Nostalgiaa

Katselin tuossa eilissäpäivänä Catalinan papereita... noin niinkuin kuivaharjoittelin rekisteriotteen lukua, niin huomasin, että "vanha rouva" on rekisteröity Suomeen 19.6.90... siinähän kyllä omat tavoitteet sai uutta tulta allensa, kun 15v. päivä Suomessa tulee. Jotta kilpiin se on saatava... ikäisensä näköinen 42 vuotias auto, ei ruusunnuppu, mutta harva alkuperäiskuntoinen sitä enää on. Ei kauneusleikkauksia yms takana 8)

Viime syksynä vietti Valianttimme ensirekisteröintinsä 40v päiviä kauniissa kesäsäässä ja mitenkäs muuten kuin liikenteessä.

Noista uudemmista ei passaa puhuakaan... mutta autot vaan vanhenee

 

Jess... kyllä se siitä etenee... kunhan vaan kelit pysys tälläsinä 8)

 

Mitenkäs muilla? Niin mun oma on suomiauto ja viettää nyt 30vuotis päiviään joista 19 mun hallussa...

Kertokaahan vähän omistanne vai kiertääkö autot kuin pussihousuihin, nahkatakkiin ja ajurinlakkiin pukeutuvan varhaiseläkeläisen hevonen? :wink:

 

Äh. mun huussi (siis impala) on ollut vasta reilut 13 vuotta mun omistuksessa, ei tuolla vielä kauheesti kehuta.... Aikaisempia omistajia vajaan 40v aikana 4 kpl (2 samassa perheessä) eli eipä tuo ole kauheesti kiertänyt.

 

Mun Bonneville on kasattu huhtikuun ekalla viikolla ´60 joten 45v tuli tällä viikolla täyteen, viimeiset 4 kesää on tällä tullut cruisailtua, edellisiä omistajia Suomessa 3, CA-ajoilta ei mitään tietoa...

 

Meidän vanhin “perheenjäsen” ’53 Bel Air täyttää tänä vuonna 52v.ja on ihan suomiauto mut ei oo ehditty vielä jahdata sen papereita että tietäis tarkan päivämäärän eikä juhlakalukaan oo vielä ihan juhlakunnossa, muutama neliö peltiä menee vielä ennen sitä.
Molemmat muut ameriikanihmeet on kuusseiskoja eli 38v. mut ne on tuontiautoja eikä niiden tarkkaa syntymäpäivää oo tiedossa. Pikupista tosin löytyy ne sen amerikanpaperitkin joten pitääkin tutkia löytyiskö niistä lisätietoa asiaan.
Ja meidän kakspyöräinen lemmikki täyttää tänä vuonna 40v. eli kyseessä on ’65 pappatunturi joka oli aikoinaan mun eka mopo vuonna kivi ja kilpi ja ihan sattumalta palas itelle kun oltiin juniorille ostamassa ekaa mopoa vuonna -99. Pappatunturin se halus ja kuinkas ollakaan, silloin vielä ihan tietämättöminä ostettiin sille sama yksilö joka oli siis silloin aikoinaan seitkytluvulla mulla. Ja voittepa arvata että sen lisäks että tollanen on hauska peli niin toi ”isältä pojalle” sattuma on toinen syy miks sitä pappista ei enää myydä vaan se on nyt saanut pysyvän kodin meiltä ja kunhan muilta projekteilta ehditään niin se entisöidään vielä ihan täysin. Ajokunnossa lähes orggiksena se on nytkin, viimeks sunnuntaina piti käydä vähän ulkoiluttamassa sitä kun oli niin kaunis keväinen päivä. Eli siinä sitä on ainakin meille todellista nostalgiaa :wink:

 

Tsemppiä vaan projektiin, eiköhän nuo valmistune... itelläkin nyt hirveä kustom-kuume...