Fordin Hemi-koneet

Ehkä ei ole säilynyt jälkipolville mutta oon eri mieltä hyödyttömyydestä. Toisaalta jos onkin sattunut säilymään ja joskus tupsahtaa nokan eteen niin sivistyksellä näistä kummajaisista saattaa olla hyötyä jo ihan siinä mielessä että ne kummajaiset osaa tunnistaa vaikkapa.

Itse näen myös monia muita syitä, mutta ei niistä sen enempää.

Ok, GMn leirissä ainakin tiedossa Olds ja Ponu, mutta eikö itse Chevyltä tullut mitään vastaavia?

 

No tietysti, niin DOHC kuin SOHC, isolohkolle ja pikkulohkolle ja ainakin joissain Hemi-palotiloilla, mutta eikös tämän pitänyt olla Ford-ketju?

Alla kuitenkin letukan 427 SOHC, 660 heppaa:

 

Saiskohan tohon Pete Jacksonin "noisy" jakopään..?!

 

Ei saa, kukaan ei kuule tilausta.

 

Vois kuvitella että toi ratasjakopää pitää jo melkoisen mekkalan, vaikka ei olekkaan kelluvaa mallia...

 

Sori ot kun peräänkuuluttelin noita muita koneita kuin Ford. Tää aihe on ihan saatanan mielenkiintoinen. Kiitos C5_ZZ06 tuosta Chevyn mottikuvasta.
Pizzamaken Ford-video kanssa helvetin mielenkiintoinen.

 

Ei ole vaikeaa. Aukaise uusi topic aiheelle GM & Mopar & Ford experimental moottorit, niin ei me Fordistit vedetä herneitä sieraimiin. Jos saatte sen uuden topicin alulleen, niin lupaan kirjoitella parista Fordin mielenkiintoisesta exp. moottorista.

On myös kiva lukea, että mun höpinöistä joku kiinnostuu. Minulla on aika vankka henkilökohtainen kiinnostus aerovuosien Nascar touhuun ja Boss 429 on moottoreista puhuttaessa lempilapseni. Olen kolmea Boss 429 moottoria halannnut kotimaassa siis ihan oikeasti halannut ja niistä kolmesta ei yksikään ole Hirvosten Bossi. Voisin yrittää jostain kaivaa kuvan missä halaan isoa Bossia jos löytyis.

Taisin tuossa aikaisemmin linkittää Ohio Georgen mustang esittely linkin. Siellä on Boss 429 tupla turboilla vuodelta 1969-1970. Se oli uniikki auto aikanaan ja täysin aikaansa edelle. Se nöyryytti kilpakumppaneita vuodesta toiseen. Auto myytiin alkuperäiskunnossa vuosi tai kaksi sitten huutokaupassa, hintaa en muista. Auto oli Ohio Georgen autopajassa lasivitriiniin suljettuna jostain 70-luvun puolesta välistä. Autoa ei entisöity, koska Georgen mukaan "it never got dirty".

"In talking to George, we learned that the car ran its best passes in the 8.40 range, but at a blazing 174-175 mph. He said that sorting out the turbos, mechanical fuel injection, and chassis was a multi-year project that ultimately payed off when he won the Gatornationals two years in a row (1973/1974)."

Summarun 278 kmh loppunopeutta ja 8,4s aikoja. Parasta asiassa oli, että huipputehoa piti tainnuttaa 400 hv matalammaksi, jotta autolla pystyttiin ajamaan kisaa. Se extra 400 hv aiheutti sen ettei auto ollut hallittavissa. Käytännössä kansien imupuolta täytehitsattiin ja bensansuuttimia pienennettiin, jotta teho saatiin alemmaksi. Pari vuotta otti saada auto säätöihinsä ja kun säädöt löytyi niin Gatornationallsien voitto tuplana vuosina '73-'74. Georgella on itsellä silmää mekaniikalle ja Fordin vanhat indy mekaanikot ja propellihatut visioittivat tuon turbohässäkän ja imusarjan. Huomattavaa on että imusarja tehtiin siten että yksi turbo ikäänkuin ruokkisi nelarikonetta. Kevyttä rakettitiedettä '70-luvun alussa.

 

Tämä on mitä mainion vanha ketju, tai ainakin paras, mitä löysin tälle TM:n jutulle:

Ford Mustang Boss – Kymmenen litran Musse

Kun uusi Mustang oli saatu menestyksekkäästi markkinoille, miten mahtoi savotan pomomies O.J. Coletti rentoutua? Hän tehdä täräytti 670-hevosvoimaisen, 9,9-litraisen muskelin Ford Special Vehicle Engineering -osaston insinöörien kanssa.

Reilut 200 000 mk (47 700 €) myöhemmin Colettilla oli haluamansa moottori: 9,9-litrainen 670-hevosvoimainen tyrmääjä. Moottori istutettiin Fordin prototyyppipajassa aiemmin Mustang Cobran muulina toimineeseen autoon.

Auton etupää oli pikkusäätöjä vakaa vakio, mutta takana oli Mustangin vakiojousitusta tanakoitettu Mumford-vääntötukijärjestelmällä; se on tunnetuimpien Watts- ja Panhard-tuentojen kehittyneempi versio ja toimii paremmin etenkin kovissa kiihdytyksissä ja jarrutuksissa. Koska 950 Nm:n väännön kestävää manuaalivaihteistoa ei löydetty ,päätettiin käyttää jonkin verran vahvistettua Fordin kolmiportaista C6-automaattia.

Moottori on kalifornialaisen AR Inc:n alun perin valmistama jättimäinen työntötanko V8, jonka alumiinilohkoa ja sylinteriputkia on vahvistettu teräksellä. Moottorin tärkeimmät osat on lainattu suoraan vuosien 1969-1971 Nascar-ja NHRA-kilpamyllyistä. Imuaukot ovat kooltaan miltei nyrkin mentäviä. Roushin pajan räätälöimään imusarjaan on ympätty Lincoln Mark VIII:n kaksiläppäinen suihkutusyksikkö. Imuventtiileillä sijaitsevat suuttimet pystyvät kukin ruiskuttamaan sylintereihin polttoainetta yli 16 kiloa tunnissa.

Jos Colettin Bossista riisuttaisiin pakoputket ja katalysaattorit, moottorin teho nousisi yli 750 hevosvoimaan.

TEKNIIKKAA
Moottori: V8, alumiinilohkot ja kannet, iskutilavuus 605 cid/9911 cm3, sylinterin halkaisija/iskunpituus 117,5 x 114,3 mm, puristussuhde 10,5, venttiilikoneisto, työntötangot, kaksi venttiiliä per sylinteri, monipiste-polttoaineensuihkutusjärjestelmä, teho 670 hv/5500 r/min, paras vääntö 949 Nm/4250 r/min, litrateho 67,6 hy/

Voimansiirto: vaihteisto kolminopeuksinen automaatti, välitykset: 2,72, 11:1,54, Ill: 1,00 ja P: 2,73

Mitat: akseliväli 2573 mm, raideväli edessä 1524 mm ja takana 1481 mm, pituus 4610 mm, leveys 1824 mm, korkeus 1339 mm, paino 1520 kg, painonjakauma edessä 55 % ja takana 45 %, tehopainosuhde 2,3 kg/hv, vanteet alumiinivalua edessä 17 x 8,0 ja takana 17 x 10,5, renkaat edessä Goodyear
GS-C 275/40ZR-17 ja takana Goodyear Eagle F1 315/45ZR-17

Suorituskyky: 0-30 mph (48,2 km/h) 1,7 s, 0-60 mph (96,6 km/h) 3,5 s, 0-100
mph (161 km/h) 7,4 s, neljännesmaili 11,2 s/205 km/h


Boss ei pysty pitämään salaisuuttaan. Konepeiton mahtava kupu kertoo kyseessä olevan hieman tavallisuudesta poikkeavan Mussen. Sivuputket, nokan alaosan ilmanottoaukot ja näyttävä teippaus viimeistelevät 1,2 meikämiljoonaa (286 200 €) maksaneen projektiauton ulkoasun.


Konehuoneen muhkuran alla on 9911 cm3:n vinkkeli ja tarjolla 670 hevosvoimaa. Katalysaattorit ja äänenvaimentimet ovat paikoillaan.


Bossin takarenkaina käytetään itse asiassa McLarenin F1-superauton eturenkaita. Paineet laskettiin 0,7 baariin ja rinkulat vääntyvät oikeaoppisesti kurtuille varttimailin lähdössä. Paras aika on 11,2 sekuntia, loppunopeus on 205 km/h.

 

Tekniikan Maailma on ja on aina ollut hieno lehti...täysin puolueetonta testausta tehnyt...koskaan ei ole ollut merkitystä sillä että onko valmistaja/maahantuoja ilmoitellut ko. lehdessä, varsinkaan ensimmäisellä aukeamalla...

 

Voihan video muistan auton,jossain ämööriikan lehdessä oli joskus.
Ei tuo sn Musse kyllä hirveesti enää tunteita herätä mutta kyllä mut ehkä sais suostuteltua ottamaan tuon poloisen moottorin loppu elämän hyvään kotiin.

 

Moottori on stroukattu 429/460 sukuinen. Muistaakseni siellä on A96 alulohko vai olikohan peräti C&C ihan oma alulohko, kivaa osaa kaikenkaikkiaan. Kannet ovat A441:t jotka tuottavat yksin kappalein tuollaiset +600 hv, eli aivan kauheat rännit, niissä on potentiaalia korkealle. Viimeksi kun autoon törmästin netin syövereissä niin se syttyi palamaan burniksessa, vissiin vaihteistoöljyn letku poikki ja öljyt pakosarjoille. En tiiä auton kohtalosta.

 

Laskin tuumina ton Bossin myllyn:

Poraus: 4,625"
Isku: 4,5"

Eihän noi vielä vaikuta edes suurilta , kun vertaa tähän:

level 4 572-659cid
Up to 4.700 bore and 4.75 stroke

 

aatella toi 659 cid menee rajoja venyttämällä vakiokorkuiseen lohkoon, mäntä vähän matalaksi ja männäntappikin lienee korkealla Pitää olla hyvä lohko, Eliminator products tekee lohkoja joista tuo onnistuu, Fordin 4,900" borespacing auttaa isoissa porauksissa kunhan on tukeva lohko. Eiköhän tuo vaadi siamilaisenlohkon. A460 lohkot eivät mene ihan noin suurille rei'ille. Mun lohkosta saisi 4,670" porauksen ilman ettei mene jonkun "oppikirjan" mukaan liian ohueksi.

 

Ne on noi pikkukoneetkin aina välillä muodissa.

Mutta joo, nuo Fordin koneet on varsin kiitollisia stroukattavia.
Ns. normisetit menee usein vakiolohkonkin sisään ilman mitään ylimääräistä työstämistä tai kikkailuja, lohkon sisällä on hyvin tilaa. Pätee myös 351:siin pikkulohkoihin.

 

Windsoreihin vai Clevelandeihin vai sekäettä?

 

Sekäettä.

 

Joskus vuosia sitten oli nettiautossa hetken aikaa myynnissä ulkoasultaan nätin patinoitunut valkoinen 70-71 Fastback Torino. Kone oli uustuotantoBOSS(Kaase?), onkohan tuo vielä Suomessa ja samalla tekniikalla? Ettei vaan sijainnut Etelä-Pohjanmaalla päin?

Herätti absoluuttisia ostohaluja, mutta hintaa jo tekniikasta kertyy liian monta isoa rahaa köyhälle. Muistaakseni about ämpärillinen oli koneessa tilavuutta ja voimansiirto samaa kaliiberia, järeä 6-v loota ja vahvistettu ysin perä.

 

Boss Torino, V8 Talli Jalasjärvi. Sanoisin järkevä 4V automaatti siellä oli ja ehkä maailman hienoimmat etujakkarat - tsiisus että oli hienot.

 

Jalasjärvi se paikkakunta oli silloinkin, jos myyjä tuli katumapäälle niin en ihmettele yhtään. Hienoa joka tapauksessa, että edelleen kotimaassa!

Tuosta laitteesta ja tekniikasta olisi kiintoisaa kuulla enempikin, BOSSeja ei härmässä liikaa pyöri, ja nähdä jossain tapahtumassa livenä. Se on tietysti omistajan käsissä haluaako esitellä.