Ford Elite 1976

Pakko laittaa kuva kun puhuit toivottomasta romuraudasta

Tsemppiä projektiin, priimaa pukkaa!

 

Romuraudasta välillä alumiiniin ...tai puistonpenkki-puskuriin, kuten ameriikan jimi sanoo

Omat etupuskurin sisälmykset olivat vaihtunet IKEAn hyllynrunkoihin ja piti etsiä jotain soveliaampaa ripustusta. Ford Thunderbird 74-76' on ulkoisesti sama etupuskuri. Sisäpuolella tosin näytti olevan yksi kiinnike enemmän. Thunderbird puskuri on ripustettu sivistyneesti kevyeen alumiinipalkkiin, eikä massiiviseen teräslaatikkoon kuten Torinoissa.

Alumiinipalkki piti touhuta kotiin ja sovitella paikoilleen. Sopi 100% yhteen kromikuoren ja rungon kiinnikkeiden kanssa. Vedin varmuudeksi epoxit päälle, ettei ala syöpymään. Tuossa vielä kuvatus puhtaasta alumiinista.

 

Muuta tavaraa odotellessa kunnostin ilmanputsarin. Halusin pitää alkuperäisen putsarin, mutta eihän se sopinut uuden kaasuttimen kanssa paikoilleen.

Olisin ehkä voinut käyttää jotain korokepalaa, mutta päädyin muokkaamaan snorkkelin paikkaa. Pikainen juttu sinänsä...



Puhdistaminen ei ollut pikainen tarina, ehkä enemmän työvoitto
Putsaria oli maalattu jollakin sitkeällä maalilla ruosteen päälle. Tahmeaa, tukkivaa, eikä irronnut puhalluskaapissa.... Ruosteet liottelin sitruunahapoissa.



Tiivisteeksi kipaisin rautakaupasta ikkunatiivistettä. EPDM -kumia. Kestää kemikaaleja, muttei öljyä. Aika näyttää miten kestää



Epoxit pohjiksi ja "akryyliväriä" RAL 5010 autotarvikeliikkeen spray -pullosta. 2K uretaanilakat päälle, kun ei ole oikein luottoa kilimaalien kestävyydestä. ...ja pikku riskillä, että mahtaako kiehua. Ei kiehunut onneksi



Snorkkelin jatkoksi tulee Nippeli -kaupasta uusi haitariputki, joka yhdistyy muovikanavaan, joka edelleen imee ilmat keulasta. Alkuperäinen ilmanotto on minun tarpeisiin hyvin ratkaistu. Punainen ja pestävä Spectre suodatinpatruuna tuli tilattua ...ja 4V Tarra tuohon kanteen
Aloittelevana Ford harrastajana asiaa piti tutkia wikipediasta. 2V ja 4V Ford -käsite tarkoittaa 2 tai 4 Barrel eikä venttiilien lukumäärää kannessa... Oppimisen iloa

...hengitysletkun läpivienti puuttuu vielä.
(edit typo)

 

Hienoa jälkeä sun projekti! Kiva katsella tämän tason harrastamista näille ei niin harrastetuille malleillekin, tärkeä on niitäkin säilöä.

Itse tuli harrastettua viitisen vuotta (08-13) tuollaista mainitsemaasi 72 2d Montegoa. Pientä lukkarinrakkautta sita kautta tähän 70-luvun Ford mid-sizeen

 

Kiitoksia kommenteista

Tuommoinen se ilmanottoviritys siis on...



Sain jarrut ilmattua ja liitokset pitivät ainakin vielä tässä vaiheessa "kylmänä". Karmeat spiraalit tuli putkiin väänneltyä ...No, pidän konepellin kiinni, niin ei häiritse ketään



Ilmastoinnin jäähdyttimen kenno asentui paikoilleen parilla alumiiniprofiililla. Kenno on Pösö 307:sta, uusi ja kennoon on integroitu kuivain. Helpottaa letkujen kanssa, kun ei tarvi kuivain purkkia letkujen väliin. 34 euroa postikuluineen

Edelleen jännityksellä odotan, että saako tuota budjettiversiota toimiman. Periaatteessa kaikki ilmastoinnin hilut on letkuja lukuun ottamatta nyt kasassa. Kennojen ja pumpun mitoituksista ei ole mitään hajua... Kyläseppämeiningillä ja vihreillä O-renkailla kasaan ja menoksi Pumppu Lanciasta, sisäkenno BMW:stä ja etukenno Pösöstä



Ja lisää budget osaa, eli perinteisen kaljatölkin tilalle kiinalainen "paisuntasäiliö". Postilaatikolla saa tosin istua odottelemassa pitkään näiden kiinan toimituksien kanssa

 

Mistäs nuo spiraalit teit?
Ite ostin AMC Eagleen, kun tarvittin metritolkulla, Pappa Tunturin satulan jousta...

 

Tilasin jenkeistä putkien päälle tarkoitettua vieteriä. Putket päällystin mustalla kutistesukalla, kun en tykännyt putken messinkisestä väristä. Tosin vieteri ei mahdu kutistesukan päälle, niin tuhistelin kilikolipullosta mustaa väriä vieterin alle. 2.4 metriä vieteriä riitti omaan autoon, alkuperäisille paikoille. Alla linkki putken päällystevieteriin.

http://www.ebay.com/itm/NOS-Mopar-B...ash=item4b10927a25:g:EGkAAOxyRNJSccWw&vxp=mtr

 

Ilmastointiletkujen tuskailun ohessa olen kunnostanut kojelautaa. Ilmastoinnin nipat ja letkuprojekti onkin aikas moniulotteinen juttu, ja kirjottelen siitä myöhemmin...

Kojelautariepu on kokenut myös ajan saatossa "tuninkia" ja pinnat aikas heikolla hapella. Radiolle on tietysti kaiverrettu DIN -kokoinen reikä. Nyt poppikone menee piiloon hanskalokeroon ja jotain teki mieli laitella reiän tukkeeksi.

Kaiuttimien kanssa oli myös harkittavaa, kun orkkis kaiutinreiät on 6x9 tuumaa. Nykymallistossa nousee diskanttielementit melko korkealle, ja ajatus on käyttää alkuperäisiä ja matalia ritilöitä. Motonetin halvimmat kaiuttimet sinne mahtuu, ja saa riittää satunnaiseen käyttöön... Kaikki tämä puuha nyt ja tässä vaiheessa, kun inhoan jälkiasennuksia kojelautaan. Helppoahan se nyt onkin, kun kojelauta on pöydällä

Yritin hydrodipping menetelmää kojelaudan "puu" osiin, mutta eihän se onnistunut. Vaativa menetelmä lämpötilojen suhteen. Kun vihdoin onnistuin saamaan yhden kappaleen onnistumaan, niin en innostunut jäljitelmän kuviosta.

Päädyin tilaamaan oikeaa puuviilua Irlannista. Liimauksien, askarteluveitsen heiluttelun ja muutaman lakkakerroksen jälkeen alkaa jo näyttää ihan kivalle. Bur walnut wood ja pahvin ohutta viilua. Kiiltävän lakan jälkeen päädyin vetämään mattalakan, kun kiiltävän kanssa pitäs varmaan vetää sata kerrosta, että sais puun luontaiset korkoerot "upotettettua" ja sileän pinnan. Hiontavaraakaan ei juuri ole. Puu on puuta ja voin elää tämän kanssa

Alemmat palikat leikkasin pellistä, kun se on helpointa tavaraa itselle. Ylempi mittariston pelti on originaali. Niihin siis viilut päälle...

 

Kojelaudan ja palkkatyön kanssa on palanut aikaa, mutta jospa sais vihdoin viikonloppuna nostettua kojelaudan hyttiin.

Noudin työreissun ohessa takapuskurin sisäpalkin sinkkaamosta. Lasku ei ole vielä tullut, joten en tiedä hintaa. Listahinta kuumasinkille on noin 1.5 euroa kilo. Kappaleen paino punnitaan altaasta noston jälkeen. Voi toki tulla jotain pienlaskutuslisiä, mutta ehkä ne kestää ...ei tuo palkki ihan hirveitä paina

 

Kojelauta löysi takaisin paikalleen, vaikka onhan tuossa vielä hommaa



Palasin tekemättömiin töihin tässä välissä, kun sytytystulpan hattu otti kiinni pakosarjaan ja tulpan vaihtokaan ei olis onnistunut ...Laadukkaita nämä halvat peltisarjat

Muutaman tunnin tuherruksen jälkeen sain aikaiseksi vajaan sentin verran ilmarakoa ja tulpankin pystyy nyt vaihtamaan. Rosteri ei helposti muokkaannu, joten piti leikata pari viiltoa että sai putkea painumaan kasaan. Liimasin sauman CuSi3 langalla umpeen.

Paljokohan sitä vapaata ilmatilaa tarvitaan peltipakosarjan ja tulpanhatun väliin. Tarviikohan tuohon vielä lämpösuojasukan päälle?

 

Ilmastointikoneen päivitys R134a kylmäaineelle ei ollut ihan niin helppo, kuin olin alun perin kuvitellut. Periaatteessa helppoa, mutta käytäntö potki vastaan

Ongelmaksi ja aikasyöpöksi muodostui letkut ja niiden sovitukset kokoon haalittuihin satunnaisiin osiin. Sanden pumppu oli aika looginen valinta, ja sellaista mallia joka istuu helposti paikalleen.

Pumpun nipat tilaisin jenkeistä, ja mallia, joissa on huoltoliittimet järjestelmän täyttöä varten. Sininen imupuolelle ja punainen etukennon suuntaan. Näiden letkuliitokset on ihan standarditavaraa, paikallisesta hydrauliikkaliikkeestä. Tekevät työkonepuolelle myös ilmastointiletkuja, joten kylmäaineen kestävää letkua ja liittimiä löytyi suoraan hyllystä.



Etukenno eli lauhdutin, jossa jäähdytellään pumpattua kaasua nesteeksi... ainakin oppikirjan mukaan. Tämä kenno on halavinta mallia ja lähtöisin pikku pösöstä. Sisältää kuitenkin kuivuripatruunan. Yhden pösön letkun noukin romikselta, ja kuorin siitä päät irti, jotka edelleen puristettiin liikkeessä uusiin letkuihin kiinni. Letkukauppa ei anna tälle liitokselle takuuta, mutta sanoivat uskovansa että liitos toimii joka tapauksessa. Joutuivat hakemaan sopivan puristuksen mittaamalla putken kutistumista putken sisältä päin.

Lauhduttimen sisään ja ulosmeno on tietysti eri kokoisia. Lekunippojen jumppa johti siihen että kennolle menevät letkujen liitokset ovat molemmat 14mm liitoksia. Toinen kennon reikä suurennettiin pylväsporakoneessa 14mm sekin.



Sisäkenno on 500 sarjan BMW:stä. Laajennusventtiilin sovittamiseen letkuihin käytin VW:n ilmastoinnin korjaussarjasta pari nippaa. Löysin vanhan korjaussarjan nettikaupasta, jossa oli läjäpäin erikokoisia nippoja DIY letkuille.

Etukennolta tuleva letkuliitos onkin sitten juotettu kasaan parista standardi nipasta. Kötöstyksen syynä oli sopivan liitoksen aikaansaaminen. Ei niin kaunista



Kuvissa liitoksia ei ole vielä kiritty, kun muutama vihreä o-rengas vielä puuttuu, mutta antaa kuitenkin jonkun kuvan touhusta. Painetestiin en tätä nyt ihan heti saa, joten toimivuus jää myöhempien aikojen murheeksi. Käytännössä systeemi koeponnistetaan ensin typellä. Jos on tiivis, niin sitten kylmäaineita sisään. Kokemuksesta viisastuneena suunnittelisin paketin paremmin etukäteen. Tämän ilmastoinnin rakentelu meni nyt vähän sähläykseksi, mutta joo. Aikaisempaa ymmärrystä aiheesta ei ollut.

Periaatteensa kuitenkin näin. (Lainakuva)

 

Lomailun jälkeen palailin taas harrasteen pariin

Konehuoneen johtojen kanssa riittää hetkeksi selvittelyä. Onneksi tuli joskus hankittua alkuperäinen kytkentäkaavio. Helpottaa kovasti, kun muutoksia tulee ja kytkennät yksinkertaistuu alkuperäisestä.

Musta teippihän noissa on orkkiksena päällä, ja tulee edelleenkin + ajattelin kiertää mustaa spiraalia. Niihin johtoihin, joissa ei ole valmiita liittimiä päässä laittelen nylon sukat päälle.

Kyllä se tuosta vielä selkiintyy

 

Piuhat katosi siistiin nippuun. Yllättävän paljon näpertämistä niissä oli. Kun vesiletkut saapuu, niin pääseekin jo kokeilemaan konetta käyntiin.

Aloin tutkimaan lokasuojia. Toinen on NOS ja toinen löytyi käytettynä. Ei tosin Ford Elitestä, vaan toinen on Montegosta ja toinen Cougarista. Listanreikiä lukuun ottamatta samoja peltejä. Omat alkuperäiset lokasuojat kun pitää muotonsa lähinnä ruosteella ja pakkelilla.

Lokasuojassa on sisäjäykisteitä. Päätin irrottaa takimmaisen jäykisteen tuosta käytetystä, kun oli syytä epäillä, että ruostepeikko tekee siellä pesää. Niinpä olikin, mutta onneksi ei mitään liian vakavaa, ja tuosta tulee vielä ihan kelvollinen.

Samalla tutkin NOS lokasuojaa. Siitä puuttui yllättäen yläreunan jäykiste ja tästä kuvan lokasuojasta oli etukiinnikkeestä ruostunut haperoksi. Alkuperäisissä nuo yläosan jäykisteet on terveet.

Pistehitsien porailua siis luvassa mutta, ei mitään elämää suurempaa tekemistä noissa onneksi ole

Jahka saan purettua osiin, niin vien puhallettavaksi.

 

Välillä hommat etenee mukavasti. Lokasuojien jäykisteiden irrottelu onnistui hyvin. Samaan kokonaisuuteen avasin oven. Helppo homma, kun on uusi pintapelti odottamassa. Reunojen hionta rälläkällä ja pelti on irti.



Toisen oven olinkin avannut jo pari vuotta sitten, ja korjaillut rungon. Silloin yritin ihan itse korjata kolaroitua pintapeltiä, mutta ei se niin helppoa ollut. Pilallehan se meni, mutta opin jotain

Onnistuin löytämään NOS ovipellit. Sata dollaria kappale ja rahdit päälle. Toiseen liittyy harrastamista enemmänkin, kun pelti oli "vain nouto" ja minun piti puuhata pellille kyyti konttisatamaan. Lisäksi piti lähettää myyjän anopille jouluaiheisia "tuliaisia".

Myyjä jaksoi jutustella ovipellistä, sen historiasta ja tulevaisuudesta melkein puoli vuotta. Lopulta myyjä osti uuden taulutelevision, ja sen tyhjään pakkaukseen ovipelti sopi mainiosti. Se ehkä oli koko tarinan ratkaisevin käänne. Myyjä pakkasi pellin ja vei sen muutaman mailin päähän, lähimpään Greyhoundin terminaaliin

Tässä vielä kuvituskuvaa "aarteista"

 

Myös Ford Eliten kattoverhoilu asennetaan käytännössä kaikkien listojen ja ikkunan pielien alle, niinpä se pitää olla paikoillaan verhoiluista ensimmäisenä, ja ennen ikkunoita. Asentaja kiittää kun oviakaan ei ole paikoillaan

Kattoverhoilu olikin lojunut pienessä laatikossaan muutaman vuoden. Olihan se aika rutussa ja taitokset painuneet. Ensin yritin suoristaa verhoilua roikuttamalla sitä katon kiinnikkeissä painojen avulla muutaman päivän. Ei sillä mitään vaikutusta ollut. Sitten yritettiin silittää kaverin höyrypesimellä, mutta ihan oikealle silityslaudalle se lopulta päätyi. Silittämällä nopeasti kostean kankaan läpi pahimmat taitokset saatiin suoristettua.


Verhoilu on ns. Bow -tyyppinen eli jousikaariin pingotettava. Jouset on kaikki eri mittaisia, mutta asentuvat järjestyksessä lyhimmästä pisimpään. En tietystikään ollut merkinnyt niitä kun olin irrottanut vanhan verhoilun, joten asennusjärjestys piti tutkia muilla menetelmillä
Maalasin jouset ennen asennusta, jotta liukuvat mukavasti verhoilun jousipusseissa.



Asensin verhoilun kahdessa osassa. Ensin liimasin ja kiristelin takaikkunan reunan ja siinä oli kaverikin auttamassa. Verhoilun keskittämiseen ja muuhun aloitukseen apukädet olivat tarpeen.

Takimmaiseen kaareen lisäsin koukut, siis katon reunasta kaareen, pitämään verhoilujousien riviä pystyssä. Torinoiden katoista en tiedä, mutta joissain Mustangeissa koukut on, joten kopion idean sieltä. Paikat niille oli kattopalkissa kuitenkin. Vääntelin koukut rosteri tig-lankasta. Tuossa kuva mustangin vastaavista.

Takaikkunan reuna ehti kuivua toista vuorokautta ennen kuin jatkoin eteenpäin. Liimana kontaktiliimaa, hyytelömäistä siveltimellä katon reunoihin ja spraytä kankaan reunoihin.

Keskikattoon ja etureunan viimeistelyyn ei enää kaveria tarvinnutkaan. Enemmän sellaista hiljaista hifistelyä verhoilun asentaminen oli. Tosin ainutkertainen kokemus tästä lajista, ja ehkä ei enää tule toista kertaa eteen. Edellyttäen että katon äänieristeet suostuu pysymään kiinni kattopellissä

OK lopputulos eikä suurempia ruttuja. Reklamointikin on helppoa, kun itse asentaa

 

Just joo... Reklamointikin on helppoa, kun itse asentaa

No, verhoilun reklamoinnit rajoittuu toiseen takakulmaa, jonka liimaukset osin petti ja joutuu kirimään uudelleen. Liika irrottelu vei liimasta voimat, mutta pikku juttu

Sen sijaan sama asentaja kunnostautuu milloin missäkin. Mekaaninen osaaminen kun on mitä on ja tuntipalkka vielä vähemmän

Opiskelin virranjakajan oikeaa asentoa ja moottoria oli tarpeen pyöritellä. Ei muuten pyrähtänyt. Jumissa oli... tiukasti

Google on onneksi olemassa ja tutkimaan asiaa. Vaihtoehdot oli aika selkeät. Joko kone on jumissa tai turbiinin ja vetolevyn asennus on tehty väärin. Väärä asennus oli nöyrästi se ykkös vaihtoehto, joten siihen tarkempi silmäys. Etenkin kun olin kysynyt neuvoa kilpailevan merkin omistajilta, ja tätä ei kuulemma ole edes mahdollista tehdä väärin. Fordin kanssa pitää kysellä neuvot ihan muualta



Asia oli aika selkeä. Turbiinin öljypropulle on vetolevyssä oikein paikkakin. Tuossahan on 25% mahdollisuus osua sokkona oikein. Jos vetolevyn vetää kiinni niin, että proppu jää kantamaan vetolevyä, niin kiilaa koneen jumiin. Kirjottelen tätä nyt ihan vaan, jos joku Ford -omistaja ei tätä jo tiedä. Siis c4+351W

Yhden illan jumppa montussa, proppu kohdalleen ja moottori pyörii. Voi olla että muutakin tuhoa sain aikaan, mutta ennuste on fifty-sixty.

 

Tulikos nuo kattojouset keskeltä mihinkään kiinni, vai onko vain pingotettu reunojen varaan?

Buickissa sama operaatio varmaan ensikeväänä edessä ja autossa ei mulle tullessaan ollut mitään kattoverhoiluun liittyvää mukana. Katon reunoissa on viidelle jouselle ilmeisesti paikat ja näyttäisi, että kattopellin alla kulkevassa pitkittäisessa tukiraudassa on katon keskellä myös jotkut koukut.

 

Jouset ei tulleet kattoon kiinni keskeltä. Hyvin ne siellä pysyy. Verhoilu itsessään pingotetaan sen verran kireälle, että jouset ei juurikaan liiku.

 

Joops,

Piti ihmetellä tovi, miksi kattoverhoilun reunat ei tahdo oikein pysyä liimoissa. Wanhat kuvat on onneksi parempia kuin wanhan muisti ...Kuvia on aina liian vähän, ja niitä tosiaan kannattaa ottaa enemmän kuin tarpeeksi, ja kaikista mahdollisista kulmista.

Oven yläreunaan reunaan tulee U-nauha, joka kirii verhoilun ja pitää sen paikoilleen. Saksan ebaykaupasta nauhaa löytyi pikkurahalla.

Hakusanana voi käyttää Kantenschutz Kantenschutzprofil Kederband Klemmbereich ...jos jollain on vastaavalle nauhalle tarvetta. Meni nimittäin hetki tuon keksimiseen kohtuullisen vaatimattomilla saksan opinnoilla



Takareunan/oopperaikkunoiden yläreunassa kattoverhoilu kiritään tässä tapauksessa hammastettuun peltiin... Oven yläreunassa hammastusta ei siis ole, vain pelti+U-nauha.



Takaikkunan reuna jää ikkunatiivisteen alle ja etuikkunan yläreunaa kiertää ruuvattava lista. Liima ei ole kovinkaan merkittävässä roolissa tässä tapauksessa. Tulipahan taas paikkailtua ilta omia tupelointeja. Mutta eipä ne golffaritkaan aina osu palloon, joten harrastuksen piikkiin...

 

Moottorin käynnistys menikin sitten pitemmän kaavan mukaan. Polttoainepumppu oli uusi mutta ei jaksanut nostaa polttoainetta. Valmistevika, ja sitä piti ihmetellä ihan liikaa. Asia korjaantui uudella pumpulla. Kaasuttimen kanssa tuli myös tuskailtua. Lopulta piti rajata ongelmia ja testailu jatkui toisella kaasuttimella. Joku voisi onnistua nyt helposti ostamaan minulta Road Demon Jr. 625 kaasuttimen edullisesti

Projektin alkuvaiheessa bongasin edullisen Accell-virranjakajan netistä, ja sehän piti tietysti kotouttaa hyllyyn koristeeksi. Jakaja on sisäisellä syttyboxilla. Aluksi toimikin, mutta alkoi hiipua nopeasti huonommaksi. ...lopulta ei jaksanut antaa kipinää kuin hetken kylmänä. Kytkennässä ei ole mitään ihmeellistä, ja etuvastuskin oli ok.



Jakaja on magneettianturilla, ja testailin anturin toimivuuden yleismittarin piipparilla. Yksinkertainen testi juupuup videon ohjeella

Poistin sytytysmoduulin jakajasta ja korvasin sen ulkoisella Accel 300+ syttyboksilla. Jakajaan sisälle jäi vain magneettianturi tai magnetic pickup coil. Boksin ohjekirjassa oli ohje kytkennälle. Kaksi johtoa, eikä rakettitiedettä tämäkään.

Samalla kun jakaja oli irti moottorista niin tarkistin kipinät, käsin jakajaa pyörittämällä. Tulpat kipinöi kirkkaasti. Accel 300+ boksissa on sarjasytytys 2500 kierrokseen saakka. Minulle tuntematon tekniikka, eikä netistäkään pikaisesti löytynyt infoa. Maksimi kierrokset asettelin dippikytkimillä 4750 kierrokseen.

Usko oli välillä lujilla, kun perustekniikka osaa kiukutella vastaan isoilla kirjaimilla

Mutta joo, moottori käy lopultakin mukavasti