Cadillac Eldorado Coupe 1971 "MAM-BO perhekäyttöön"

Punainen Eldo lähti hyviin käsiin. Yhteydenottojen määrästä päätellen näistä taitaa olla pulaa.

 

Kävin tänään hakemassa Harrin Eldoradon jaloittelemaan talven jälkeen

 

Jaahas, tää kävisi nyt Oulussa.

 

Harri ja vaimonsa lähti Cadillacilla kotia kohti

 

Reissusta palattu! Ensi viikon aikana pidemmin tarinaa matkasta. Kiitoksia kaikille jeesanneille!

 

Prologi


Tämä alkoi oikeastaan jo Vappuna.

Tässähän oli ollut pieniä haasteita laturin ja auton välissä, joten säilöstä noutaessaan Ismo kiristi laturin pultit. Takimmainen pultti irrotti laturin kotelosta kiristyessään reilun palasen (Ismo voi laittaa halutessaan kuvan).

No, sormi nenään ja miettimään vaihtoehtoja. Onneksi Oulusta löytyi ihan kaupasta uusi melkein samanlainen. Kannessa oli pultin reikä 90 astetta väärässä paikassa. Varovaisuudesta huolimatta kannenkääntöoperaatiossa hiilet muljahtivat paikoiltaan ja seuraava ihmetyksen aihe on, kun ei lataa. Ystävällisen autosähköystävän Arton avustuksella vanhasta laturista vaihtui vielä hiilet uuteen laturiin ja matka jatkui.

Kiitokset Artolle ja Ismolle!

 

Joo ystäviä tarvitaan! Joskus se yksinkertainenkin homma voi mennä pieleen niin monella tavalla

 

Prologi 2

Seurasi odottamattoman hektinen työviikko, Vantaalla päivät meni wörkshopeissa ja kaikissa kissanristiäisissä juostessa. Torstaina työkoneen sulkeuduttua piti vielä ajaa kurakelin auto tallipaikalle sunnuntaita odottamaan ja putsata korvat. Torstai-iltana vielä huomattiin, että kotona on viemäri tukossa. No, avausraetta kaivoon ja huonosti huuhdellun tukan kanssa nukkumaan…

 

Perjantai-aamu valkeni hyvissä ajoin ennen torstai-illan loppumista. Aamuyöstä Vantaa on kauneimmillaan. Kehä kolme on tyhjä, voimalinja piirtyy vasten vaniljan sävyistä aamuruskoa. Tilatojotaa ajoi aasialainen nainen, joka ei puhunut mitään koko matkan aikana. 10/10.

Aamulento Ouluun sujui sekin aika hyvissä merkeissä. Lentokonehenkilökunta oli ystävällistä eikä kärryt kiertäneet kuin kerran. Edessä istui joku urheilijanuorukainen joka oli myöhästyä lennolta eksyttyään matkalla tupakkapaikalle. Tuoksui vastuuttomuudelle ja viinalle.

Oulun lentokentällä juotiin halpaa kahvia ja poroiltiin kevyesti. Seuraavaksi tutustuminen Oulun paikallisliikenteeseen, olihan se ihmeellistä, kun bussikuskitkin juttelee? Muilla Residence Salmelalla vieraileville voimme suositella bussia 9K, se heittää kivan turistilenkin Oulun keskustan kautta ennen kun tiputtaa suoraan ovelle.

 

Joko tää kuva näkyy kaikille?

 

Perillä kahvit, mansikat, kuulumiset, jaahastelut ja ”se välillä vähän kylmänä prötää” ja sokkelopakitusharjoituksen jälkeen kohti horisonttia. Isäntä ja emäntä oli joviaalia ja koti oli kaunis ja herttainen.



isalmela, leivonnainen ja Mam-80
(kuvan vanteet myyty)

 

Sitä sanottiin netissä ”Suomen Hooverin padoksi”. Merikosken pato ei ehkä sittenkään vastannut mielikuvaa. Käsijarrun vapautusmekanismi jumitti, mutta Ismo sanoi, että se saattaa joskus tehdä niin. Ohjaustehostin tuntui paikoillaan käännellessä vähän hassulle?

 

Nautitut kahvikupit kertoivat, että huoltotauko olisi syytä pitää Neste Oulunportissa. Perinteiset huoltsikkalehtipiffit naamariin ja takaisin baanalle. Nelostien kaventuessa, ehkä jossain Terskanperän jälkeen (?) laturin hihna hyppäsi paikoiltaan. No, tämä oli periaatteessa ehkä odotettavissa. Siinä pultteja löysätessä taakse ilmestyi apuun miekkonen. Nimi oli Rock Jape ja ammatti ilmalämpöpumppuasentaja, toimialue jossain Utsjoen ja Hangon välissä. Siinä ährätessä (kiitos Jape!!!) juteltiin niitä näitä, Japella oli asunto Iissä ja harrastetalli Humppilassa(!), motskareiden lisäksi harrastelu keskittyi tuollaisiin 50-lukua vanhempiin autoihin. Nyt oli kaiketi työn alla 46 Ford. Jape bongasi perusvirheen suunnittelussa, laturin kiinnitykseen oli käytetty liian pienikantaisia pultteja eikä pultin pää kiristynyt hahloon. ”Ootas”… ja autosta löytyi isompi kantainen pultti. Rouva löysi vielä alipainevuodon, poistetun ilmapumpun letkusta oli tulppa karannut. Sekin ratkesi Japen avulla, gluntti kuumaliimaa putken päähän ja ratkesi sekä käyntihäiriöt, että jumiutuva käsijarrun vapautus. Saatiin laturin remmi piukeelle ja Jape lähti Pohjoiseen, me jatkettiin kohti Etelää. Kohti Nivalaa ja Crazylandia.

Remmi hyppäsi paikoiltaan toisen kerran ennen Crazylandia.



Crazylandissa käytiin kävelemässä todella märällä pellolla ja mietittiin jatkoa, konepellin alta kun kuului jo pahaenteistä ulinaa… Olihan se Crazyland komea paikka, ihan koko aluetta ei päässyt kävelemään vielä kuivin jaloin ja mieltä painosti auton kondis. Kello täytti siinä kävellessä neljä. Autolle palattua aloitettiin soittokierros, joskos jostain saisi uuden remmin joka hypyllä enemmän rispaantuvan tilalle. Käytännössä kaikki paikalliset korjaamot olivat juuri lyöneet ovet kiinni viikonlopuksi. Kärkkäisen korjaamo parin kylän päässä oli vielä auki. Siinä vaiheessa Ismolta tuli vinkkiä: Marjakankaan Juha, Konekorjaamo Marjakangas Oy, Alavieskassa.

No, puhelu Juhalle. Hänkin oli vapaalla, mutta neuvoi pari ”vanhan kansan” oikeaa huoltoasemaa matkan varrelta. Sovittiin, että koitetaan niitä ja samalla pyydettiin Ismoa ostamaan Motonetista hihna Oulusta. Alkoi hidas matka kohti Kalajokea, hihna hyppäsi jo muutaman kilsan välein.

Nivalan Neste yllätti todella positiivisesti palvelullaan. Tiskin takana ollut mimmi sanoi, että hänellä on kiire, kun on baari pyöritettävänä, mutta käy itse tonkimassa tuolla pajan puolella! Ullakolla oli korjaamopuolen varastoa ja takahallissa myös, kotvan siellä konttailtuani löysin kuin löysinkin hihnat ja remmit. Ihan sopivaa ei ollut, joten otin lähimmän. Remmi povariin ja tankki täyteen bensaa ja taas yrittämään kohti Kalajokea.

Hemmetti, huoltoväli lyheni nyt bussipysäkiltä seuraavalle. Kolmen pysäkin jälkeen oli pakko soittaa takaisin Juhalle ja uikuttaa ”ei tästä nyt tuu mitään”. Viimeisellä kerralla myös ohjaustehostimen hihna hyppäsi myös paikoiltaan ja onnistuin rikkomaan laturin takakiinnitysreijästä kierteet.

Siinä pellon reunassa puiden taakse pakenevaa aurinkoa katsellessa alkoi jo olemaan suolakurkkua suussa.

 

Pikkuhiljaa asiat järjestyivät. Ismo pääsi motonetille ja lupasi tiputtaa uuden hihnan seuraavana aamuna autonhakureissullaan Kalajoen hotellille. Pelastava enkeli Juha soitti takaisin. Hinaus järjestyy, hän on jo tiukasti vapaalla, kun huomenna on viikon ainoa vapaapäivä, mutta: ”lainatkaa tota mun autoa, niin mää katon sen cadillacin huomenna.”

Hinauspalvelun kaveri ilmestyi, veti Caddyn kyytiin -nimi pääsi jo unohtumaan- Jussi? Tämäkin oli huikea tuttavuus! Oli juuri myynyt -66 kutosdartin, höpistiin ja ihmeteltiin 40 km matka Alavieskaan. Suojasi Eldosta puskurit kyytiin noston ajaksi.

Auto pajalle ja me Marjakankaan ranchille. Ranchilla oli vastassa mukava pariskunta. Tosiaan omaa Avalancea lainasi, että päästään majapaikkaan. Mittailtiin tilukset, kehuttiin autot ja toivotettiin hyvät yöt.

Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että se avun määrä mitä me saatiin Pohjoispohjanmaalla oli liikuttavaa, kuinka meitä jeesittiin vaikka oli jo kiire omiin menoihin, vaikka raskas työviikko oli jo takana ja vaikka me oltiin 40 kilometrin päässä perjantai-iltana. Iso kiitos kaikille! Rock Japelle, Marjakankaan perheelle, Hinaaja-Jussille (jos se nyt oli Jussi), Ismolle tietty!

Ajeltiin Avalancella sitten hotellille. Respa oli jättänyt huoneen avaimet kirjekuoreen eteiseen. Huone oli vanhahko, mutta siisti. Auringonlasku vähälumisilla hiekkadyyneillä upea. Ei harmittanut, vaikka jäi Don Henley soittamatta.

Hotelli Rantakallalle ujo kehitysehdotus: Minibaari

 

Aamu alkoi runsaalla ja hyvin tehdyllä hotelliaamiaisella ikkunasta katsellen vaakatasossa satavaa vettä. Huoneen luovutuksen jälkeen Juha jo soittelikin, että ”tää olis nyt valmis”. Kiitokset Hotelli Rantakallan väelle, oli kiva käydä!

Avalancella takaisin Alavieskaan ja tuomio: Ilmapumpun poiston yhteydessä, tai sitä ennen, käyttöhihnat oli vedetty erityisellä luovuudella ja pyörät nyt kuormittuivat ja kiristyivät ei-toivotulla tavalla. Juha teki laturin kiinnitykseen valistuneemman patentin loppumatkaa varten ja lisäsi toisen hihnan ohjaustehostimelle. Juteltiin, että hihnat pitää palauttaa tehdas-asetuksiin mahdollisimman pian. Ajeltiin vesisateessa kieli keskellä suuta Vaasaan, välillä pysähtyen ja tarkistaen laturin hihnan. Aivan kuin sateessa olisi vielä silloin tällöin tuntunut orastavaa käyntihäiriötä? Kiihdyttäessä ”prötää”? Koska tie vei vielä eteenpäin, sitä ei tulpan johtojen nykimistä lukuunottamatta tutkittu.

Tankkaaminen on oma taiteenlaji. Reissun aikana tankkasimme kolmesti, kulutusta kysyttiin kahdesti.

 

Vaasa, Suomen aurinkoisin kaupunki oli sitä myös tänään. Caddy asemaparkkiin ja Scandiciin reppu. Nyt oli puitteet kohdillaan, minibaarin lisäksi huoneessa oli sauna ja poreamme. Kaupungille syömään, irkkubaarissa yhdet, cittarista pussikaljaa ja sit sauna päälle ja vesi valumaan poreammeeseen. Illalla telkusta tuli vielä Blues Brothers. Oi autuutta!

Melkein mahtui ruutuunkin.

Bastu ja baño.

 

Scandicin aamupala oli vielä edellistä monipuolisempi. Joku lapsiperhe tötöili koko buffetin leveydeltä edessä. Kiitimme, kumarsimme, teimme vielä kunniakierroksen Vaasan keskustassa ja suuntasimme kohti Seinäjokea.

Kourassa käytiin ihmettelemässä isoa potkukelkkaa E.S. Lahtisen pihassa. Sieltä tielle 66 ja kohti Tamperetta. Vaimolle sanoin, että tää on nyt se Route 66 -roadtrippi, mistä me ollaan aina unelmoitu. Hän ei ollut vaikuttunut. Tampereelta ysitielle kohti Forssaa.

Tänään auto toimi kuin unelma, suurin osa matkasta aurinko paistoi, Blues Brothers raikasi Donald Trumpin mallisesta matkakaijuttimesta. Kyllä elämä on hienoa!

Cadillac on vanhoista renkaista huolimatta vakaa, kyyti on pehmeää, joskin epätasaisuuksissa keinuvaa. Loistava maantiekruiseri. Kestää huomattavasti paremmin moottoritienopeuksia mitä esim. se minun 80-luvun buick. Tehoakin tuntuu olevan, varsinkin ohituskiihtyvyys on huikea.

Forssassa käytiin appivanhemmilla, taivasteltiin ulkomittoja, vertailtiin tielle jäämisiä.

 

Kilo pottumuusia mahassa auringon hiljalleen laskiessa siirryttiin viimeiselle erikoiskokeelle kohti säilöpaikkaa. Auto latoon ja Suzukin kyytiin. Huomio: kaasupoljin tuntuu cadillacin polkimeen verrattuna höyhenen kevyeltä. Myöskään, kun sitä painaa, niin ei tapahdu mitään?

 

Reissu ehkä palautti paatuneen vantaalaisen uskon ihmisyyteen, aivan mielettömiin tyyppeihin sitä tutustui tällä rupeamalla! Tietenkin se, että ihmiset auttoivat pariskuntaa mäessä oli huikeaa mutta myös arvostan heitä, jotka ovat tehneet omasta elämästään taidetta. Ihmiset, joihin tällä reissulla tutustui elivät kaikki hyvin oman näköistä elämää, ikiomaa versiota paratiisistaan. Kiitokset myös vaimolleni, Minna Marille, joka varoittelusta huolimatta suostui tälle reissulle kanssani.

 

Kaiken kaikkiaan alkaa tässäkin työlista hahmottumaan, niiden hihnojen ja pyörien laitto, alipainejärjestelmän tarkistus (olisiko siellä sittenkin vuoto, kun kaasun pohjaan survominen aiheuttaa prötäämistä?), pakoputki on vähän kovaääninen vielä palatsiin pyörillä, renkaissa alkaa olla -parasta ennen…

Niin, ja se vitun viemäri.