Joku hassu sana mobilismista ja harrasteautoilustakin.....

Jo vuonna 1926 istui ns. Nevalinnan komitea tutkimassa ja miettimässä autoiluun liittyvää (ja liitettävää) verotusta.
Sen komitean mietinnön pohjalta Nevalinna piti samana vuonna esitelmän autoiluun liittyvän verotuksen järjestämisestä, joka painettiin Suomen Moottorilehden sivuilla kokonaisena ja jonka olen kopioinut ja naulannut 6 tuuman naulalla toistakymmentä vuotta sitten museon seinään. Olen luettanut sen olellisimman kohdan ainakin neljällä viimeksi istuneella liikenneministerillä.
Tuo oleellisin kohta on se,että Nevalinna esittää silloin aikanaan harkittavaksi sitä, onko auton käytöstä johtuvat kustannukset laadultaan sellaisia,että ne pitää korvata yleisistä varoista vai onko ne kohdistettava auton käyttäjään(autoon)? Aina kulloinkin lukuvuorossa ollut ministeri on hämmästellyt,että jo noin kauanko tuon asian puimisesta on aikaa.Yhteisesti siinä on myös todettu,että tuolloin meillä valittiin linjaus, joka kohdistaa kustannukset auton käyttäjään(autoon).Sen jälkeen autoon on muutamia poikkeusvuosia lukuunottamatta kohdistettu jatkuvasti nousseiden tuontiverojen, tullien, tuonnintasausmaksujen ja vuotuisten käyttömaksujen sumaa ja aina on ollut poliitikkoja jotka ovat luvanneet helpotusta tähän, mutta aina valtion vuotuista seuraavanvuoden talousarviota laadittaessa on pitänyt löytää lisää tuloja. Tämä on ollut kova paikka monelle poliitikolle,mutta siitä huolimatta viime vuosiin asti on tarvittava lisärahoitus kohdistettu mm.autoon ja sen käyttöön. En väitä, etteikö ainakin joillakin poliitikoilla olisi ollut vilpitöntäkin halua alentaa autoon ja sen käyttöön kohdistuvia maksuja, mutta kun silloin aikanaan lähdettiin sille tielle millä nyt ollaan, niin aina on loppupelissä vedottu valtiontaloudellisiin syihin perittävien maksujen korotuksissa.
Tämä kaikki on kuin ns."pirunnyrkki", jonka kokoaminen on vienyt aikaa ja ilmeisesti myös tupakkia, mutta tässä ollaan ja edelleen valtio tarvitsee vuotuista rahaa, ettei nyt tämän enempää putoisi vanhuksia hoitolaitosten sängyistä. Kyllähän te ymmärrätte tällaisen järkevän perustelun rahankeruulle, niinkuin minäkin, mutta jos valtiosääntömme ponnistaa ajatuksesta,että kansalaiset ovat yhdenveroiset,niin toteutuuko se tässä ja nyt autoilun kohdalla?
Jos minä asuisin kauempana katuvaloista,niin enkö minä onnettomien julkisten liikenneyhteyksien vuoksi tarvitsisi pitkien etäisyyksien voittamiseksi autoa. Uskoisin tarvitsevani ja vieläpä sellaista joka kulkee kelillä kuin kelillä. Eikö niin?
Tästä seuraisi auttamattomasti myös se,että minä joutuisin hankimaan uuden tai uudehkon veroiltaan hintavan auton ja tuon pitkän matkan vuoksi teatteriin, peliäkatsomaan, harrastuksiini, kirjastoon, postiin,töihin tai peräti "morsiammiin" kivikylän sydämmeen ja maksaisin nykyistä huomattavasti enemmän valtiolle veroa polttoaineen kulutuksenkin muodossa, kuin veljeni nukkumalähiöstä! Tämäkö nyt sitten on vapautta,veljeyttä ja tasa-arvoa verotuksellisesti tarkasteltuna?
En syytä pätkääkään valtion pysyviä virkamiehiä tästä, sillä he tekevät juuri sellaisia lakiluonnoksia parhaan kykynsä mukaan, kuin poliitikot linjaavat tehtäviksi ja´pyrkivät löytämään lisää tuloja vajeiden peittämiseksi. Sempä vuoksi on turha "kiusata" virkamiestä, joka tekee työtään parhaan taitonsa mukaan ja uskon,että hekin henkilökohtaisesti tuntevat tämän roplematiikan.
Siispä näkisinkin,että tämän "atakin" painopistettä tulisi siirtää poliikkojen mielipiteiden muokkauksen suuntaan. Mobilismiin ja harrasteautoiluun suoranaisesti liittyvät ongelmat ovat tämän suuren "pirunnyrkin" lillukanvarsia, jotka ratkeavat suuren kokonaisuuden sivussa kuin itsestään.
Se miten tämä kaikki puretaan,niin ettei se räjähdä holtittomasti silmille on varsinainen valtiomiesteko ja kenestä siihen löytyy ruutia on kysymys sinällään.
En jaksa uskoa nopeaan ja kerkaikkiseen malliin,mutta toivon teillä minua nuoremmilla olevan pitkää pinnaa ja kestokykyä painostaa päätöksentekijöitä tai odottaa eu:n sisäistä ratkaisumallia muutokselle!
No niin tässä ollaan ja oikeestaan ei ole tullut putkelle sanaakaan siitä mitä ajattelin tätä kirjoitusta aloittaessani,mutta niistä sitten toisen kerran tai ainahan näitä voi ottaa puheeksi tavattaessakin, sillä ei nämä ongelmat tästä mihinkää katoa ja jos katoaa, niin uusia tulee tilalle, jotka antavat aihetta parranpärinään!

 

sry. edellisestä jäi osoite:aki@automuseo.com

 

Hyvä kirjoitus, mutta lainaamiini kohtiin pari kommenttia.
Suomessa lait laativat ministeriöiden virkamiehet siten, kun uskovat hallituspuolueiden keskeisten henkilöiden haluavan. Virkamiehistö ei voi muuttaa autoverotusta ilman hallituksen tukea, mutta virkamiehistö vastaa lakien kirjoituksesta, esimerkkeinä pari tuoreehkoa ongelmaa: Jos museoauton kohdalla unohtuu "joka toinen vuosi" se toinen, niin museoauto on katsastettava joka vuosi. Jos 25v vanhana maahantuotujen autojen prosenttiraja unohtuu, niin sitten niitä koskee sama 25% kuin 24v-0,1v vanhoina tuotuja. Olet oikeassa lillukanvarsista siinä, että juuri meitä koskettavat lainkohdat jäävät vähimmälle huomiolle. Miten tätä voisi auttaa? Niin kuin kaikissa muissakin edunvalvontakysymyksissä, olemalla yhteydessä virkamiehiin ja toimittamalla heille tietoa, jotta heidän työ näiden lillukanvarsien osalta helpottuu. Juuri sitä, mitä Vaisto ja Alasalmi ovat tehneet.

En jaksa uskoa, että pirunnyrkki aukeaisi kovin helpolla. Lyhyellä aikavälillä on helpompi saada harrasteajoneuvot pois tuosta pirunnyrkistä kuin purkaa koko nyrkki.

 

Samaa mieltä kanssasi tuosta lainaamastasi kohdasta,mutta pysyvien virkamiesten linjauksiin pyrkivät todella vaikuttamaan poliitikot ja veropoliittinen ministerivaliokunta (poliitikot) esittää muulle hallitukselle esitettäväksi eduskunnalle, joten kyllä sen pirunnyrkin avaimet on loppujenviimetteks tavallisten edustajien ja poliittisten puolueiden taskussa.
Siinäkin olen kanssasi samaa mieltä, että myös virkamiehille tulee jakaa asiaan kuuluvaa asiallista ja perusteltua tietoa,jotta heille muodostuisi selkeä kuva siitä missä mennään ja he pystyisivät sen perusteella linjaamaan "käypäläisten" poliitikkojen päätöksentekoa.
Yleisesti ottaen tämä pirunnyrkki on sellainen kokonaisuus, jota kohta ei kukaan kaikkine palikoineen pysty hallitsemaan, joten edelleen sitä mieltä,että painostusta edustajiin on lisättävä tuntuvasti kokonaisvaltaisen ratkaisun aikaansaamiseksi!

 

Vähän repeillen, mutta samasta aiheesta.

Vuosien varrella sattuu ja tapahtuu, asiat muuttuvat ja toiset pysyvät. Tuo valtion rahan tarvehan kasvaa kokoajan. Silloin aikoinaan, kun autoverosta päätettiin ja kun monet näistä säädöksistä pohjustettiin, niin tekniikkahan oli siinä kehitys vaiheessa, että keskiverto harrastaja ei päässyt laadulta ja esim. turvallisuudelta kuin lähelle sitä mitä autot olivat. Harvoin edes lähelle.

Nykyäänhän jopa keskiverto harrastaja pystyy päivittämään kohtuullisin kustannuksin esim. 50-luvun auton vastaamaan ominaisuuksiltaan jopa 90-luvun autoa. Ajatellaan vaikka '34 Fordia. Jos harrastaja voisi vapaammin prosenttien ja muiden puitteissa rakentaa autoa, ei kyseessä todellakaan olisi 30-luvun turvallisuudella varustettu härveli. Kun tuollaiseen vaikka iskee Mustang II etupään ja esim. neli-linkit taakse, niin ollaan ajo-ominaisuuksien puolesta eri planeetalla. Jarrutkin kun päivittää, niin avot. Auton pitäisi olla turvallisuudeltaan jo ainakin 70/80-luvun kriteerien sisällä.

MR autot olivat aikanaa lähinnä näitä kantteja ja vastaavia. Nykyäänhän MR ikäisiä ovat sellaiset 70-luvun autot, joissa on jo vastaavaa tekniikka kuin nykyisissäkin autoissa. Siis jonkun asteisia ajotietokoneita (ei ehkä nykyisessä merkityksessä, mutta kumminkin). Sähköllä toimivia laitteita löytyy joka lähtöön ja monet ovat mukavuideltaankin joskus jopa parempia kuin uudet autot.

Tästäkin huolimatta kyseessä on sen 25 vuotias tai vanhempi ajokki. Tuollaisella päivittäiset ajonsa hoitaisi pahimmassakin (?) tapauksessa niin marginaalinen joukko, että se ei valtion pussissa tuntuisi. Ja vaikka autoilun kustannukset ovatkin eri luokkaa, niin ei Ameriikassakaan koko kansa aja vanhoilla autoilla, vaikka niiden rakentaminen on vapaampaa ja hyviä aihioita löytyy enemmänkin. Vaikka siellä harrastetaan "mobiilien joukkomurhaa", niin harrastajia löytyy paljon.

Mielestäni tuo käyttöauto pelko on turhaa ja uskonkin päättäjien vähän käsittäneen tätä asiaa.

Monet ihmiset eivät ajoneuvo-harrastuksesta tiedä juurikaan mitään, vaikka se kaikki tuntuu harrastajasta niin selvältä. Kuplan sisällä kaikki on toisin, vai mitä? Siksi on loistavaa, että löytyy esimerkiksi Alasalmi ja kaverit jotka ottivat asiaa hoitaakseen. Harrastuksen yleiseen tietoisuuteen tuominen voi olla hankalaa, mutta sillä tavalla saa harrastus enemmän hyväksyntää ja innostusta herätettyä tavallisen tallaajan pää kopassa.

Sitten on vielä tämä kuppikuntaisuus, joka mielestäni on haitannut/haittaa tätä yhteisen asian ajamista. Pussihousut, auton-raiskaajat ja tuunarit sättivät ja väheksyvät toisiaan. Tästähän ei suuremmalti ole hyötyä kenellekään. Olen törmännyt jopa mielipiteisiin joissa kyykytetään toisten tekemän työn arvo koska he sattuvat rakentelemaan erilaisia autoja kuin arvostelija itse. Ollaan kaikki samassa veneessä ja on turha viskoa toisten airoja veteen ja soutaa eri suuntaan. Tämä vain aiheuttaa sen, että paatti pyörii, miehistö kiukuttelee ja pahimmassa tapauksessa koko kiulu kaatuu..

Että näin ajatukset virtasivat tällä kellonlyömällä.

Edit:
Taisi tulla kesän reissaamiseen tulla yksi pysäkki lisää.. Arvanette mikä. :wink: :lol:

<font size=-1>[ Tätä viestiä muokkasi: Dobermann 2003-03-04 10:59 ]</font>

 

Tuosta kuppikuntaisuudesta joku sana ennen työmatkalle lähtöä!
Liekkö ollut nelisenvuotta sitten, kun sattumasta johtuvin syin järjestin kahdet ajot museolle yhtä aikaa.
Homma pantiin etenemään niin,että kumpikin ajo alkoi eri pisteestä ja päättyi museolle.
Käytännössä se tarkoitti sitä,että ajoneuvot piti ohjata päätepisteeseen vastakkaisista suunnista, jolloin ne jäivät museolle johtavan tien molempiin laitoihin nokat vastakkaisiin suuntiin.
Taisella puolen museoautoja ja toisella puolen enemmän tai vähemmän modifoitua ajoneuvoa.
Se oli varmasti kummallekin ryhmälle mielenkiintoinen tilanne,mutta hetken kummastelun jälkeen löytyi selvästikin yhteinen sävel, jonka nuotit oli piirtänyt kaikille yhteinen:Auto!
Vanhusten harrastajat jopa yltyivät kehumaan nuorempien ideoita, näppäryyttä ja kädentaitoa.
En ole koskaan vierastanut modifointia,sillä asialla on pitkät perinteet amerikassa ja meilläkin,sillä aina on ollut ja tulee olemaan kavereita, jotka eivät tyydy tehdasversioon, tai löytävät uuden näkökulman ajoneuvonsa parantamiseksi teknisesti tai muotoilun osalta.Tämän asian oivaltaminen muuttaa suhtautumista koko juttuun.
Tekninen muutos on ollut ja on ehkä jossain määrin vieläkin vaikea pala ns."virkamiehessä".
Muistan kun tähän maahan ilmestyivät ensimmäiset huomiovalot (ruotsista "lainattuina")!Se oli niin uskomaton juttu,että niistä käydyn keskustelun pöly laskeutui kauan, mutta nyt tuo kaikki on vakiovarusteena.
Samaan aikaan olin itse"virkamiehenä" ja partiokaverinani oli "heppu", joka oli opiskellut ulkoa koko ajoneuvon valojen sijoittamisesta annetut moottoriajoneuvoasetuksen säännöstön.
Kyllä siinä pinna meinasi joskus palaa,kun tämä mestari kaivoi taskusta rullamitan ja ryhtyi mittaamaan, niinkuin nyt ei meillä olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä, sillä tuohon aikaan tiellä liikkui vielä sellaisia kulkupelejä, joiden todellisesta epäkuntoisuudesta ja suorastaan liikennevaarallisuudesta ei tänäpäivänä sitä kokematon osaa kuvitella tai edes uskoa todeksi!

 

Yllättävän hyvän vastaanoton olen itse saanut mobilisti henkisiltä. Paras kehu minkä olen saanut: "toihan on ihan siistiksi jätetty. Sais palautettua oikeanlaiseks nopeestikin!".. :lol:

No, tykkään kaikesta mikä liikkuu polttomoottorilla ja renkailla..

Valitettavan usein vaan ei nuo aurat kohtaa.. Yksi syistä miksi en osallistu kerho toimintaan, siis. ..vaikka tuli erääseen liityttyä.. Kait herkkänä hetkenä osasivat taivutella oikeilla sanoilla. No, jos ei muuta, niin lehti on jäsenmaksun arvoinen! :wink: