[Fiktio] Kun kivekset nousivat ylös

Tottahan tämä ei ole, mutta voisi olla.

**************

Juttu meni niin, että Kauhavan kisoissa nitropyöriä oli muutama ja sehän on aina mahtavaa. Käveleskelin tuolloin lauantaina varikolla ja joku tiimin mimmeistä astui ulos tiimibussista just silloin. Poikamies kun olen niin ajattelin pilanpäiten että olisipa jännä jutella tuollaisen mimmin kanssa - kunnes hän toteaisi baaritiskillä, että hänen miehensa muuten ajaa nitroprätkällä.

Okei...tuota...taidankin tästä poistua...

Ajatus tietysti nauratti ja kun tuttuja tuli varikolla vastaan niin kerroin tämän kuvitteellisen tarinan. Meita kaikkia nauratti ja todettiin, että on ne nitroäijät aivan hulluja.

**************

Tämä sitten onkin aivan totta.

Siinä sitten tuttu kysäisi, että missäs ne nitropyörät on varikolla ja kerroin että siinä oikealla ennen lähtösuoraa. Käveltiin sitten sinnepäin ja kaveri kysyi, että mistä bussista se mimmi oli tullut. Kerroin etten nyt osaa tarkasti sanoa mutta joku näistä busseista se oli. Ja samalla etsittiin sitä Salakarin uutta nitroprätkää. En minä niitä erota toisistaan ja kun sanoin että tässä se ehkä on niin huomasin että tiimivarikon edessä on jotain rikkoutuneita osia. Ja siinä oli jonkun mimmin nimi.

Hetkinen...ööh...hetkinen, ajattelin. Siis joku nainen ajaa tosiaan nitroprätkällä.

Ja niinhän se tosiaan oli. Siellä varikkotiimin takaosassa istui joku vaalea nainen nahkapuku päällään tauolla.

Samalla muistin, että kuutosen puolellehan se nitroharrikka oli rykäissyt ja lopareit 325 km/h.

Voi ristus.

Voi ristuksen ristus.

Menin sanattomaksi eivätkä kaveritkaan puhuneet juuri mitään.

Ehkä niidekin kivekset nousivat ylös.

Aatteleppa sitä.

******************

 

Jollain tavalla sitä pitää olla joku pehmeä kohta päässä että sellaisella nitropommilla lähtee vetämään.
Syvä kumarrus kuskeille ketkä sen tekee.