Korien puurakenteisiin liittyvää tietoa, kiitos.

No niin, nyt tää foorumi on saanut mut hurahtamaan noihin 20-30 lukuisiin rodeihin. Koko kesä mennyt selaillessa rodi-, nostalgia- yms. hörhösivuja...

Sitten jotain vielä hörhömpää...

Haluaisin jostain (netistä tai kirjoista) lisää tietoa erityisesti T-mallin Fordien puurungoista, perusteita korjaamiseen/rakentamiseen, piirrustuksia mittoineen yms. Netistä en oo löytänyt mitään perusteellisia ohjeita, useimmiten vain kuvia projekteista ilman kunnon selityksiä tai sitten firmojen sivuja, joissa mainostetaan tähän tyyliin valmiita puuosia:

http://www.fordwood.com/

`25 coupeen kyllä löytyi piirrustukset, mutta on sekin niin huonolaatuinen, ettei saa mitoista selvää:

http://www.model-t-ford.org/tech_diagra ... pewood.pdf

Jos tästä innostuksesta jotain konkreettista joskus kaukaisessa tulevaisuudessa muodostuu, niin ehkä jokin pienellä budjetilla mutta suurella sydämellä väsätty kilpiin kelpaamaton ylämäkiajo- tms. härveli.

 

eläpä heetä käynnistyskampee kaivoon - kyllä noita puukehikkojaki kilpiin saa - löytää vaa tarpeeks orggisosia, joita tuntuu olevan metallikeräyspisteet notkollaan... pidetään silmät auki, jos vanhoja puuosia/niiden piirustuksia löytyy.

 

Mitä puuta noi rungon rakenteet on mahtaneet alunperin olla?

Olis asiallinen laite; tsopattu ja puiset ovien rungot ja korin tukirakenteet. Tekis uudelleen kaik puuosat, että sais istumaan kunnolla... hmmm hmmm...

 

Juuri tuollainen visio mullakin on, olis aika hieno kun jättäis mm. noi oviverhoilut tekemättä, että puurakenteet nauloineen näkyis kunnolla. Ei tule tuollaisia rodeja ihan joka päivä vastaan, ainakaan Suomessa. Noi puuosat on ainakin mun käsitysten mukaan muuten aikas usein saarnea.

Mun rodiprojekti on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että olen saanut jonkinlaista selkoa noihin T-mallin coupen puuosien mittoihin. Tarkoitus olisi naulata/pultata tuon kehikon ympärille pellit sillä poikkeuksella, että autosta tulee avoversio. Tuo olisi sitten tarkoitus istuttaa T-mallin mittojen mukaan tehdylle hieman vahvistetulle rungolle. Tekniikkavalinnat pyöräntuentoineen yms. on vielä täysin auki.

Jotain pientä olen tuohon projektiin jo tehnyt. Tarkoitus olisi tehdä autoon mahdollisimman paljon metalli- ja puuosia osia itse ns. metritavarasta. Hullu projekti, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa...

Ja tuosta pelistä ei sitten ole tarkoitus maksaa autoveroja ja vakuutuksia senttiäkään. En halua pilata hauskaa projektia prosentti- vero- yms. juttuja pohtien. Teen autoa silkasta rakentamisen riemusta ylämäkiautotyyliin. Ajamista varten mulle riittää kyllä tuo Dodge Lancer-projekti. Ja kyllähän noita paikkoja on, missä sitä rodia voi tarpeen tullen hieman ulkoiluttaakin...

 

Taitaa vaan nuo Suomen sääolosuhteet vaikeuttaa moista rojektia. Aluks hankkii tarpeeks kuivaa puuta, askartelee osat, lakkaa ne etteivät imis kosteutta, mutta peijoona, kun ajaa ekaa kertaa sateessa niin ei pääse ulos autostansa...

 

Asiasta tietämätön oon, mutta sanovat että pellavalla kannattaa käsitellä. Ei ime kosteutta.

 

Ainakin näiden Suomessa yleisempien puulajien kohdalla tuo eläminen kosteuden mukaan on tuttu juttu, olen entisöinyt ja rakennellut jonkin verran noita massiivipuuhuonekaluja. Olen oppinut ainakin sen, että kaikki puutavara tuollaisia rakennelmia varten täytyy kuivattaa vaikka pannuhuoneessa. Mutta olisiko täällä foorumissa joku, jolla olisi kokemusta tuosta saarnesta ja sen ominaisuuksista? Elääkö vähemmän kosteuden myötä kuin muut puulajit?

 

Jos kysyis vaikka tuolta
www.viilukeskus.fi/

 

Lainaus: "Mutta olisiko täällä foorumissa joku, jolla olisi kokemusta tuosta saarnesta ja sen ominaisuuksista?"

Joskus oon jotain puusta tehnyt...

No kyllä ja ei. Noi pellavaöljyt, puuvahat, vernissat, ja muut vastaavat on vähän noita villapaita-puuseppien juttuja. Onhan ne hyviä jossain isoäidin teepöydässä, mutta ei ne kovin kummosta käyttöä kestä, ja niitä pitää vähän väliä käsitellä uudelleen.

Ajattelisin ett venejutuissa käytettävät lakat vois kestää kosteutta... Esmes Hempel tekee sellasta 2-k polyuretaanilakkaa joka on tarkoitettu veneessä vesirajan yläpuolisiin osiin.
Toinen vaihtoehto pintaan vois olla 2-k katalyyttilakka, joka pitää kosteuden melkosen hyvin ulkopuolella ja elää puun mukana.

 

Saunalauteet on yleensä apassia. Ihan siitä en lähtis tekemään...
Mut tehdäänhän saunoja lämpökäsitellystä koivustakin. Se vois olla aika parahultainen materiaali tähänkin. Ei elä kovin paljoa kosteudenvaihteluista, ja lahoaminenkin on hidasta. Materiaalina se on aika kovaa, tehdäänhän siitä lattioitakin. No joo,okei, ei se ehkä olis ns. "oikea" materiaali tähän, mutta whatta heck, se elää tod vähän ja kestäis kosteutta melko hyvin.
Mut eikös noi puukylkiset surffaajien delivery rodit o ulkopuolelta nimenomaan sitä saarnia? En tiiä, en o puukylkistä autoa koskaan rakentanut (vielä, aion kyllä) mut joku joka sellasen on tehnyt, vois varmaan kertoa ett mistä aineesta sen rakensi ja miten se on kestänyt?

Pitääpä alkaa ihan vakavasti harkitsemaan tohon omaan rojektiin niitä korin ja ovien runkorakenteita puisina. Olis mielenkiintonen projekti.
Materiaalina vois olla saarni pinnoitettuna useammalla 2-komp katalyyttilakka kerroksella. Ja katto pitäis tietty olla tsopattu. Ja ja ja ja...

Hei voisko joku auttaa mua saamaan jalat takas maahan? :lol:

 

Mitä turhaan, mä heitän lisää vettä kiukaalle: Mä katkaisin millin laikalla takaikkunan puukehykset (tallilla ei ollut sahaa...), nappasin palan pois välistä ja sovitin palaset takaisin. Tuli aika hieno... Saa tossa vielä muutenkin puuhommia tehdä eli joudun sen sahan kyllä tallille tuomaan. Näihin mobiili-ikäisiin se alkuperäinen tyyli sopii hyvin.

 

Toi lämpökäsitelty koivu vois olla tosiaan hyvä vaihtoehto. Tuolta löysin muuten hyviä kuvia yhestä T-mallin puukehikosta:

http://www.geocities.com/pribiloffse/woodkit.html

 

Tuolla Lahden Autokori Oy:llä, tai mikä nykyään lieneekään firman nimi, Lahdessa, on varmaan tietoa puumateriaaleista. Itselläni oli aikoinaan 1982 bussista tehty matkailuauto jossa oli puurunko, kori oli mallia 1970. Kun porailin pelteihin popniitin reikiä tuli aina vastaan märkää purua. Pelästyin tietenkin että oli laho runko. Kaasulaitteita asentaessa asennusfirman kaveri sanoi että hän on todennäköisesti ollut rakentamassa ko autoa jolloin pääsin kysymään siitä märästä purusta, hän sanoi että ei huolta, puu on "rasvapyökkiä" ja kesää ikuisuuden jos on pellin alla suojassa niin ettei aurinko pääse kuivattamaan .

Kannattais varmaan soittaa jos siellä on vielä joku joka tietää niistä puukoreista.

 

Tässä tulee lisää huuhaa tietoa,muistan joskus kuulleeni että hirven verellä kyllästetyistä puupölkyistä olis tehty navettaan seinät ja se olis ollu aivan ÄLYTTÖMÄN kovaa. Kaikkea sitä ihminen kuuleekin vai onkohan vika ollu lääkityksessä.

 

Jos ei oo hirvimiehiä ite eikä tuttujakaan sillä alalla ole niin voikohan käyttää jotain muuta verta?

T:nimim. Talon Ikuisen Rakennan

 

Juu tottakai voi, haet kaupasta Mummon Veripalttua, sillä kun käsittelet pattingit niin ei a-pommikaan kaada tölliäsi!!!

terv. Otto Moottori

 

Saarnea näköjään käyttää edellä olevassa T-Fordin kehikossa. Saarnea ei kuitenkaan pidetä lahonkestävänä. Kyllästäminen tietenkin auttaa ja pääseehän puu välillä kuivumaan. Kyllästämiseen on olemassa venekäyttöön monia valmiita tuotteita, mutta pellavaöljyä, homeenestoainetta ja ohennetta ne yleensä ovat. Lakkana käyttäisin venekäyttöön tarkoitettua, mieluiten luonnonöljypohjaista yksikomponenttista. Katalyyttilakoista en ole kuullut kun puhutaan kosteudenkestävistä lakoista. Lakkakin ainoastaan hidastaa kosteuden kulkua ja venekäytössä pinnan yläpuolisiin osiin suositellaan jopa kymmentä lakkakerrosta. Esimerkiksi West Systemsin epoksilla saa kosteuden pitävän suojakerroksen.

Helpoiten saatava puu noihin rakenteisiin olisi mänty, joka oikein kuivattuna ja käsiteltynä on hyvä vaihtoehto.

Tammi ja iroko olisivat kestäviä puulajeja, mutta ne syövyttävät suojaamatonta terästä.

Siperian lehtikuusi ja Douglaskuusi olisivat hyviä vaihtoehtoja. Molemmat laajenevat kosteuden vaikutuksesta vain vähän.

Puu kannattaa hankkia venepuuhun erikoistuneesta puuliikkeestä.

 

Siperian lehtikuusi ja Douglaskuusi olisivat hyviä vaihtoehtoja. Molemmat laajenevat kosteuden vaikutuksesta vain vähän.

Puu kannattaa hankkia venepuuhun erikoistuneesta puuliikkeestä.[/quote]

Siperian lehtikuusi on tosiaan parhaiten kestävä puu, esim. Venetsia on ainakin osittain rakennettu kyseisestä puusta tehtyjen paalujen päälle eikä ole vieläkään uponnut mutta eri asia on sitten mistä moista puuta saa, sillä siperian lehtikuusena myydään kaikkea mahdollista lehtikuusta ja ei lehtikuusikaan mitenkään ihmeellistä ole jos se on nopeasti kasvanutta. Yksi hyvä keino tunnistaa kestävä puu on katsoa vuosikasvut, kun ne on millin-kahden luokkaa niin lahoamiskestävyys on hyvä eli lehtikuusi joka on iältään n.100 vuotista ja samahan se on muidenkin puiden kohdalla, mitä vanhempaa sitä parempaa.

 

Oisko noin että ihan tollasesta vähän tiheämpisyisestä männystä vois kehikon väsätä? Olisi varmaan halvempaa ja helpommin saatavaa kuin nuo jalopuut...

Lämpökäsitelty koivu on ainakin ton Viilukeskuksen kaverin mukaan yliarvostettua tavaraa, lämpökäsittely kuulemma vähentää koivun lujuutta. Eli se ei tule kysymykseen. Mutta mitenköhän sitten ihan tavallinen koivu?

Eurooppalainen saarni ei tosiaankaan taida olla kovinkaan lahonkestävää, ainakaan Puukeskuksen nettisivujen mukaan. Taisit tarkoittaa Blockhead juuri tuota. Saarnen amerikkalainen versio puolestaan on lujaa ja lahonkestävää, Puukeskuksen sivuilla mainitaan käyttötarkoituksena myös ajoneuvojen puiset osat!

 

Uskoisin että hyvälaatuisen männyn löytämisessä on sama vaiva kuin sen jalopuun, esmes just tän saarnen. Onhan sitä pikaisesti kasvatettua huttua joka risteyksessä, mutta kun alkaa hakea kunnollista, tiheäsyistä ja ei-sinistynyttä mäntyä, niin samoihin puhnroihin soitat silti. Edullisempaa mänty tietysti on, mutta lopputulos ja kestävyys on sit erilainen. Saarnesta tekevät veneisiin kaaria, mikseipä siitä siis vois tehdä autoon korirakenteita.

Lämpökäsitelty koivu tosiaan taitaa olla niin kovaa, että jopa särkyy helposti, koska puu on siinä vaiheessa kuollutta, siksihän se ei elä suuntaan, ei toiseen.
Koivu, siis lämpökäsittelemättömänä, ihan basic, olis varteenotettava vaihtoehto. Hinta ei päätä huimaa, ja työstäminen, esmes hionta, ei o yhtään niin --ttumaista kuin kovassa saarnessa.

Tammeakaan en käyttäis, siinäpä kun on semmonen ominaisuus että kun naulaat siihen ne pintapellit kiinni, niin se tummuu siitä naulan ympäriltä. Tietysti jos haluaa petsata sen tummaksi (miksi ihmeessä kukaan haluaisi?) niin sit ne tummuneet kohdat ei erotu. Tammeen vaan ei noi vesiohenteiset petsit meinaa tarttua ennen kun sitä tosissaan hankaa pensselillä. Se tarvii tarpeeks örmyä ainetta että tarttuu, ja senkin se tuntuu imevän sisäänsä.
(Nimimerkillä petsasin-tänään-tammea-kahdeksan-tuntia...)

Happokovetteisen 2-komp katalyyttilakan uskoisin pitävän kosteutta ulkopuolellaan sen verran mitä tarvii, korin runkorakenteethan ei o suoranaisessa sateessa missään vaiheessa. Kosteassa kyllä. No joo, ehkä parempiakin käsittelyaineita on.
Käyttöominaisuuksiltaan (jos ei huomioida sitä käryä...) se on äärimmäisen miellyttävä ruiskutettava, helppoa ja mukavaa vaikka tekijä olis hieman... hmmm... ohenteessakin.

Epoksi vois myös olla hyvä vaihtoehto, sitä kun nakkaat pintaan, niin puun solukko kuolee. Hyvä asia se olis tietty siks ett sitten se ei elä peltejä venyttäen.

Tulipa mieleen sellanenkin yksinkertainen juttu kuin venelakka. Saatavilla rautakaupoista harrastajaystävälliseen hintaan, ja pitäis kestää kosteaa. En o sillä lakannut ikuna mitään, mutta sitä vois harkita tohon omaankin projektiin...