Miten hurahdit jenkki-autoihin?

Kaverin faijalla oli uuden karhea Monaco -70 luvun alussa

Siin oli 240 km/h mittarissa

Se riitti

 

Pena tuli Kalevankadulle talvella joskus yli 15v sitte mattamustalla/lintalla 2D HT Impalalla revitteleen!!! Poika siinä istuskeli mopon päällä ja funtsi että tommonen mulle on saatava joskus. No siitä se sitten lähti... :lol:

 

Äijä osti uuden capricen jenkeistä kun olin noin 3-vuotias,samalla näin 85-vuoden iroc-z camarosta kuvan ja samalla sekunnilla kolahti että tuo on se "OIKEA" mikä on pakko saada sitten joskus.Nyt itselläni on vuoden 86 camaro ei tosin iroc z mutta kyllä sellanenkin vielä hommataan kunhan pääsee vaurastumaan,camaro on ainavaan mutta monta muuta peliä on ollut välissä camaro oli eka jonka jälkeen ostin oldsmobilen custom cruiserin ja sen jälkeen oli gmc:n safari van jonka dieselöin ja jonka sittenmin myin ja nyt pihassa on vm 90 6.2D vani,jenkeistä opin sen että ovat tajunneet hyvän päälle jo paljon kauemmin kuin esim saksalaiset jotka eivät autoa ole ikinä vielä tehnytkään.Automaatti laatikkoa en kyllä vaihtais enää manuaaliksi koskaan on se niin hyvä juttu vain...

 

Kai se on vaan mielenvika. Ei ole tuttava piirissä ollut ollut jenkkejä kovin montaa. Vain yksi '96 silverado. Siitä kuultiin ekat kasin hörinät.

Jannuna kylillä fillarilla sotkiessa näky pari vetteä ja camaroa. Se tais olla toiseksi viimeinen naula arkkuun, viimeinen naula lyötiin silloin kun ostin ton nokileka-capricen.

Kai tää harrastus on mun kohdalla kirjotettu tähtiin, etunimen eka kirjain on V ja syntymäpäivä 8 8)

 

Isän serkku tuli kylään isolohko Mercuryllä joskus 70 luvun puolessa välissä.
Oli siinä pikkupojalla ihmettelemistä.

Ne äänet ja auton koko

Muistan vieläkin sen tilanteen kun ajoi auton pihaan.


Se on se pikkupoika barometri, mikä ei ole vieläkään häipynyt.

 

Ei aavistustakaan, se vaan jysähti..? Suvussa ei ole ollut jenkin jenkkiä, isän isä oli kyllä automiehiä, ihan insinöörikin, mutta hienoin auto sillä oli diesel mese automaatilla. Isä taas ei ole ollut koskaan autojen perään kummemmin, peruskäyttiksiä meillä oli perheessä: wolkkari, pösö, mazda, muutama toyota ja sen semmoista. Nuorempana ei tullu juuri käsiä rasvattua, iski vasta tuossa opiskeluaikoina harrasteautokuume.

Yks päivä vaan heräsin, että jenkki sen olla pitää..ZAP.

 

Naapurin ukko hankki muutama vuosi takaperin itselleen vuoden 65 Pontiac Grand Prix'n, siitä se lähti kasia kuunnellessa ajatus, että jenkki se pitää itelläänkin olla kunhan kortin saan... Ja siellä se nyt odottaa, että joko lähdettäis uudelle lenkille :wink:

 

sama vika rahikaisella... Innostusta autoihin ylipäänsä ei oo ollu kovin montaa vuotta. Harmittaa niin pirusti kun ei pikkupoikana jo kiinnostunu, nykyään varmaan jo ymmärtäs tekniikan sun muun päälle paljon. Tai kyllähän aika moni juttu jo luonnostuu vaan jos eteen tulee joku kaasarin säätäminen tai koneen/lootan remontointi nii ollaan aika hoo moilasta.

ps. mullei oo koskaan ollu bensa autoa.

 

Jenkit

Sukuvika jo kolmannessa polvessa.
Papan eka V8Ford-kuormuri jäi sotatantereelle...
Faijalla oli Dodge...
Itelläni Chevyjä: Van(ollut kohta 26vuotta) ja pikkari(myyty)

 

Mä oon ton jo muutamaan kertaan avautunu. Entäs ne mitä mä oon saanu hurahdettua? Ainakin parikymmentä sielua olen saanut pelastettua mitkä edellen ovat kuviossa mukana. Ja minkä takia? Ovat olleet Hemin tai 58 avo Buickin kyydissä. Ot ot kuka muu on saanut käännätettyä sieluja puolelleen?

 

Mä käännytin äijän aikanaan 80-luvun alussa. Se ei millään meinannut uskoa, että jenkit on vielä mukavampia kuin 70-luvun alussa markkinoille tullut uusi Taunus tai 60-luvun Rekord. 70-luvun lopulla se sitten ajoi Ladoilla ja Volgilla ja sitten se kokeili 81 Buick Skylarkkia ja sen se haukku, mut se oli odotettavissa, kun etuveto ei ole koskaan hyvä asuntovaunun vetäjä. Buickia se piti vuoden ja osti sitten diesel Oldsin, josta se tykkäs niin autona, kun vaunu vetäjänäkin. Sitten 80-luvun lopulla faija luopu asuntovaunusta ja osti asuntoauton ja sillon se lopetti kans jenkillä ajamisen, ku eläkeläiselle riitti se yks asuntoauto.

 

Näin kylässä käydessäni V8 Magazine 5/83 numeron. Piti kysyä lainaan pariksi päiväksi, jotta sain luettua sen kannesta kanteen. Olin silloin 9-vuotias. 7/83 numerosta lähtien ostelin niitä irtonumeroina, kunnes tilasin lehden. Ei ole vielä jenkkiä ollut, mutta tänä vuonna jenkin ostan. Haaveiltu siitä jo vuodesta -83.

 

Lapsena isän pomon Pontiac ja sitten Ford LTD.Vau! Itselle ostin muutaman vuoden vanhan Olds dieselin -80 luvulla.Sitten oli monta vuotta väliä kunnes tuli oldssia dieselinä,bensana,Chevyjä,Buickia ja pari pontiacia.Nyt se taas iski 7 vuoden jälkeen.Huomenna Volvo vaihtuu Buickiin Haaveina ois joskus harraste autoksi Chrysler Newport tai Newyorker -70 luvun lopulta..

 

Lopullisesti vuonna -91, kun aloin seukkailemaan mieheni kanssa. Hän toteutti sinä keväänä pitkäaikaisen haaveensa ostamalla suht´ison jenkin (jolla edelleen ajetaan joka kesä enemmän tai vähemmän) Olin ennen sitäkin katsellut jenkkejä "sillä silmällä", joten ei yhtään haitannut, kun se sitten tuli... Se oli myös ensimmäinen auto, jolla ikinä ajoin (ilman ajokorttia) joten siitä se lähti... Mieheni on kolunnut tapahtumia pikkupojasta asti ja V8:ja on kaapit väärällään 8) Nyt meidän 2 kouluikäistä lasta kulkee mukana tapahtumissa. Ovat kulkeneet jo vauvasta asti...Forssan Pick-nick on kesän kohokohta ja parasta harrastetarjontaa mitä meillä täällä Suomessa on!

 

Amerikanrauta

Tekniikan ihmisenä jo pojankloppina tuli huomattua Simcan ja Chryslerin ero. Pikku Fiat ja Anglia olivat ns. normaaliautoja niin 59 Impala oli jotenkin jostain kohtaa erilainen ja kiinnostavampi.
http://www.leksanet.com/amerikan.htm

 

Mielestäni minulle ei ole annettu vapautta valita itselleni harrastusta, sillä jo pienestä pitäen minut on istutettu '59 Cadillacin kyytiin. Eikä muuten ole hetkeäkään harmittanut 8)

 

taisi olla jotain yläasteen loppua kun MASI9 kenki kylillä 4x4 stepside pickuppia. se teki nuoreen poikaan vaikutuksen, ja sillon päätin että tuo on joskus minun
no olihan se, pääs jopa jonkun kuukauden rakentelemaankin, mutta sitten se piti kesän ajeluiden jälkeen hätäpäissään MYYDÄ?! kylläpä nyt vituttaa

 

70/80-lukujen vaihteessa tuli ekat V8-Magazinet ostettua ja käytyä Räyskälässä katsomassa kisoja (Honda CB125T:llä). Siitä se sitten lähti...

 

Oltiin käymässä Ruåtsin puolella, tuttavien tykönä, vuosi oli jotain -81 tai 82...
Naapurissa oli rähjänen, mattamusta, auto. Tottakai se pikkunatiaista kiinnosti. Pään raavintaa, auton katselua + ajatuksen hahmottamista... ja silloi se tapahtui...
Isolohko räjähti käyntiin suorilla putkilla!!!

Se ääni korvensi tajunnan tälle tasolle kun se nyt on...

Ja kun naapurin raggarisetä vielä jaksoi vastata asiallisesti pikkunatiaisen kyselyihin ja uteluihin... Ja lopullisen niitin antoi se kun pääsin testilenkille mukaan ja näin miten auton pitää liikkua.
Se kärry oli -67 Nova 454:lla ja remmillä...

 

Taitaa olla velipojan vika sillä oli aina jenkkiauto alla. Autot on aina kiinnostanu ja varsinkin jenkit. 70-luvulla hankittiin eka oma jenkki ja sen jälkeen niitä on ollut yli 300. Tällä hetkelläkin niitä on 9 kpl erikuntoisia ja näköisiä.