Takalokasuojien hitsaus koriin kiinni

Tiedän kyllä tämän.

 

kui pellavahanskat tuntoa pilaamassa

ei ole fakta vaan pötyä, merkkiväri antaa silmälle karkean arvion, se että merkkiväri on hiottu joka paikasta veke, ei ole mikään tae pinnan suoruudesta.

skin väitteesi, että merkkivärin tulisi kiiltää, on pötyä, tarkoitus on vain saada värivivahde-ero pintaan helpottamaan viimeistä oikohiontaa aloittaessa löytämään laajalta alalta nopeasti ne kohdat mistä hiotaan aluksi ja eniten, ei siis yhtenäistä, saatika kiiltävää pintaa

ilman hanskaa kyllä tekee ja paljonkin, jos sulla on siihen puuhaan sokea handu, ei se tarkoita sitä että kaikilla muillakin on, ite ainakin tunnistan näpeillä muotoja jotka vaativat vielä kevyen kertapyyhkäisyn x-suuntaan

maailman täydellisin (silikaatti)pallo on hiottu siten, että jatkettiin näppituntumalla siitä kun alunperin hommaa varten suunnitelluilta koneilta loppui kyvyt

 

Mulla on aina ollu herkkä käsi, kun oon aika paljon korjausmaalauksia tehny, niin en oo käyttäny koetinväriä kuin vain yliasti maalauksissa ja aina oon kelvollista yrittäny ja priimaa pukannu...

 

Sileitä ja pyöreitä kilon puntteja tekivät!
https://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/2007-06-18/Maailman-pyöreimmät-pallot-painavat-tasan-kilon-3273662.html
https://www.tekniikkatalous.fi/tied...mmät-pallot-valmistuivat-viimein-3261354.html

 

Pallovertaus on huono, koska se on muoto joka on täydellisenä ”luonnoton”. Eli sitähän ei voi hioa merkkivärillä tukea käyttäen käytännössä lainkaan, ...koska se on pallo, jossa suoraa pintaa ei olekkaan.

Siis tottakai ”käytän kättä” myös hiontatöissä, mutta kuten tuolla jo sanoinkin, silloin kun tehdään laajaa kiiltomustaa pintaa, minä jos en tunne....niin näen kyllä pinnasta milloin merkkivärin käytössä on joko laiskoteltu tai sitten ei olla osattu.
Eli merkkiväri itsessään ei tietenkään ole mikään tae 100%:sta pinnanlaadusta, koska sekin vain indikoi, ei tee itse työtä.
Pehmeä ja vääränlainen hiontatuki pääsee kyllä syömään myös matalista kohdista, jolloin merkkiväri kertoo pinnan olevan suoran, vaikka oikeasti se on jopa kymppiä notkolla sieltä täältä.
Siitä olen kuitenkin 100% varma, että sellaista ihmekättä ei olekkaan joka oikeasti tuntee ne korjattavat alueet mitä oikealla tekniikalla ja välineillä tehdyllä hiontavärioikaisulla saadaan aikaiseksi käyttäen merkkiväriä.
Pointtihan on se, että se että hiontaväri ei ruiskutuksen jälkeen tarvitse markkeria lainkaan, koska pinnan ruiskutus-struktuuri kertoo jo hyvin pitkälle missä mennään. Käytännössä se eka hiontavärikerros ei tarvitse yleensä lainkaan markkeria, eikä toinenkaan ennen kuin pinta oikeasti on siinä hiontakarkeudessa kuin mitä on käytetty paperi.
Viimeinen ja täysin ”ihmekäsien" ulottumattomissa olevaoikaisuhan tapahtuu erittäin solidia tukea suoraa tai muototukea käyttäen, jonka jälkeen itse hion pinnan vielä kerran puhtaasti käsin mahdollisimman laajoin pyörreliikkein 1/2 päällekkäisyydellä kokonaan yli(tätä ei voi suositella amatöörille).
Eli näitähän on toki mittailtu ja silmähän takertuu laajassa pinnassa jo muutaman satkun epätakkuuksiin puhtaissa tummissa pinnoissa, ja käsi alkaa tällaisen ”laineen” tuntemaan vasta 5-6-kertaisen heiton jälkeen.
Eli silmä kyllä erottaa vaivatta hyvänkin ruiskulakkapinnan epätasaisuuden, vaikka käsi kuinka kertoisi sen olevan kuin lasipintaa.

Kukin taas kerran tekee juuri niin kuin parhaaksi näkee ja silloin kun tehdään oikeasti laatupintaa tarvitaan toki molempia, eli kättä ja markkeria.

 

omasta mielestäni se oli erinomainen esimerkki tarkoituksessaan, eli siinä, ettei absoluuttisuutta hipova ehdottomuus välttämättä johda toivottuun lopputulokseen, vaan saattaa osin jopa kääntyä tarkoitustaan vastaan, kuten koettuun tarpeeseen selitellä sanomisiaan,
tosiasiassa suoraa pintaahan ei käytännössä ole olemassakaan, vaan se kaartaa aina johonkin suuntaan, yleensä kaikkiin.

nyt kuitenkin päästiin sangen kivuttomasti tavoitteeseeni, eli siihen että näppituntumaa sittenkin tarvitaan jatkuvan ja loimuttoman pinnan aikaansaamiseksi,
sen sijaan ettei sillä tee mitään.
markkeria ei omasta mielestäni tarvita lainkaan parhaan mahdollisen lopputuloksen kannalta, toki se jouduttaa hommaa, mutta omasta mielestäni parhaita markkereita ovat hionnan aikaiset ristikkäiset suuntaisnaarmut ja ne voidaan uusia toistuvasti ja näin ollen pysyvät pinnassa tasan niin pitkään kuin hiontakin jatkuu

 

Juu, ja täytyy muistaa että kiiltävä, metallihohdoton musta on just se jossa näkyy varmaan muutamankin tuhannesosan heitot.

 

Juuri näin.

 

Tuokin priiman määritelmä voi vähän vaihdella katsojasta riippuen.

 

Se vaihtelee hyvin paljon katsojasta riippuen, mutta suhteessa maalauksen hintaan priimaa on pukannut. Monet saa 3-5000 laitettua maalaukseen, mulla sitä menee 500, eli se mitä nyt tökötit maksaa...

 

Miks et rupea sit automaalariksi? Nimittäin aika usein vaan näkee uudehkoja autoja kun on maalailtu niin tahtoo erottua jollain tapaa,väri,pinta on erilainen kun toisessa osassa jos ei koko kylkeä maalata.

 

Voisin ruvetakkin, mutta ei se sitten olisi halpaa, kun pitäisi verot maksaa ja jotain pitäisi itellekkin jäädä. Ja kun on tuo perkeleen sairaus, jos ois oma firma ja iskis depressio, ni se ois sen firman menoa. Se kuitenkin noin kerran vuodessa tulee, en tiedä sitten nykyisellä lääkityksellä.

 

Muodon tekeminen oikeeks on oikeestaan enempi sen peltisepän hommia. Kitillä pitäs tasoittaa vain se vasarajälki......
Pienet lommot, ja painaumat muutaman neliödesimetrin alueelta löytää osaava kyllä kädellä, tai oikeestaan sormilla. Hionnalla tehdään se oikea, lopullinen muoto.
Laajempiin, pidemmällä matkalla oleviin muotoihin, ja suoruuksiin tarvitaan kyllä suorasyrjä, tasasesti kaareutuva teräsviivain, tai muotokampa.
Jos pinta on kiiltävä, niin silmällä näkee parhaiten, oikeasta suunnasta katsoen.
Itsellä ei hallissa ole yhtään ikkunaa, josta tulis pellin muotoiluun haitallisesta suunnasta valoa.
Minulla on vaatekaapin peililiukuovista tehty siirreltävä iso peili, josta näen koko ajan tarvittaessa kyljen muodot oikoessani. Myös liikuteltavia valaisimia on, jotta saa valon tulemaan just oikeasta suunnasta tilanteen mukaan.
Peltihommissa on hyvä käyttää ohuita nahkahanskoja, niin lämmön johtumis-, ja pinnankarkeuserot ei vie tuntemuksia pieleen.

 

Mulla on ollu ne pellavahanskat, käsi liukuu pinnan päällä herkemmin siten.

 

Maalarille ne pellavahanskat, ja peltisepälle nahkaset.

 

Paitsi että oikean ”automaalarin” hyllystä kovin harvoin löytyy muita kuin paksumpia nitriilihanskoja? Peltisepältä toki ohuet nahkaiset.