"Helpoin" vanha jenkki harrastaa?

Aloitin tämän aiheen nimettömänä.

Kiitos kaikista kommenteista. Taidan ottaa niistä jopa opiksenikin ja etsiä itselleni pikemminkin sopivaa ja omaa silmää miellyttävää yksilöä kuin mitään tiettyä vuosimallia alkuperäiskoneella. Sen verran kuitenkin haluan välttää hankaluuksia, että pyrin kuitenkin ensimmäisessä autossa suosimaan Big Threen tuttua perustekniikkaa ja välttämään avo-Lincolnia "pientä laittoa vaativalla" automaattikatolla... Voipa rahaa säästyä bensaankin. :wink:

Rahan säästämisen kanssa on tietysti helppo etukäteen uskotella itselleen vaikka mitä, mutta koska köyhällä ei kerran ole varaa ostaa halpaa, niin ajattelin kutsua sitten aikanaan kaikki kaverit mukaan potkimaan renkaita ja hankkia sitten ok-kuntoisen yksilön.

Cadillaceihin verrattuna Impalan tai Furynkin kokonaispituus vaikuttaa kyllä vaatimattomalta, mutta onneksi ei tarvitse käydä kuin vilkaisemassa nykypäivän MB S-Langin speksejä muistuttaakseen itselleen, kumpi näistä oikein olikaan auto ja kumpi kinneri. =)

<font size=-1>[ Tätä viestiä muokkasi: Karski 2004-05-31 16:30 ]</font>

 

Osta joku Rambler on hyvä ja halpa ensi auto. Eikä ole niin tarkkaa jos tulee susi.

 

Servoletti on viisas valinta.
Ei vaan, tekniikkaan saa kohtuuhintaan mitä tahansa osia, mutta
koriosat, listat, lokarit tms. on ainakin late greateissa (vm. 58-64) huomattavasti vaikeampia = kalliimpia hankkia. Luulen silti, että
helpohkoa (ja komeata) harrasteautoa hakevalle ei ole parempaa vaihtoehtoa kuin 60-luvun isokorinen Chevy

 

Vai että puoli kesää? Ei ole kivaa?
Tähän ei voi kommentoida mitään! Hehheh...
No kannattaa varmaan pysyä vaikkapa Aspenissa...

 

Ei niitä sähköleluja tai hevosvoimia tai krominkiiltoa tai siipiä tarvitse siihen että ajaminen ja yleensä harrasteauton omistamisen fiilis on kivaa.

osta tilanteen mukaan, sellainen joka osuu miellyttävyydeltään makuusi.
-mahd.hyväkuntoinen
-mahd.alkuperäinen
-mahd.vähän turhia varusteita

Tässä se on tiivistettynä. Tuntuu että OD:llä ei osata arvostaa oikeen mitään "tusinajenkkiä" vaikka niitä on 50, 60, 70, 80 luvuilta ihan helvetin hyvä valikoima Suomessa myyntiin asti, vieläkin. Sellaisia jossa on muotoilu sisällä ja ulkona kohdallaan, riittävän kokoinen kone jotta ei jää jalkoihin, kiva ajotuntuma ja sellanen kouriintuntuva fiilis mikä jää kun kaverien kanssa tai ihan yksin kruisailee. Sellaisia johon voi duunata muutoksia oman mielen mukaan pikkuhiljaa jos siltä tuntuu, tai sitten vaan lyö kasetin soimaan tai radiosta vanhaa musaa monona kojelaudan keskeltä yhdestä kajarista ulos tallilla ja katselee vaan autoa. Sellasia vehkeitä sellaisille ihmisille joiden ei tarvitse kilpailla autojen ominaisuuksilla. Siis just niitä autoja jotka ei voita näyttelypalkintoja mutta kuskaa jengin sinne parkkipaikalle ja sieltä takas himaan. Eikä tää tarkota etteikö kalliilla rakennetut ja entisöidyt autot olis hienoja. Niitä ei vaan ole niin paljoa eikä koskaan halvalla myynnissä.

no olipa taas runoutta

 

Älä ole turhan tiukkapipoinen merkkivalinnassa. Osta mieluummin hyväkuntoinen, kohtuuhintainen itseäsi miellyttävä malli merkkiin katsomatta. Liity johonkin USA-autokerhoon ja ota mukaan kuntoarvioijaksi joku joka ihan itse on jo rakentanut harrastetautoja.

Merkeistä senverran että useimmiten Mustang, Cadillac ja Chevrolet ovat ylihinnoiteltuja kuntoonsa nähden. On näitä hyviäkin markkinoilla, mutta ylihintavaara piilee useimmiten näissä. Oltiin juuri katsomassa aivan kamalassa kunnossa (kolarivaurio) olevaa 60-luvun lopun karvalakkimallin 4d Chevelleä jonka tiukka hinta oli 3000 Euroa, ei mitään järkeä!!!

 

Katos perkelettä, tässähän pääsee jo ihan isoihin rahoihin käsiksi. Täytyypä nyt kaivaa esiin se virheetön puskuri kaverin varastosta...

 

Ainakin 68-70 mallisiin saa, siksi varmaan 74 saa myös. Viimeksi keväällä ostin alapallot 69:iin, liekö ollut 60 euron paikkeilla kappale ja sain samana päivänä, kun kävin tiskiltä hakemassa.