Miten hurahdit jenkki-autoihin?

2009 keväällä liikennevaloissa Porin herralahdessa. Valoissa ei edes amerikkalaisia ollut.

 

Kyllä se tapahtui Gulfin bensapoikana 70 -l alussa ennen bensakriisiä,valtatie 1:llä Myllylammella.Erittäin vilkas mesta,tsadilaiset ja artistit juotti janoisia jenkkejään matkalla tanssilavoille.

 

Ollessani jossain varmaan 5-7 vuoden vanhana, kun äitee juuri ja juuri uskalsi laskea pienen poikansa yksin fillarilla pienen itä-suomalaisen kirkonkylän raitille, eksyin paikallisen kirjaston aikakausilehti osastolle. Sieltä kun löysin v8-magazineja lokerollisen oli iltapäivän vietto ko puljussa taattu. Puhelinkortilla soitettiin kotia kopista "lisäaikaa" kylällä oloon ja lopulta roudattiin lainaten koko kasa kotia luettavaksi. siitä kai se sitten..

 

En kyllä tosiaan tiedä. Faija ei mikään automies oo koskaan ollu, mutta jo ihan penskana mutsin piti haalia kirppiksiltä ja divareista v8-magazineja isot kasat. Mutsi sai kunnian piirtää paperille ne makeimmat raudat veekasin sivuilta, että mä pääsin värittää niitä. Kuulemma olin jo tutti suussa kertonu mutsille minkä merkkisiä autoja milloinki liikenteessä näky. Se on ollu jotenki alusta lähtien itsestäänselvyys että jenkki pitää hommata.
Sillo kyllä viimestään siitä tuli aivan varmaa, kun kaverin -72 jorkkerin kuskiks "jouduin" juuri kortin saaneena... Takapenkiltä pultsarit yllyttää ja 440 nokalla...Ai perkele kun oli mukavia reissuja, myös sillo ku kuskivuorossa oli joku muu.

Se oli muuten kova juttu kun joskus 14v:nä soitin faijalta kyytiä kaverilta himaan, se sano että yks sukulaismies tulee kohta hakee. Sehän päräytti pihaan broidinsa mattamustalla Valiantilla (jostain Tuusulan seudulta oli tämä), millä oli käyty jotain kiihdyttelyjäkin ajamassa. Ja sehän sai kenkää ihan reilusti kotimatkalla...hyvin jäi mieleen ku rampista lähtiessä jäi mustaa vanaa piiiiitkän matkaa. Ei se ainaka helpottanu siihen jenkkien kuolaamiseen. :lol:

 

Paljon hienoja tarinoita joihin on helppo yhtyä. Kyllähän se jo alle kouluikäsenä '80 luvun alussa nassikkana on hurahtaminen tapahtunut serkkupojan Veekaseja selaillen. Hänen tekemät pienoismallit myös iski lujaa ja semmosiahan tuli itelläkin rakenneltua. Eihän niistä oikein autoja meinannu tulla...

Suvusta löytyi mm. kerrosmaski Crowneja joita pidin Jenkkeinä. Ajattelin, jotta nuo Toyotan isommat mallit varmaan tehdään Amerikassa. Sama päti isompiin Opeleihin ja M sarjan Fordeihin.

Erityisesti farmarimalleihin kiinnostus heräsi kovasti jo ala-asteen alaluokilla. Koulukaverin isän Granada oli hieno vehjes. Metässä lahosi meillä isän entinen Corona farkku ja siihen minä tein punaisesta plyyssimatosta hienon kustom-sikaosaston pahkapöytineen ja kattokruunuineen. Etenkin Sven Hanssonin lokinsiipinen sämpylä Lincoln antoi potkua hommaan.

 

Isältä pojalle ja perinne jatkuu.

 

Minulla tuo hurahtaminen tais tapahtua joskus 80-luvun puolivälin paikkeilla,kun pikkupoikana katseltiin telkkarista/VHS:ltä Elokuvaa nimeltä Smokey And The Bandit 1....Ja kun se musta Pontiac Trans Am siinä näkyi melkein koko ajan 8) ....Niin jo silloin tuli päätös siitä,että "Tuollaisen auton vielä joku päivä ostan itselleni!"....Ja tuli sitten ostettua vuonna 2011 Musta Pontiac Trans Am,jossa on kullanväriset kotkan kuvat+teippaukset....Targa-kattoa ei ole ,mutta muutoin "ihan niinkuin elokuvassakin oli!" 8)

 

Ukon kautta lopullisesti

 

Kyllä se oli ne äänet mitkä aiheutti hurahtamisen pikkupoikana -70 luvulla kun aina kuului jostain päin hör hör hör niin muistan vieläkin kun ajattelin silloin et tollanen hörhötin täytyy isona saada

 

äsken laitoin viestin mutta se katosi???????

 

Ehkä -92 kun vielä paskoin vaippoihin, paikka Forssan Pick-Nick, tai Kangasalan Restauranta, tai Teivon Swap, en muista. Kiitos nimimerkki jusupoff, elämä olisi tylsempää (ehkä helpompaa?) ilman jenkkiautoja (helvetti tätä harrastusta)

 

Isäukko oli duunissa - 60 luvulla Fordilla, ja sen jälkeen Turun alueen Mopar- huollossa, niin ei ollut epäselvyyttä, mihin pikkuhantta polki fillarilla koulun jälkeen äimistelemään. Siihen aikaan,-60 ja 70 lukujen vaihteessa oli kaikilla itseään kunnioittavilla firmoilla jenkkimopari edustusautoina, joita isäukon työpaikalla huollettiin. Kun mittariin tuli 17, kaverini vaihtoi prätkän 60 luvun puolivälin v8 Plymouthiin, ja kesä Furyn takapenkillä johti ikuiseen sympioosiin jenkkiautojen kanssa. Kortin saatuani kiinnitettiin 80 lätkä oman Valiantin takalasiin, eikä paluuta siitä ollut.

Hantta

 

Telkkarista tuli v. 1982 leffa Vanishing Point - Nasta laudassa... sillä tiellä ollaan. Olin silloin 12-vuotias ja kolahti heti. V8-lehtiä luin tarkkaan ennen ajokortti-ikää ja vannoin, että joskus mulla on jenkkiauto persiin alla. Lisäksi 80-luvulla silloinen kotikaupunkini Riihimäki oli nuorison keskuudessa "jenkkiautohenkinen", joten sekin edesauttoi asiaa. Mutta ajokortin saatuani, jenkkiautot kuitenkin jäi unholaan reilut 20 vuotta, kunnes lunastin tuon lupauksen, että joskus on jenkkiauto. Sitten niitä on ollutkin jokunen...

 

Iisalmesta lähtöisin kun olen, tarviiko muuta sanoa
Siellä siis 90-luvulla teininä kylillä liikkuessa perjantai iltaisin liikenteessä oli jenkkiautoja ihan älyttömästi. Näkyy olevan vieläkin, ainakin enemmän kuin täällä Kuopiossa.

 

Ensimmäisiä jenkkimuistikuvia Usa-lipun värinen duster,oisko siitä kipinä jäänyt kytemään?Toki lähin ystäväpiirikin vaikuttaa.

 

Tampereella 80 -luvun alussa pyörittiin mopoikäisenä Hämeenkatu-Kauppakatu ympyrää, niinkuin siihen aikaan tehtiin. Siellä näki- ja erityisesti kuuli noita hottentottimallin jenkkejä p**lurallia ajamassa. Silloin jäi erityisesti V8 ääni nuoren miehen mieleen...

 

Serkku kävi ukkosa kanssa mummolassa punasella iroc-z camarolla joskus 90 luvulla.
Aina piti käydä kyytiä ronkumassa. 10 vuotiaan mielestä oli kova juttu kun rengas ulisi kaasusta.

Sitten pääsi joskus 2005 ajamaan kuutos valiantilla joka automaatilla.
2006 taisivat karttulan mulkut antaa vimosen naulan arkkuun. Pääsin monta kertaa kuskiks -66 chopatulla bel airilla.
Sama auto tuli lunastettua jopa itsellekkin.

Vuodet on vierineet mutta polte tuntuu kasvavan vaan kovemmaksi.
Tai sairauttahan tämä jo nykyään on. :lol:

 

Vuonna 1980 koulukaverilla oli -66 Coronet ja tuli myös kaupan kassajonossa heräteostoksena ostettua V8 Magazine 5/80. Siitä alkaen seuraavat 25 vuotta tuli kierrettyä alan tapahtumia ja käytyä potkimassa jenkkien renkaita lähinnä autoliikkeissä. Ensimmäisen jenkin (piilojames) ostin vasta vuonna -90. Siitä lähtien käyttöautona on ollut vähintään yksi amerikkalainen. Varsinainen jenkkiautoharrastus ja innostus aiheeseen on kyllä ollut hiipumaan päin siitä asti kun ensimmäisen ostin. Mielenkiintoisia kulkuneuvoja on tehty muuallakin kuin Amerikassa. Ja jotenkin en tunne kuuluvani siihen porukkaan mikä jenkkiautotapahtumissa piirtyy voimakkaimmin verkko- sekä tärykalvoille. :wink:

 

Kymmenisen vuotta sitten sain yllätykseni amc matadorin, johon olin lainannut rahaa vuotta aikaisemmin.
Olin kyllä haaveillut mustangista jo vuodesta -91.
Matadorin jälkeen kuume ei ole hellittänyt, romuja kertyy nurkkiin.

 

Oliskohan ollut joskus ihan 60 luvun lopulla, kun muiden lasten kanssa katselin suu auki ohi lipuvaa, viininpunaista -67 Chargeria. V8:n ääni kyllä kolahti ja siitä lähtien ajatus oli:"Jonain päivänä vielä tuollainen on". Aikaa kyllä kului, mutta päivä kuitenkin koitti.