'89 LeBaron GTC talviharraste

Koska täällä OD:lla tuntuu olevan liian vähän newtimer ja etuvetojuttua (etuveto=yliveto) päätin riipaista juttua myös tästä '89 paronista joka tipahti pihaan viimetalvena.

Mulla on ollut aina ihmeellinen viehätys näitä K-car johdannaisia kohtaan. Ehkä osasyynä lienee se että kovin moni ei näitä jaksa katsella. Kyllä, myönnän. Nopeammin ja halvemmin pääsee jollakin aivan muulla kikkareella, mutta näissä pikkumopareissa on sitä X-factoria. Tosin ei tällainen GTC turbo manuaali ole enää, eikä ole koskaan ollutkaan mikään yleinen. Ymmärtääkseni näitä '89 vuosimallisia valmistettiin 1033kpl coupena ja 906kpl avokattoisena. Valtaosa taisi päätyä suomeen rikottaviski ja paalattaviksi tai sitten export autoja tehtiin jokunen tuhat lisää.

Anyway. Viime tammikuussa iski hirveä autokuume. Imperiali oli kesken eikö oikein sovellu raiskattavaksi talvikeleissä. Bongasin nettiautossa tämän kraisun. Kohtuu kilometreillä ja vain parilla omistajalla ollut. Soittelin autosta ja olivat juuri aikeissa viedä auton pohjoiseen pitkäaikaissäilöön sillä äijät olivat saaneet ruotsista töitä.
Olin outo ostaja ja lupasin tulla katsomaan ennen sitä viikonloppuna. Esteeksi tuli kuitenkin jotain näennäistä menoa tai hidastetta (paska keli, vesiputket jääty talosta, muija jätti, kissa kuoli ja kaljat loppu) eli en jaksanut lähteä katsomaan autoa.

Nämä kaverit soitti mulle ja kyseli olinko oikeasti kiinnostunut vielä autosta? Kerroin olevani, mutta en ehtisi sitä katsomaan. Lupasivat oikein tuoda sen pihaan jos ostan auton. Sanoin ostavani jos se ei ole mätä (kuten nämä yleensä ovat), oli kuulema juuri hitsattu. Sovimme sitten että äijät lähtee tuuppaamaan kohti laskevaa aurinkoa ja tuovat paronin tuohon pihaan. Perille päästyään totesin auton aivan mädäksi eikä yhtään sellaiseksi kuten oli mainostettu. (juuri hitsattu, maalattu, huollettu, siisti ja ehjä). Tinkasin hinnasta tonnin ja teimme kuitenkin kaupat sillä halusin päästä ajelemaan talvellakin moparilla.







'

Seuraavana päivänä läksin paronilla töihin. Pääsin 15km päähän kun termostaatti ilmeisesti juuttui kiinni ja jysäytti lämmöt punaiselle. Töihin oli pakko päästä joten lasautin menemään kattila punaisena. Perillä havaitsin että kansipahvi oli räjähtänyt ja tuuppasi nestettä pihalle paisuntasäiliöstä. Työpäivän aikana irroitin rikkinäisen termostaatin, täytin koneen jäähdyttimen nesteellä ja ajoin illalla vehkeen suoraan kuusen alle.
"Paskan möivät ja paskan ostin". Vehje myyntiin ja sitärataa. Kaksi köyhää sitä kävi katsomassa talven aikana. Kummallekin 500€ oli liikaa. Tarjosivat 50€. "Ei näistä vaan voi maksaa enempää, se on näitten arvo".
Pidin tunkkini kuusen alla kunnes kuukausi sitten...





Iski kemppikuume ja oli pakko päästä hitsaamaan.

KUKKUU! Kuskin penkin alta paistaa maa. Nämä vehkeet osaa olla uskomattoman mätiä silla joka ikinen sauma on sohlattu uretaanilla ja kitillä. Melkein koko takalattian sai hitsata saumoista takaisin koriin kiinni.
Samoin molemmat helmat, takapyöräkotelot, etulattiat, etupyöräkotelot, varapyöräkotelon ja takapuskurin.
Että se siitä "juuri hitsatusta".

 

Seuraavaksi riipaisin koko kannen solmuineen pöydälle ja kiikutin hämeen dieseliin koneistettavaksi ja koeponnistukseen. Läpäisi testin vaikka oli mennyt aivan banaaniksi. 0.30 joutuivat höyläämään että saivat suoraksi.




Turbolle tilasin huoltosarjan briteistä. Purkasin ahtimen päreiksi höyläpenkissä ja kasasin uusilla laakereilla.
Myös hukkaportin alipainekello vaihtui sillä vanhassa ei ollut elo (liekö ollut osasyy kansipahvivammaan..)



Samalla uusittiin kaikki yläpään tiivisteet, ultraäänipesetin suuttimet ja rakensin vakuumiblokin.











Hitsuuttelujen jälkeen pesin sisustan kauttaaltaan ja uusin joitakin hajonneita elektroniikkaosia kuten kompassin ja apukuljettajan sähköpeilin sekä ikkunan.





Tänään tuli hiottua takavaloista naarmut pois ja maalailtua vilkut punaisiksi yhtenevän lookin takia sekä korjattua rikkinäinen maski.







Leimalle pitää vielä etsiä sopivat renkaat vanteineen, herkistellä jarrut (pientä jumitusta havaittavissa) uusia käsijarruvaijerit, rakentaa pakoputken loppuosa uudestaan sekä suihkaista hieman maalia helmoihin.

Jos joltain löytyy tuollaiset orggis GTC vanteet vielä jemmasta niin ostaisin pois.

 

Hyvä että löytyy muitakin näihin paroneihin höyrähtäneitä..

 

Ette ole syntienne kanssa yksin...
Itseltäni löytyy -89 avomalli invalaatikolla.
Hämmentävänä yksityiskohtana mainittakoon ettei kyseinen kopsa ole koskaan ollut talviajossa, joten ruoste ei ole päässyt pesiytymään.

Eipä näitäkään enää turhan paljoa näy liikenteessä...

 

Hieno projekti! Jotenkin nämä "newtimer" jutut säväyttää nykyään. Juuri se, että kunnostetaan näitä ei niin yleisesti rakenneltuja/arvostettuja 80-90 luvun pelejä, jotka ovat vaarassa joutua unholaan...ja tulevat tulevaisuudessa olemaan erittäin harvinaisia ja jopa haluttuja varsinkin niiden toimesta, joiden nuoruudessa nämä autot ovat aktiiviliikenteessä olleet. Nimim. '91 Tbird ja '86 Mitsu työn alla...

 

Jep, nämä on katoava luonnonvara. En tuota omaa myy kyllä ikinä, eikä vaimo varmaan edes antaskaan ku seki diggaa siitä niin paljon.

 

Ihan hyviä pelejä nuo on, kunhan on vaan pidetty asiallisesti. Oman GTC vertin möin pari vuotta sitten.

 

Kiinnostava rojekti, hienoa jos "jaksat" päivitellä vielä ruuvaamisen jälkeen mitä taas tuli tehtyä. Itsellä kesäharrasteena '96 Sebring avo ja siksi(kin) kiinnostaa muiden puuhastelut tämän segmentin laitteiden kanssa..

 

Hienoa että muillakin on näitä talletettuna. Avokattoiset taitaa harvemmin olla mätiä kun ne ei pääse näkeään ympärivuotista käyttöä suomessa. Taas on prokkis edistynyt, takakontin pohjaa joutui vielä hitsailemaan lisää.
Entisestä käyttösebringistä jäi vanteet ja pölärit jotka saa toistaiseksi kelvata kunnes löydän orggis vanteet jostain jemmasta.



Vedin käsijarruvaijerin pakoputkea rälläköitäessä vahingossa poikki, mutta onneksi havaitsin sen muutenkin olevan jo katkeamispisteessä katalysaattorin ylityskohdasta. Onneksi jemmassa oli käytetty hyväkuntoinen vaijeri. Samalla uusin käsijarrukengät parempiin varaosa-autosta käännettyihin.



Tilasin briteistä dumppiventtiili sillä näissä tavallisissa T2 koneissahan ei dumppia ole tehtaalla asennettu. Ainoastaan Shelbyt ja VNT ahtimelliset saivat jo tehtaalta dumpit. Ostamani venttiili on täysin samanlainen jota saa motonetistä hintaan 99€ sillä erolla että briteistä sen sai 35€ kotiin kuljetettuna. Tolla hinnalla äänimaailma on tietysti "loudest on the market", mutta ehkäpä tuohon saa rakennettua jatkokappaleen jonka kautta dumppi pihauttaa paineet takaisin putsarinkoppaan.

Ensi lauantaina olisi Urheiluautoilijoiden päivät Vanajanlinnassa. Pyrin ehtiä sinne siirtokilvillä herkistelemään paikkoja leimaa varten. Jäljellä olisi enää pakoputken rakentaminen.

 

Hieno homma että näitäkin vielä jaksetaan parsia kasaan.

Itsellä oli varmaan 10vuotta sitten tollanen kovakattoinen 2.2 turbo manuaali, rekkariltaan CHR-1. Vissiin jonkunnäköinen maahantuojan esittelyauto. Siitä porsi kone moottoritiellä, ennen sitä kyllä kulki ihan mukavasti. Annoin sen sitten konevikaisena sen enempää tutkimatta johonkin toiseen autoon vaihdossa. Ei siis kulkenut omin voimin enää senttiäkään. Mahtaakohan olla jo paalattu nykyään tuo?

 

Jahast. Tänään olisi aika varattu leimalle. Veikkaan ettei mene läpi ja seuraavat kamat löytyy vikalistalta, mutta yritetään:

-Jokin ajovalo ei toimi (aamulla toimi vielä kaikki)
-Vasen kylkivilkku ei toimi (lensi helkkariin aamulla)
-Jarruputken kiinnike uupuu
-Töötti ei toimi
-Alapallonivel tai kallistuksenvakaajan pusla on väljä.

Iltapäivällä selviää menikö arvonta oikein.

 

Vikalistan mukaan on sitten helppo korjata!
Seuraavalla kertaa menee läpi, kun vaan on sama katsuri...

 

Ei heltinyt leimaa ja oikea rivi oli:

Vasen ajovalo ei pala
Töötti ei toimi
Vasen alapallonivel välyksellinen
Kallistuksenvakaimen kiinnitys välyksellinen molemmin puolin.

Lisäksi yritti kovasti hakata tämä runko palkkia jousen kiinnityskohdasta reijälle kunnes vanhempi inssi tuli tokaisemaan "malmiako sä hakkaat"?

Pikkuvikoja helppo korjata, kanadalaista vittuilua.

 

Hylsyn jälkeen tilasin Rockautosa uudet Mevotechin pallonivelet ja kallistuksenvakaajan puslat paroniin.
Riipaisin pihalla vanhat hilut irti autosta. 3 päivän kaasutohottelu ja WD40 terapia auttoi asiaan, mutta valitettavasti kuskin puolen tukivarren sisempi pusla oli ruostunut niin kovaa kiinni lävistävään pulttiin, joten joudun leikkaamaan koko tukivarren irti autosta laikalla. Onneksi omasta takaa löytyi ylimääräinen tukivarsi.






Samalla tuli annettua vakaajatangolle uutta väriä ja uusittua kuskin puolen vetari. Olisi pitänyt uusia myös apukuskin puoli sillä nyt se kolkottaa. Alustarempan päätteeksi hieman uutta maalia kylkiin, suomisähköjen siivoilua ja eilennä heltisi leima. Mutta jottei tämä vielä päättyisi, joutuu auton leimaamaan taas kohta uudelleen.