Netistä löytyneitä vanhoja suomalaisia autovalokuvia

Scaniaa on ainakin hakemassa polttoöljyä HS:n 50 -vuotta sitten sarjassa. Onko toi yksi niittikoppi-Sisu?


Polttoöljyn ensimmäisenä hinnanalennuspäivänä arveltiin Nesteen jalostamolta Sköldvikistä lähteneen kuluttajien säiliöihin öljyä noin neljä miljoonaa litraa. Tankintäytössä kävi päivän aikana noin 400 säiliöautoa. Alkusyksystä päivittäinen automäärä on ollut puolet pienempi. Kuva: Caj Bremer / HS

 

Ruotsissa mentiin tasa-arvoiseen rekisteröintiin 1973 ja läänitunnukset poistettiin. Suomessa tietysi peesattiin. Minusta on mukavaa kun kilvestä näkee omistajan kotiseudun, esimerkiksi Saksassa on kiva arvuutella että mikähän se tuo HH tai GL on.

Ja ennen 1973 Ruotsissa oli yhtä tai kahta kirjainta läänitunnuksena.

 

Kotipaikan näkyminen oli mukava ja Vaterlandissa edelleen Super. Observeerauken apuna kännyyn esim. "Kennzeichen" -sovellus. Kotipaikan näkymisestä on kai joskus ollut konkreettisia hyötyjäkin?

 

Postasin eilen faceen tämän, isän 1961 ottama kuva olettaisin Helsingissä. Anssi Juutilainen spottasi SA-kilvet 1952 letukassa.



https://scontent-hel3-1.xx.fbcdn.ne...TZaLzvCFEgoauVzNCYxleYXGaS_OQVj3Q&oe=673E5000

 

Avautuuko tuon kuvan facebook linkki jos ei ole facessa, voisiko joku kokeilla?

https://scontent-hel3-1.xx.fbcdn.ne...TZaLzvCFEgoauVzNCYxleYXGaS_OQVj3Q&oe=673E5000

 

Avautuu kyllä.

Facebook -kuvilla on ainakin OD:lla taipumus lopettaa ajan kanssa näkyminen jostain syystä.

 

Ford on muutenkin aikas monella yksilöllä kuvassa (angliata pari, toinen cortina, edempänä joku metritaunus sininen) ... Huomio pukeutumisesta. Yuohon maailman aikaan naisoletetut piti hametta ja miehet housuja...

 

Tietääkseni Saksassa autojen verotusoikeus on Kreis:illä eli juuri nuo HH jne mikä näkyy kilpien alussa.

 

Kiitoos, noinhan se täytyykin olla. Hyödynnettiinköhän kotipaikkatietoa meillä mitenkään? (Paitsi että osattiin varoa maalaisia kaupungissa.)

 

Samaa mieltä. Aika monessa muussakin maassa on edelleen alueelliset kilvet. Sveitsissä ja Italiassa ainakin. Venäjällä RUS-tunnuksen päällä oleva numerokoodi ilmaisee oblastin josta auto peräisin.

Joskus tuolloin ~1973 aikoihin kilvet piti vaihtaa jos omistaja asui eri läänissä kuin kilvet osoittivat. Jos muutit Helsingistä Espooseen, piti luopua pääkaupungin tunnuksista ja ottaa uusimaalaiset kilvet.

70-luvun alkupuolen jälkeen auton ensirekisteröintipaikka ratkaisi läänitunnuksen ja alkuperäinen tunnus säilyi koko auton eliniän. Näin elettiin vuoteen 1990 asti, jolloin läänikilvet katosivat.

 

"lappi-autot oli ruosteettomia" oli yksi automiesten viisaus.

 

Ok. Osaako joku arvata tai muistella, mihin tuota tietoa ja prosessia käytettiin?

 

Rovaniemeltä, iskän ottamia.

 

Lemiltä 60-luvulla.

 

Postokortti Lahdesta, kuvan ottamisen aikaan Hevosmiehenkatu, nyk Hollolankatu.

 

13.8.1957 äitini siskolleen 23-vuotiaana Helsingistä postittama kortti. Ja auto on kuulemma Ford?

 

Hienoja kuvia, mutta keskimmäinen on Helsingistä. Mannerheimintieltä katsotaan Dunckerinkatua pitkin kohti Töölönkatua. Taustalla silloinen/entinen Sibelius-Akatemian talo Töölönkatu 28.

Kuva lienee vuodelta 1971 sillä oikealla rakennetaan Hotelli Intercontinentalia eli nykyistä Scandic Parkia sillä se avattiin tammikuussa 1972.

 

On Sisun M-sarjalainen (1969-1984). Tuli halvemmaksi tehdä koripellit kanttikoneella kuin alkaa prässimuotteja tekemään. No siltä se näyttääkin. Kyseinen ratkaisu aiheutti hilpeyttä jo 1970-luvulla kansainvälisillä rahtilinjoilla (Suomalaisten liikkuva nakkikioski). Erikoisempi sivujuonne on se, että rumuudestaan huolimatta joku englantilainen kuorma-autovalmistaja (GUY?) päätyi käyttämään autoissaan samoja Sisun valmistamia niittikoppeja. Saattoi olla halvin ohjamokoppi mitä markkinoilla oli?

Tämä järjestely päättyi ilmeisesti juurikin 1973. Isäni oli työkomennuksella Kymenlaaksossa ja ilmeisen hetken mielijohteesta osti uuden auton, kun vanhasta sai niin hyvän hyvityksen. Autoon laitettiin myyntipaikkakunnan mukaan RAA- kilvet, vaikkei isä koskaan ole asunut Kymenlaaksossa. Samat kilvet oli autossa kiinni 12 vuotta, eli niin kauan kuin autoa käytettiin. Aluksi RAA- kilvet aiheuttivat hämmennystä kotipaikkakunnan poliiseissa, sillä kaupungissa ei tainnut olla muita autoja, joissa olisi ollut valkopohjainen kilpi. Valkopohjainen kilpi oli hetken "statusesine". Sitä näki kenellä on uusi auto.

Ainakin tietojenkäsittelyn helpottamiseksi. Samasta syystä kilvissä mentiin aakkosjärjestyksessä 1990 vuoteen asti. Aluksi ei ollut käytettävissä yhteistä tietokantaa, vaan käytettiin kortistoja. Helpotti oikean kortin löytymistä kun oli läänikohtaiset kortistot ja nekin aakkosjärjestyksessä. Tosin siinäkin sotkuja syntyi. mm. 1960-luvulla oli isälläni auto Helsingissä, jolle oli kai olemassa idettinen yksilö samoilla rekisteriklvillä. Moka oli tullut autoja rekisteröitäessä, eli ei mistään rikollisjutuista ollut kyse.

 

HS:n 50 -vuotta sitten sarjassa tarjolla talviajoa ja niksipirkkamaisia neuvoja:

Talviajoon voidaan antaa kahdenlaisia ohjeita. Sellaisia, joiden noudattaminen vaatii harjoittelua ja innostusta sekä sellaisia, joita jokainen voi soveltaa talven ”pakollisissa tilanteissa”. – –

Talvi tulee joka vuosi suunnilleen samaan aikaan, mutta siitä huolimatta ensimmäisillä liukkailla keleillä osa autoista liikkuu aina kesärenkain. Juuri nämä ajoneuvot saavat aikaan sen tavallisen kaaoksen, jossa peltejä ei säästellä ja jossa keskinopeudet alittavat kävelyvauhdin.

Perämoottoriauto ja etuvetoinen pääsevät liikkumaan kohtalaisesti melko liukkaallakin kelillä, vaikka alle olisivat jääneetkin kesärenkaat.

Surkeimmassa asemassa ovat takavetoiset, joissa moottori on edessä, sillä niiden vetävillä pyörillä lepää vain 43-50 prosenttia painosta. – –

Kevytperäisen takavetoisenkin liikkeellepääsyä voidaan auttaa. Mukana oleva kuorma siirretään mahdollisimman taakse ja jos tavarasäiliön takareunaan saadaan vielä ylimääräistä lisäpainoa, on lähtö helpompaa. Myös talvirenkailla ajettaessa on painosta apua.

Käytännöllisin on tavarasäiliön takareunaan sijoitettu katkaistu, hiekalla täytetty sisärengas, jonka päät on sidottu kiinni.


Katkaistusta sisärenkaasta valmistettu ”hiekkamakkara” on siisti ja vie vähän tilaa. Se on apupaino, ja siitä on mukava sirotella hiekkaa pyörän alle. Kuva: Matti Jansson

Autontunnistusnörteille kuva. Mikä auto?

 

Olipa tosiaan niksipirkkaa. Mutta myös hauska ilmaus, "perämoottoriauto". Jutun tekijä, DI Matti Jansson teki pitkän ja ansiokkaan uran toimittajana. Vaikka valittettavan nuorena kuitenkin päättyi hänenkin elonsa.