Simo Lampisen Pontiac GTO -64 ?

Oli Tri Power eli 3 kpl. Jos oli orkki.
Nuo ekat GTO't olivat Jenkki kaverini kertoman mukaan parhaita sen ajan pxxxmagneetteja ja joka pojan märkä unelma.
Hän meni armeijaan vuodeksi että sai ostettua sellaisen! Armeijasta sai hyvän palkan silloin ja paljon erikois alennuksia mm korottomia lainoja. Otti sellaisen ja osti '64 avo GTOn kuten alla kuvissa.
Sanoi "Veti sutia 1-2-3n ja vinkaisi vielä 4lla" sen ajan rättirenkailla.

https://www.sportscarla.com/used-1964-pontiac-gto-tri-power-c-32.htm

 

Tri Power oli optio ja oliko niin että tuohon Lampisen GTO:hon sitä ei oltu ruksittu kun oli ollut epäilys että tästä maasta ei säätäjää löytyisi. Jostain muistelisin tällaista

 

Näin Wikipediakian kertoo:

The first Pontiac GTO began production September 3, 1963,[9] and was available as an option package for the Pontiac Tempest-based LeMans model, available in coupé, hardtop, and convertible body styles. The US$295 package (equivalent to $2,900 in 2023) included a 389 cu in (6.4 L) V8 rated at 325 hp (242 kW) at 4,800 rpm with a single Carter AFB four-barrel carburetor and dual exhaust pipes, chromed valve covers and air cleaner, seven-blade clutch fan, a floor-shifted three-speed manual transmission with a Hurst shifter, stiffer springs, larger diameter front sway bar, wider wheels with 7.50×14 redline tires, hood scoops, and GTO badges. Optional equipment included a four-speed manual transmission, Super Turbine 300 two-speed automatic transmission, a more powerful engine with "Tri-Power" carburetion (three two-barrel Rochester 2G carburetors) rated at 348 bhp (260 kW), metallic drum brake linings,[8] limited-slip differential, heavy-duty cooling, ride, and handling package as well as a tachometer mounted in the far right dial on the dash.[10] Some limited power features were available, as well as other accessories. With every available option, the GTO cost about $4,500 (equivalent to $44,210 in 2023) and weighed around 3,500 lb (1,600 kg).

Car and Driverin koeajossa on kuva Tri Powerista:

 

Oliko peräti niin että olisi ollut 2 nelikurkkuista Lampisten GTO:ssa? Muistelen jostain kuulleeni että oli Rainen valinta jättää Tri Power ruksaamatta kun juurikin epäili ettei moista tässä maassa saada säädöissä pysymään. Varmaan muutamia säätöjä kokemuksena hänelläkin takana.

 

Osaako joku kertoa, mitä tuollainen '64 GTO maksoi Suomeen tuotuna?
Vuotta myöhemmin, 1965 Tempest 6-koneella ja 3-portaisella manuaalilla maksoi 19.040 mk,
mutta GTOn hinta oli varmaankin ihan jotakin muuta.

 

Kaverini ostaessa oli GTO kahdella 600 cfm Holleyllä varustettu.Mukana tuli 3 kpl kromattuja ilmanputsareita ( samanlaiset yllä olevassa kuvassa Tri Power koneessa ). Eli alunperin ollut Tri Power kone.Kaverini myydessä auton siinä oli yksi 750 cfm Holley. Suti 1-2-3n ja vinkaisi vielä 4lla myös
Lampisen vanha GTO kun olin kaverini kyydissä. Auto oli varustettu harvinaisella alkuperäsellä puuratilla sinisillä vinyl bucket penkeillä,lukkoperällä ja 4 vaihteisella manuaalivaihteistolla ,missä 1 vaihde veti aika pitkälle.

 

Pitää paikaansa; Oli kaksi ykkösvaihteen välitystä.

"What cars did the Muncie 4 Speed come in?
First appearing in the 1963 Chevrolet full-size cars and Corvettes, they were originally available with two first-gear ratios, 2.20:1 and 2.56:1."
Lampisen (?):
M21 Close-Ratio
First Gear
2.20:1
Second Gear
1.64:1
Third Gear
1.28:1
Fourth Gear
1:01
Reverse Gear
2.27:
--------------------------------
M20 Wide-Ratio 1966-'74
First Gear
2.52
---------------------------

 

Jos ja kun olemme varmoja, että joku on joskus sen 2 X 4bbl imusarjan sinne Lampisen autoon viritellyt, niin minkähän merkkinen kapistyus se oli?

Ainakin Offenhauserilla on ollut jotain sopivaa:

VINTAGE PONTIAC 389 OFFENHAUSER DUAL QUAD ALUMINUM MANIFOLD #5029




Ja Edelbrockilla:

Aluminum Intake DUAL QUAD Edelbrock P22 Pontiac 1957-64IHRA NHRA RAT ROD Vint #




Pontiackiin on ollut myös erikoisempaakin versiota tarjolla:

NOS OFFENHAUSER 5604 PONTIAC INTAKE MANIFOLD Dual Quad Q-Jet 1955-1964

 

Pete Mc Carthyn Pontiac raamatun mukaan tehdas ei varustanut 389:jä 2x4 imusarjoilla. 421:ssä niitä oli, tosin alumiinisina SD - moottoreissa. Todennäköisesti jonkin tarvikevalmistajan tekeminä

 

Offerhauser imusarja ylempi kuva.

 

Olikos GTO "Ponycar" Mustangin ja muutaman muun tapaan? Siinä tapauksessa oli sopivalle päätynyt, kun se Simo Lampinen oli vielä juniori-iässä. Paria vuotta nuorempi (66) GTO ilmestyi Voikoskelle kaasutehtaan autotalliin. Kuljettajana sille oli ikämies, mut meno oli vähintään yhtä railakasta. Siitä autosta oli vuoronperään moottori ja vaihteisto rikki. Voikoskelta oli tuohon aikaan joka suuntaan soratiet. Woikosken Pontiac on tallessa automuseossa muutaman kilometrin päässä tehtaalta.

 

Moni imusarja on varsin hieno valukappale. Upeita.

 

Oikea termi taitaa olla muskeliauto, kuten Wikipediakian asian määrittelee:

The first generation of the GTO is credited with popularizing the muscle car market segment in the 1960s.

 

Hiukan veteen kustu viiva, mutta olisko ponycarit olleet kutosella tai pikkulohkolla, muskeliautot isolohkoilla, mene ja tiedä, molemmat käytännössä 2+2 paikkaisia.

 

Joo, ei se ole kovin selkeä ero.

Minä määrittelisin jotenkin näin, että pony carit oli pienempiä ja perustui compacteihin, kuten Mustang Falconiin.

Sitten GTO taas perustui mid size Tempestiin ja oli viritetty perheauto, eli muskeliauto.

Muutama vuosi myöhemmin pony carit oli kasvanut jne., niin ero ei ollut enää nin selkeä. kuin 60- luvun puolessa välissä.

 

Kaikki nuo olivat ilmeisesti suunnattu nuorille asiakkaille. Siis USA:ssa omillaan elävä nuori pystyi ostamaan moisen ilokseen. Vanhan mantereen koillisnurkassa halvimmankin jenkkiauton ostaja oli yleensä menestynyt urallaan tai sitten auto ostettiin yritykselle.

GTO Ponu oli Suomessa jotakin samaa kuin GTO italialainen jossakin muussa maassa.

 

Olisko ollut '64 GTO eka jossa oli Hurst'in pallo vaihdekepissä?

https://tinyurl.com/2k5j4j8c

 

Kuutosvaliantissakin oli vuonna 64 samanlainen

 

Sulla hyvä muisti!
Enpäs olisi uskonut "Karvahattu Vallekin" sai sen ja jo 1963;

"Plymouth had entered the world of manual four-speed transmissions in 1963 with a Borg-Warner unit. This year they had their own Chrysler-built 4-speed, topped with a Hurst shifter."

PS. Mulla on ollut monta Vallea. Avo USAssa hauskin.
Siihen yritin saada Austraaliasta HEMI konetta 3x DCOE Webruilla mutta en saanut... alkoivat olla jo silloin kiven alla.

https://www.streetmachine.com.au/fe...emi-triple-weber-four-speed-valiant-vj-ranger

 

Toi Hurst-sifteri keppeineen ja palloineen oli vielä mun -65 Dart GTssäkin, mutta kavereiden -66ssa ei enää, vaan niissä oli kait tehtaan "oma" tekele, jossa oli pakkilukko "triggerillä"

t.AM