Tinaamisen vaikeus

Kiitos,mutta toimin juuri samoin kuten nämä(kin) ohjeet opastivat.

 

Oon kuuteen tai seittemään autoon lääppiny tinaa, eli en ole vielä omasta mielestäni mikää ammattilainen, mut tommoseen en oo ikinä törmänny. Viimesimmät pohjusteet, tai ainakin tinat ostin mätänetistä. Alkuun duunasin happi asetyleeni pilleillä, nyt viimesimmät hommat mätänetin kaasutoholla.

Omituiselta kuullostaa tuo sun homma.... Paksua staffiahan se pohjuste on, mutta kun kuitenkin sekotit sen kunnolla niin en jymmärrä......

 

Joo pohjia myöten sekoitellen siten,että aine oli taatusti yhtenäistä harmaata(?) mönjää

 

Ihan kuin ei kuitenkaan ois vielä ollut tarpeeksi lämmintä. Kokeile vielä koepalaan, kyllä siinä vaiheessa (tai vähän aikaisemmin) pitäisi alkaa sulaa tinaa näkyä kun puhdas pelti pohjusteen ympäristössä alkaa vaihtaa väriä. Silloin on kyllä lämpöä jo liikaakin varsinaista työstämistä ajatellen, pohjuste ei tartu väriä ottaneeseen peltiin.

 

Lämpö on oikea kun pohjuste juoksee ja pinta näyttää kromimaiselta pyyhkäsyn jälkeen. Veikkaisin että liian vähän lämpöä. Bera ei ole koskaan pettänyt vielä...

 

Liian vähän olet lämpöä tarjonnut. Sinä vaiheessa kun pohjuste muuttuu sellaisen maitokahvin (20/80 maitoa/ kahvia) pyykäiset rätillä sen levitetyn pohjusteen pois pitäisi alle jäädä siisti ja ehyt pohjatina.

Se että olet karhentanut pohjaa jollain on mielestäni virhe. Jos pohja on kovin karjea on pohjustuksen teko siihen oleellisesti vaikeampaa kuin sielämpään pintaan. Eli esmes hitsaussauma kivilaikalla hioen jotakuinkin muotoon, sipaisu lamellilaikalla ja jos et ole saumaa umpen asti hitsannut terässudilla hankaat siitä saumasta kaikki hitsauskohtien vieressä olevat mustat karstat pois. Myös messinkisutia voi käyttää ja nämä sudit siis niitä rälläkässä käytettäviä systeemejä.

Sitten vain pohjustusaine ja kuten sanoin lämpöä niin että pohjustusaine menee ruskeaksi. Pitäisi alkaa onnistumaan.

 

Kyllä mielestäni lämpöäkin annoin peltiin huolella ja kunnon liekillä, mutta pasta ryhtyi vain kuplimaan kiivaasti. Kuumensin peltiä lähes jo siihen pisteeseen, kun olen pellin muotoiluduuneissa tottunut kuumentelemaan.

Pelti oli tosiaan pelkkä kirkas pellinpalanen josta sipaisin teräsharjalaikalla vielä varuiksi liat pois. Samallahan tuo vähän karhentui, mutta sillä tuskin yhteyttä tämän ilmiön kanssa.

Tohona käyttelen tuollaista Sievert Jetiä
http://www.tooloutlet.fi/fi/Tuotteet/Hi ... 29301/2530

Mutta pitänee koittaa vielä kolmannen kerran uudelleen seuraavan kerran kun menen tallille.

 

Sievertin vehkeet on hyviä.Kaverilla oli biltman tohotin räjähtäny...tosin sillä kaverilla on kaikki mahdollista,

 

Tuo powerjet malli itselläkin käytössä,riittää teho makeasti. On jäänyt meinaan tavalliset kaasuvehkeet koristeeksi niin tallissa kuin työmaallakin.

 

No nin, palaanpa vielä kohtaamiini vaikeuksiin pohjusteen käytön kanssa. Nyt oikein kuvien kanssa havainnollistaen työvaiheet ja kohtaamani ilmiöt.

Tahnana siis Bera-fix juotospasta


Sekoitin purkin huolellisesti oikein akkukoneella, jonka jälkeen ravistelin vielä purkkia voimakkaasti tovin verran.


Nappasin romukopasta kirkkaan pellinpalasen, josta sipaisin varmuuden vuoksi isommat epäpuhtaudet pois.


Sitten vain Beraa pensseliin ja levitys ohuelti pellin pintaan. Annoin sen myös asettua hetken ennen tohottelua.


Sitten tohotusta. Tohosta tosin alkoi olla jo kaasuvarat ehtoopuolella, joten liekkiä joutui antamaan lähietäisyydeltä. Aiemmin testattu myös virkeämmällä liekillä.


Kuumensin peltiä rauhallisella nopeudella edeten sitä mukaa kun pellin pinnalla alkoi jotain tapahtua (värimuutosta, kuplimista,jne.)



Sitten kun katsoin lämmittäneeni peltiä vähintään kohtuullisen ajan, oli aika ottaa rätti käteen...


...ja todeta, että tinamainen pinta loisti ainoastaan poissaolollaan.


Tämä oli kutakuinkin neljäs kerta kun tulin samaan lopputulokseen ja sen perusteella alkaa tuntua siltä, että kyseinen erä Beraa ei taida sisältää ihan kaikkia ainesosia.

 

Kunnolla ruutia tohoon, sitku se pöytäkin alkaa kuplia ja mustua niin ollaan tontilla. :lol:

 

Lisää lämpöö. Ainakin mulla se vaihtoi värin kiiltävän tinan väriseksi, kun oli tarttunu kiinni. Näin siis kun juottelin syyläriä.

 

No johan on peijooni.
Kuinka paljon sitä pitääkään lämmittää?

Aiemmilla kerroilla kyllä annoin lämpöä oikein kunnolla - siis todella paljon enemmän kuin esimerkiksi tässä työnäytteessä, jossa pohjuste näyttää muuttuvan melko vähäisellä lämmityksellä. Toho tuossa tosin erilainen, ehkä myös kuumempi?

https://www.youtube.com/watch?v=aW48T1oDEMc

 

Sen verran etten puupöydällä lähtis koittamaankaan.. Videossa näkyy miten yksi kohta alkaa lämpenemään ja muuttamaan väriä. Siihen asti vaaditaan aika paljon ruutia tohosta, mutta yhden kohdan alkaessa sulaa/tarttua alkaa lähialue menemään aika pienellä syötöllä, eli tohoa voi viedä aika paljon kauemmas.

 

Käytän kyllä paaaljon tehokkaampaa tohoa. Saa huomattavasti nopeammin oikean lämmön. Puhtaammaksi olisivat vielä voineet vetää paikkoja,kolojen pohjalla näkyi maalinjäämiä.Uunissa kun lyö lämmöt päälle niin korkkaa tuollainen paskan päälle tinattu makiasti. Tiedän kyllä tuon videon ukon,vanha seppä.. Lisäksi tinaus kokeilut kannattaa aloittaa pienemmistä kohteista kun koko peräpeltiä tinaamaan.

 

Lämpöä niin paljon, että pohjuste kiehuu kunnolla, savuaa ja menee mustaksikin, sen jälkeen pyyhkäisy rätillä.

 

Liian vähän lämpöä sulla. Tässä pikaisesti tehty kuvasarja.

 

Okei, kiitos.
Aiemmilla kerroilla lämmitin kunnolla kuplimispisteeseen ja kuivahtamiseen saakka, mutta nähtävästi se ei riittänyt ja mahdollisesti myös käyttämäni tohon teho liian alhainen.

Yleinen mielikuvani koko hommasta on ollut se, että tahna sulaisi jo melko maltillisella liekin käytöllä ja siksi näissä omissa kokeiluissani on ehkä alkanut vähän "kantti pettää" pellin kuumentamisen suhteen.

No eipä siinä sitten kummempia. Hyvä että tuli otettua puheeksi.
Uutta matoa koukkuun, sano!

 

Olen suunnitellut kokeilevani tinausta, mutta muutama kysymys tulee ennen aloittamista mieleen.

-mun letukkaa joku edellinen omistaja on jo paikoin tinannut, vähän huonosti tosin minun mielestä. Saako tinattua siihen päälle enää millään kun siinä on jo kilikoli mattamustakin jo päällä? Vai pitääkö hioa pellille puhtaaksi?

-ja olenko ymmärtänyt oikein, että hitsisaumoiksi kelpaa tiheästi laitetut "heftit", jotka hiottu alas? Tina täyttää kolot ja raot, ja saumasta tulee veden ym pitävä?

 

Kyl vanhan tinan päälle voi tinata lisää, maalit ja muut epäpuhtaudet pitää ensin poistaa.
Pohjustinta ei ole pakko käyttää mut jos on vaarana et tinaat viereen pellille ni sit pohjuste.

Hitsauksista: noin voi tehdä. Ennen itse tein niin et pokkasin pihdeillä/ paineilma pokkarilla toisen puolen, pintapellin vetelin tuuman välein heppiin joko reunasta tai reijästä tulppahitsinä, hitsin hionta, kunnollinen putsaus ja tinaa päälle. Vetelyvaara pienenee ja kuitenkin varmasti pitää.

Hyvin tinattu on vesitiivis, muista vain poistaa/ neutralisoida tinauksen ulkopuolelle jäänyt pohjuste. Tulee muuten kohta kuplana maalipinnasta..