Tiger II-panssarivaunu Parolassa, 15.4. 2024 asti

Se ei ole Ruotsalaisten vaunu vaan Brittien Bovingtonista, se oli vaan lainassa Ruotsissa. Ennen Ruotsia se oli Hollannissa ja täältä menee sit takasin Bovingtoniin.
Suomesta taas on sit T-34 lainassa Bovingtonissa.

 

Ajattelin heti että "Ruotsalaisten sotasaalisvaunut..." Kiitos tästä kevennyksestä, ollukki vähä stressaava työpäivä!

 

Ruotsalaisillahan oli yksi Tiger II, jonka saivat liittoutuneilta sodan jälkeen arviointi- ja testaustatkoituksiin, ampuivat sen maalivaununa tuhannen paskaksi muistaakseni -47 tai -48... Vaunusta on jäljellä moottori, vaihteisto ja tornin takaluukku Arsenalen-museossa.

 

Totta , vaan se kesti " miltei mitä vaan " , osittain polttoleikattiin paloja rakenteista tutkittavaksi . Helppoa on ampua paikallaan olevaa maalivaunua , toista olisi ollut taistelutilanteessa .

 

HEP HEP! Eipäs arvostella länsinaapuria!
Varmasti on Ruotsalaisillakin sotasaalisvaunuja. Ne vaunut ovat vain 30 vuotisesta sodasta jossa suomalaiset niitä ryösti ruotsalaisille.

 

Vaunuista tiedä, mutta siitä reissusta on jäänyt ainakin tämä kaappi saaliiksi.

 

Tällainen on myyttinen toisen maailmansodan Kuningastiikeri

Toisen maailmansodan loppua kohden taistelukentille puskettiin yhä raskaampia panssarivaunuja. Saksalaisten vastaus liittoutuneiden kalustokehitykseen oli Tiger II, eli Kuningastiikeri.

 

Bowingtonin lainavaunu on liittoutuneiden Saksan Henchelistä "lainaama" eli Tigerin tuotantolinjalta/testikentältä. Vauno on prototyyppivaunu, siinä ei ole normaali tuontotornia vaan prototorni jonka valmistaminen oli hankalaa. Muistaakseni tämä Bowingtonin Königstiger ei ole osallistunut taisteluihin vaan viettänyt pentuaikansa testikentällä.

 

Noniin tuota, nyt on Bowingtonista karannut Kuningastiikeri saatu kiinni Parolasta ja isoksi todettu! Kirjoitankin ajankuluksi pienen matkakertomuksen reissusta!

Hommahan alkoi täysin suunnittemattomasti reilua unihiekkaa silmistä hieroen. Vilkaisu lämpömittariin aamulla ja 6 astetta plussaa. Hui miten kylymä, ai jaijai sentään ja!

Vahvat Juhla Mokat keittelin Moccamasterilla ja reilun aamupalan nautin synttärikakun kera. Katsokaas nääs, 30.05 tuli 65 vuotta täyteen, joten kakku varsin perusteltu juttu!

Sitten mietin mitähän tänään tekisi, ei ulkohommia ainakaan kylmässä! Sitten sain kuningasajatuksen, nyt on mentävä sitä Kuningastiikeriä Parolaan katsomaan.

Ulkolämpötilan huomioiden löinkin W triplakakkosesta Webaston pöhisemään! Huomioinette eläkeikäni, ja vanhoja jäseniä ja niveliä kun jo tahtoo kylmässä kolottamaan! Tai ei tahtoisi, mutta kun kolottaa!

Google Mapsista katselin reittiä ja monenlaista tarjos! Menomatkan päätin mennä pikkuteitä pitkin maakuntamatkailua harrastaen. Lohja-Nummelan Anssi Kela-namikaupunki Karkkila-Läyliäinen Läykkä City-Loppi-Riihimäki-Parola!

Rauhallisesti rajoitusten mukaan ajelin, hirmuisia vesikuuroja tuli matkan varrella, varsinkin ennen Karkkilaa ja lämpömittari näytti +4! Noh, normaali kesäkeli Suomessa, ei siin mittään juu!

Perille päästyäni lipun ostin ja pari euroa halvemmalla sain kun eläkeläiskortin esitin! Eläkkeellä olon etuja, mietin! Kyselin sitten lipunmyyjältä, missäs se Kuningastiikeri on?

Nuori lipun myynyt neiti sitten kyseli, olenko ekaa kertaa Panssarimuseossa? Vastasin kyllä. No hänpä sitten neuvoo sitten hieman,oikein ystävällinen oli!

Sanoi sitten, menet tuosta ovesta nyt ekaan halliin, et voi olla Kuningastiikeriä huomaamatta, on se niin iso! Ja olihan se!
Juu, on se kunnioitettavan kokoinen ja hirmu pitkä tykin putki!
Mieleeni kävi ajatus, oliko jo silloin Rheinmetall tykkejä tekemässä kovasta Kruppin teräksestä!?

Siinä saattaa olla vanja ollut peloissaan Kuningastiikerin kohdatessaan, nyt tuli noutaja!? Noh, ehkä toveri T-34 tankissaan oli saanut vodkaa politrukeilta, niin ei sitten niin kovin pelottanut, tiedä häntä!?

Katselin sitten muutkin panssarivaunut molemmissa halleissa. Oli myös Leopard 2A4, T-72, T-55, T-34 ja muitakin. On toi Leopardikin aika massiivinen ja Kuningastiikerin kanssa lähelle samanpainoinen.

Katselin myös ohimennen kaikki kohteet, niin vanhat Rellut kuin Neuvostoliiton ja Saksankin vanhat tankit. On kuitenkin sanottava se, Renault mielestäni konjakkina parempi kuin panssarivaununa!? Makuasioita?

Kierroksen museossa tehtyäni join vielä kahvit olisko nyt ollut vaniljaisen vääpelinmunkin kera? Ja autosta hain tupakit ja savut saatuani tsekkasin vielä nähtävillä olleen panssarintorjunta-aseistuksen! Molotovin coctail oli myös!

Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein mukava maakuntamatkailuineen ja minulle antoisa sotahistoriallinen reissu panssareineen, Kuningastiikeri nyt kuitenkin pääosassa!

Takaisintulon Lohjalle tulin moottoritietä. Mutta on se vaikeeta ja kumma tapa tietyillä autoilijoilla moottoritielläkin ajaessa! Ohi on päästävä kuitenkin vaikka rajoitusten mukaan ajelet ja siihen sitten vesipaskaa heti eteen roiskuttamaan vaikka edessä satoja metrejä vapaata!

Ja nälkähän siinä jo matkalla tulikin, poikkesin sitten Nummelan Alkossa Leijonat ostaen ja hirmu ison kerrosporilaisen napostelin Nummela AG-grillillä puolen litran maidon kera! Sitten jaksoi kotiin asti!

Sellainen reissu sitten tänään, juu!

 

Aika monella Nummela - Karkkila väliä ajavalla näyttää nopeusmittari 15kmh alakanttiin, kunnes tulee ohituskaista.
Sitten se vauhti löytyy.
Ei omat hermot riitää hyväksymään moista vapaudenriistoa.

Mutta on tuokin ärsyttävää palata turhan nopeasti eteen oikealla kaistalle.

 

Minuu häirittee eniten se, kun ohitettaessa varsinkin sade- ja loskakelillä turhan nopeesti palataan oikealle kaistalle vaikka baana edessä satoja metrejä vapaa!

 

IS:n juttu:

Venäjän tankeille naureskeltiin, nyt hymy on hyytynyt – näin Venäjä otti oppia virheistään

Venäjä muutti tankkitaktiikkaansa musertavien tappioiden jälkeen ja toi etulinjaan lisää taisteluhelikoptereita. Näin Venäjä nyt sotii asiantuntijoiden mukaan.

Rusin Watling ja Reynolds kertovat haastatelleensa raporttiinsa kahta korkea-arvoista ukrainalaiskomentajaa sekä tankkimiehistöä, jotka ovat kertoneet Venäjän alkaneen säästellä tankkejaan.

Ne pitävät etäisyyttä Ukrainan joukkojen panssarintorjujiin ja tulittavat kohteitaan kauempaa jopa kahden kilometrin päästä luottaen optisiin tähtäimiin. Toinen tapa on käyttää niitä epäsuoraan tuleen tykistön tavoin.

Venäjälle naureskeltiin lännessä avoimesti, kun sen havaittiin rahtaavan Ukrainan rintamalle jopa ikivanhoja T-62- ja T-55-tankkeja paikkaamaan valtavia tappioitaan.

Nyt hymy on hyytynyt, sillä vaikka tankit ovat heppoisia, niissä on kuitenkin tehokas tykki.

– T-62- ja T-55-tankkeja pilkattiin, mutta niitä käytetään pääosin jalkaväen tulitukena samaan tapaan kuin rynnäkköpanssareita. Niillä on pitempi kantama, suojaus ja kineettinen osumavoima kuin rynnäkköpanssareilla, ja siksi ne ovat vakava uhka taistelukentällä, jos niiden torjumiseen on käytössä rajallinen määrä pitemmän kantaman ohjuksia, Watling ja Reynolds kirjoittavat.

– Ei ole väliä, mitä tankkeja heillä on. Heillä on niitä tuhansia, kommentoi myös ukrainalainen sotilasanalyytikko Oleh Zhdanov AP:lle.

Venäjän on havaittu käyttävän vanhoja tankkejaan myös suojaamaan jalkaväkeä rotaatiossa, jossa asemissa olevia miehistöjä vaihdetaan levänneisiin. Samoin ne toimivat tykistön korvikkeena tykkien asemanvaihdon aikana.

Venäjän on havaittu myös kehittyneen tankkiensa piilottamisessa nykyaikaisten panssarintorjuntaohjusten lämpö- ja infrapunatähtäimiltä, jotka havaitsevat ne säteilyn perusteella.

Tankkien suojaksi on levitetty eristepeitteitä, ja niiden lämpöjälkeä on pyritty kätkemään myös muilla keinoilla.

 

IS:ssä on lisää juttua historiallisista vaunuista:

SUOMALAISTEN edessä hiekkaisella maantiellä seisoi valtava panssarivaunu. Ei se ollut pelkästään valtava, se oli kaikin puolin aivan saatanallinen ilmestys: peräti 46 tonnin rynnäkkötykki, josta törrötti jyhkeä 152 mm:n haupitsi. Se oli raskainta kalustoa, jolla Neuvostoliitto yritti murskata suomalaisten puolustuksen kesäkuussa 1944.

– Nykyiseen pisteeseen vetämään Stalin pois, räsähti radiossa majuri Heikki Mikkolan ytimekäs viesti.

– Onko Hinausjoukkue lähtenyt? Täällä eheä Josef, kuului toinen viesti 12 minuuttia myöhemmin.

Suomalaiset panssarimiehet tajusivat saaneensa jättipotin. Venäläisten ISU-152-rynnäkkötykki oli aivan ehjä ja ajokuntoinen, eikä niitä ollut aiemmin napattu sotasaaliiksi. Vaunuun pitäisi vain maalata uudet kansallisuustunnukset, ja se olisi valmis taisteluun entisiä omistajia vastaan.

”Lahjoitus” tuli kreivin aikaan. Käynnissä oli nimittäin aivan hirvittävä taistelu Suomen kohtalosta. Tämä vaunu pystyisi tuhoamaan minkä tankin tahansa.


ISU-152-rynnäkkötykki tuli rintamalle neuvostojoukkojen käyttöön vuonna 1943. Seuraavana vuonna kaksi vaunua päätyi suomalaisille. Tämä on niistä toinen, ja se menetettiin parin päivän jälkeen taas venäläisille. KUVA: PANSSARIMUSEO


ISU-152 ehti palvella Suomen armeijaa pari päivää. Sitten se menetettiin taas venäläisille. KUVA: PANSSARIMUSEO

Wikipedia osaa kertoa tämmöisestä vaunusta näin:

SU-152 oli neuvostoliittolainen toisen maailmansodan aikainen rynnäkkötykki. Nimensä se sai 152 millimetrin tykistään. Ainoana neuvostoliittolaisena vaununa tykin 152 millimetrin räjähtävä kranaatti pystyi tuhoamaan Tiger-panssarivaunun tai Elefantin. Tästä syystä se sai lempinimen pedontappaja (Zveroboi).[1]

Tarve raskaalla vaunulle bunkkereiden tuhoamiseen tuli esille Stalingradin vastahyökkäyksen, Operaatio Uranuksen aikana. Raskaan 152 millimetrin haupitsilla varustetun KV-2-vaunun valmistus oli päättynyt syksyllä 1941, kun Kirovin tehdas evakuoitiin Leningradista Tšeljabinskiin ja KV-2-vaunut olivat pääasiassa poistuneet vahvuudesta vuoden 1942 aikana. SU-152 perustuu uudempaan KV-1S-vaunun alustaan, johon on asennettu 152 millimetrin ML-20-kanuunahaupitsi.

Vaunun etupanssari on sama kuin raskaan KV-vaunun 75-millimetrinen. Vuonna 1943 tämä ei ollut enää vahva panssarointi, vaan Pak 40 tai uusin Panzer IV ja StuG III/IV pystyivät läpäisemään sen lyhyiden matkojen päästä, Pantherista tai Tigerista puhumattakaan. Myöhemmin rakennetut vaunut perustuvat IS-sarjan panssarivaunun alustaan, jolloin malliksi tuli ISU-152.

 

Parolassa tuo ISU-152 löytyy vakiokalustona, vaikuttava sekin...



Joskus oli juttu myös KV-2:sta Suomen rintamalla, 30kg rotyyliä tarvittiin hävittämiseen jutun mukaan. Saksalaisilla hyökkäyksen alussa KV-1/KV-2/T34 tuhoamiseen ei silloiset panzerit ja panssarintorjuntatykit riittäneet. 8,8cm FlaK it-tykki oli ainoa varma. Oli vielä harvinaisempi kuin Königstiger, 210kpl. Torni on massiivinen kuuden tuuman M-10 haupitsille....



https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000832548.html

"Sen takia kolossaalinen ilmestys (pituus 6,79 metriä, korkeus 3,65 metriä, panssarointi jopa 110 mm, aseena 152 mm:n tykki) yllätti suomalaiset jatkosodan alussa. 53 tonnia painanut jättiläinen jyrisi telaketjut kirskuen Sallassa Alakurtin tietä edenneen JR 33:n I pataljoonan eteen vesisateen keskellä 21.8.1941. Kirjan mukaan pataljoonan sotapäiväkirjassa kauheaa näkyä on kuvattu jättiläisrumilukseksi ja teräksiseksi taloksi tai linnoitukseksi.

- Katsokaa pojat jumalauta, mikä saatana sieltä tulee” Eihän tommosta olekaan, panssarintorjuntatykkijoukkueessa noiduttiin kirjan mukaan.”

Elokuun 23. päivänä iltapäivällä suomalaiset saivat katkerasti huomata, että miehistö oli vaunussa ja taisteli edelleen.
Panssarivaunun kanuunan laukaus kohti suomalaisia oli niin kova, että se kirjan siteeraamien silminnäkijöiden mukaan aiheutti kauhua. KV-2 kiersi suomalaisten miinakentät ja alkoi runnoa linjoja. Kranaatteja paukkui suomalaisten asemissa. Suomalaisten kevyiden pst-tykkien ja pst-kiväärien osumat vain kimpoilivat tehottomina vaunun kyljistä. Tykkikomppania kuvasi taistelua ”tankkirypistykseksi”. Väsyneissä miehissä vaunu aiheutti kauhua.

Lähti pois ja palasi takaisin
Yksinäinen ja voittamaton vaunu lähti takaisin aikansa ammuskeltuaan, mutta palasi takaisin parin tunnin kuluttua. Tällä välin suomalaiset pioneerit olivat laittaneet vaunun kulku-urille uusia miinoja. Kuului räjähdyksiä ja pauketta. Vaunu rullasi miinakentän yli ilman vahinkoja.

Vasta kun KV-2 jysähti kahdeksan panssarimiinan rivin päälle, oli sen pysähdyttävä. Sen taistelukyky ei vain mennyt. Sitkeä kuuden hengen venäläismiehistö jatkoi ammuntaa liikuntakyvyttömästä teräshirviöstä, jonka tornikaan ei liikkunut.

Tuli iltapimeä. Suomalaiset lähtivät antamaan viimeistä iskua vaunulle. Epäonni jatkui. Kirjan mukaan eräs taistelija löi kyllä rautakangella konekiväärien piiput mutkalle, mutta tankkia ei saatu syttymään polttopulloilla tuleen. Savurasiat eivät myöskään saaneet miehistöä ulos. Vaunun viereen kasattiin räjähteitä, joilla se saatiin lopulta nyykähtämään tykki kohti maata.

Elokuun 23. päivänä iltapäivällä suomalaiset saivat katkerasti huomata, että miehistö oli vaunussa ja taisteli edelleen. Pelättiin, että venäläiset hyökkäävät pelastamaan miehistön ja vaunun radiolaitteet.

Tällä kertaa pioneerit kasasivat vaunun katolle 30 kiloa räjähdysainetta. Vaunu syttyi sisältä tuleen ja räjähti lopulta kappaleiksi. Taistelu teräshirviötä vastaan päättyi. Useita suomalaisia haavoittui taistelussa ja ainakin yksi pioneeri kaatui miinakenttää asentaessa."

 

Neuvostoliiton uusi panssarivaunu oli todella vaikea pysäyttää – näin suomalaissotilas valtasi sellaisen ja huristeli omille linjoille

Jatkosodan alussa suomalaisia vastaan ajoi suuri venäläisten panssarivaunu, joka ei ollut moksiskaan pst-tykkien tulituksesta. Se oli pelottavan maineen saanut T-34. Suomalaiset nappasivat yhden vaunun itselleen taidokkaalla yksilösuorituksella.

SAKSAN armeija törmäsi uusiin ja outoihin teräsjättiläisiin, kun hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi kesäkuussa 1941. Se oli ihan toista kuin muut vaunut, joita oli jo nähty Espanjan sisällissodassa ja talvisodassa.

Sen panssarointi oli vahva. Siinä oli tehokas tykki. Sen leveät telat veivät yli 30 tonnin vaunua hankalassakin maastossa.

Se oli T-34. Yksi toisen maailmansodan legendaarisista sotakoneista.
Siitä tuli myös suomalaisten päänvaiva. Suomalaisten pst-aseistus oli kesällä 1941 parantunut huomattavasti talvisodan päivistä, jolloin pst-tykkien puutteessa vaunuja päin oli isketty molotovin cocktaileilla ja kasapanoksilla. Silti kevyet tykit eivät pystyneet tuhoamaan T-34:ää eli Sotkaa.

Vaurioita saatiin kuitenkin aikaan. Ensimmäinen Sotka jäi sotasaaliiksi suomalaisille elokuussa 1941 Kannaksella Kaukolan–Räisälän-tiellä, kun miehistö oli hylännyt sen suomalaisten tulituksen aiheuttamien vaurioiden vuoksi. Se lähetettiin korjattavaksi, ja myöhemmin se palveli Panssaridivisioonassa koko jatkosodan ajan.


Ensimmäinen suomalaisten käsiin jäänyt T-34 oli vaikuttava ilmestys. KUVA: SA-KUVA


Tämä Sotka otettiin suomalaisten käyttöön asemasotavaiheen aikana. Tässä se on paraatissa Ensossa 4.6.1944 eli juuri ennen Kannaksen suurtaisteluita. Lauri Heino ajaa vaunua. KUVA: SA-KUVA

 

Viiikko aikaa nähdä Kuningastiikeri, jos jäänyt käynti aikomukseksi!

Itse kävin tuolla Elokuussa, pitkästä aikaa Parolannummella yleensäkin. Muutamassa viime vuodessa on päivitetty museota paljon. Sekä kaluston, että miljöön osalta on parantunut huomattavasti! Köningstiger näyttelypaita ja muki tarttui mukaan. Kerännyt paljon katseita kaupassa, syystä tai toisesta.



https://www.panssarimuseo.fi/tapahtumat/ajankohtaista

"Tiger II eli Königstiger on nähtävillä Panssarimuseolla 14.4.-30.9.2023 välisen ajan."

 

Pitihän toi käydä heinäkuussa katsomassa. Edellisestä vierailusta olikin aikaa jo 20vuotta. Vaikka keskellä viikkoa käytiin, niin oli aikamoinen tungos.

 

Savon Sanomat: Reserviläisiä odotti melkoinen yllätys hiekkamontulla

Savon Sanomat kertoo myös todellisesta yllätyselementistä, joka odotti reserviläisiä hiekkakuopan reunalla. Siellä oli historiallinen, venäläinen T-34/85-panssarivaunu, jonka Pohjois-Karjalan asehistoriallinen kilta on kunnostanut. Vaunu oli tuotu yllätykseksi tehtävärastille.

T-34/85 on alun perin neuvostoliittolaista toisen maailmansodan aikaista kalustoa. Monille suomalaisille sotilaille se tuli valitettavan tutuksi kesän 1944 torjuntataisteluissa. Se oli parannettu versio T-34:stä eli Sotkasta, josta suomalaiset olivat ottaneet mittaa jo jatkosodan alusta lähtien.

Ukrainan sodassa on nähty monenlaista kalustoa, kun ukrainalaiset ovat sodan alusta lähtien tuhonneet venäläisten parhaita tankkeja, ja niitä on korvattu vanhemmalla kalustolla. Sentään T-34-vaunuista ei ole ollut rintamalla havaintoja.

T-34/85-vaunua käytettiin monissa maissa vielä vuosikymmeniä toisen maailmansodan jälkeen. Niitä oli sota-aikana ja sen jälkeen myös Suomen armeijan käytössä. Vaunuja saatiin ehjinä sotasaaliiksi mm. Talin ja Vuosalmen taisteluista.

Wikipediasta:

Myöhään vuonna 1943 alettiin T-34:stä valmistaa mallia T-34-85, jossa oli uusi isompi kolmen miehen torni ja ensimmäistä kertaa erillinen vaununjohtaja.

Tykki vaihdettiin tehokkaampaan 85 millimetrin D-5T-malliin, ja hieman myöhemmin uuteen 85 millimetrin ZiS-S-53:een. Parannettu T-34-85 oli käytössä sodan loppuun ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Vuosina 1940–1944 rakennettiin lähes 40 000 T-34-76-vaunua. Vuosina 1944–1945 rakennettiin 31 000 kappaletta lisää T-34-85-mallia. Kesällä 1944 noin 70 prosenttia Neuvostoliiton panssarikalustosta koostui T-34-vaunuista ja sen muunnoksista.[5]

Valmistus lopetettiin Neuvostoliitossa vuonna 1946. T-34:n seuraajaksi tuli T-54. T-34:n valmistusta jatkettiin Puolassa ja Tšekkoslovakiassa 1950-luvulle saakka. Pohjois-Korea ilmeisesti käyttää vaunua edelleen. Yksittäisiä vaunuja nähtiin myös Jugoslavian hajoamissodissa.[5]

 

T-34:ia käytetään edelleen Jemenin sodassa, ja ne ovat siellä ottaneet myös tuntumaa moderneihin panssarintorjunta-aseisiin. Lopputulosta ei paljon tarvitse arvailla.

Lisäksi kun kalustolla on ikää se mitä on ja ampumatarvikkeet mitä sattuu, on käyttäjät katsoneet parhaaksi laukaista tykki narulla ulkopuolelta käsin sen varalta, että lukko tulee silmille.

 

Tankkien moottorit oli tuolta ajalta mielenkiintoista ja edistyksellistä tekniikkaa, vaikkei yhtä Hi-Fiä kuin taivaalla nähtiin... kuten Tiger/Panther V12 Maybach bensa ja Sotka/KV V12 Kharkiv model V-2 diesel. Venäläisten nykyisetkin tankkikoneet on tuon johdannaisia pääsääntöisesti.

Seuraavat otettu Bovington Tank Museumin sivuilta, joka kunnosti Tiger 131:sen(sama "näytteli" Lehvassa "Fury") Sieltä se Parolan Königstiger on myös kotoisin:

https://tankmuseum.org/article/tiger-131-restoration-disassembly

Maybachissa oli mm. tunnel crankcase:



"One aspect of the Maybach design that British investigators remarked upon was the compact nature of the engine, for a V-12.
This was achieved by clever design and skilled manufacture but it resulted in very thin walls between the cylinders.
Just how slim shows up well here, with the liners removed, you can see how close everything is.
A modest amount of corrosion, a slight fracture or a spot of porous metal in the casting and you have a problem, and it is one aggravated by age."



"As you can see it is displayed on its side. This is particularly effective when it is viewed from below. Note in particular the close tolerances for a V-12 engine but above all the superb workmanship."



"A Problematic Engine
Unfortunately the handover of Tiger 131 from ABRO to the Museum wasn’t the end of the process. The rebuilt engine caused constant problems. The left cylinders ran hot, suggesting a timing problem, it suffered from low oil pressure and water leaked constantly. This culminated in a breakdown at Tankfest 2004. It was clear much more work would be needed.

We removed the engine and ran it on a stand to begin an investigation. The same things happened. We shut it down immediately, and later worked out the engine had been just minutes from suffering irreparable damage.

When the engine was disassembled it was found that the block itself was warped. This had happened during earlier heat treatment to repair frost damage. On top of this the crankshaft was damaged beyond repair.

The reason for the crankshaft damage was eventually traced to the crankshaft collar. The HL230 requires two crankshaft collars, of two different designs. The wrong one had been fitted. This was an innocent mistake, but it shows only too well how damaging missing or incomplete historical knowledge can be to a project like this.

We weren’t prepared to reuse a damaged engine block, as it could risk damaging other components. Luckily the SdKfz Military Vehicle Foundation were able to source an unused HL230 block and agreed to support the rebuild. It was a success and at Tankfest 2006 Tiger 131 ran flawlessly."




"Tankfest 2006, a wet day for a flawless display."


Rintamaolosuhteissa varmaan kiva korjattava...