Parsa: Juhannus Cruising 2008

Torstaina iltapäivällä töiden jälkeen kirjailin niitä näitä muistiinpanoja vihkooni parsan konepellillä.
Mielessäni kehaisin että jaksaa se vanhakin vielä kiiltää kun aurinko oikein helottaa. Tarpeelliseksi katsomani tavarat kyytiin lastattuna se odotti hallin pihassa lähtöä pienelle lenkille.


Lähdin matkaan. Mikä siinä oli päästellessä, aurinko paistoi ja auto toimi kuten auton kuuluukin. Vieressäni sohvalla oli paksu nippu levyjä odottamassa pääsyään soittimeen ja pika-asennetut kaiuttimet tuottivat sopivin määrin möykkää kabiiniin. Mieltäni saattoi askarruttaa ainoastaan ylimääräiset kilinät ja kolinat, tai lähinnä niiden puute. Tiedän henkilöitä, joille on maailmanloppu jos autosta kuuluu ylimääräisiä ääniä. Minun ongelmani oli että kun olin lisännyt edellisenä iltana äänieristystä ja nyt en mielestäni enää kuullut että onko auto käynnissä ja miten se kulloinkin toimii..

Alkumatkasta pysähdyin pari kertaa.. kerran Vihannissa toteamaan että paikkakunnalta ei löydy grilliä ja että kynäni on hukassa. Toisen kerran Paavolassa ruokailemaan, josta sain uuden kynän jotta saatoin tehdä muistiinpanoja tätä kirjoitelmaa varten. Tupoksen Abc:lle pysähdyin tankkaamaan ja hankkimaan ns. wc paperia. Olin epähuomiossa jättäny kotiin wc paperit ja kun tarkoitus oli autossa yöpyä silloin kun sattui nukuttamaan niin tietäähän sen että aina ei osu kunnon oikea huussi kohdalle. Karttaahan minä en kokenut tarvitsevani matkan missään vaiheessa. Niin ja piti siellä myös tarkistaa missä vaiheessa oli jatkuva öljynvaihto


Kävin Oulussa pikkuserkun tykönä vierailemassa. Pyysin häntä tyttöystävineen todistamaan kirjallisesti että olin ollut paikana päällä parsalla käymässä. Vielä en tiennyt mihin asti matka jatkuisi ja miten
muuten käyntini todistaisin. Palan matkaa Oulun jälkeen tapasin tien vierestä "poronhoitoalue" kyltin. Tai jotain sinne päin se oli. Paha sitä oli saada samaan kuvaan Parsan kanssa, vastavaloon ja taitamaton kuvaaja. No Saatiin Parsa tälläiseen sädekehään.


Ei siinä vielä mitään mutta aitoa onnistumisen iloa sain tästä kuvasta:


Sitähän aina sanotaan että matkalla pitäisi pysähtyä "haistelemaan kedon kukkia" eli ihailemaan maisemia ja nauttimaan tilanteesta. Havaitsin Simossa nähtävyys-liikennemerkin, jokin kesäkaffila M/S helna ja museotie. No museotien takia minä tänne päädyin. Ihan kiva kapea ja mutkainen asfalttipätkä harmi kun ei ollut camaro alla.. Kyseiseen paikkaan vois ihan oikeasti poiketa joskus kun seudulla liikkuu


Kävin Kemissä katsomassa tuulivoimapuistoa ja jäänmurtaja Sampoa, ihan muuten vaan.. Minä en niistä saanut oikein mitään irti. Tuulivoimapuistoon pitäis olla ituhippi ja laivasta ei osaa maakrapu kiinnostua.
Häjy saada noinkaan isoa laivaa ja parsaa samaan kuvaan


Pian Kemin jälkeen oli tietysti Tornio. Ja tottakai oli pakko käydä Ruotsissa, saa sanoa että on lomaillu ulkomailla.



Ihan vaan puoliksi vahingossa tuli osallistuttua Tornion/Haaparannan nuorison kylänrinkiin. Ei ollu mihinkään kiirus niin ajattelin vaan huvin vuoksi seurata mihin ne kiertää. Palan matkaa Torniosta ylöspäin oli erään talon pihassa punainen 3gen camaro RS keulalla. en sitte viittiny pirättää sen enenpää kyselemään, kello oli jo yli puolen yön.

Illan ajatuksia kokosin erään Tornio-joen kosken partaalle rakennetun kioskin parkkipaikalla. Kioskin kiltti täti antoi käyttää saniteettitiloja ilman saniteettitilojen käyttömaksua kun oikeen kauniisti pyysi..


Yöpuulle painuin jollain sopivaksi katsomallani levähdysalueella. Joen rannassa. Ajattelin että kosken tasainen kohina auttaisi vaipumaan uneen. Olin sen suhteen oikeassa, mutta parsaan jostain raosta tunkevat itikat auttoivat taas heräilemään vähän väliä. Yö puulle mentiin siinä puoli kahden maissa ja aamu alkoi jo puoli seitsemän maissa, ajattelin että kattelen paremman, itikattoman paikan nukkumista varten.

 

Aamujumppana meillä oli avaimen piiloittajaisleikkiä... tai lähinnä etsimistä. Olin unissani hukannut avaimet jonnekin. Pengoin kaikki tavarani, kojelaudan ja penkkien aluset, nostelin mattoja lattiasta.. 40minuuttia siinä meni, kunnes havaitsin, että avaimet oli penkin verhouksen sisällä, menneet istuinosassa olevasta repeämästä.

Aamusta katselin jonkun joen rannan tuntumassa kiemurtelevan pikkutien jonka varrella sain teidän mieliksi kuvan parsasta konepelli pystyssä. Piti tarkistaa onko ATF:ää kuinka paljon liian vähän.


Ylitorniossa piti taas ajaa joen rantaan ottamaan kuva Ruottalaasesta vuoresta, sellaisesta kun ei minulla ole vielä koskaan ollut yhtään kuvaa.


Niin.. nähtävyyksistä puheen ollen, piti käydä Aavasaksan kruunupuistossa kuvaamassa muutama maisema kuva, tässä kaksi



Aavasaksan harjun päältä tuli parsakin nopiaa alas, vapaalla rullaten..

Tämä on pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri harppaus Parsalle ittellensä:


Mutta ei mitään niin hyvää ettei jotain pahaakin.. Ajelin kaikessa rauhassa Pelloon ja kiertelin Pellon kirkonkylän ympäri. Lähdin ajamaan kohti pohjoista, muutaman kilometrin. Sitten tuumasin että ei hitto, kyllä se vaan meinaa loppua, ja käännyin takaisin. Piti mennä Pellon keskustaan takaisin, tankkaamaan. Tankkasin. Kysyin myyjä tytöltä tunteeko hän sanontaa "on ku pellos kasvanu". Arvelin ettei kyseisellä sanonnalla
ole kyseisen paikkakunnan kanssa mitään tekemistä. Tankattuani meinasin lähteä jatkamaan matkaa. Vaan mitään ei tapahtunut kun käänsin avainta. Kokeilin ronklata vaihdekeppiä edes takaisin että onhan se varmasti
parkilla., mutta ei. Kysyin paikalliselta apuvirtaa, ja totesin että laturihan se oli mennyt. No ei muuta kuin vaihde silmään ja kylää kiertämään. Parsaahan ei saa pitää liian kauan parkissa käynnissä, kun ei ole minkään valtakunnan flektiä. Ei se yleensä haittaa kun ajan vaan maantieajoa. Dieselinä se kyllä käy niin kauna kun naftaa on tankissa.

Kuvia ei tullut niinkään otettua kun mietin mitä tehdä. Otin soittaneeksi Oululaiselle aseveljelle josko hän tuntisi pohjoisen suunnalla alan miehiä. Tultiin siihen tulokseen että ajan takaisin Ouluun ja otan hänen varastostaan käyttölainaan yhden kappaleen latureita. Parsassahan on ollut jo pidemmän aikaa Delco-Remy laturi, Cowboyn camarosta varast...sosialisoituna. Siinähän se aika sujahti vähemmän mukavasti.
No näin sentään poroja takaisin ajaessa.


Ajelin siinä sitten Keminmaan keskustan läpi, olin lukenut sielä vaikuttavasta amerikanauto kerhosta. Ajattelin että oikein huonolla tuurilla jollakin heistä olisi juhannuksen ohjelmassa päivystäminen kerhon
tiloissa. Ketään ei siellä tietenkään ollut, enkä oikein voi ihmetelläkään miksi ei, juhannuksena. No ei siinä mitään, mutta kun lähdin Keminmaasta pois aivan väärään suuntaan. Ja mikäs sen hauskempaa kuin
rättiväsyneenä, nälkäisenä, kuumassa ja meluisessa autossa ajaa ylimääräinen kymmenien kilometrien lisälenkki.

No saavuin viimein Oululaisen harrastajakollegan pihalle. Ruvettiin vaihtamaan laturia. Piti vaihtaa hänen laturin serpentiinihihnapyörä minun laturin kiilahihnapyöräksi, ja tehdä uusi laturin kiristysrauta,
kun hänen laturin kiinnikkeet olivat eri asennossa verrattuna minun laturiini. Enemmänhän se oli oululaisen kollegan ja hänen isänsä jotka siinä tekivät, minä vain sellaisessa puoli unisessa horteessa jotain
yritin saada aikaan. Kuvienkin ottaminen jotenkin jäi. Saatiin se laturi vaihdettua ja arvottua oikeat paikat piuhoille. Saatiin se laturin herätevirta heti kerralla oikealle paikalle. Lähdin siitä sitten.
Laturin remmi ujelsi pahasti, mutta pian se loppui. Pysähdyin ja avasin konepellin tarkistaakseni. Sielä se remmi vielä pyöri joten päätin jatkaa. Säästin sähköä pidättäytymällä valojen ja vilkkujen ja muun
turhan käytöstä. Torstai illalla olin tankannut ABC Tupoksella auton ja nyt tankkasin sielä itseni.
Jotenkin olin friskaantunut siinä laturia vaihtaessa että olin taas hereillä olevien joukossa. Päätin jatkaa vielä hetken matkaa. Jossain Oulaisten jälkeen tuumasin että vaikka nyt ei väsyttämällä väsytä niin otetaan
pienet torkut niin menee loppumatka sitten paremmin.Heräsin kun Cowboy sieltä soitteli ja kysyi että mikä on tilanne. Tuli vissiin siinä horteessa lyötyä sille luuri korvaan. Torkuin vielä hetken ja lähdin taas matkaan.
Joskus puoli kymmenen maissa tulin kotiin. Karkeasti 29 tuntia ja 1300km myöhemmin. Päämääränä oli alunperin
ollut Nordkapp, ihan vain koska se on se viimeinen piste mihin voi autolla ajaa.Nyt pääsin vain puoleen matkaan mutta näin jälkeenpäin ei haittaa. Joku voisi sanoa että annoin periksi kun kesken jätin leikin, mutta se tärkein mitä haettiin saatiinkin, pääsi vähä vapaalle ja ratin taakse.
Ei se nordkappi sieltä mihinkään karkaa. Nyt en viittiny enää lähteä uusiksi Oulusta yrittämään, kun tuo laturin asennus oli vähän mitä oli, pää asia että saatiin auto liikkeeseen. Eli että tuo laturin remmi ei varmaan tule olemaan tässä konstruktiossa pitkäikäinen. Ja se on halvempi katkaista
kotona kuin vieraalla maalla. Huoltoasemiltakaan kun ei enää saa kuin sipsejä ja kaljaa.
Mutta sen vannon että se Nordkapp vielä vallataan. Jenkillä.

Syvä kiitos ja kumarrus Oululaiselle harrastajakollegalle... En halua ketään sormella osoittaa ja nimeltä mainita, mutta hänet tunnetaan nimellä Soppa

 

Semmosia ne on ne chevyn osat... hylkivät mitsun konetta...

Mutta ajattele positiivisesti ei hajonnut Nuorgamissa.

 

Kiitos kertomuksesta!!
Kivaa kun joku kirjoittaa matkailukokemuksista, kun itse tulee harvemmin matkailtua muuta kuin "pakollista" ajoa...
Tosin kyllä pitäisi kun vaan saisi järjestettyä Rakkaan Vaimoni ja molemmat Koirat Autoon ja matkaan.....

 

Hienoja kuvia (paljon tuttuja paikkoja) ja mukava kertomus.
Kiitos siitä.