Auton maalaus

Niin tuossahan lukee vaan että 1 tai 2 kerrosta ohjeessa,sitä kai sitten pitää tulkita vähän tilanteen mukaan...mutta nyt kun siinä on yks maalaus jo pohjalla+hionta niin luulis pääsevän yhdellä märkäkerroksella?

 

Ahaa, no sit se on kyllä todellinen halpisruisku jos se on heti rikki

 

Jep,ja muutenkin mä ajattelen tuon ruiskun laatuhomman niinpäin että just kun siinä ruiskun varressa EI ole ammattilainen niin pitää pystyä luottamaan siihen että ainakin vehkeet hoitaa hommansa kunnolla...meinaa olla nuo kelit vähän haasteelliset kun ulkona kosteus 86%,tallissa flektillä saanu laskettua johonkin nippanappa rajoille eli 70-75,niinköhän pitää vielä odotella kuivempaa keliä :-?

 

Montakohan päivää tommosen mipan akryylin pitää kuivua 20 asteessa että siihen uskaltaa laittaa suojamuovin?

 

jos meinaat jättää sen siihen muutamaa tuntia kauemmaksi päälle, niin kyl ainakin pari viikkoo olis hyvä vartoilla, mieluummin kuukausi,
että oharit on varmasti kaikki tullu ylös.

muuten sulla on pesunkestävät pressunjälkiharmaantumat maalissa niissä kohdin joissa muovi kosketti ja tinsu teki temppujaan, joku kalvomuovi voi ajan saatossa kirjaimellisesti sulaa maaliin kiinni vaikka se kuivalta jo tuntuikin,
oletettavasti jäljet saa myllyttämällä veke mut kaamee homma ja voi virttyä uudestaankin.

jos tarkotus on esmes. jatkaa maalaamista jollain muulla värillä niin mieluummin laita suojaksi paperi, sen kans ei tuu samoja ongelmia, teipit kernaasti heti pois kun uus maali on senverran kiinni että uskaltaa kävellä lähelle.

 

myöhästä, mutta ite pidän 65% siinä mielessä kriittisenä rajana, että sen yli väistämättä alkaa ongelmat -hieman maalaussession pituudesta ja kompuran säiliön lämpeemisestä riippuen-,
siis jos ei oo oikeesti hyviä ilmankuivaimia yms.

itekin tänään kahtelin että jätänkö maalaamisen väliin, mut sain pudotettua kosteuden jonneki 60% tienoille kun nostin maalaustilan lämmön 25 asteeseen ja lisäksi raahasin kompuran kylmään tuloilmaan et vesi kondensoituu mahollisimman hyvin säiliöön ja sit hölläsin pohjaropun tiputtamaan,
käytin lakassa pikkasen reilummin oharia ja laiskempaa kovetinta ettei mennyt pinta sentään ruiskuttaessa kiinni, mut kyllä lakkavarvit sai vetästä peräjälkeen, en kauheesti liiotellut kalvopaksuuksissa joten oharireikää ei pitäis tulla.

 

Mites kun rupee hiomaan roskia pois vesissä niin kannattaako alottaa 2 tonnista karkeemmalla? Lakkaa ei ollu tarkotus laittaa vaan myllyttää hionnan jälkeen.

 

riippuu aika pitkälti roskan koosta, sellaset snadin terävän piikin tekevät pölyhippuset menee ihan jees kakstonnisella, usein sellanen loiventuu hukkaan pelkällä myllytykselläkin kun pyhkäsee ekaks vähän kovemmalla laikalla, toki riippuen siitäkin millasen appelsiiniasteen on ruiskinut,
täydellistä wetlookkiahan ei ruiskuta kukaan millään laitteilla ja toisaalta tehdaspintoja matkimalla joutuu ruiskimaan aika roisiakin kuviota ja jossa "banaanikärpästä" pienemmät sattumat paikasta riippuen hukkuu aika tehokkaasti kunhan maalipinta viedään ulos pällisteltävksi, ja viimoistaan kun on otettu käyttöön ja naarmutettu varovaisella pesulla ja uuden auton vahalla.

eli yritän tossa sanoa ettei ihan kaikkia edes kannata yrittää poistaa vaikka keinovastavalossa väkisin etsittyinä aivan hirveiltä näyttäisikin, olen paikkamaalannut myyntiautoja kohtuullisen paljon ja niiden maalipinnat on järjestään ennestään roskilla, tehtaankin jäljiltä,
eikä ne siististä käytetystä maalipinnasta pompi silmille millään lailla, sitten ne oikeestaan vasta väkisin huomaa kun alkaa kapulalla hiomaan pintaa mataksi ja muutamalla ekalla pyyhkäsyllä roskien ympärille ilmestyy kiiltävä rinkula.

mulla kumminkin on esmes varsinaiset roikot tapana alottaa jopa viissatasella, siitä vaikka tonnisen kautta tonniviissataseen ja ehkä sitten jo ankaraa myllytystä, ton skraidut on siinä rajalla että saako helposti pois vai joutuuko laikkaamaan polttamisen uhalla, toki lakan laatu ja kovettumsiaste, laikan karkeus ja tahnakin vaikuttaa ja veden määrä, jos sitä käyttää,

kumminkin yksittäiset roskat yleensä hivasen tonniviissatasella sytkärin ympäri kietastulla vesipaperilla tai jos on pölyroskakeko vittumaisesti pemahtanut siiven päälle niin epäkeskolla pyhkäsen paritonnisella koko alueen semimatalaksi ja sit laikkaan.

ei näis oikeen tunnu olevan oikotietä onneen, lähinnä tapauskohtanen valintakysymys kohteesta riippuen et käyttääkö aikaansa mieluummin hiomiseen vai kiillottamiseen ja tosiaan yksittäisten roskien kohdalla sillä ei tunnu olevan hirveesti merkitystä,

vois aatella et on turvallisempaa hivasta pikkasen pidempään hienolla kuin hioa liian syvälle tai polttaa lakat laikalla kun skraidut ei haluakaan häipyä.

 

Joo kylläpä on noilla ruiskuilla eroa ja aika helvetisti onkin...mahtava viuhka,ei röpöjä reunoilla ja nättiä peiliä tekee. Ohennus oli se 3x mipan ohje eli noin 30 prosenttia mikä oli konepellin osalta halpisruutallakin,mutta jälki on täysin erilaista ja homma oli sitä myöten todellakin hauskaa kun koko maalaaminen ylipäätään paljon helpompaa. Sumua vaan tekee hulluna,lähtöpaine n5bar ja liipasin pohjassa tasan 2 kuten ruiskun ohjeessa,kai tuo tekee sumua enemmän just sen takia että toi todellakin hajottaa maalin eikä lörötä sitä kuten halpis.. tuohon ruiskun öljyämiseen kysymys että mitä öljyä siihen pitäis laittaa kun ohjeissa ei sen kummemmin eritelty,käskettiin vaan voidella jopa kerran viikossa??

 

Nyt löytyi uusi tyyli auton maalaukseen.
Alkaa 11.53 min. kohdalta.

https://www.youtube.com/watch?v=KeZiewzGbxM

 

koko auton maalaus ois aika kova homma

 

tarvii palkata puhallinsoittaja maalariksi

 

Edellisessä viestissä oli edesmennyt harha-askel/sivuprojekti foordi kyseessä mutta nyt maalataan ihan oikeeta autoa... kumpaa paineohjetta ammattimaalarit uskoo,ruiskun vai maalinvalmistajan? Vilbissi antaa 2,0 ohjeen,maalinvalmistaja 3-3,5... toisen kyljen jo maalasin mutta rupes tuo ruiskun ja maalitehtaan näkemysero paineesta vähä mietityttään...

 

Ai niin,milläs mielin maalarit ottaa vastaan ton jenkkien suosiman trendin,erittäin fiksun...en haluis kuulostaa "mitä mä sanoin" henkiseltä mutta yhtenä iltana muijan kanssa mietittiin miksei pintamaalikin olis ikäänkuin hiomavärin tyylisesti laitettava. Jenkithän ei kuulemma enää edes yritä saada ruiskulla täydellistä jälkeä,vedetään vaan riittävän paksu ja kohtuullisen tasanen kerros joka sitten myllytetään valmiiks asti. Eli 2 ryhmää hyötyy,tallimaalarit ja autofiksaamot. Suuria häviäjiä maalaamot. Akryyliväristä puhutaan siis.

 

2,2 ruutan persiistä mitattuna on vakiintunut meikäläiselle oikeestaan kaikkeen maalaamiseen kaikilla ruutilla, tosta vois sit pikkasen himmata siitä kuristussäätimestä tarpeen mukaan, isot pinnat menee yleensä tolla maksimipaineella jos silosta pintaa haluan.

 

näyttelyvehkeethän on "aina" pruukattu tehdä noin, ennenennenvanhaan autot maalattiin vallan noin.

mikäs siinä, mutta aivan helvetin työläs tapa, fiksari joutuu ottamaan hionnasta ja myllytyksestä taatusti enemmän kuin maalari ottaa nätistä ruiskupinnasta.
Et paree vaan opetella ite maalaamaan ja/tai vesihiomaan ja myllyttämään jos vaivoja säästämättä säästää haluaa.

 

Joo kyllä ite koitan saada ruiskusta ja olosuhteista irti sen mitä voin mutta ilman kammion alipaineapuja jne. se ei voi ihan täydellistä olla,paras yritetään mutta myllyyn toikin lopuks menee,lähtee pienet feelut siellä... meinasin vaan että kun toi jenkkityyli leviää laajemmalti suomeenkin niin voi olla ettei ihan niin rehvakkaita "mä saan 500e pelkästä konepellistä" kuulla enää maalareilta. Paitsi tietenkin ne vakuutusyhtiöhommat kun insinööripena yhdeksännestä kerroksesta tuo auton,ja tietää siitä sen verran että tankata joskus pitää...se varmasti vie sen maalarille,ja niitähän on valtaosa. Ja ei se fixaaminen kyllä maaluun verran maksa...ainakin jos kyse ei ihan perunapellosta ole vaan puhutaan pienestä tasotuksesta. Ja itelle toi maaluu maksoi joku n.300e ite tehtynä isoon autoon että voi siinä jotain fixarillekkin maksaa..

 

Toinen pintamaaluu ja kolmannet pohjatyöt itelle noi,ja ihmettelen kyllä entistä enempi että miks ihmeessä maalarit haluaa noita pohjia tehdä??? Hirveetä hommaa,hidasta ja sitäkautta kai tappiollisinta? Luulis ihan oman ittensä kannalta että ottasivat maaluuseen mieluummin valmiiks pohjustettuja,pinta päälle ja nopeesti eroon eli hyvä vaihtuvuus ja kuitenkin toi pinnan veto on se helpoin homma.. Jos itte olisin tai joskus oon maalari niin mieluiten tekisin pelkkiä pintoja. Tai tietenkin hinkkamaalin veto on se helpoin mutta ei helvetissä pohjatöitä... Pinta ja myllyvehkeet itelle ja asiakas tehkööt pohjat.

 

Auton omistaja tekee pohjatyöt vituiksks ja sitten haukkuu maalarin kun maalit kuoriutuvat tai puskee ruostekukka läpi vuoden sisällä.

 

Niin, emmätiä, kyl kai fiksari tollasesta takataskuunsa väh. viissataa, tonnin ottaa, että loiventaa appelsiiniroikkoroskaa siivommaksi, ei se todellakaan ole mikään pikkuhomma, minä tiedän.

mä olen piruuttani suostunut joskus maalaamaan kokemattomankin asiakkaan pohjiin sillä ehdolla, että sanoo ite maalanneensa, "ihan suoran pinnan" lopputulos on ollut poikkeuksetta jotain kauhean ja hirveän välimaastossa, lisäksi kaikenmaaliman kiehumisia on pakko korjailla kun kilikali sitä ja tätä, ei maksa vaivaa hommata vittumaisia lisätöitä, että saakin loppupelissä ite maksaa siitä ilosta.


pohjissahan tosiaan se varsinainen duuni on ja maalaus urakalle vasemman käen loppuhuokaisu ja epäonnistuneita pohjia, kuten loiviakaan loimuja ei yksikään fiksari pelkästään kiillottamalla oikase vaikka pintaan olisi ruiskutettu viiden sadan eestä ylimäärästä maalia/lakkaa, kyllä se sitten pitää vesissä kapulahioa ja toivoa että maalia/lakkaa on enemmän kuin pelti heittää ja tossa aletaan puhua viikon duunista.

ei se vaan mene niin että olis oikotietä onneen, pohjat vie oman aikansa, ruosteisesta perunapussista siloseksi katseiden kääntäjäksi on viikkojen homma teki sen sitten miten tahansa.