Joskus toiveet toteutuvat...

Yeah! onnex joillain on hyvääkin tuuria autojen kans

 

Ei porailla ei. Nyt käydään läpi jarrut, nivelet, putkisto ja muut kuluvat osat. Pesu, putsaus ja kiillotus kuuluvat kanssa vielä tämän syksyn ohjelmistoon. Sitten hetkeksi talviunille ja kesällä tien päälle.

 

Kyllä vaan on hieno tarina ja auto, ja näköjään hyvään kotiin pääsi

 

kippis, ja onnea!
mukava tarina, vaikka joku kuolikin.
- sinuna pitäisin lavakatteen paikoillaan, tiedä vaikka 20 vuoden päästä täällä joku kiittäisi siitä..

 

Kyllä tästä täytyy huolta pitää, on se sen verran hyvänä säilynyt. Jotkut asiat vain pysyvät mielessä, aivan kuten tämä auto. Toisena esimerkkinä tässä meidän perheen nykyinen Corgi neito, Roosa 6 vuotta.



Kotiini tuli ensimmäinen corgi vuonna '76 kun olin viiden vanha, nykyään ei oikein osaa olla ilman näitä vauhtinakkeja... . Tiedä vaikka jäisi kipinä omille muksuillekin, niin autoihin kuin koiriinkin. Pieni mies joka oli siellä etusivun kuvassa, oma poika 7 vee, on aina mielellään iskän mukana touhuamassa.

 

Upee tarina, upee Camino!
Tavoite ois että joskus vielä taasen Camino ois omistuksessa. Jos ei sillä 6.2 riisselillä ni sitten jollai muulla ruiskutekniikalla.

Toi on liian hieno käyttöautoksi. Niitä neppareita en itekään tuohon laittais.

 

Hienoa tekstiä, täällä kävi lähes samoin....Elettiin vuotta -97, kaveri kauppas jenkkilän päästä -72:sta Camaroa, projekti, maali/sisusta sökö, mutta kovapeltinen...kaikki irtain myytiin, jotta auto saatiin talliin, hirvee työ, jotta autosta saatiin "esittely/ajokelpoinen"...Viis vuotta rakennettiin ja paranneltiin...Sitten omakotitalo oli pakko saada, ja Camaro äkkiä kiertoon.Meni miehelle, jolta ei voi saada rahalla takaisin? 2006 vuodesta koitin ostaa autoa takaisin(jobbarin kautta jolle myin), ei auta...Ei myy nykynen omistaja takasin, ok, olkoot, tuumasin...Sitten Elokuu v.2012, kaverin innoittamana, soitetaan suoraan omistajalle, kyllä se jostain löytyy...(en siis koskaan tarkkaan tiennyt mihin auto meni, oli koko ajan mun nimis. yms...)No, parikymmentä puhelua aktiivisesti, niin löytyhän se omistajakin sieltä. Soitto aamulla ko. kaverille, varovainen kysely autosta, ja lottovoitto oli, et oli vähän rahantarve silloin...Käynti paikanpäällä oli ikimuistoinen: Auto oli tismalleen samassa jamassa kuin (viimisen kerran)luovutettaessa, kuivassa tilassa säilytettynä...kyynel vierähti siinä kohtaa poskipäälle.... :cry: Jatkuu...

 

Mun mielestä toi lavakate on jotenkin hieno, ainakin sivusta päin.
Eikä tule samanlaista vastaan. Ainakaan mä en ole ikinä tollasta nähnyt.

Ja tietysti pysyis se lava edelleen yhtä hienona, kamat kuivina, ja vaikka reissussa nukkua siellä. 8)

 

Hieno tarina! Ja lavakatteesta samaa mieltä kun moni muukin että ehdottomasti säilytettävä.

 

Olohan on samalla tavalla hivenen hämmentynyt kuin umpivihreällä aktivistilla joka näkee uhanalaisen eläimen syömässä rauhoitettua kasvia...

Nuoruuden haaveissa sitä ajeli luu pihalla auringonlaskuun takatukka hulmuten, mutta eipä tässä päässä enää paljoa mikään hulmua. Tai jotain hulmuaisi jos sitä ei aina ajaisi klaniksi... Mutta katsotaas nyt, ensin vettä ja viledaa, sitten kuntoon tieliikennettä varten ja sitten vasta tämä kopin kohtalo. Hävittää sitä en aio, mutta katsotaan nyt sitten että ajellaanko ilman vai sen kanssa.

 

Tuo sisusta/ulkokuori ei taida olla ihan värikartan vakioyhdistelmä, eli on valkattu itse just tuommoinen.

Lavakate säilöön ainakin näyttelykäyttöä varten, sen verran on persoonallinen.

Museorekisteröinti ihan kyllä harkinnanarvoinen suunta tämmöiselle löydölle!

 

Muistan tän auton todella hyvin. Peruskoulussa ollessani näin tän Caminon lähes joka päivä. Silloin huomio kiinnittyi tuohon lavakatteeseen ja lässähtäneisiin takajousiin mutta muuten siistiin yleisolemukseen. Myös koiran muistan apparin penkillä, kuskikin oli jo silloin ikämies. Aikaa tästä on kulunut n. 15-20 vuotta.
Myöhemminkin kylillä pyöriessäni useasti tuli Camino bongattua, se vaan tuntui kuuluvan sille kylälle.

Jossain vaiheessa auto hävisi katukuvasta, niinkuin itsekkin koska en enää siinä lähistöllä asunut.

Pari vuotta sitten kävin vanhemmillani, isällä oli musta El Camino työn alla, asiakas oli tuonut hitsattavaksi. Auton omistaja oli myös siinä, hän otti puheeksi että tämä sininen Camino saattaisi olla myytävänä koska omistaja on nukkunut pois. Asia jäi kytemään päähän, en kuitenkaan selvittänyt enempää perikunta- ym. tietoja. Kerran ajettiin tämän vanhan herrasmiehen talon ohi, sanoin emännälle että tässä hän asui ja tuossa tallissa se Camino varmastikkin on.

No, emäntä hommasi oman Caminonsa muualta, mutta tää sininen säilyi mielessä. Persaukisuudesta johtuen en ikinä viitsinyt ruveta selvittelemään enempää olisiko auto myytävänä.

Nyt kun luin tämän jupen kertomuksen, tuli uskomattoman hyvä fiilis. Auto on löytänyt hyvän kodin.

 

Pidä ehdottomasti se kuuppa paikallaan, se kuuluu siihen autoon 8)

Pressukate on kyllä hyvä, mutta joutuu porailemaan reikiä kiinnikkeille.

 

tässähän vallan punastuu, kiitos kovasti näistä sanoista!

 

Wau ! Hieno tarina - hieno auto . Lavakatteen kruunaisi ("ruunaisi" ? ) toinen ehta Suomi-varuste : Norsunkorvataustapeilit , jotka täyttivät pinta-alaltaan pakupykälät. Orggispeilien vaijerisäätöjen nappuloita sai sitten säädellä ihan huvikseen , vaijerit oli katkottu oven sisuksista. Ei norsunkorvat heiluneet...

 

Onnittelut Jupelle haaveiden auton ostosta. Itellä oli vähän sama homma ton Vallun kans, jokseenki sitä on turha tarjota "pussihousuleimalle", eikä niin siistissä kunnossakaan ku tuo camino, mut kuitennii.

Ja säilytä se lavan koppa, mut älä herranjumala laita sitä päälle ku äärimmäisessä hätätapauksessa.

 

Uskomattoman hienossa kunnossa on kyllä säilynyt! Joko on päätetty, tuleeko Nissanin vai mersun dieseli?

Kyllähän tuo kannattaa alkuperäisenä pitää, ja se muovipulkka tallessa. Muuten jälkipolvet eivät usko, mitä vouti on aikoinaan vaatinut tehtäväksi ja käytettäväksi. Lisäävät vain lääkitystä, kun yritetään kertoa, että tämmöisiäkin on ollut. Oikeastaan se koppa on omalla tavallaan, no, hienokin, ja pitäähän se lavan kunnossa. Pressuilla on joskus ikäva tapa syödä maalit lavan reunasta.

Voin kyllä yrittää kuvitella tunteen, mikä on ollut papereita tehdessä. Kateeksi käy, vaikken Camino-miehiä olekaan. 8)

 

Hieno stoori kyllä.Onneks olkoon ja vielä oikean mallinen auto 8) ja meni vielä semmoselle ihmiselle joka varmasti osaa arvostaa sitä.Kuomun jätät päälle vaan niin saa poikasikin vielä ihmetellä että miltä se caminon lava näytti uutena.
Ei varmaan museoleima ois kaukana.Kannattaa näköjään sitkeesti toivoo,niin kyllä se sieltä sitten joskus tulee.

Paljolla myyt???

 

Minä muistaisin että tuossa kuomussa oli joskus joku tarra, ehkä
videovuokraamon. Muistatko sinä Jupe?

 

Kylläpähän tässä kävi nyt niin, että en kehtaa tuohon pressua virittää. Mutta en kyllä kehtaa tuota kuuppaakaan päällä pitää... Aluksi tovi fiilistellään ja nautiskellaan ihan perus Caminosta, ilman lisukkeita. Katsotaan sitten kun lava ensimmäisen kerran likaantuu niin miten se mieli muuttuu...

Sen verran ehdin viikonloppuna tutkia että näyttäisi etupiirille menevä putki vuotavan ihan solkenaan proportional valven liittimen luota. Kurkkasin myös nestesäiliöön ja olipahan sen verran tummat nesteet että täytyy avata koko jarrujärjestelmä. No sittenhän se on tehty, ja onpahan jatkossa ainakin siltä osin turvallista matkustamista. Takapääkin pomppasi mukavasti ylemmäksi kun lisäsi takaiskareihin ilmaa, on nimittäin bensaluukun alla venttiilin pää korkeuden säätöä varten. Ja molemmat iskarit aivan ehjät! Toki ruoste on pintaan iskenyt ja palkeet ovat likaiset, mutta eiköhän ne vielä hetken pelitä kun ne hyvin putsaa.

Kattoverhoilu on irronnut liimauksestaan molemmilta puolilta ja se täytyisi varmaankin käyttää verhoilijalla. Jos vielä ensin kävisi näyttämässä että saisiko sen liimattua paikoillaan vai pitäisikö purkaa ihan pöydälle, niin siitä kyllä saisi paremman.

Ai niin, Naumasto: Enpä taida heti tätä myydä... arvasit varmaan..? :wink:

Larry: Vai olisko ollut sana videokuvaamo ja vanhan herran sukunimi?