Engineturning?

Muistaakseni tästä rosterin/alumiinin hiontakuvioinnista oli OD:lläkin juttua,en vaan haulla löytänyt.Jos joku muistaa niin ohjatkoon ihmeessä oikeaan.
Löytyykö Suomesta osaajia?Tulipellin kokoista rosterilätkää pitäisi kuvioida...

 

Taittuu vissiin suomeksi pyöröhiotuksi. Ei kai siinä hommassa mitään kovin monimutkaista, hiomatutilla jälki peltiin. Kotitekoinen laitteistokaan ei olis kovin monimutkainen tehdä. Pienempään kappaleeseen riittäis pylväspora. Hiomatutteja voi ostaa työkalukaupasta, taitaa tosin olla tilaustavaraa. Saattais kannattaa levyä kysyä myös terästukkureiltakin, josko sais metritavarana. Meillä duunissa ainakin on tehty koneita, millä pyöröhiottua rst:a valmistetaan kelatavarasta.

 

Juu,voisi tuo onnistua pieniin kappaleisiin kotioloissakin.Tulipelti on jo sitten niin syvä/leveä että vaatis tellingin rakentamisen.Olinkin toiveikas että Suomesta löytyisi firma tai henkilö joka ton pystyisi toteuttamaan.Englannista tollanen paja löytyy ja melkein kannattaa teettää siellä kun ruveta rakentamaan laitetta ja harjoittelemaan itse tehdyn näköistä...noi tukkurit täytyy vielä käydä läpi.
Pintakäsittelynä tää hionta on rouhee,oldskool look ju nou...20-40-luvuilla varsin yleinen tekniikka hissin ovista lentokoneen nokkaan(esim. Spirit of St.Louis),ja samaa fiilistä etsin tohon omaan läjäänkin.

 

Mä tuota(kin) hommaa kokeilin veneen mittaritauluun. Pylväsporan pöytään tein ohjurin, millä sain rivit suoriks ja täppien välin sopivaks. Hiontavälineenä oli tapin päässä huonekalujen jalkoihin tarkoitettu huopatassu ja venttiilinhiontatahna. Joku neuvoi käyttämään ihan vaan puukeppiä ja tahnaa, mut se ei kyllä toiminut, joka pyörylästä tuli vähän eri näköinen. Eikä tolla huopasysteemilläkään ihan täydellistä jälkeä saanu aikaan, kun se tahnan määrä ja koostumus tahtoi vähän vaihdella, eikä siitä tahnaisesta pinnasta nähnyt ilman puhdistusta minkälaista jälkeä syntyi.

 

Oliko se veneen mittaritaulun pohja alumiinia vai rosteria?Jotenkin tuntuis että rosteriin olisi iisimpi saada tasalaatuista jälkeä..ei ikäänkuin "haukkaisi"niin nopeasti ja olisi siis enemmän pelivaraa paineen ja ajan kanssa?Pitäis kyllä hitto kokeilla edes johonkin pieneen lätkään,veikkaisin että on aika koukuttava laji.Kun homma alkaa sujua niin kohta on kaikki pelkkää pyörylää
Ei vaan,jos tää niin helppoa olis niin kaikkihan tätä tekis.

 

Rosteria oli. Se pyörylä tulee niin pienellä sipaisulla, ettei mun mielestä sitä pysty säätelemään käsivaraisesti aikaa tai painetta säätämällä. Hiontatyökalun pitäis kai olla sellainen, että se tekee sopivan jäljen riippumatta pyöritysajasta. Eli siis jotenkin niin, että kun kuvio on "valmistunut", niin se ei siitä enää muutu vaikka kauemminkin pyörittäis. Ja sen hionta-aineen karkeuden tulee olla aika lähellä jotain kiillotusaineen karkeutta. Kaikkihan tietää sen englantilaisen venttiilien läppäystahnan, mikä on kaksipäisessä purkissa ja mitä on myyty vuosikymmeniä. Sillä hienommalla mä hioin, ja sekin tais olla liian karkeaa. Muita aineita ei siihen hätään löytyny. Ehkä joku karkeahko maalipinnan kiillotustahna vois toimia. Olis kyllä mielenkiintoista nähdä, miten homma oikeasti kuuluu tehdä.

 

Eastwoodilla on myynnis tota peltia ja vehkeet sen tekemiseen
http://eastwood.resultspage.com/search? ... mit=Search

 

No katos vaan..tuollahan oli jo käyttöohjekin:
http://www.eastwoodco.com/jump.jsp?item ... SubCat=780
Eli jos hankkii ton "Abrasive cylinderin" joka siis suomeksi on tietty "Hinkutin"riittää voiteluun moottoriöljy,CRC tms. ja osansa lopputulokseen on myös käytetyllä ajalla ja paineella.Eli reeniä reeniä..malttaiskohan ryhtyä kieputtamaan?

 

Jees. Se hinkutin näyttäis olevan samaa kamaa, mistä tehdään isompiakin kiillotuslaikkoja. Ohjeissa sanotaan, että se pitää putsata kuuden pyörylän jälkeen pyöräyttämällä hiomapaperia vasten. Tossa mun huopa/tahna kokeilussa oli kans ongelmana se, että huopaan tarttu sitä metallia ja hiomajyväsistä kertyneitä kasautumia, mitkä aiheutti epätasaisuutta kuviointiin. Pitäisköhän tilata noita "lakupötköjä" ihan vaan mielenkiinnosta vaikka just nyt ei oo tarvetta.

 

Tuli mieleen että pylväsporaanhan voisi viritellä paineilmasylinterin joka painaisi hiomasylinterin työkappaletta varten. Ilmanpainetta säätämällä olisi sitten helppo säätää pintaan kohdistuva hiontapaine. Jalkakytkimen kun vielä virittää siihen niin jää molemmat kädet vapaaksi työkappaleen siirtoihin. Romukaupoistakin löytyy aika usein noita paineilmasylintereitä ja venttiileitä.

 

Kohta on jätkillä cnc-ohjatut pylväsporat.. Saman asian kai ajais jousikin. (vrt kaasaun palautus kaasarissa) Ja aina voi koittaa pärjätä luonnon momenttiavaimella, pikkusormi, nimetön, jne, ja/tai näiden yhdistelmillä. Tahtoo sanoa, että turha tehdä yksinkertaisista asioista monimutkaisia.

 

Toki niinkin että ei väkisin kannata tehdä asioista monimutkaisia. Toisaalta itse olen huomannut että monessa asiassa kannattaa ensin nähdä aikaa ja vaivaa erikoistyökalun tekemiseen. Sillä sitten itse homma sujuu joutuisasti ja tulee hyvää jälkeä. Monet kerrat on käynyt niin että työkalun tekemiseen on mennyt valtaosa ajasta, itse osan tekeminen on sitten nopeaa ja ilman tuota työkalua ei hommasta olisi tullut oikein mitään, ei ainakaan hyvää jälkeä.

 

Jep, totta tuokin. Ja hyvillä työkaluilla kynnys hommaan uudestaan tarttumiseen on pienempi.