli teräslaatu huonoimmillaan ainakin näissä eurolaitteissa.

 

Sikäli ilmaisin itseni tuossa ehkä hiukan epäselvästi, että eri teräslaatujen ruostumistaipumus eroaa tosiaan suuresti niin nopeuden kuin tavankin suhteen. Sitten kun se kori on tehty siitä mistä se on satuttu tekemään, sen ruostumisnopeuteen voi vaikuttaa vain estämällä hapen pääsyä perusaineeseen.

T-Fordin vanadiiniteräshän on hyvä esimerkki hyväkäytöksisestä teräksestä: se kehittää pintaansa lähinnä ruskean värin jonka alla se pelti pysyy hyvässä kunnossa hyvinkin pitkiä aikoja. Jos se on oikein rajuissa olosuhteissa, niin pelteihin voi tulla kuoppakorooosiota mutta pitsiä tai laattoina irtoavaa "lohkoruostetta" ei oikein koskaan. Nuo ryssän teräkset ovat ihan toista maata, ne tuntuvat ruostuvat rutikuivassa keskuslämmitysilmastossakin ja autoon ilmestyvä ruskea on aina sitä pehmeää sorttia.

 

No menee jo offtopiciksi, niin säänkestävä teräs on semmoinen, johon tulee kevyt pintaruoste ja se on siinä. No ei liity autoihin ja vielä vähemmän italialaisiin autoihin.

 

130 oli kaikkein kallein Fiat vuonna -73, mutta myös 124 Sport Coupe 1800 oli aika hinnakas: 36 960 markkaa. 132 Special 1800 maksoi 32 450 markkaa ja vertailun vuoksi aikalailla saman hintaisia olivat BMW 2002, Audi 100 LS ja Datsun 240 C.

 

Keskisuurista Fiateista takaisin ketjun aiheeseen eli pieniin Fiateihin. Tämäkin tosin on ot:tä sikäli että vuosimalli on todennäköisesti 90-luvulta. Viime vuonna kuvaamani yksilö on mallia jota ei tuotu Suomeen eli isolla takaluukulla oleva 126 Bis. Sämpy varmaan tietää tarkemmin mutta käsittääkseni tämmöisessä on aina vesijäähdytteinen moottori joka on sijoitettu siten matalaan asentoon että taaksekin on saatu jonkinlainen tavaratila.