Kuinka kauan harrastettu?

Äsken tölsystä tuli matkailuohjelma jossa kerrottiin Roomasta.
Italialaiset näyttävät olevan jonkin verran meitä edellä. Selvisi, että aito roomalainen on vasta seitsemännen polven roomalainen.
Kolmannen polven helsinkiläinenhän on jo stadilainen.

Kuinka monennen polven autoharrastaja on aito ja
kuinka monennen polven jenkkiautoharrastaja on aito?

Omilla lapsillani on mahdollisuus olla aktiivisia kolmannen polven harrastajia.

 

Itse olen harrastukseni valinnut joten kukaan ei ole vaikuttanut "perhepiiristä" asiaan.

Omia lapsia olen kuitenkin yrittänyt parhaan taitoni mukaan autoharrastuksen pariin taivutella......toistaiseksi hyvillä tuloksilla toista polvea koulutetaan.

Omat on polvet ja ne on aidot!

 

Mikä on "harrastusta". Jenkkiautoja on ollut kyllä jo kahdella sukupolvella jo ennen minua.. Tosin ihan käyttiksinä, osa ihan uutena kaupasta ostettuja. Ja käyttiksinähän ne jenkit mullakin pääasiassa on.

Eli ekan polven "harrastaja" kai olen? Ja kolmannen polven jenkkiautoilija?

 

Harrastus alkanut joskus 70-luvulla. Mulla kävi niin, että kun olin jenkkejä harrastanut, niin sitten 80-luvun alussa faijakin niihin innostui, tosin uusiin. Eli ensimmäisen polven harrastaja olen.

 

Ekat polvet paskana, kummatkin leikattu.

 

periaattessa 3 polvi ollaan minä ja velipoika,pappa on aikanaan ajellu lava foortilla ja mennyt sen jopa tiisselöimään, tosin siihen aikaan ei oo varmaan normi persaukisten tarvinu puhua mistään harraste autoista mitään, isäukolla on ollu 52 55 56 ja 58 chevyjä,ne mitä on jääny on myyty joskus 70 luvun alkupuolella, +sitte kaikki popedat ym. 52 chevyyn on istutettu chervolet kuorma auton suora 6 oman koneen antauduttua, tosin nääkin on ollu ajo autoja vaikkakin jotain alkuaikojen raggailumeininkiä tällä ryhmällä on ollukkin vaikkakin samoissa porukoissa on ollu volgaa ja ford zephyriä ja simca beaulieauta.(suom simca pölje), näillä nurkilla on jako menny ns parempien ihmisten ja perse aukisten välillä, eli köyhien kakarat on ajellu vanhoilla amerikan resuilla ja itävirityksillä ja båtre folket kai jollain uusilla hilmanneilla tms, on porukalla ollu hienojakin autoja, 2 hemi koneista? siipimoparia jotka on taistellu ukon 52:sen kanssa kylän nopeimman tittelistä, nykyään titteli vaihtuu kertojan mukaan, aika on kullannu muistot pojista polvi vaihtuu aika pitkälti ihan harrastehommaan, velipoika piti kyllä vania joskus 90 luvun alussa ihan käyttöpelinä ja sen jälkeen buikkia kesäsin ajossa, myi sitten pelin pois ja nyt myöhäisheränneenä piti hommata impala, yhtä asiaa en vaan ymmärrä, miks niitä gm tuotteita kun sentään mopareitakin ois olemassa

 

itte oon kanssa ekan polven harrastaja, eikä oo edes suvussa ollu jenkkejä, en ainakaan oo kuullu et olis ollu. Tosin pappa muisteli ku ekan dodgen olin hommannu et "torget on vahvoja autoja, oli niitä sillon autokomppaniassakin". Aina on jenkit kiinnostanu ja n. -93 lehtihyllystä tarttu mukaan street&race ja muutama vuosi sen jälkeen tuli eka harrasteauto hommattua. Nyt on toinen varsinainen harrastejenkki alla kolmen käyttis ramin jälkeen. Eikä niitä ilman enää osaa olla. Kaiken maailman harraste autoja on sitte ollu useempia, ekaks ladoja ja sitte vanhoja volvoja ja pari ooppeliakin

 

Vähä yli kaks kuukautta nyt ollu jenkki alla, kiinnostunu oon sen 10 vuotta ollut.
Ja kipinä ei katoa koskaan 8)

 

Ihan oon ekassa polvessa harrastelut alottanu.. syksyllä tulee 14 vuotta. Eli melekeen puolet elämästä.

 

Ekassa polvessa täälläkin.
Mikä sitten katsotaan harrastuksen aloitukseks,itsellä hataria muistikuvia
n.vuosilta-73-75(olin n. 12v.)kun kavereiden kaa polkupyörillä kierreltiin paikallisia "kaatiksia"ym missä oli hylkyautoja,ruuvimeisseli jo oli mukana ja irroiteltiin mittareita,valolaseja ym pikkuosia mäkiautoihin
Lisäksi piti samoihin aikoihin "kuolata"kaikki paikalliset huoltiksen näyteikkunat ja Anttilan katalookin työkalusivut,joten kiinnostusta kyllä on ollut jo ihan nassikka ikäisestä.
Olisko se jenkki kipinä tarttunu naapurin-51:ssä Buick`in takapenkillä joskus 10v. ikäsenä?
Eka V8 tilaus -79,mutta jenkki vasta -85-86 8)

 

Autoharrastusta 18-vuotta, jenkkejä n.10 vuotta..

 

ostin ekan jenkin vuonna -80 , Buick Special 4D -64 , suunniilleen sieltä asti , välissä jokunen vuosikin ilman , sitte Malibu 2D -78 , sit Camaro -67 ( 94 - 01 ) , nyt Chevy -56 ollu vuodesta 2001 lähtien

 

Suvust ei jenkkei löyry yhtään. Itellä ajokortti ollu reilu kolme vuotta ja jenkki nyt toista vuotta. Iha normisetti, 19 v. nainen ottaa lainaa, että vois tuua auton jenkeistä, eiks?

 

Isoisä hankki ensiautoksi Chevy '36:n Valkeakosken teille. Ei ollut harrastaja. Seuraava jenkkipolvi jäikin pitkälti välistä kun keskittyi enemmän muutamiin euro-harrasteautoihin ja mm. jenkki-ilma-aluksiin.
Itse nyt ekassa polvessa jenkkiharrastaja ja -omistaja yli 20vuotta. Toisen polven autoharrastelija. Kolmannenpolven automies...

Aktiivinen harrastaja en ole tai se on vain hetkittäistä...

 

Eka muisto jenkeistä on vuodelta 1971 enon Ramblerista, kun matkan aikana nukuin koko pituudellani takapenkillä. Ikää oli 8v.

Varsinainen innostus jenkkeihin alkoi kun ostin ekan V8-magazinen 1/80. Ensimmäisen jenkin ostin 1990. Siitä lähtien on ollut jenkki tallissa. No, oli siinä pieni HD kausi välissä.

 

Oisko ollut 90 kun ensimmäisen american murheenkryynin sain. Toki vuosien tallihangaround ja lehtipropaganda pohjilla ennen autoa. Tietoisesti vähintään 25 vuotta.

 

Eka polvi täällä(kin) menossa, liityin Tampereen seudun FHRA:iin vuonna 1980. Siitä asti kokoajan vaihtelevalla aktiivisuudella hengessä mukana. Oma eka harrastepeli liittymisen aikoihin oli -65 Taunus 17m.

 

Oma harrastus alkoi 1980, kun ostin -66 Fairlanen, joka oli minulla 9 vuotta. Terveisiä vaan BND-99:lle, missäpäin se nyt liikkuukin.
Amerikanvehkeitä oli kyllä ollut suvussa käyttöautoina 20-luvulta asti, mutta tuskin harrastusmielessä.
Jälkipolvi on sitten aloittanut harrastuksensa jo nuorempana

 

Itse en ole autoharrastaja, mutta harrasteautoilua on tullut harrastettua. Eli olen omistanut mm. museoajoneuvon, jolla tuli ajeltua ajamisen ilosta ilman varsinaista päämäärää. Taidot ja tilat taas eivät mahdollista normaaleja raidetangonpää, pallonivel, öljynvaihto jne jne remontteja ja huoltoja kummempaan askarteluun. Korimuutokset, virittäminen tai pitkälle vietävät entisöintityöt ei ole minun älyn ja kädentaitojen puitteissa mahdollisia. Autot on kiinnostanut pienestä pitäen, koska niitä on aina kotona ollut. Isä oli ammattiautoilija ja 12v vanhempi velipoika touhus paljon mm. Anglioiden ja Escortien kanssa.
Varsinainen kiinnostus Amerikkalaisiin autoihin heräsi joskun 70-80-luvun vaihteen tienoilla, kun sisko miehensä kanssa hommas `65 Rambler Americanin ja hetkeä myöhemmin 8 henkilön `66 Farmari Fairlanen 289cid pikkulohkolla. Tämän viimeksi mainitun auton kyytiinpääseminen n. 8 vuoden ikäisenä on syy siihen, miksi edelleen ajelen farmariautoilla. Oli se vaan niin S**tanan makee ja pitkä pikkupojan perspektiivistä katsottuna. Ja ne äänet
Mutta, että koska olisi harrasteautoilun aloittanut on vaikea kysymys. Museoautoa lukuunottamatta kaikilla harrasteautonkriteerit täyttävillä (joita ollut toistakymmentä) olen ajellut kaikki arkiajot kesäisin ja joskus myös talvisin. Tällähetkellä tontilla ei seiso harrasteautoksi kelpaavaa autoa, vaikka sillä olemme härskisti muutamaan tapahtumaan sekaan ängetty ja aiotaan pahoittaa taas monen tosiharrastajan mieli ens`lauantaina LinnaCruisingissakin viemällä vankkaa itsetuntoa uhkuen jonkun hienolta harrasteautolta paikka, ellei sitten portilla käännytetä. Mutta vastaus harrasteautoilun aloittamiseen ompi ehkä v. -90. olin silloin 17vee ja mulla oli kylän hienoin Cortina, jolla päästelin ympäri Janakkalaa. En tosin näin jälkeenpäin ajatellen tuosta korttitta ajamisesta niin kauheen ylpeä ole, mutta olen koittanut ja koitan edelleenkin olla entistä lainkuuliaisempi.

 

Tähän on helppo vastata.

Niin kauan kun autoja on ollut.

Faijanfaijaan asti kaikki on ollut pappeja, mutta pappilassa on aina ollut auto. Vanhat valokuvat valehtelee enemmän kuin 1000 repeliä, mutta näin on.
Faijanfaija rovasti oli autofriikki. Aina kun sen luokse mentiin Ruotsiin niin se piti heti viedä kruisaa moikkaa seurakuntalaisia. Siis jos tulimme jenkillä. Aina ei tultu ja silloin fafaa ei tarvinnu kyydittää.
Faija oli täys autohullu. Niin minäkin. Ja näyttää pojastanikin tulevan. Amen.