Surullinen katsastus...taas.

Niin että kun laittaa ecuun asetuksen, että kiekkamittari näyttää huolella liikaa, jos laite ei liiku, niin koko melunmittauksesta putoaa pohja pois. Siitähän se rundi katsotaan ja käytännössä on puolet punarajasta, jossei rungossa enää ole tehtaan tarraa.

883/1200/ turbo oli ahdinmuutoskatsastuksessa 6dB alle rajan. Ei se ääniaalloilla kulje!

 

En ole motoristi, mutta katsastuksen sijasta liikennettä valvoville poliiseille mopo tehodynojen sijasta, vaikka joku jarrudynamometri, millä mitata satunnaisesti että mopossa, moottoripyörässä toimii jarrut.
Tänään tuli muutama motoristi vastaan, ja ne huomas kaukaa kun oli kunnon ledit huomiovalot, jotka näkyi kirkkaana. Tosin varmaan lainsäädännön näkökulmasta laittomat..

 

Ja toisaalta esimerkiksi meidän länsinaapurissa katsastellaan moottoripyöriä ja jotenkin nekin tuntuu pärjäävän..

Tämäkin on hiukan tapauskohtaista. Esim. kaverilla on Vance & Hines putkisto ja sitä ei ihan minuuteissa vaihtele. En silti tarkoita, että se nyt olisi joku Amerikan temppu, mutta pientä vaivaa kuitenkin.

Tämä on nyt EU -regulaatioista sitä pienintä harmia.

Edellisen komission aikana tuli kaiken maailman LULUCF-asetusta ja meidän edellinen hallitus maailmanparannuskiihkossa nieli niitä onnellisena..Niistä tulee hiukan toisen luokan laskua ja harmia.

 

Ei tippaakaan lisää katsastuspelleilyä tähän maahan. Toki hieman skeptinen olen koska kaavailtu 40v katsastusvapauskin saatiin tehokkaasti vesitettyä.
Katsastuksella ei mökäputket poistu liikenteestä ja pahempaa mekkalaa ne tuninkipuolen antilag-systeemit pitää eikä nekään katsastamalla tuolta liikenteestä katoa. Kesäillan hämärtyessä Kehä1 tunnelin liikennekin kuulostaa lähinnä sotatoimialueelta.

 

Naapuruston älämölö moottoripyörään jota kuskaa kortiton, useampi rattijuopumus syytteen saanut henkilö, auttaa uretaanivaahto.
Kehuskeli paikallisesti, kuinka ajanut poliiseja karkuun useasti.

 

Ruotsin ja Suomen onnettomuustilastoissa ei motskareiden osalta ole juurikaan eroa, kummassakaan teknisistä syistä aiheutuneita onnettomuuksia ei tapahdu. Ero on sen sijaan siinä, että ruåtsalaiset maksavat vuosittain X miljoonaa kruunua katsastusyrityksille motskareiden katsastuksesta, suomalaiset eivät maksa.

Tunnustan: mullakin on joskus ollut Vance & Hines putkisto. Sen putkiston vaihtaminen vaikka kerran vuodessa leimaa varten kuuluisi kategoriaan erittäin pienet vaivat harrastuksessa, moneen muuhun hommaan, esimerkiksi renkaiden vaihtoon, menee paljon enemmän aikaa. Kyykkäpyörien dB-killerin asentaa paikoilleen noin 30 sekunnissa. Ja ottaa pois yhtä nopsasti.

Onkohan tässä ajatuksena, että kun on niin pieni harmi, niin ei haittaa?

 

Mikä tahansa summa kuulostaa suurelta, kun laskee kaikki mahdolliset maksutapahtumat yhteen. Minusta on olennaisempaa laskea, mitä se tekee per harrastaja. Jos se katsastus maksaa vaikkapa 30-50 euroa kerta, kuten autoissa, niin kaikkeen muuhun verrattuna se on aika pientä. Varsinkin, jos sitä ei tarvitsisi maksaa joka vuosi.

Toki kaikki ylimääräinen maksaminen vitutttaa, mutta siihen tuskin harrastus kaatuu. Ei ole ainakaan Ruotsissa kaatunut.

Asioita kannattaa joskus laittaa mittasuhteisiin.

 

Valmistellessani 883/1200/turboa muutoskatsastukseen kävin parilla eri asemalla. K1 asemalta lähettivät mut niiden ”erikoistuneeseen” liikkeeseen Vuosaareen. Siellä sit sedät googlasi Miquelin tapaan, mut ne vastaukset eivät vastanneet kysymyksiin. ”Juu kyllä se olisi syytä…. …ja voisit varmuuden vuoksi…”. Jättivät sitten oven auki ja sanoivat soittavansa jahka saavat oikeat tiedot. Eli että mitä papereita pitää olla mukana. Sitä soittoa ei ole kuulunut ja aikaa on mennyt ehkä kuusi vuotta.

Menin pienelle konttorille samalle asialle. Teholappu dynosta mukana. Kävi pyörän luona. Huudatti paikallaan ”menee tod näk meluista läpi” ja toivotti tulemaan tilatulle ajalle. Mitattiin savut, äänet ja vastailin kysymyksiin.

Ei just tuottanut lisäarvoa mennä asioimaan osaamattomien googlaajien kanssa. Mut kyllä ne K1 konttorilta lähteissä mainitsi, että moottoripyörille olisi syytä olla katsastuspakko.

Käännyin takaisin ja kysyin ”Miksi? Ettehän te näytä ymmärtävän näistä mitään”.

Overdriven oraakkelin jankutus kieltämättä kuulostaa oman lehmän ojassa olemiselta.

 

Jos tarkoitat minua, niin minulla ei ole omaa eikä vierasta lehmää. Katsastustoiminta on vaan vienyt minun rahoja. Silti olen sitä mieltä, että sitäkin tarvitaan.

 

Autojen katsastuksista vois luopua kanssa. Kyllä autoihinkin on tullut katsatusta varten moottoreita vaihdettua. Taka-akselin vaihto oli jossain kohtaa aika yleistä. Katsasrusrenkaat tietenkin. Parhaimmillaan yhdellä autolla katsastettu kahdet kilvetki

Jarrut ja päästöt, kun on suurinpiirtein sektorilla, ni melkein kaiken muun saa koijattua

 

Aika viiteliäs olet ollut!

 

Totta, puuttui sana välistä.

Moottorin kierrosluvun pitää olla 3/4 maksimitehon kierroksista ja mitataan myös kierrosten laskiessa tyhjäkäynnille.

 

Kaikenlaista jännää on kyllä tullut "leimaamossa" koettua, joskus kokeiltu kepillä jäätä, joskus kärsivällisyyttä -niin omaa kuin katsurinkin. Selkeästi viallisella ei ole tullut monestikaan käytyä, ja ne harvat kerrat ovat olleet semmoisia että on haettu se parin kuukauden lisä ajoaikaan, että saa valmisteltua seuraavan käyttökinnerin käyttökuntoon...

Mutta tuo, oliko edellisellä vai sitä edellisellä, sivulla ollut Germaaniassa tapahtunut katsastus. Tuli kertaalleen koettua omakohtaisesti sekin, kun ostin muutaman vuoden seissyttä autoa, ja sehän piti luonnollisesti leimata että siihen sai edes siirtotunnukset. Korjaamolta ostin, jossa autoa oli muutenkin huollettu vuosia sen käyttöaikana, ja sittemmin elvytti sen verran että kelpasi leimalle. Melkein pari tuntia paikallinen suikkalakki sitä ihmetteli, eniten itseäni kummastutti valojen tarkastuksessa se, ettei koko saliin oltu keksitty peiliä laittaa jonka avulla arvon suikkalakki olisi voinut omin silmin todentaa valojen toiminnan. Kysyi aina maksavalta artistilta "notta toimiiko", ja arvelin että jos tuossa olisi vikaantunut polttimo ja "vähän oikaisisi" niin siitä kiinni jäädessä saattaisi tulla jopa jonkinkestoinen neuvoottelu. Kaikki toimi, ei tarvinnut onneaan kokeilla... Oli lähellä kahta satkua jo parikymmentä vuotta sitten, ja ristuksen tarkka syynäys, mutta silti ei tullut edes mainintaa kelvottomista lasinpyyhkijöistä. Niiden kunto selvisi sitten alppeja lähestyessä, sadekuuro-pyyhkäisy-näkymät nolliin-tähystystä avatusta sivulasista päätä kurotellen ja seuraavalta huoltoasemalta uutta sulkaa. Ja joo, oli vähän toisenlaiset hinnat sulkaparille autobahnilla kuin tarvikeliikkeissä...

Koko operaatio katsastuksineen, kilpien teettämisineen yms ympyröineen, vaati käyntiä ainakin kuudella eri tiskillä, maksaen sekä käteisellä että kortilla ja parhaimpana saatu maksukortti seinässä olevalla sitä varten olemassaolevalla maksuautomaatilla, tunteja meni ja lopulta sain kilvet millä sai ajella näppärästi Itävallan kautta kotiin. Eikä ollut ongelmia missään rajojen ylityksillä, eikä muutenkaan, paitsi sitten Hangon tullissa jossa oltiin kaverin kanssa kolme tuntia pienessä kopissa kuuntelemassa kun etsivät huimausaineita aika tarkkaan. Pettyivät kun ei mitään löytynyt, olivat aivan varmoja kun kuskinpenkki tuoksahti kannabikselle jonka tuoksun koira löysi vastatuulessa parinkymmenen metrin päästä, vaan kun lopulta uskoivat että olin tosiaan ostanut auton alle viikko aiemmin, jossa oli kuskinpenkki erilaisella verhouksella ostohetkelläkin, niin sitten olettivat sen penkin olleen jossakin varastotilassa jossa oli pössytelty huolella... Melkoinen reissu kyllä kaikkinensa, luultiin meitä kaverin kanssa Grazissa Hanoi Rocksin muusikoiksi, niillä kun oli keikka Wienissä samoihin aikoihin, sen siitä saa kun kumpikaan ei ollut parturissa käynyt ainakaan vuosikymmeneen ellei useampaankin. Eikä pitkä musta nahkatakki mielikuvia vähentänyt...

Mistähän lie Mieleen tuli, että kertaalleen meinasi tilapäistä ostosta rekisteröitäessä, sillon 90-luvun puolivälissä kun rekisteröinnit tapahtui katsastuskonttorin tiskillä, niin tulin sitten kysyneeksi että ehtisikö katsastaa samalla. Kun oli pari vuotta vanhaksi ehtinyt leima. Kun sieltä tiskin takaa kysyivät että millonka ehtisin, vastasin katsastettavan olevan pihassa. Tähän halusi vähän täydentävää tietoa, kun katsastamattomilla ei oikein saisi ajella, niin menin huolimattomasti möläyttämään että on ne kilvet katsastetun yksilön mitkä ovat kiinni. Noo, valmistenumerossa oli eroa parikymmentä numeroa, eli melkein samanlaiset senkin osalta, ja siinä sitten suostuivat kuitenkin ottamaan syyniin. Mitään huomautettavaa ei kuitenkaan löytynyt, mutta leiman kuivumista odotellessa katsurin totesi oven olevan aukeamaton niin kauan kun on väärät kilvet paikallaan. Äkkiäkös ne vaihtoi, kun oikeat oli takapenkillä, ja työkalutkin mukana. Niitä vaihdellessa sitten juteltiin joutavia, ja totesin edellisenä päivänä olleeni ratsiassakin, eikä polliisikaan mitään maininnut vaikkei väri täsmännytkään papereiden tietoihin. Oli kuitenkin vakuutukset voimassa kumpiinkin kilpiin, tuli vain äkkitarve kun käyttöautoa näytellyt yksilö vikaantui akuutisti ihan pyytämättä...

Prätkillä "tienvarsikatsastuksissa" on muutaman kerran keskusteltu henkeviä, Shovel-tsopperin takavalosta kyseli sen alkuperästä, että oliko tehdasvalmisteinen. Ainoa mihin kiinnitti huomiota. Uskoi lopulta, mutta ei päästy siihen asti että "ihan itte jyrsimen kampia pyöritin tehtaassa", sen valmistumiseen liittyen. Oli siinä E-hyväksynnätkin, kun heijastimen omaavassa kohdassa auton takavaloa oli ne tiedot sopivasti kohdillaan... Servicar oli vastaantulleen pärräpolliisin mielestä vähintään epäilyttävä, kun ensimmäinen kysymys oli "mikä ihme tämä oikein on". Siihen oli hyvä jatkaa "tutkitaan, onhan tuosta jo 30 kilometriä kun ostin mokoman". Aikansa tutki, hallintalaitteita ihmetteli kun oli kovin eri järjestyksessä mitä polliisimopossa, todeten että "taidan kuitenkin pitäytyä näissä nykyisissä hallintalaitteissa". Liekö käsivaihde, jalkakytkin yms oli liikaa..? Ilman rakentelupalkintoja noistakin tilanteista lopulta selvittiin, eikä ohjastettu edes kilpi vajaana konttorille käymään... Servicarilla kävin kyllä konttorilla, tilattua mustaa kilpeä vaihtamaan, ja kyllä sielläkin aika uteliaana tutkivat laitetta...

Onhan noistakin jo aikaa, ehkä enää ei tulisi kokeiltua onneaan...

 

Surullisen katsastuksen välttämiseksi, mitä määräykset nykyään sanoo -90 luvun jenkkiauton valoista ja sivuvilkuista? Hyllyssä on uudet jenkkimääräysten mukaiset ajovaloumpiot mitkä ajattelin laittaa paikoilleen. Toinen etulokasuoja menee vaihtoon ja varaosassa ei ole sivuvilkun reikää. Joskus vuosia sitten kun näitä selvitin ohje taisi olla, että jos sivuvilkku on ollut tyyppihyväksynnässä niin se pitää olla nytkin. Onkohan tämä edelleen voimassa eli lokariin on reikä porattava ja vilkku asennettava?

 

On Suomessa autokaupan ja vakuutuksien ym. teko sata kertaa helpompaa kuin esim. Saksassa. Netissä saa tehtyä lähes kaikki eikä tarvi kilpipajoja kiertää.

Katsastuksen yhdenmukaistamisessa meillä on vielä kyllä aika paljon tekemistä. Ero voi olla valtava kahden eri konttorin välillä. Esim. takatukivarsista paistaa päivä läpi eikä mitään mainintaa lapussa. Apurungossa kämmenen kokoinen tyhjä ruostunut alue eikä siitäkään mitään mainintaa. Jossain toisessa paikassa annetaan levyjarrun jarrukilven puuttumisesta suora hylky tai kerätään väkisin korjauskehotuksia riittävästi et saadaan hylättyä.

Edelliseen viestiin: Sivuvilkut pakollisia 1.1.1985 alkaen. Jos alkuperäinen Suomi-auto niin tarvii olla.
Tässäkin silti toinen konttori hylkää ja toinen hyväksyy kun "Niin juu, täähän on jenkki eikä niissä tommosia sivuvilkkuja ole"

 

DOTti valot käy nykyään tuontiautoissa. Eli saa olla vilkku ja parkki samassa umpiossa, oranssit etuparkit yms. Kuten alunperin ollutkin. Ite jätin nännit lokariin, kun on jo reiät ja helpottaa kanssa autoilijoiden arkea, kun kyljessä on vilkku.
Jotkut sanoo että pitäs muutoskatsastaa takasin alkuperäsille valoille, joillekin käy ilman mitään lisä rahastuksia.
Mersu foorumilla joku oli kysynyt asiaa.
"From: "Nurmi Mikko (TRAFI)" <Mikko.Nurmi@trafi.fi>
Date: Fri Jul 13 13:18:10 EEST 2018
To:
Subject: VS: Sivilkut

Hei

Autojen ja niiden perävaunujen teknisiä vaatimuksia koskeva Trafin määräys muuttui 1.7.2018 alkaen.
Tällä hetkellä voimassa olevan määräyksen mukaan kyseinen auto voidaan hyväksyä ilman sivuvilkkuja.

"Käytettynä ajoneuvona maahantuodun, suurina sarjoina ETA-valtioiden markkinoille valmistetun, rakenteeltaan muuttamattoman M1- tai N1-luokan ajoneuvon, jota ei ole koskenut koko ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntävaatimus, ei tarvitse täyttää tämän määräyksen 2 kohdan vaatimuksia, jos auto täyttää ajoneuvolain 25 §:ssä tarkoitetut pakollisten varusteiden olemassaoloa ja toimintaa koskevat vaatimukset ja:
1) Autoon sovelletaan Euro 3 tai Euro III -tason pakokaasupäästövaatimuksia taikka näitä lievempiä pakokaasupäästövaatimuksia ja rekisteröintikatsastuksessa tarkastetaan, että auto täyttää määräaikaiskatsastuksessa sovellettavat vaatimukset;"

https://www.finlex.fi/data/normit/44272 ... 002017.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;


Terveisin,

Mikko Nurmi
Tarkastaja
Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi)
Ajoneuvot-osasto
Liikennekelpoisuus

 

Ai älä...

Kaupanteon jälkeen, auto uusine kilpineen korjaamolla jossa syötiin myyjän piikkiin grillievästä. Siinä sitten käytiin läpi katsastusta yms, ja kerrottiin miten meillä täällä kaupankäynti sujuu. Olivat ihan huulu pyöreänä kuuntelemassa, ja ihmettelemässä että "ihanko totta että jopa viikonloppuyönä voi tehdä kaupat ja tyytyväisenä lähteä ajelemaan kotia kohti?" Pitivät ihan utopistisena vaihtoehtona meidän toimintamallia...

Oli siinä ihmettelemistä muutenkin, sama rekisteriote pysyi ainakin tuolloin mukana koko auton elämän, kilvet vaan vaihtui omistajan vaihtuessa. Tätäkin sitten kommentoitiin että "menee vähän toisinpäin meillä, myydessä, ja katsastaessa, vaihtuu rekisteriote uuteen mutta kilvet pysyy vaihtamattomina ellei syystä tai toisesta poistu rekisteristä". Ja taas pyöriteltiin päitä...

On vähän erilaisia käytäntöjä euroopan maiden välillä. Ranskasta ainakin ennen sai ostettua mihin tahansa vuorokauden aikaan, myyjä kirjoitti rekisteriotteen yli tekstin "vendu" eli "myyty", ja jossakin vaiheessa oli käytäntönä myös leikata rekisteriotteesta yksi kulma pois myyntiä osoittamaan. Vaikea perua, eli helppo näyttää myyntitapahtuma toteen. Todennäköisesti Fransmannitkin ovat tuosta jotakin päivityksiä tehneet, pitääkin jossakin vaiheessa kysäistä... Itävalta oli tuolloin saksalaisen kummallinen, jotain ihan omia juttujaan ja määräyksiä, kaveri kun sinne muutti niin vuosikausia ajoi mukana viemällään autolla Suomen kilvillä, välillä kävi kilvet matkalaukussa katsastamassa täällä. Ex-miehensä ajopelissä, lähes vastaava mutta ei sinne päinkään, oli kaksi valmistenumeroa. Kummassakin ovitolpassa, katsurin meistämänä, sopivasti vaan sattui olemaan eri puolilla ne eli meistetty joskus aikanaan kun sijaintia ei ollut niin tarkkaan määritettynä... Lähes pari vuosikymmentä tuostakin, lopulta katsasti Itävaltaan tehden vaaditut muutokset, edes tummennuskalvoja takaikkunoissa ei sallittu...

Viimeisin auto minkä Saksasta kävin noutamassa, siinä oli alemman nopeusluokan renkaat alla, eikä katsastuksessakaan niistä käyty elämöimään. Tapa millä tuo oli ratkaistu, oli liimaamalla renkaiden nopeusluokan kertova pyöreä tarra nopeusmittariin, juurikin sen maksiminopeuden kohdalle. Oli kuulemma tuolloin ihan yleinen tapa, etenkin talvirenkaiden kanssa operoidessa, ja hyvin siellä talvirenkaina toimineet kitkat toimi Suomen kesässä, vastasi käytännössä enemmän kesä- kuin talvirenkaita heidän talvirenkaansa...

 

Noin se menee. Jos siis kyseessä uus-tuonti niin kaikki alkuperäiset valot käy ja ei tartte asentaa sivuvilkkuja.

 

Itävalta taitaa olla "ihan oma" juttunsa. Vaikka se on EU-maa niin tieto ei välttämättä kulje sieltä toiseen EU-maahan niinku pitäs. Olen myynyt sinne taannoin yhden auton ja se näkyy täällä Trafissa vieläkin vaikka melkein 10 vuotta aikaa..

 

Kaikenlaista saa koiattua, juoksukalja yksi yleisimpiä.