Oktaani vuonna 1956

Tuossa tuli toisessa foorumissa puhetta matalaoktaanisen bensiinin sopivuudesta vanhaan autoon. Paljonkos siis vuonna 1956 on ollut "matalaoktaaninen bensiini"? Onko noita historiallisia oktaanilukuja jossain koottuna yhteen?

-Daaz

 

lieköhän ollut 92.
paha kun ei muista oikein 70-lukua pidemmälle johtuen että synnyin 66..
olisko mahdollista että jopa 88?
..vai meneeköhän jo termarien asteet tuossa sekaisin ..
92 nyt ainakin.

 

Epäilen että hieman matalampi. 76?

-D

 

Omat autoilutkin on alkanut (muistaakseni) semmoseen aikaan kun pienin tarjolla ollut oli 92 mut jostain muistin hämäristä tulee mieleen että sitä ennen toi perusbensa olis ainakin jonkun aikaa ollut 91:stäkin. Mut nuokin muistelot on alkaen vasta jostain 70-luvulta, sitä ennen en minäkään vielä paljon bensaa ostellut :wink:

 

Kiitokset veikkauksista, mutta epäilen vahvasti "matalaoktaanisen" olleen hyvin paljon kehnompaa sodan jälkeen. Mahtaisiko joku 40-luvulla autoiluharrastuksensa aloittanut muistaa?

 

Enpä ole minäkään autoiluharrastusta 40-luvulla aloittanut, kun vasta 60-luvulla synnyin. Mutta ei hätää, onneksi on kirjahyllyssä kirjoja. Autokäsikirja 3.1 vuodelta 1954 kertoo sivulla 656 seuraavaa:

"Maassamme olevan bensiinin oktaaniarvo on vuoden alusta noussut 75-76 oktaaniin, oltuaan aikaisemmin 70-72. Bensiini on lyijytettyä ja sen vuoksi värjättyä."

Kehitys kehittyi ja vuonna 1961 kirjoittavat herrat Hemmi ja Pättiniemi kirjassa Kuorma-auto - käsikirja ammattiautoilijalle:

"Bensiiniä on nykyisin kahta laatua, normaali- ja atomibensiiniä. Näiden laatujen ero ilmenee niiden oktaaniluvuissa. Atomibensiinin oktaaniluku on 95 ja normaalibensiinin 87. Moottorin puristussuhteen ollessa suurempi kuin 7,8 on edullisinta käyttää atomibensiiniä."

Että ei kun atomibensiiniä ostamaan vaan kaikki joiden moottoreissa puristussuhde on noinkin korkea kuin 7,8 tai enemmän.

 

Ainakin 50-60-luvulla pumpuilla mainittu oktaaneista juuri mitään.. Oli Regularia ja Premiumia. Essolla oli 60-luvulla Extra Bensiiniä - pankaa tiikeri tankkiin! Taitaa tuon ajan bensan oktaanit olla ei-vertailukelpoisia nykylitkujen kanssa?

 

Ei silloin mitään oktaaneja ollu, pumpusta tuli bensaa ja sillä siisti.
Kaksitahtibensa tehtiin siten, että laitettiin sekaan mitalla tavallista moottoriöljyä - kisavermeissä osa risiiniöljyä. Ja kyllä silloin bensakin oli paitsi kauniimman väristä, punertavaa, niin se tuoksuikin paljon terveellisemmältä kuin nykyään. Nykyäänhän se lisälitkujen ansiosta vanhenee ja jämähtää jo muutamassa kuukaudessa...
Silloin kaikki autot olivat AUTOJA, gemsuja, letukoita ja fordeja.
Ja Päitsikin oli kunnon PÄITSI; jätkät ajo yhteen syssyyn korpia myöten pimeässä yössä Päijänteen ympäri. Mekin pikkusälleinä oltiin Jyväskylän ARE:lla tankkausasemalla haistelemassa risiinibensasavuja ja työntelemässä motskareita käyntiin, kun ukot oli kohmeisia saviukkoja eikä jalat ja kädet sormista puhumattakaan enää oikein toimineet. Kai niillä oli kissan silmätkin, kun ne ajovalot oli sellaisia tuikkuja...

 

Oli silloinkin oktaaneja, 50-luvun puolivälin jälkeen n. 76 ja 81. Kun meillä aloitettiin bensanmyynti vuonna 1961, oli matalaoktaaninen Good Gulf 87-oktaanista ja hinta ensin 51 markkaa litra josta se pian putosi tasan 50 markkaan. Oktaanilukua nostettiin vähitellen 90-91-92, joka jäi viimeiseksi lyijyllisen matalaoktaanisen oktaaniluvuksi. Korkeaoktaaninen Gulf Super No-nox oli vuonna -61 95-oktaanista ja hinnaltaan 54 markkaa. Myöhemmin sitä nostettiin aina 100-oktaaniseksi asti ja pudotettiin vielä myöhemmin 99:ään.
Silloin vanhoina "hyvinä" aikoina autot olivat enimmäkseen brittiläisiä ja muita eurooppalaisia kaikenmaailman itäautoista puhumattakaan. Amerikkalaisiakin oli, mutta enimmäkseen vanhoja 40-lukuisia eikä niitäkään mitenkään runsaasti.

 

No hyvä, Samin omakohtaiset muistelmat vahvistivat täsmälleen nuo minun kirjoista kaivamani tiedot.

Myikös teille bensan "Suomalainen Gulf Oil Company O.Y."? Sellainen mainostaa tuossa -54 kirjassa Gulfpride-öljyjään.

 

Itse ajelin aikoinaan täällä nykyisessä kotopuolessa ristiin rastiin paljon kilometrejä -56 lincolnilla 76 oktaanisella ilman mitään ongelmia. Ei nykinyt eikä nakuttanut. Kone toimi moitteetta.

 

Ei meillä sentään niin vanhoja olla. Meille sen myi Oy Gulf Oil Ab.

 

Juu, kiitos vaan kaikille savottaa osallistuneille. Kuten muistelinkin, oktaaniluku alkoi seiskalla tuolloin 50-luvulla.

 

Jos nyt enää ketään kiinnostaa, niin oktaaniluokitus tuli käyttöön n. vuonna 1929 ja sitä ennen kaiketi mittailtiin bensiinin ominaispainoa. Tästä on hauska maininta John Neren Auto-kirjassa (toinen painos vuodelta 1917), jossa kehotetaan käyttämään verrattain hyvälaatuista bentsiiniä - ominaispaino korkeintaan 0.72 - sillä silloin ei kone likaannu kovin paljon. Erityisesti huomautettiin, ettei kannata ostaa apteekista kallista ja kevyttä bentsiiniä, sillä se on suoranaista rahanhukkaa.

Täältä löytyy jotain tietoa bensiinin historiasta ja lisäaineistuksesta. Ei tosin Suomen laaduista erikseen.

 

Löysin tämmösen ikivanhan topicin kun entisöin tuommoista '66 vuoden bensapumppua ja siihen tarvis joku oktaani luku saada kylkeen laitettua niin ei mulle tuosta yllä olevasta oikein selvinnyt miten se bensa merkattiin tuolloin vuonna '66.

 

Ainakaan Gulfin mittareissa ei vuonna 1966 mainittu oktaanimäärää ollenkaan. Oli vain "Bensiini" ja "Korkeaokt. bensiini" tai "Regular" ja "Premium". Taisi tuon Kuorma-autokäsikirjan teossa olla Unionin näpit pelissä, koska Atomi oli nimitys heidän, ei muiden, korkeaoktaaniselle bensalle.
Vuonna -66 taisi matalaoktaaninen olla jo 90- ja korkeaoktaaninen 98-oktaanista. Varma en ole.
Vanhin meillä käytössä olevista mittareista on muuten vuodelta 1964 :wink:

 

Kiitosia.
Gulffin värit tähän tulee, pitää sit teetättää Premium teksti siihen lasiin. 8)
Pumpun sisältöhän on jo itsestään selvyytenä premiumia.

 

Kyllä Unioneilla oli korkeaoktaaninen bensiini vielä 50-luvulla 100 oktaanista ja 70-luvulla se putosi 99:ksi.

 

Re:

Kyllä 92 oli alhaisin jo 60-luvulla.

 

Re:

Ja Shellillä oli Super. Oktaaniarvon vertailukelpoisuus riippuu siitä onko käytössä ollut silloin ja nyt sama oktaaniluokka. Niitäkin on olemassa useita yleisimmät ovat ROM ja MON. Pääsääntönä voitaneen todeta, että 95 ronia on noin 87 monia. USA:ssa käytettiin pitkään autojen oktaanivaatimuksena näiden keskiarvoa.