TMD-Seikkailu 2009 lyhyesti

Lapsena jossain 1980-1981 maastossa Räyskälän rytinöissä isojen poikien mukana hengaillessa tuli rakenneltua sellainen unelma, että jos isona saisi Nitroautolla ajaa ihkaoikean EM-sarjan voisi harkita taivaspaikkaansa..

Motopark SM-Avaus:
-Habermannin Timo poikkesi jeesimässä Marcoa junnupelin kanssa ja enempi patsasteltiin ja hirviteltiin radan kondista. Saatiin kumminniin omin avuin peli menemään rataa pitkin ihan kivasti ja lisenssi taskuun. (Myös Marcolle).

Santa Pod EM-Avaus:
Eikun kamat laivaan ja kohti sumujen luotoa. Jenkkisetä vaivautui paikalle jeesimään perussetupin kanssa ja opettamaan ajamisen kikkoja. Meinasi paristi lähteä kapine kirjoittelemaan ja parhaaksi jäi 5.71, sekä katsomo eliminaattorin ajaksi.

Alastaro Nitronationals:
Omin avuin opettelemaan ja paikkapaikoin ihan kivasti meni. Kamalan liukasta, mutta mukaan eliminaattoriin, jossa heti ekan rundin burniksessa rivahti kaasuvaijerin kannake seinästä, kun tuli sikapoljettua burnisthrottlestoppia vasten.
-Ankara ketutus, mutta sitten joutui muuttamaan useampaakin ameriikanjuttua, että kestää käyttöä.

Mantorp:
Sairaan hauskaa. Omin avuin taas omat enkat lajittelussa 5.68 ja tajuton fiilis, kun mentiin muutaman tonnin kovempaa, kun Roivas parhaillaan 10v takaperin ja myös Eeron virallisista enkoista alle.. Eliminaattorissa ekalla rundilla pito täysin kateissa, kun rata oli pilalla yön sateiden jäljiltä ja oltiin Wilsonia vastassa ja oli lähes pakko rutistaa voimaakin. Olisi varmaan sutinut vielä Norjassakin.

Hockenheim:
"Maailman hienoin" rata, tajuttomasti väkeä ja yllättävää kyllä sinne ilmestyi kansaa, jotka ilmoittivat olevansa meitin faneja.. Oli kivaa, kun oli muutama kotomainenkin kisaturisti mestoilla, mutta kisahomma aivan penkin alle. Sytkät oli ottaneet itteensä Mantorpin sudittelusta ja pelistä puhti täysin poissa. Varsinainen kikkailu saatiin vara-autokokeilusta. Yäk.

SM Finaalit Alastaro:
Oltiin sitten päädytty sytkähäikkään Hockenheimin jäljiltä ja ajateltiin kokeilla ennenkun lopullinen päätös tuhlata viimeisetkin jenit Santa Podin EM-finaaleihin oli tehtävä. Muutama uusi jutska kokeiluun ja viivalle. Peli tuntui olevan kutakuinkin entisellään ja poskettoman liukkaalla radalla (siis meidän mittakaavassa) ajeltiin 5.9 ja 400+km/h. Marco sai karmean allergiakohtauksen ja siitä saatiin mukava hässäkkä aikaan sunnuntaina. Mutta pelit ehjänä, reippaan oloisina ja eikun varaamaan lennot ja laiva.

Santa Pod finaalit:
Viimeinen kisa ja ajateltiin ottaa kunnolla ruutia koneesta ekan lajitteluvedon 5.60 jälkeen, josko saisi kuria ja nuhdetta ulkomaan sutiukoille. Tokaan kvalliin hyväntuntuinen burnis ja viivalle, monoa ja kaboom. Syvä hiljaisuus. Arvelinpa olleen kallis veto, mutta hullu munkki oli onnettomalla hetkellä. Jakopää meni säpäläiksi ja kaikki palikat pussailivat ympäriinsä, muttei juuri minkäänlaista kamalan kallista tuhoa ollut ilmassa. Illalla varakone kiinni, konservatiivinen setuppi ja vissiin 5.8, oltiin oikeilla jäljillä, mutta myöhässä. Neljäs kvalli ja toinen varakoneella, lisää ruutia. Meni sitten luistelemiseksi ja onneton aika pudotti kaaviosta.

Tuurilla saatiin varapaikka (Derek kertoi asiasta jo illalla, että ehdittiin toimittaa asiat). Aamulla viivalle Wilsonia vastaan ja epäselvää ei ollut EE-miestä vastaan, että pitääkö koittaa raastaa kaikki minkä osaa ja hakea holeshottia. Meni tomaatiksi, vaikka näin keltaiset ihan hyvin, punaista en nähnyt. Wilson tuli kuitenkin ohi puoliradassa ja se oli siinä sitten vaikka taisin taas ohittaa kennoilla, laiha lohtu. Loppupäivä katseltiin ja kuulosteltiin asioita, sekä korjattiin Kristerin scooppi joka sai osumaa semissä. Suomalainen alumiinipelti, popniitti- ja jesseteippipatentti kuljetti vaarin finaaleissa runner-upiksi ja omille enkkaluvuillensa.

Saldoksi kesästä jäi maailmanennätysalhaiset korjauskulut luokka huomioiden, tosin eipä sitä tehoakaan uskaltanut ottaa irti. Reaktiohaasteen voitto Hanssenia vastaan 0.010 vs 0.016. Lamppujen kanssa pääsi sinuiksi ja se herätti kilpakumppaneissa hämmennystä ja vähän käsienkin vapinaa. Loppunopeuspiikki 270mph/435km/h oli vallan erikoinen juttu. Ihan kun olisi ajanut lentskarilla tms. Mutta 10v edellisen oikean enkan jälkeen sama paikka ja suomenennätys uusiksi. (Meille oikea enkka oli Eeron 5.69 backupilla).

Että talvilepoa, palikoiden haalimista kilpureiden kasaamista yms sitten tässäkohdassa. Jenkitkin suostuvat hieman jeesaamaan, niin ei enää sotketa Kristerin ja Wilsonin kuvioita kuulemma.. (Ihan kun olisivat sopineet omiansa selän takana, ettei kakarat sotke soppaa).

Omaan autoon piisaa muutama tonni $ remonttiin, mutta Mad Bomber ja tuo toinen A-Fuel rojekti, sekä tietty Marcon auton konehommat syö kaiken mitä irti saa. Marcolta Kalajoen semissä hajonnut variaattori kiekaisi koneen överiksi ja loppukesä meni venttiilejä oikoessa, sekä hissutellessa siinä kisahommien opettelun kuljessä.

2010 luultavasti ajetaan "jotain ja jossain". Ilman ulkopuolista reissusponssia ei varmaankaan mennä Englantiin. Kamalan kallista olla pois työmaalta ja ajella rekalla tuollainen parinviikon tuhlausreissu paristi kaudessa. Olkoonkin, että britit taitavat diggailla tuota meitin kikotinta ja meininkiä vallan hulluna. Varsinainen crapheap challenge.

Ikinä en voi kiittää kundeja tarpeeksi duunista minkän tekivät:
Mika "MG" Gulin: Ei sitten ikinä anna periksi ja ala nillittämään.
Jouni "Dalailaama" Merikanto: Maailman paras kytkinmies, toinen enkka vyöllä ja ei ikinä anna periksi... Jatkaa siitä mihin mun ranteet loppuu.
Jari Hansalahti: "Vanhus tekee tasaisesti vaikka mikä olisi"...
Petri Liimatainen: Sydämellä messissä, vaikka onnii ahdasta kömpiä auton alla..
Ari-Pekka Forsberg: Lainassa meitin prätkäosastolta ja oppii nopsasti vaikka kuuraketin korjauksen...
Pekka Lukka: Ajeli rekalla ekan Podin reissun ja sai siitä luultavasti patin sieluun, mutta paikalla kun kaivataan käsiä.
Leena Nyyssönen: Petrin "vosu" ja piperteli meille retkillä kaikkea oheisjeesiä, niin saatiin keskittyä olennaiseen.
---
Muutama kaveri, jotka jeesasivat keväällä rekan kanssa, sähköjä, köökkiä ynnämuuta katsastuksellistakin.

Kesä opetti, että tekemällä oppii. Eipä siinä muu auta. Tosin näkeehän sen päältäkin, että omin käsin onneen mennään..
-Joskos sitten isona saadaan jostain pokaali ja Krister, Derekki ja mr.Wilson ojennukseen. Aika näyttää mitä Deuchar keksii.

Vehkeitä viivalle ja 16 kiesin kaavio. Se siintelee kaikkien mielessä.