Miten hurahdit jenkki-autoihin?

Tossa 70-80 -lukujen vaihteessa, kun olin reilu 10-vuotias, äidillä oli kaveri, joka oli töissä kirjapainossa. Kyseisessä painossa painettiin norjalaisia ja ruotsalaisia jenkkiautolehtiä.
Aina kylään tullessaan kaveri toi mulle näitä lehtiä, ja lehdissä olleet 59 Cadillacit ja Chevyt ja eräs 58 Oldsi kolahtivat laakista. Lehdet ovat vieläkin tallessa.
Sitten keräsin kaikki ilmestyneet Veekasit ja seisoin tuntikausia tien vieressä bongaamassa jenkkiautoja.

Ekan 64 Letukan ostinkin sitten 18-vuotiaana ja siitä lähtien on ollut jatkuvasti ainakin yksi jenkki taloudessa.

Ei sitä voi järjellä selittää. Jenkit on vaan niin tajuttoman hienoja!

 

Mä oon kehdosta asti kulkenut moottoriradoilla kun faija ajoi RR:ää ja sivareita kilpaa ja sukulaisilla on ollut jenkkejä, niin kai se moottorikiinnostus siitä on lähtenyt..
Ja noin yleensä autoihin kun iskän mukana kävin sen kavereita moikkaamassa.
Sen yhdellä kaverilla oli iso autohajoittamo ja mä ja sen kaverin poika reissattiin romuautoilla aina ties minne..
Äijillä oli etsimistä kun piti lähtee kotio..

Niinkuin joku sanoi, että ei V8:n ääntä voita mikään..

 

70 luvulla. 60luvun letulan pauhut. ei sillo ollu ku ooppeleita. Olis sekin tupakki reissu monkeyllä saanu jäädä tekemättä kun näin ja kuulin kuinka auton pitää käydä. Sairaus tääki tavallaan. Ei siinä muute mitään mutta kun se on kroonista. Lohdutonta tästä ei parane tähän kuolee....

 

-70 luvun puolen välin jälkeen eli heti kun olin oppinut kävelemään olin aina "karannut" parkkipaikoilla katseleen jenkkiautoja ja sama homma on jatkunut nyt sit yli 30 vuotta!

Kerran kun olin autokaupoilla mukana -70 luvun loppupuolella myyjä oli yhtäkkiä kysynyt et missäs se teidän pikku poika on kun mua ei ollut enää näkynyt siellä kopissa kun papereita tekivät,isä oli vaan sanonut et se testaa varmaan jotain mieleistään autoa ja myyjälle hiukan hätä käteen kun hallissa oli aika kalliitakin autoja mm.450sel mersu yms vastaavia ja hiukan halvempiakin tietysti ja kaikki mua etsimään ja huhuilemaan ja isä ukko vaan käveli myhäillen siihen caminon luokse missä tiesi mun istuvan ja sanoi vaan et muuten vaan lähtivät katseleen missä mä olin ja myyjäkin oli tullut helpottuneena paikalle ja oli alkanut lirkuttelemaan et eikö siinä hallissa olevassa mersussa olis kiva istua,EI olin vaan vastata paukauttanut

Tietysti myös nämä paikalliset raggariautoilijat omalta osaltaan auttoi mun valintaa,niiden autoissa kun oli aina tyttöjäkin kyydissä,stereot soi ja äänetkin oli jotain muuta kuin silloin meillä olleessa fordissa

Sitten jo kouluun mentäessä oli hodrod-merkit hihassa ja paluuta ei enää ollut!
Ensimmäinen koeajo jenkkiautolla teki myös lähtemättömän vaikutuksen vuonna -84 fairlanelle 289:n turvin

 

Siskon kummisedällä oli joku rambleri -70 luvun alussa, muistan kun ihmettelin sen kummallisia talvirenkaita sellaisia jotain hakkapeliitan kummeja jossa oli pyöreitä nappuloita, näytti kummalliselta! Seuraavat muistikuvat jenkeistä on samalla kadulla asuneesta -66 barracudasta. Kakarana tiesin jo 300m päästä mikä auto tulee, isäukko ihmetteli miten 4 vuotias voi eroittaa noi vehkeet toisistaan. -70 luvun lopussa tai jossain, menin äidin kanssa lääkäriin jollain cutlass taksilla ja ihmettelin kuume houreissa kun olo vaan paheni, syynä oli ilmeisesti pehmeä kyyti? Ei sille mitään voi, siihen synnytään
ja ei se siitä parane. Ekan V-8 magazinen sain käsiini jotain -82 ja se oli sitä myöten selvä se, eikä siinä auttanut eräs hyvä kaveri joka pauhasi ameeriikan autoista koko ajan. Se musta -69 remmi charger laittoi lopullisen tikin tähän tyhjään päähän ja tuli pakkomielle että chargeri on saatava. Moparismi on sairaus josta ei halua parantua

 

taisi iskeä osittain jo vuonna 88-89 kun ala-aste ikäisen taniaisen verkkokalvoihin syöpyi tuo maailmaa mullistava ja mahtavan upea ja komea uudempikoppainen chevy pickup. mainoksia leikeltiin ahkerasti..
siinä välillä oli hiukan suvantovaihetta, ja sitten amiksessa taas alkoi dartit kiinnostaa, sitten taas farmarit, sitten taas valianttia ja sitten taas pikappia, pikappia ja pikappia.... kovin on kroonista tuo meikäläisen autokuume.
kokoajan pitäisi olla vaihtamassa/ostamassa/myymässä jotain kotteroa.

on tästäkin taudista jokunen parantunut, tiedä sitten uusiutuuko vaiva myöhemmällä iällä.

 

fleetsider... muhii se HIV kin kauan Mut jos tauti jatkuu yli10v niin se on menoa,Eikä SIITTÄ sitte paranu. (en oo lääkäri)Mut puhut paskaa se on menoo (hetkiä oireettomana)SILTI.

 

Lapsuus koostui 60-luvun chevyistä ja lukuisista moottoripyöristä (ja mitenkä minusta kasvoikaan tälläinen moparisti?? ) Ajokortin halusin ajaa jo 5 vuotiaana jotta olisin saanut kuuluisan "pink cadillacin".


Melkoisesti siis tämän vuoksi sain olla tässä harrastuksessa mukana ihan pienestä pitäen, ja kierrellä mukavia tapahtumia porukoiden mukana. Omia amerikkalaisia ollut 8 kpl joista edelleen on siis kolme ( moparia)

komppaan heitä jotka mainitsee nuo kasin äänet, ja että suuri on kaunista.
( mikään ei ole kauniinpaa kun häjyn näköönen auto, ystävääni lainatakseni)

 

Pitää vielä lisätä asia joka on jäänyt vaikuttamaan, eli isoäitini sanat vähän ennen kuolemaansa : " Minua ei sitte millään mersulla kuskata, vaan isolla amerikkalaisella, muistakaa se ! ".
Ja toive piti toteuttaa tietysti ja niinpä viimeistä matkaa saattamassa, koko suku ajoi letkassa funeral-chevyn perässä n.20km sairaalasta hautuumaalle.

 

Itte taisin hurahtaa melko pienenä jotaki veekasi-lehtiä lueskellessa... Jotenki sitte unohtu vuosiksi kiinnostus autoihin kun taas 16-vuotiaana ne alko näyttää hienoilta. Lähimmäksi jenkkiä omistuksessa ollu oli -68 Ford Zephyr V6.

Heti ostan kun on vara myös ylläpitää!

 

Aika monilla tauti on näemmä lähes synnynnäinen, niin mullakin.
Puhe tuli ensin ja hienot autot heti perään, en alkuun edes tajunnut valmistusmaiden perään, mutta myöhemmin valkeni että hienot autot lähes poikeuksetta oli jenkkejä.

Mulle toimi aika pitkään kotona saatu aivopesu, onhan ne hienoja mutta jenkit on aina paskana ja ne kuluttaa hirveesti, tyyliset jutut.

Velipoika hommas äijän vastusteluista huolimatta Trans Amin, se antoi sitä mulle usein vaihdossa kun tartti mun hiacea, vääntävä moottori ja automaatti, kuume nousi ihan hirveeks jo ekalla kahden päivän vaihtokaupalla.

Oli jo koulut käyty ja liikkuva duuni, yhtenä päivänä, ihan yhtäkkiä, rupes suunnattomasti v...maan hiacen manuaalilaatikon veivaaminen, siis päätä rupes särkeen kun ajattelin mimmosta saakutin harmoonin soittoa nurkka-ajo on. :x

Hiace meni samontein vaihtoon, Astro tuli tilalle, sama auto löytyy edelleen 10 vuoden jälkeen, emännän kauppakassina. Seuraavat 2 hankintaa oli just niitä jenkkejä joita pentuna ihailin kadunvarressa, Dodge leluksi ja Chevy riisseli pickup "uudeksi" duuniautoksi.

Näitä kolmea autoa en osaa varmaan ikinä myydä, näistähän tauti lähti itämään.

On mulla ollut muutama muukin jenkki, mut olen pistänyt ne nopeesti kiertoon etten ehdi "rakastua" niihin, on nääs liian pieni piha ja talli.

 

Isäukolla on aina ollu iso auto(patrol) ja ehkä sen takia on tullut pinttymä päähän että suuri on kaunista..siis autoissa..kouluaikaan luetut v8 sinetöivät ajatuksen amerikkalaisten paremmuudesta.amiksen aikaan tulikin eka yenkki '76 sportvan joka löytyy yhä tallin perältä..jospa vielä sinne eksyisi kauan haaveiltu '70 challenger

 

Mulle iski kuumetta kun ajoin ekan kerran American-tekeleellä
Sitä ennen ne oli vaan isoja peltikasoja joissa mahtu istumaan mukavasti.
Osa näyttikin hienoilta,osa ihan uskomattoman rumilta
Mutta se vääntö..aijai 8)

 

mä elin lapsuuteni perinteisessä suomalaisessa työläiskodissa jossa ostokset olivat järkiperusteisia, säästettii sukanvarteen ja puhutiin äveriäämmistä aina vähän nega-sävyyn. Ei siinä jenkkejä harrasteltu, eikä kylllä hyvällä puhuttu niistäkään. Viel yläasteella väittelin autojen egologisuudesta ja kulutuksesta yhden luokkakaverin kanssa,jonka isällä oli 3gen camaro.

Mutta ajat muuttuivat, niin minäkin. Yks silloisista bändikavereista otti ja osti itselleen jenkin, caprice farkun. Aluksi hirvitti tietenki että mite sillä raskii ajaakkaan... Siitä se kuitenkin läksi, toi kaveri, Henkka, cruisi sitte aina hakee treeneihin ja kylhän vaa alko tuntuu oikeelta autolta. Päädyttii kruisii sitte aina treenienn jälkeenkin, ajeltii ilman määränpäätä, kuunneltii musaa ja nukutii muutama tunti jossai parkissa kaiken vouhottamisen välissä Yks iltama sitte oltii jossain parkkiksessa, oliskoha ollu heinäpään prisman pihassa, oulussa. Istahdi kuskin paikalle, ja kaveri heitti vaan että voit sä kokeillakki tässä... Kokeilin parkkiksella, siitä sitte vähä kauemmaksi, kohta liikenteesee, kohta muhokselle, kohta kemiin... ikää kokonainen 16 ja viisautta mukana oikee urotekojen verran!

Ihme että ei koskaa kukaa pysäytellyt, oliha nuo ajolinjat varsin raggaritki 8)

Sitte piti ittelle ostaa aspen, se oli samantien myytäväki ku olis tullu osotteen vaihto, isä oli vähä erimieltä. No ku muuti keskenäni asuu nii taas jekkiä alle, käyttistä. Nyt ei oo jenkkikäyttistä, nyt vaa rehellisesti harrastetaan, hyvä näin.

Toi Henkka sitte kuoli, jäi viel perikunnalle pari projektia, siel o kempeleessä olds custom cruiser diisseli, leppäfarkku, tarvis laatikko pientä tlc.tä ja kupla tuli purettuu iha osiksi, ostakaa poies

 

Kyllähän tää hurahtaminen näihin kaiken maailman päristimiin on
lähtenyt jo varmaan n. 5-vuoden iässä. Ekana tulivat m-pyörät.
Eka kosketus jenkkeihin tuli yläaste iässä, kun kaverille tuli V8-magazine.
Siinä kasia selaillessa tuli ihmeteltyä et tällasiakin Autoja siis valmistetaan.
Varsinainen pommi oli kyllä kun kerran Tampereen Kaukajärvellä bongasin
kerrostalon parkkikselta -69 GTO:n avona, vuosi -85 tienoilla. Oli kyllä aika kauhtuneen näköinen ja ruotsin kilvissä. Maali haalistunut punainen ja repsottava rätti päällä. Siinä vaiheessa konepeiton teksti Ram Air III ei kyllä kertonut vielä mitään. Tulihan GTO:ta käytyä pällistelemässä aina kun ohi ajelin. Suomikilvetkin se sai jossakin vaiheessa. Aina ihmettelin, et kuin joku pitää Autoa talvellakin siellä pihalla. Lunta puoli metriä katolla ja sitä rataa.
No vuonna -92 tuli sitten valaistusta Ram Air -asiaan.
Kun samainen pirssi esiteltiin kasissa. Väri oli vaihtunut vihreään ja kuntokin kohentunut aikas tavalla. Silloin selvisi tämän harvinaisuuskin, 249kpl:tta valmistettuna.
Jatkoa syntyi kun kaveri amis iässä hankki -70 Dart 4D Customin.
Oli muuten ainoa auto jossa riitti lämpöä talvipakkasillakin. V8 automaatti
ja lukkoperä pitivät huolen leveistä sladeista.
Sillä sitten cruisailtiin Kangasala-Tre akselilla aktiivisesti.
Paljon jäi unohtumattomia muistoja hyvistä reissuista.
Näin se on tämä minun jenkki "sairaus" lähtenyt liikkeelle. 8)

 

Kaverilla oli muutama V-8 magazine kaksin kappalein, joten hän myi ne ylimääräset mulle. Vuosi oli jotakin -80, tai 81. Aluks kiinnosti enemmänkin pienoismallipalsta. Seuraava hypähdys tapahtui kymmenisen vuotta myöhemmin, kun toinen kaveri osti Cadillacin ja pääsin kyytiin. Ostin Caddyn pois, kun hän lähti opiskelemaan ja sillä tiellä ollaan yhä...

 

Eiköhän tuo ollut kun poikasena pääsi setän jenkkien kyytiin,oli 60 mercury montereyta,iso-lohko satellitee,vania ja sun muuta...

 

Tää on vähän niiku AA-kerho Aina Amerikkalaisella 8)

 

Sinänsä ihmeellistä kun ite ollut pikkunaskalista lähtien kiinnostunut jenkkiautoista,niin kenellään lapsuuden- eikä nuoruudenkaverilla ollut jenkkiä eivätkä olleet edes kiinnostuneita niistä,kummaa porukkaa