Chevrolet Impala Sport Sedan 1960 "latolöytö"

Tuollaisen löysin:
" After April first 1957 all factory posi cases have a "P" (designating positraction) cast into the case adjacent to the casting number; the former "X" designation was now gone. This "P" case was used through the 1964 model year in Passenger car "and through 1962 in Corvette models. There were two different casting numbers used for the posi cases: 3743833 for 57-61 and 3789812 for 62-64 and later years for service replacement and over the counter sales.". Eli hoikka P viittaisi lukkoperään. Olikos tämä Impala yksilö maahantuojan tuoma auto? Tietääkseni chevy maahantuoja tilasi paljon autoja asiantuntevasti "suomi-varustuksella": kuutonen, loikkari ja lukkoperä. Export alusta jäykempine jousineen tulikin ns automaattisesti kun meni eurooppaan myyntiin.

 

Kyllä tuo jälkimmäinenkin todistaa, että 1962 mallin perä on kyseessä. Siinä on Petrille taas pieni pähkinä purtavaksi..

 

Joo kyllä, kilometrimittarilla ja mm. topatulla kojelaudalla, joka kuulemma on suomiautojen piirre sekin.

Tässä paikallaan ollut konehan oli siitä kuusykkösestä Impalasta, joka oli kulkeutunut Ruotsista Kemijärvelle ja jäänyt sinne jostain syystä palasteltavaksi. Siitä on parempikuntoisena otettu minun autoon ainakin eturipustuksen osat ja samaa punaista Ferrexiä oli taka-akselissa paksu kerros. Impalan mukana tuli toinen taka-akseli jota oli kuulemma lumikone pökännyt joskus ulkosalla. Siitä tuon casen möin jo tuossa aiemmin, mutten tullu katsoneeksi sen valunumeroita, koska oletin sen olevan siitä kuusykkösestä. Se on kaverin autossa, että selviää kyllä vielä. Ehkä tämä mun autossa paikallaan oleva taka-akseli on siitä samasta kuusykkösestä, mutta miksi siihen on joku Börje vaihtanut aikoinaan kuuskakkosen taka-akselin, niin se jäänee mysteeriksi.

Kävin tuossa tänään vanhemman tytön kanssa pensselöimässä casen hopeaksi. Tuli mielestäni aika kivannäköinen valuraudan kaltainen pinta, tuo oli jotain Mastonin Hammer vasaralakkapintaista hopeamaalia.




Tehtaan jäljiltä tuo murikka lienee alkujaan satiininmusta, kuten taka-akselikin, mutta koska tämä ei ole museoprojekti niin otan tiettyjä vapauksia. Ei vaihelaatikkokaan "kuuluisi" olla koneen sävyinen.

Hiekkapuhalluskellon sain fiksattua ja akseli ois maalia vaille, jos tuossa joulun pyhinä ehtis taas tallille. Makia sitten kasailla uusilla tiivisteillä ja muttereilla ym. tilkkeillä.

 

Taka-akseli ja yoke sai mustaa maalia, Temadur 50 kuten muutkin alustan osat. En sitten edelleenkään ole MetsäBoardilla töissä, sitä on vaan tuota kartonkia jostain tallille siunaantunut




Vehkeet nippuun ja alkaa tuo näyttää jo aika kivalta. Uusia muttereita nippelitepolta jne. Jarruputket tein joskus aiemmin siten että käytin vanhat auton alta pois ja tein tismalleen samanlaiset uudet, mutta nyt kun nuita kattoo niin nuohan on aivan hirveät. Täytyy vielä tehdä loisteputkien alla irtonaiseen taka-akseliin uudet jarruputket ennen ku vie akselin takaisin auton alle.



Vanhempi asentaja tiesi heti kysyä, oliko taka-akselin hampaissa murtumia kun kerroin että sieltä tuli kaikki 2 desilitraa öljyä ulos. Olihan siellä se yksi hammas poikki, mutta laitan nyt rojut nippuun näin ja sehän on sitten vaan kivempi tehdä joku heinäkuu peräremonttia ku on puhdas, maalattu taka-akseli...

Auton hanskalokeron pohjalta löytyi jotain vanhoja vakuutuskuitteja. Olen tulkinnut että tämä ois ollu liikenteessä viimeksi 1977, ainakin vakuutus on sille vuodelle otettu.



Nyt ois tuo oikeanmallinen lämppärinkenno hanoineen 50 vuoden tauon jälkeen paikallaan. Tulipellin puolelle tuleva kotelo on tietyn tyyppisillä muttereilla kiinni, ja niitä ei ollut tallella yhtään. Nippelit.fi auttaa...



Nyt kun lämmityslaitteen kenno on oikeaa mallia ja siihen löytyi se hana, niin sillepä ei tietenkään ole enää vaijeria tallessa. Katselin netistä että Amerikan Jannet myy lämmityslaitteen vaijerisarjaa noin 100 dollarilla + mätkyt päälle, joten hain Biltemasta 8,5 eurolla tämmösen säätövaijerin josta vois kokeilla tehdä se puuttuva vaijeri.



Kojelaudan alla lymytessä tuli vastaan tämmönen "högtalare". Ei jatkoon.



Löytyi sieltä myös tällainen mysteerikytkin. Malliltaan muistuttaa jotain mikä on esim. kanttikoppassa Capricessa rattiakselin päällä, "ignition switch", mutta kyllä Impalassa se virtalukon pohja on aivan eri näköinen. Ei ole myöskään "neutral safety switch", joten tuskin on peräisin koko autosta. Sähköthän tässä on niin sepätty muutenkin, etten niille ole pitänyt vaihtoehtona muuta suunnitelmaa kuin purkaa kaikki pois ja ostaa vaikka American Autowiren sähkösarja tilalle.

 

Eikö toi mysteeri katkaisin ole se vaijeri käyttöinen vilkkukatkaisin ? Pitäisi olla siellä rattiputken alapäässä , rattiputken yläpuolella. Siksi soikeat reiät että saa säädettyä vaijerin kireyden sopivaksi.

 

No perkule, sehän se!
https://www.ebay.com/itm/263143709798

Tuossa on vilkkuviiksi aivan veltto ja olen odottanut että Rockautossa tulisi tätä tuotetta hyllyyn. Näköjään nuihin vilkkuihin sitten liittyy kaksi eri kytkintä. Kiitos vinkistä! https://www.rockauto.com/en/moreinfo.php?pk=1482218&cc=1434986&pt=4832&jsn=617

 

Ei liity kahta katkaisijaa , yläpää on täysin mekaaninen josta menee vaijeri tuohon rattiputken alapäässä olevaan katkaisijaan. Yläpään mekaniikka muuttaa poikittaisen liikkeen alakatkaisijan pitkittäiseksi... onhan selventävästi kerrottu

 

Tilttiratissa tuon vilkkukatkaisijan säätö on mielenkiintoinen, siinä on muutama muuttuja enemmän.

 

Vilkkuhommat olis sillä tavalla, että käytin ratin pois niin täältähän on hajalla koko systeemi mikä tulis vilkun palauttaa ja ylipäätään käyttää sillä vaijerilla sitä varsinaista vilkkukatkaisijaa. No Rockauton hyllyssä nuo rojut on, vaijeri tulee hankkia jostain muualta.




Se varsinainen katkaisjia joka roikkui irrallaan siellä kojelaudan alla, on varmaan ollu sitte katsastusmiestä varten vilkun käyttökytkimenä, kun ei uusia osia vilkkuun ole saanut mistään 70-luvulla. Noh, en tiedä mutta korjataan tämä nyt oikein.

Perä oli jo menossa paikalleen uusine tukivarsineen (jarruputket vielä uusimatta), mutta sitten hommat alkoi mennä pieleen.




Olin vääntämässä tuota pinionin mutteria takaisin samaan kohtaan missä se oli, ja ihmettelin että miten joutuu vääntämään näin tiukkaan. Siinä vaiheessa ku tuntui että kohta silmät pullistuu päästä, kokeilin pinionia ja se pyöri tosi tahmeasti. Mutteri pois ja huomasin, että olin merkannut tussilla aivan väärästä kohtaa sen pistepuikolla tekemäni merkin. Eli krymppi puristui läjään ja seuraavaksi on perä purettava vähintään krympin vaihtoa varten. Kyllä vitutti, mutta eihän tuosta voi syyttää muuta, ku omaa hosumista.

Tuo aiemmin mainitsemani "peräremontti keskellä heinäkuuta" tuli aika äkkiä vastaan. Yhden taka-akselin olen erään vanhemman maestron kanssa joskus tehnyt, mutta se mikä jäi hommasta silloin mieleen, niin peräremontti tarvii seuraavia asioita:

• Erikoistyökaluja
• Osaamista
• Mielenkiintoa
• Aikaa

Tuota listaa kun katsoo, niin omalla kohdallani täyttyy 0-1 kohtaa tällä hetkellä. Tein siis niin, että tilasin uudet laakerit/krympin/shimmit ja vein perän eilen Rovaniemelle henkilölle, joka nuita on onnistuneesti aiemminkin tehnyt ja jolla homma hoituu.



Kun ei tuota autoa vielä sitten saanut takaisin renkailleen ja olen vähintäänkin alitajuntaisesti siirtänyt nokka-akselin sisäänajoa jonnekkin lähitulevaisuuteen, niin tein sitten muita hommia pois to-do listalta. Oikean mallista lämppärinkennoahan tässä ei ole ollu 50 vuoteen ja on ollu mukava palautella nuita kohtia autossa takaisin siihen asuun, kun valmistaja on ne suunnitellut. Tässähän ei olla autoa entisöimässä, mutta haluan korjata kaikki tekniset yksityiskohdat. Lämppärin kotelon kiinnitykseen tuli tutusta firmasta oikean mallisia nippeleitä.




Lisäksi täytyi tuolle lämppärin hanalle viritellä vaijeri kiinnikkeineen. Vaijeriksi kävi universaali ryyppyvaijeri johon nippelit.fi:stä tilatut kiinnikkeet. Toimii.




Nämä tötteröt oli materiaalilta jotain samantyypipstä höttöä, kuin ampiaispesä. Koko on 2-1/2", löytyi netistä firma joka möi metrin pätkän nykyaikaista PVC-versiota.



Löytö hanskalokerosta.



Virtalukko vaihtui samalla. Tässähän ei ole ollut avaimia yli 50 vuoteen, jotenkin se tuo vanha virtalukko kuitenkin toimi ilman avainta. Takakontista puuttuu koko lukko. Hommasin joskus aiemmin sarjan, jossa on kaikki uudet lukot ja avaimet hanskalokeron kantta myöten. Tuolle Overdrive-kahvalle löytyi valmiit reiät kojelaudan alta, onko tää nyt sit OEM+ tuunausta sitten.



Tyhjensin tuhkiksen ja totesin sen olevan melko raffissa kunnossa. Itse en ole tupakkamiehiä, olen ostanut elämäni aikana kolme askia tupakkaa ja niistäkin vain yhden täysi-ikäisenä. Se tapahtui Sallan Kämppiksessä juhannuksena 2002. Näytin vähän hiekkaa niin sehän meni tuosta läpi kun se on aivan pitsiä, Noh, kittailin reiät umpeen ja maalia päälle, kelpaa mulle.




Näitä kokeilin vähän liotella sitruunahapossa, mutta sitten mietin ettei nuista kyllä jää paljoa jäljelle jos käy niin että ruoste poistuukin. Pensselöin fosforihapolla ja laitan nippuun. Joo, uusia saa, mutta en tarvi.



Nämä pellit vilkkuineen puuttui, tai tilalla oli jotkut omatekeleet. Toisen puolen pellin löysin ja sitä jo kunnostin, mutta nyt tuli vastaan Pirkanmaalta tämmönen kombo jossa on puskuri ja siitä alaspäin kaikki törsteet. Kiitos vaan vinkistä sinne pohjoisen suuntaan. Täytyy vertailla puskureita ja valita niistä itselleen parempi. Pellit menee puhalluksella ja maalauksella, vilkut just sopivassa kunnossa ku vähän kiillottelee. Korin osia puuttus enää bensatankinluukku/kilpiteline ja kuskin aurinkolippa...

 

Sen vilkun käyttövaijerin voinee tehdä ihan teräslangasta ja polkupyörän vaijerin kuoresta. Tuo perän laakerointi ei kovin paha rasti ole, jos ei välitystä vaihda. Minä sain ohjeita ammattilaiselta joka noita on paljon tehnyt, että jos vain laakereita vaihtaa niin se pinionin ja lautaspyörän asento/sijainti ei muutu niin että shimmejä tartteis vaihdella. Pinionin mutterin oikean kireyden (= krympin puristuksen) mittailin pienestä kalavaakasta soveltamallani momenttiavaimella: shop manual kun antaa asennetulle pinionille pyörimismomentin mihin se pitää kiristää. Samoin lautapyörän sivusäätö ja -jännitys on helppo katsoa. Heittokelloa tarttee sen back-slashin säätöön. Sitten vaan värillä pyörittelee että kosketuskuvio on kohdallaan. Mulla se onnistui kerralla, vahingossa kaiketi.

 

Noissa pinionimutterin loppukiristyksissä kannattaa olla tarkkana, erityisesti että on ymmärtänyt preloadin kiertomomentin oikein.

Se arvo kun ilmoitetaan "in-lb", ja kerran eräs harrastaja kertoi että oli epähuomiossa sekoittanut ameriikanmomentit, ja oli käyttänyt preloadin mittauksessa yli kymmenkertaisesti suurempaa "in-ft" arvoa. Hyvä kun ei ollut 10bolt perä sulanut koeajolla...

(esim. 14 in-lb = n. 1,6Nm ja 14 ft-lb = n. 19Nm)

 

Minkälaisia osia tuohon löysit Rockauton hyllystä? Kiinnostaa kun 63 Corvetessa on samanlaiset palikat ja juuri korjaukset käynnissä.

 

Ehkä tämä olikin aivan hyvä että tuli sössittyä tuon perän kanssa. Keskitappi oli sorvautunut ja myös tuo tasauspyörästön pikkuratas leipassut kiinni. Eli tasauspyörästön rattaat ja keskitapin saa myös hommata uudet tässä vaiheessa.



Kyllä nuo peräremontin fundamentit on tuttuja. Se tuo Novan 12 pulttinen joskus tehtiin, ja tottakai kahteen kertaan Meillä oli silloin käytössä semmonen erityinen "perseenlevitin" jolla sitä banjoa levitettiin poskilaakereiden shimmien asennuksessa, ja viisarinäytöllinen momenttiavain jolla sitä pinionin vierintävastusta mitattiin. Kaikkea ei halua syystä tai toisesta kuitenkaan tehdä itse niin tämän mieluiten Impalan kohdalla ulkoistan.

Vaihdelaatikkoremontissa tuli nuihin tuumapaunoihin tutustuttua myös.

Tuo se täytyy ostaa: More Information for SHEE-MAR SM195

Tuo on 1958-1960 Chevy henkilöautoihin. Eli täytyy Corvettessa olla eri. Yllättävän paljon on muuten Impaloissakin eroavaisuuksia vuosimallien välillä. 1961:n kanssa on hyvin vähän yhteenkäypää osaa, 1959:n kanssa jonkin verran, kuten kojelauta, lasit, jotain piiloon jääviä korin osia.

 

kiitos vinkistä! Sieltähän löytyi myös Corvetteen sopiva samanlainen vilkkusysteemi.

 

Myös välitys oli niin kulunut, että sekin meni uusiksi. Tässä kun viime kesänä sai ostaa puolikkaan omakotitalon (tai ne minulta aiemmin puuttuneet 42%) ja yhden puolikkaan auton, maksaa varainsiirtoverot ja muut kulut siihen kylkeen ja nyt pörssisähkö pitelee 40 sentin tuntihintoja, niin lompsa on jo sen verran hyvin lämmitelty etten alkanut säästämään ostamalla halvinta mahdollista vaan löysin onneksi sata euroa kalliimman vaihtoehdon. Noh, tosiasiassa googlen tekoäly kertoi, että Richmond EXCeliä monet moittivat äänekkääksi. Rockautosta löytyi sitten samalla 3.55 välityksellä tämmönen paketti, jonka sisältö olis nyt asennettuna ja säädettynä uusilla laakereilla kaverin toimesta.



"Jukolan" tasauspyörästö saapui eilen niin täytyy se luikauttaa paikalleen ja kasata taka-akseli uudestaan. Sitten sen voi heittää autoon paikalleen.



Olen alitajuntaisesti siirtänyt nokka-akselin sisäänajoa aina vaan tuonnemmas ja sen johdosta on löytynyt sitten kaikkea muuta tähdellistä pikkuhommaa ympäri autoa. Rattiakseliin saapui nämä värkit niin täytyy koko höskä ottaa joku kerta kotiin matkaan niin voi vaikka joku ilta pikkuakkojen nukkumaanmenoajan jälkeen korjata rattiakselin uusilla vilkkuhärveleillä. Rattiakselin kuorestahan oli myös lohjennut palanen; kai sitä rattia on aikoinaan irroitettu ilman oikeita työkaluja, en ole korvaavaa osaa löytänyt ja senhän tulisi olla manuaalivaihteisesta '59-60 Chevystä. Ehkä kokeilen korjata tuon kemiallisella metallilla (kuva siitä aiemmassa postauksesa).



Ikkunoiden veivit oli sen verran tiukasti ovipahvia vasten etten saanu niistä sitä lukkosokkaa pois perinteisellä rättimenetelmällä kuten Novasta, mutta onneksi Kiinasta saapui oikeanlainen työkalu jolla sokka ei ollu ku työntää pois. Tuuletusikkunan veivi vaati lisäksi CRC:tä ja nitkuttelua. Täällä ei varmaan kukaan ollu käyny 66 vuoteen.





Piti olla aivan bolt on -setti kuuskymppiseen Chevyyn nämä lukot, mutta ovien lukot erosivat kyllä alkuperäisistä. Tuo liian pitkä lipare ei ollut vaihdettavissa ja se osui oven sisällä lukon mekanismeihin niin sitä täytyi modata. Nyt toimii.







Lukkohomma oli niitä näkymättömiä pikkuhommia, jotka vie aikaa. Tuli samalla putsattua ja imuroitua oven sisus, siellä oli rikkalapiollinen jotain ääineristysmassaa joka oli kuivunut ja varissut oven pohjalle. Fosforihappogeeliä pensselöin ruostekohtiin ennen ovipahvin asennusta. Liekkö sillä nyt merkitystä, mutta tulipahan tehtyä...