Joskus toiveet toteutuvat...

Kerronpahan pienen tarinan...

Olipa kerran nuori kaveri joka pääsi armeijasta ja otti pian kaverikseen pienen koiran, Welsh Corgi Pembroken. Tämä kaveri rakensi kulkuvälineekseen Taunuksen, ihan siis sellaisen vanhan '75 vuosimallin kaksiovisen ja neliskanttilamppuisen, mutta jokaisenhan täytyy aloittaa jostain... työ oli aloitettu jo ennen armeijaa ja pikkuhiljaa Taunukseen tuli luvallisesti 2.6 V6 ja jatkoksi manuaali ja Atlaksen iso perä. Autosta tuli toimiva ja kaveri ajeli tyytyväisenä koira apparin paikalla, ja parivaljakko olikin varsin tuttu näky liikenteessä.

Samaan aikaan kylillä liikkui toinen, joltain osin vastaava parivaljakko joka kiinnitti kaverimme huomion. Vanha mies vierellään suomen pystykorva ja autona El Camino.

Eräänä päivänä kaupan pihassa kaverimme otti itseään niskasta kiinni, lähestyi vanhaa miestä ja aloitti jutustelun. Mies oli varsinainen herrasmies, eikä ollut nuoresta punastelevasta kaverista moksiskaan. Hän esitteli kulkupelinsä kauttaaltaan ja taputeltiinpa siinä koirakin. Kaikesta nähdystä jäi niin hyvä mieli että mieleen jäi ajatus: "jospa jonain päivänä saisin tuon auton ostettua itselleni..."

Kului aikaa, itse asiassa noin 20 vuotta ja sitten eräänä päivänä erinäisten yhteensattumien kautta tuli tieto mitä ei voinut ohittaa, auto saattaisi olla saatavilla. Nykyiset omistajat asuivat aivan etelässä, mutta lähellä olisi yhteyshenkilö joka päästäisi autoa katsomaan. Soitto hänelle ja menoksi, sielläkö se on..?



ON SE!! Ja tuo koppikin on vielä tallella!



Muistoja tulvii mieleen, henki ei kulje, päässä yksi ajatus... "mä haluan tämän.."











Ja asia mitä ei olisi voinut uskoa silloin joskus aikoinaan, tämä suomiauto, jolla on yksi aikaisempi omistaja ja joka oli yksi nuoruuteni hartaimpia toiveita, on tosiaan minun. Se on seisonut jo kahdeksan vuotta, käynnistetty viimeksi kolme vuotta sitten ja nyt se on minun autotallissani. Tiedättekö tai osaatteko arvata miten hyvältä ihmisestä tuntuu?

 

Mä näistä "uusista" autoista mitää tajuu, mut voi hel....vetti et on hyväs kondikses!!! Ja toi lavakate on sen verran ruma, et se alkaa olee jo tavallaan hieno niin pitäisin sen paikallaan..

 

Upea homma, onnittelut!
Näitä on kiva lukea.

 

Hieno Camino! Ei ole lavalla paljon tavaraa kuskattu! Onnee uudelle autolle!

 

No hienon vaunun sai Buick talli kaverikseen.Tarinahan on kerrassaan upea.

 

no voi jumalauta onnittelut ,,hieno on
tommoset unelmat harvoin toteutuu

 

tuonkuntoinen camino kelpaisi itsellekkin, aika löydön olet tehnyt..

 

Kiitoksia kovasti kaikille! Siis tämä seuraava kuulostaa ehkä vähän yliampuvalta, mutta on totta. Kun kaupat oli sovittu ja menin katsomaan Caminoa tarkoituksena tehdä päätös siitä kuinka sen kotiin toisi, olo oli ihan kuin olisi ensi treffeille ollut menossa... Jotenkin jännitti ihan julumetusti ja vatsassa kihelmöi.

Tähän on alkuperäiset suomalainen ja amerikkalainen omistajan opas, kuitteja ja alkuperäiset avaimetkin kaikki tallella. Tekniikka alkuperäinen 305 (4 kurkk. Rochester) + TH350, perästä ei sen parempaa tietoa kuin että 7.5" näyttäisi olevan.



Niin ja kotiin tuli sitten hinurin lavalla. Etujarrupiiri paukahti paineettomaksi tallista ulos siirtäessä -> tietääpähän mistä ehostuksen aloittaa! Täytyy laitella lisää kuvia sitten kun tämän saa siistiksi ja maalipinnan taas kiiltäväksi.

 

hieno kärry, toi kate on kyl törkeen korkee kiitos suomen lainsäädännön.
luultavasti tässä sopiva vaikkakin -72n päällä eikä saa paikoilleen suomessa.

 

Juu ei tuo kate mikään kaunistus ole, sitä hirvittelin jo joskus silloin aikoinaan. Tosin nyt sitä kiittelee koska se on pelastanut tuon lavan..

Mistähän saisi sellaisen pressukatteen? Vai pitäisikö olla kokonaan ilman, kun ei tuota kuuppaa ehkä oikein kehtaisi päälle laittaa.

 

ostin joskus omaan -72een venetarvike liikkeestä kiinnikkeet ja pressun.
tuolta lisää El Camino kooste

 

Ai niin, sä olitkin tehnyt tämän koosteen! Joskus olen tuota topikkia selannut ja tätä autoa samalla ajatellut. Saameri että tuntuu hyvältä, ei tätä tuuria oikein vieläkään meinaa todeksi uskoa!

 

Camino on tietyllä tavalla maailman paras auto, siinä kun on vähän kaikkea. Toi on lisäksi todella harvinainen, jos siis on suomi-auto ja alunperin V8:lla. Ton ikäsistä käytännössä vain Royal Knight:it oli kokomoottorisia.

 

tuolla halvenpia http://www.nippelit.fi/1st/html/default ... 1&p_id=113

piti käydä omasta kattomassa noi kiinnikkeet ku netistä ei tahtonu löytyä.
omassa joku 40kpl kiinnikkeitä.
http://www.vapaa-aika.com/teltat/teltan ... -osai.html

 

Toihan menis melkeen heittämällä museoleimaan kun on alkuperäiskuntonen! Hiano! 8) Etkä heitä tota katetta menemään, se on niiiin kauhean hieno.. Mä kiellän! Onnittelut hankinnasta.

 

Trafin tietokannoista:

Käyttöönotettu: 00.00.1980
Ensirekisteröity: 10.09.1980
Määräaikaiskatsastettu: 01.11.2004
Määräaikaiskatsastus suorittamatta
Seisonta-aika alkaen: 06.10.2007
Liikenteestä poisto / Tavallinen poisto alkaen: 13.06.2008

Iskutilavuus(cm 3): 4990
Käyttövoima: Bensiini

Sen verran muistan vanhan herran kanssa käydystä keskustelusta, että hänen siskon poikansa kehoitti häntä ostamaan Chevroletin. Oli sanonut että "ajat sillä elämäsi loppuun saakka...". No niin hän sitten teki, kiitos ja kaikkea hyvää, muistelen sinua lämmöllä, RIP.

Niin ja sen seisonta-ajan olen laskenut alkamaan vimeisestä katsastuksesta, eli 2004 loppuvuodesta. Voin olla väärässäkin, mutta kauan tämä on seisonut kuitenkin.

 

Ja en minä tuota kuuppaa kehtaa menemään heittää, tiedä vaikka tässä alkaisivat pussihousut lepattamaan...

 

Pussihousut rohkeasti jalkaan vaan. Lavan kuvan kohdalla pääsi suusta spontaani "oho!".
Arvatenkaan et aio lähestyä sitä porakone yhdessä kädessä ja sata pressunepparia toisessa

 

Joo, äläkä nyt heti innostu myöskään porailemaan noita Tenax-neppareita lavan kylkiin kun on säästynyt poraamattomana tähän saakka. Pussihousut jalkaan vaan.

 

Oho, aika samoilla linjoilla näköjään useampikin vastaaja.