Totuus moottorien virittämisestä

Overdrive.fi on harrasteautoiluun keskittyvä verkkosivusto, joka tarjoaa sisältöä harrastajien ja rakentajien tarpeisiin. Epäasiallinen ja loukkaava sisältö, joka rikkoo sivuston käyttöehtoja, poistetaan. Näin eivät myöskään poliittinen keskustelu ja aiheet sinne kuulu. Harrastus on yhteinen poliittisesta kannasta riippumatta. Overdriven yleiset käyttöehdot löytyvät täältä, ja on hyvä muistaa, että jokainen keskustelija on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa omien viestiensä sisällöstä.

Ketju osiossa 'Yleistä rakentelusta', aloittaja C5_Z06, 8.1.2020.

  1. Fuselage

    Fuselage Gearhead

    Elämä on liian lyhyt, että jaksaisi ajaa jollain hajuttomalla ja mauttomalla autolla tuolla harmaan massan keskellä.
     
    hartsa69, Gary Grand, sbc350 ja 2 muuta käyttäjää tykkäävät tästä.
  2. Minun auto ei ainakaan ole hajuton. Sen verran edellinen omistaja on vetänyt röökiä siellä..:D
     
    Gary Grand ja isalmela tykkäävät tästä.
  3. max

    max Double Gearhead

    Sanos muuta.
    Silloin tällöin kun hapettaa kadulla tuulipukukansan keskellä,joka suu ammollaan toljottaa ihmetyksestä koska eivät raukat tiedä paremmasta.
     
    maverick999, malvasto ja Inlinee tykkäävät tästä.
  4. hiacekuski

    hiacekuski 3rd gear

    Muistan kyllä elävästi, kuinka vaihdoin (kiinnitin irronnutta) C10:n starttia kadulla maaten ja kiroillen keskellä tuulipukukansaa, joka vaelsi venemessuille. Joku kysyikin, että "onko kaikki ok", kun vaan jalat näkyi pickupin alta. Silloin alkoi kypsyä päätös, että tätä rassaamista tehdään vain kilpa-autojen kanssa.
     
    artsiracing tykkää tästä.
  5. Volvo_5.7

    Volvo_5.7 Double Gearhead

    mikä Volvo painaa noin hurjasti?
     
  6. J.J.

    J.J. Gearhead

    Farkku 740. Paljon lie painaa, no kuitenkin lähes 1hv per kilo taitaa kyseisessä kotterossa olla.
     
  7. Volvo_5.7

    Volvo_5.7 Double Gearhead

    alle 1500kg painavin 740 farkku vakiona. Ehkä se virittäminen on tuonut 500kg lisää painoa. No oli siinä 1500hp tai 2000hp, niin se on paljon se. Ja kympit sillä teholla jättää aika paljon potentiaalia seuraaviin vetoihin.
     
  8. J.J.

    J.J. Gearhead

    Taitaa olla jo siellä +1500hv luokassa tehot tekniikasta päätellen. Mitä joskus autoa nähnyt niin sellainen hauskanpitolaite se taitaa lähinnä olla, sutii ja paukkuu.
     
    Volvo_5.7 tykkää tästä.
  9. Ford67

    Ford67 2nd gear

    Taitaa varsin subjektiivinen olla tuo katukelpoisen virityksen raja, muuttunut vuosien varrella. Muistan kun vanhoissa rakenteluoppaissa ja artikkeleissa näille antiikki työntötankomoottoreille aina varoiteltiin härskistä nokasta, isosta kaasarista, yksitaso imusarjasta, isoista pakoputkista, tiheästä perästä, korkeasta tall speedistä yms. Katuajokelvoton auto on kuulemma silloin, onneton alavääntö, käynti- ja lämpöongelmia yms.
    No nyt on muutama vuosi takana semmoisella, litrateho 90hv/L perinteisesti viritetyllä pikkulohkovaparikasilla yhdellä 950cmf kaasarilla. No, koko kylä kuulee kyllä missä mennään ja kulutus julmaa Golfin painoiseksi autoksi, muuten kesällä melkein käyttöautona menis pikkuajossa. Ilman ryyppyä saa pikkuisen kikkailla käynnistystä.
     
    Muokattu: 26.1.2021
  10. Vermilion

    Vermilion 3rd gear

    740 Volvo, ei nyt ehkä ihan 2000kg mutta ei kaukana, omista puhu että "melkein" 2 tonnin autosta. Paino varmaan luokkaa 1850kg tms, kisa renkailla ja tankki täynnä. Hieno vehje, kaikki sisusta lämmityslaiteet yms löytyy! Mitä ymmärsin niin kaikkia osia suoraan ostettua vaan itse rakenneltu paljon. Painaahan pari tollasta isoa holsettia jo joitain kiloja... + kaikki muu.

    Varmaankin puhutaan juuri samasta autosta. Vesivehmaalla näkynyt useampaan otteeseen. Känniajoissa törmänny (ei fyysisesti törmätty, ei vahingoitettu autoja) tuohon autoon, pari kertaa lauantai kesä öinä. En löytänyt vesivehmaalta enään tuloksia että olisi saanut bongattua tarkemmin tietoja.
     
    Muokattu: 27.1.2021
  11. J.J.

    J.J. Gearhead

    Joo täältä naapurikylästä se on. Kovasti omistaja sitä kesäisin ulkoiluttaa ja käy tapahtumissa.
    Ilmeisesti ei sitten ole vielä niin raaka laite ettei viitti ajella.
    Tehojakaan ole moottorissa kuin reilut 500 per litra.
     
    Vermilion tykkää tästä.
  12. Turbiini

    Turbiini Gearhead

    on kyllä paljon saatu volvoon painoa tosiaan alle 1500 kg vakiona d24 moottorinen farkku joten vaikka se vkio moottori olisi jätetty varalle peräkonttiin niin ei olisi vielä lähelläkään 2000.

    Eikös tuossa rupea kokonaismassakin jäämään niin hilkulle että jotunut kaiketi rekisteröimään 2 paikkaiseksi?
     
  13. Slant Sickness

    Slant Sickness Double Gearhead

    Jos hällä on siinä lisättyä takapainoa? Takavetohan tuo kai on?
     
  14. Pannu H-D

    Pannu H-D Gearhead

    Mää kun aattelin olla tyytyväinen jos saisi litratehoksi 100-120 heppaa kun täällä puhutaan jo +500:(
    No täytyy kompensoida litroilla:p
     
    Gary Grand tykkää tästä.
  15. kustomkuuppa

    kustomkuuppa Gearhead

    Se on se "eurooppalainen automaku". Joku on keksinyt että kaikki sadat miljoonat eurooppalaiset autoilijat haluavat ajaa nelipyöräisellä tärylätkällä, ihan joka ikinen. Niinpä maahantuojat speksaavat tuontiautoihin (esim. juuri uudessa Tekniikan Maailmassa koeajettu Ford Explorer) sporttialustan. Sama juttu autojen värien kanssa: eipä ole paljon muuta kuin valkoinen, punainen ja fifty shades of gray. Samaa jöötiä vaan, mutta ostaja voi valita että minkälainen merkki on nokalla.
     
    Volvo_5.7 tykkää tästä.
  16. Volvo_5.7

    Volvo_5.7 Double Gearhead

    hehe, just noin. Ihan sama mikä muumibussi on testissä niin autotoimittajat on sillä ekana ahvenistolla näyttämässä miten kovia kuskeja ne on ja miten rengas taittuu alle!
     
    Gary Grand tykkää tästä.
  17. C5_Z06

    C5_Z06 Double Gearhead

    35. "Erään Corveten tarina"

    Tämän tarinan kirjoitin huhtikuussa 2006 eli pattiarallaa 15 vuotta sitten. Muistan sen kuin eilisen päivän...

    ***

    En muista enää minkä ikäisenä näin ensimmäisen Corveten "luonnossa", mutta se on jäänyt mieleen että alkukeväästä 1980 ostin ensimmäisen V8 Magazinen. Ostopäätös oli vaikea, Tex Willer kilpaili pitkään lehtitiskillä kunnes jostain kumman syystä päätin tuolloin murrosiän kynnöksellä että "V8 nyt, Willerit myöhemmin". Tex Willereitä ei sitten enää osteltukaan, ja mukaan kuvioihin tuli R-kioskin takimmaisessa lehtirivissä näyteikkunalla ollut Hot Rod, vai olikose Popular Hot Rodding. Oli miten oli, V8 Magazine jonka tuolloin ostin piti sisällään mustan C3 Corveten (Ahti Virtasen 427 Vette), Pata Ekmanin Novan (350) ja tais siinä olla vielä oululaisten veljesten 429 Torino 6-71 ahtimella. "Mustat muskeliautot" luki lehden kannessa. Tiedä niistä muskeleista, mutta Vette oli hieno ja jäi palavasti mieleen.

    Fast forward vuoteen 2000. Työ oli vienyt miehen jenkkilään, ja käyttöauto piti saada pikapikaa perseen alle. Jenkkilässähän ei ilman autoa tunnetusti pärjää. No, Vette tuntui sopivalta kompromissilta, joten sellainen tuli hankittua (kuvissa näkyvä punainen C4). Ekasta Vetestä ei tietenkään luovuta koskaan, joten auto seurasi mukana Suomeen (mutta ei siitä sen enempää).

    [​IMG]

    Jotakuinkin vuosi sitten alkoi tuntumaan siltä, että jenkkilä alkaa riittämään. Muuttoauton hankinta tuli tietysti eteen, ja mikäs sen mainiompi muuttoauto olisikaan kuin Vette, vähän uudempi tietysti kuin em. punainen. Olin tosin pitkään pohtinut muitakin vaihtoehtoja, mutta lopulta vanha rakkaus voitti. Vette se pitää olla. Vaan eipä pahaa-aavistamaton californian lämpöön tottunut kaupankäynnin kohteena oleva C5 Vette tiennyt mitä pian tapahtuisi...

    (Kaupankäynti jääkööt tarinassa sivuraiteelle, hypätään suoraan ekaan aamuun autonoston jälkeen.)

    On sunnuntai-aamu. Kello on vähän vaille kahdeksan. Liikennettä ei ole vielä nimeksikään San Franciscon Pacific Heightsissä. Olen just kääntänyt Veten keulan tallista ulos kotikadulle. Kädet vapisevat vähän, ja sydän tykyttää:

    [​IMG]

    Ei näy Sharon Stonea eikä "shooter" Nick Currania vielä tähän aikaan aamusta. HUD möllöttää tuulilasia vasten, mielessä käy että kelaakohan se yli 200 km/h mittariin jos mailiasetusten sijaan on kilometriasetukset käytössä.

    [​IMG]

    Koeajoreitti vie Napan viinialuelle ja siitä sitten vuorille. Pakkohan sitä on pysähtyä ja napata kuva auton keulasta.

    [​IMG]

    Ja taas pikakelataan. Nyt ollaan jo syksyssä. Ja pajalla. Eikä missä tahansa pajalla, vaan Andyn pajalla. Ja Andy virittää vain C5 ja C6 Vettejä.

    [​IMG]

    Vaan ei ole ikuista kalifornian lämpö. Matkamies ottaa autonsa mukaan ja palaa takaisin juurilleen. On joulukuu, lopultakin takaisin rakkaassa kotimaassa. Synkkä ja kylmä on olla ulkona, vaan eipä tuo matkamiestä haittaa. Sisällä on lämmintä, ja vuosien jälkeen saunakin on tarjolla. Mutta mitä mahtaa miettiä Vette ulkona lumihangessa huolintaliikkeen kauimmaisessa nurkassa:

    [​IMG]

    "Kovin on kylmää, ei tahdo nivelet toimia näin viileässä"
    , miettii Vette itsekseen. Onneksi paikalla on kuorma-auto, joka hoitaa kuljetuksen satamasta maaseudulle, pimeässä odottavaan kylmään autotalliin.

    "Lavalla ollaan kohtalontoverin kanssa. Vaan onpa veikeä rekkari punaisessa vanhuksessa."

    [​IMG]

    "Liinat, ne on tarpeellisia, varsinkin ettei tuo etummainen Vette valu alas... Kuorma-auton lava on kalteva ja vähän harmitti pohjakosketus lastatessa, vaan minkäs teet kun maha on matalalla"
    :

    [​IMG]

    Oolrait, riittäkööt tämä ekasta viestistä. Kuten sanottu, lisää tulee jahka ehdin kirjoitella. Tuo C5:n malli on tietysti paremmin kuin hyvin tiedossa, joten ei tässä ihan vahingossa moiseen ole päädytty. Edellinen omistaja oli muuten putkimies, ja olikin mukavaa ostaa auto ihan tavalliselta jenkiltä eikä päätyä autokauppiaitten riepoteltavaksi. Vaikka allekirjoittaneella ei sinänsä ole mitään erityistä käytettyjen autojen kauppiaita vastaan, niin silti oli kiva ostaa Vette toiselta harrastajalta eikä liikkeestä suoraan.

    Ps: loppuun sopii vielä suttuinen kuva jossa Vette varmaan miettii syntyjä syviä, ehkäpä Eppu Normaalin laulun sanoin: "syyttömänä syntymään (=laivattiin), sattui hän, tähän maahan pohjoiseen ja kylmään..."

    [​IMG]

    Aatteleppa sitä.

    ***

    To be continued...
     
    Muokattu: 20.2.2021
    sepi-ukko, Dataviilaaja, 12345678910 ja 3 muuta käyttäjää tykkäävät tästä.
  18. C5_Z06

    C5_Z06 Double Gearhead

    Tarinan toinen osa.

    ***

    1. Silloin ennen.

    Vuosi oli 1985. Olin muutamaa kuukautta aiemmin täyttänyt 18 vuotta. Elämä hymyili nuorelle miehelle, ja vielä kun korjaamopäällikkönä toimiva velipoika oli edullisesti hommannut vuosimallia 1973 olevan Datsun Finn'in allekirjoittaneelle, en voinut enempää edes kuvitella. Duunariperheen lapsi maalla ei Corveteista oikeasti haaveillut, tai siis haaveili toki, muttei omaksi, vaan onnellisuus olisi irronnut jo siitä kun edes pääsisi näkemään moisen amerikanihmeen. Onneksi Seinäjoella paikallinen autokerho päätti järjestää Drag Racing -kilpailut, joten eikun sinne. Eräältä valokuvausta harrastaneelta kaverilta lainattiin järjestelmäkamera (jota ei oikein edes osattu käyttää) ja eikun menoksi erään toisen kaverin kanssa (joka oli - erikoista tuohon aikaan - erityisen kiinnostunut Formula ykkösistä).

    No, saavuimme paikanpäälle Rengonharjun parkkipaikalle, ja eikös vaan melkein heti Datsunin parkkeeraamisen jälkeen tullut C3 Vette vastaan. Auto oli parkissa eikä omistajaa näkynyt mailla halmeilla, siispä päätimme että otamme pikakuvan, minä Vettehulluna nojaan autoon ja kaveri muina miehinä nappaa valokuvan. Ja näin tehtiin, kuten alta näkyy...

    [​IMG]

    Seinäjoen kiihdytyskisoissa oli muitakin Vettejä, jotka tekivät lähtemättömän vaikutuksen allekirjoittaneeseen. Vaikkapa nyt 427 Tripower Vette, joka oli muistaakseni kotoisin Koskenkorvalta.

    Vuodet alkoivat vieriä ja 80-luvun loppupuoli saapui. Erään tutun autoliikkeessä oli ZR-1 Corvette, ja tokihan sitä piti mennä ihmettelemään. Auto myytiin suomalaiselle lääkärille joka oli lähdössä Saudi-Arabiaan. Samaan aikaan koko Suomi oli hullaantunut Suomen Pankin avatessa "rahahanat" (dollarilainat jne). Itse olin vielä opiskelemassa tuohon aikaan ja hämmästelin paria vuotta aiemmin valmistuneita jotka ostivat lainarahalla "Mosselman-turbonelivetobemareita". Ihmettelin sitten itsekin, että "annas olla kun mäkin pääsen työelämään jauhamaan rahaa, niin valkoinen -87..-88 C4 Cabriolet mullakin perseen on alla". Haaveeksi jäi.

    No, ajat muuttuivat ja Corveteista haaveilu jäi vähiin 90-luvun alkuvuosina. Ostelin silloin tällöin jenkkiautolehtiä, mutta innostus vaan lopahti kun autoja tärkeämmäksi nousi se, mistä saa jokapäiväiset rahat tonnikala/ananas/ranskalais-ateriaan. Opinnot jatkuivat kun töitä ei ollut tarjolla. Tähän onkin hyvä päättää innostuneisuuden ja masentuneisuuden aikakausi ja hypätä taas nykypäivään.

    2. Kevät 2006

    Huhtikuu on koittanut, ja pitkä sydäntalvi on takana. Joulukuussa kylmään talliin hylätty Vette näkee ekan kerran elonmerkkejä ympärillään. Ja on se saakeli aikakin, akku nimittäin vetelee viimeisiään. Laturi voivottelee kuormansa kanssa, joten Vette hinataan autuaasti ulos tallista. Ja eikun lisävirtaa naapurin Golffista (pyhäinhäväistys, mutta menkööt). Lopulta Vette kehrää tyhjäkäyntiä:

    [​IMG]

    On aika ekan koeajon Suomessa. Vihdoinkin edessä on tutut, harvaan liikennöidyt maaseudun tiet. Ja Vette tuntuukin erinomaiselta, mitä nyt urat hieman häiritsevät ohjausta, eikä ihme, nimittäin ohjauskulmat ovat edessä tasan nolla. Jopa katsastusinsinöörikin mainitsee, että "kyllä tällaisessa tehokkassa takavetoisessa kannattaisi vähän pitää aurausta, menee vakaammin sellaisilla asetuksilla". Ehkä näin, en ala aiheesta kinaamaan. Mutta se on ainakin selvää, että kuraa riittää:

    [​IMG]

    ***
     
    sepi-ukko, stinnes, Dataviilaaja ja 2 muuta käyttäjää tykkäävät tästä.
  19. C5_Z06

    C5_Z06 Double Gearhead

    Tarinan kolmas ja viimeinen osa. Alkuperäinen otsikkohan oli:

    "Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee"

    ***

    "Voi perkele minkä menit tekemään"

    Nyt kävi niin perin juurin ikävästi, että välit on täysin poikki takarenkaina toimivien Goodyear F1 "Supercar" -rinkuloitten kanssa. Keskusteluyhteys on jotakuinkin otsikon mukaisella tasolla, siis renkaitten puolelta. Tiedä nyt sitten, kait se olen minä joka tästä sitten julkisesti kertoo ensimmäisenä. En mie muuten, mutta kun Tarja ja Nightwish näyttivät hiljattain esimerkkiä siitä, miten tällaisessa tilanteessa toimitaan.

    Siispä asiaan, hieman pitemmän kaavan mukaan.

    Pitkän odotuksen jälkeen oli koittanut hetki hypätä lentsikkaan ja päästellä "one-way-ticketillä" San Franciscosta Losiin ja sieltä sitten vielä pienkoneella pääkallonpaikalle. Päivä oli valjennut utuisena, ja puolen päivän aikoihin sää oli vielä puolipilvistä, sateenkin uhka oli olemassa.

    Minähän en säästä yleensä piittaa, mutta nyt oli jotain uutta värinää ilmassa: olin nimittäin hakemassa Corvette Z06:sta "piireissä" tunnetulta ja tunnustetulta virityspajalta. Kaks' ja puoli viikkoa auton virittelyyn meni, mutta lopultakin jälleentapaamisen aika autoni kanssa oli koittamassa.

    Saavuin puolilta päivin Oxnardin lentokentälle, ja pienen sähellyksen jälkeen sain taksin jonka kyytissä köröttelin virityspajalle. Itse "velho" oli käymässä naapurissa sijaitsevassa firmassa, mutta herra soitettiin samantien paikalle asiakasta eli allekirjoittanutta tapaamaan.

    Kohteliaasti "velho" saapuikin miltei samantien. Siinä sitten smalltalkkia jutellessamme ilmeni, että auton virityksessä oli kuulemma ollut pieniä ongelmia, alkuvaiheessa moottori nimittäin tuotti liikaa tehoa. Siis häh? No, ei mitään hähhittelyä, "velhon" mukaan vakiomännillä ja alakerralla varustettu pikkulohko-LS6 ei sentään ihan mitä tahansa kestä. Toki asiakas on aina oikeassa ja tehdään sitä mitä asiakas haluaa, mutta vain asiakkaan omalla vastuulla.

    Poistuin hetkeksi toimistosta ulkoilmaan manaamaan itsekseni elämän valintojen vaikeutta; "mikä kertakaikkisen katala tilanne - kuinka kukaan ihminen voi sanoa "ei" hevosvoimille"? Lopulta järki voitti tunteen, varsinkin kun "velho" vielä muistutti: "kuule Pekka, sitten kun sulla on takomännät (jne.), niin palataanpa asiaan".

    Palasin sisälle ja istuin toimiston soffalle vaipuen syviin ajatuksiin. Samaan aikaan autoon vaihdettiin vielä moottoritilaan eräs ulkonäköä kohentava pikku juttu, "velho" (joka on myös firman omistaja) kun ei kuulemma ollut 100% tyytyväinen lopputulokseen aikaisemman osan kanssa. Lopuksi auto vielä pestiin, ja näin kaikki oli valmista. Kättelin "velhon", hyppäsin autoon ja ajoin hissukseen lähimmälle huoltoasemalle. Olin unohtanut kysyä mitä vakio-osille oli tehty, joten vilkaisin takaluukkuun, ja siellähän ne olivat.

    Vihdoin kaikki oli valmista, tankki täynnä bensaa ja suhteellisen ruuhkaton iltapäiväliikenne edessä. Matka etelä-Californiasta kohti pohjoista edessä. Parin pikku risteyksen jälkeen ja liikennevaloissa matelun jälkeen highway alkoi häämöttää. Ja samassa alkoi sataa vettä. Just. Erityisesti tätä mä nimenomaan kaipasin...

    Vaikka kuinka teki mieli kokeilla miten Z06 kulkee, niin maltoin mieleni. Paitsi, no, viimeisissä liikennevaloissa ennen moottoritien liittymää piti silti ihan vähän kokeilla; ykkösellä vaan ja olevinaan pikkuriikkisen verran kaasua vähän korkeammilla kierroksilla. "Ahaa, täähän sutii". Ja sitten olikin jo edessä jyrkkä kurvi josta pääsi moottoritielle. Liikenne oli hiljaista, joten vakionopeudensäädin 120 km/h (75 mph) kohdalle, ja keula kohti Venturaa, siitä Santa Barbaraan, ja 350 kilometrin puuduttavan moottoritieajon jälkeen olikin jo aika pysähtyä perinteiselle hampurilaiselle.

    Ajotietokone oli koko 350 kilsan matkan kerännyt dataa keskikulutusta varten, tietty keskinopeuden kanssa. Tsekkasin arvot vähän ennen poistumista ostoskeskuksen ramppiin, keskikulutus oli tasan 8.0 litraa keskinopeudella 117 km/h. Voi sanoa, että viritys on onnistunut, normaaliajossa kulutus ei nimittäin kasvanut.

    Syötyäni maittavan mutta tuhdin hampurilaisaterian, oli aika jatkaa matkaa. Moottoritien ramppi oli tällä kertaa loistava, liikennevaloista vain yksi kaista 90 asteen käännökseen ja siitä jonkin matkaa kiihdytyssuoraa jolta pääsisi helposti muun liikenteen tahtiin. "Kokeillaas ykkösellä puolta kaasua vajaasta 3000 rpm...jahah, ei oo näköjään pitoa, pikapikaa vaihto kakkoselle, lisää kaasua ja peräpää lähtee samantien sladiin, nopsa vastaohjaus, kaasu pois samanaikaisesti kytkimen painalluksen kanssa, ja kas, moottoritienopeus on jo saavutettu, vähän reilustikin jo."

    Tässä vaiheessa takarenkaat alkoivat epäilemään, että jotain on tapahtunut. Ja niin olikin. Toki tiesin itse, että eka dynamometriajo oli tuottanut 550 heppaa takapyöriltä. Kunnon dynosetupissa renkaat eivät hevillä sudi, joten se mitä minä tiesin oli renkailta täysin tietämättömissä. Olin kuitenkin joutunut taipumaan "velhon" suositukseen laskea takapyöräteho 530 heppaan, joka tekee Veten 6-vaihteisella laatikolla ja voimansiirrolla noin 630 heppaa kampiakselilta. Yleisesti käytetään 15% häviöprosenttina manuaalivaihteisille C5:lle, joka kyllä sopii mullekin. Dieselmiesten peräänkuuluttamaa vääntöä irtosi 2600 kierroksilla aika vaatimattomasti eli 560 Nm, maksimiväännön kuitenkin ollessa jo hieman mairittelevampi 750 Nm.

    Vääntöarvoista fiksummat arvaa, että vakioalakerralla varustettu LS6 tarvitsee jotain erityistä "lisuketta" että moisiin vääntölukemiin päästään. Ja tosi fiksut hoksaa, että tuplaturbolla (tai miksei yhdelläkin) maksimivääntö olisi lähempänä - jollei ylikin - 800 Nm. Irtoaahan sentään AMG:n 6-litraisesta tuplaturbo-V12 -moottoristakin 1000 Nm ja 612 heppaa, ja siinä on sentään high-tech -arkkitehtuuri vastaan Chevyn kuitenkin aika perinteinen "tönäri-kaksventtiiliratkaisu". Mutta ei GM:n LS6:sta kannata liikaa pilkata, onhan se kevyt (alumiinikannet, lohko, apulaitteet ja nyt ahdin) sekä varsin bensapihi jopa viritettynäkin, ja ennenkaikkea edullinen. Viimeksimainittu asia ei tosin kaikkia juuri kosketa, allekirjoittanutta kylläkin.

    Ahdin on tyypiltaan keskipakoahdin, ja Vortechin valmistama ("low-tech -ahdin low-tech koneeseen, khihi" nauraa joku taustalla, kuulen sen selvästi). Intercooleri on "isoo kuin pohojammaan lakeudet", ja koko systeemin käyntiääni on tyhjäkäynnillä ja alle 2500 kierroksen harvinaisen olematonta. Ei sitä kyllä edes kuule, no, ehkä vähän ja silloinkin pitää osata kuunnella. Auton sisälle ei kuulu ahtimesta mitään, mutta vain silloin kun ajetaan kiltisti, eli revittämättä ja kierrokset alle 2500 rpm.

    No minkäslainen ahdettu Z06 sitten on ajaa? No, kun ajetaan yllämainitun mukaisesti eli normaalisti, niin autohan on kuin mikä tahansa C5 Vette: moottori vääntää kivasti jo pieniltä kierroksilta, ykköseltä voi heittää suoraan kolmoselle tai neloselle (jos painaa ykkäsellä vähän enemmän kaasua niin viitoselle tai kuutoselle), kaupunkiajossa kierrokset voi tippua kolmosella tai nelosella tuonne 700 rpm paikkeille ja silti pysyy hyvin muun liikenteen tahdissa. Kuutosen voi heittää peliin jossain 60 km/h vauhdissa, viitonen on sopiva 50 km/h vauhdissa. Ja moottoritienopeuksissa auto kiihtyy riittävästi kuutosellakin. Kaiken kaikkiaan leppoinen peli ajella, oli siinä sitten vakion 405 heppaa, tai nykyiset 630 heppaa. Normaaliajossa ei siis huomaa mitään eroa ennen viritystä ja sen jälkeen.

    Mutta annas olla kun kierrokset nousee yli 3000 rpm. Kuutosella en ole kokeillut, enkä viitosella. Mutta ykkösellä, kakkosella ja kolmosella kyllä. On se luojan lykky, että nykyautoissa on kierrostenrajoitin. Ykkösellä ei ole pitoa, ei sitten millään, jos kaasua painaa yli puolenvälin. Ja kun pito häviää niin moottori pärähtää saman tien rajoittajaan. Keskipakoahdin nimittäin nostaa tehoja kohtuullisen jyrkästi, joten kaasun kanssa pitää olla todella tarkkana ettei jatkuvasti kolistele rajoittajaa. Kahden päivän ajon jälkeen olen yhden *ainoan* kerran onnistunut kiihdyttämään kakkosella onnistuneesti lähes kaasu pohjassa.

    Mutta ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Aikaisemmin 405 hepan kanssa mutkaisella tiellä olin oppinut tietyn perusvarmuuden: "jos nyt tässä kohtaa mutkaa painan kaasua niin perä ei irtoa tai jos irtoaakin niin kauniiseen pieneen luisuun jota on helppo hallita ja joka ei töksähdä moottorin suuresta vääntömomentista johtuen". No nyt on tilanne aivan toinen. Kun auto sutii kakkosella holtittomasti jo suoralla, niin kurvissa tai vaikka moottoritien mutkarampissa tilanne on tietysti vielä kinkkisempi. Ja kun downforcea ei juuri Corvetessa ole, on tilanne sama kolmosellakin. Ja sillä pääsee jo aika perhanan kovaa mutkissa.

    Yritän huomenna taas keskusteluyhteyttä takarenkaisiin. Ajattelin, että sellainen rauhallinen maaseutumiljöö jossain pohjois-Californian Napan kuuluisien viinialueitten lähistöllä voisi olla sopivan rauhoittava paikka. Keskinopeita mutkia, serpentiinejä ja välissä pitkiä autioita suoria asfaltoitua kaksikaistaista tietä. Jos kaikki menee hyvin, niin kerron sitten aikanaan tarkemmin...

    ***

    Tarkemminhan sitä tulikin kerrottua tässä wanhassa ketjussa jonka otsikko on:

    "Röyhkeä -71 SS Chevelle alkoi härnäämään..."


    http://www.overdrive.fi/forum/threads/roeyhkeae-71-ss-chevelle-454-alkoi-haernaeaemaeaen.113257/

    Aatteleppa sitä.

    ***

    To be continued...
     
    sepi-ukko, deeäxä, Dataviilaaja ja 5 muuta käyttäjää tykkäävät tästä.
  20. C5_Z06

    C5_Z06 Double Gearhead

    36. "Painajainen Valimontiellä"

    Korjaamo on Valimontiellä Seinäjoella. Siitä otsikko.

    Varsin pieni korjaamohan me ollaan. Mutta niin on edellä kerrotun A&A Corveten paja myös. Kyseisen firman ahdinsarjoja on myyty nykyään kait reilu 10.000 kappaletta ja ei sekään firma kovin iso ole. Saman verran hallinostureita kuin meilläkin. Ja usein näin meneekin autojen viritouhuissa. Pieniä pajoja. Toki meillä tehdään lähinnä huoltoja.

    Itse olen koulutukseltani inssi ja lukenut paksusähkätekniikkaa korkeakoulussakin varsin pitkään. Lisensiaattikurssejakin tuli suoritettua varsin paljon.

    Todistuksia alalta on varsin paljon. Lukenut ja opiskellut mies siis. Mutta osaamista siltä alalta ei ole pätkääkään. Enkä valmistuttuani ole tehnyt sen alan töitä päivääkään.

    Usein toitotetaan opiskelun tärkeyttä. Ja tärkeää se onkin. Mutta kannattaa muistaa se, että työelämässä maksetaan palkkaa kuitenkin osaamisesta, ei opinnoista. Ja se on se kaikista tärkeintä.

    Ja nyt pitäisi osata.

    [​IMG]

    Erään ahdetun Viperin uusi omistaja soitti joulukuussa ja kertoi, että ostamansa auto ei toimi kuten sen pitäisi. Vastasin sitten että kun näitä uudehkoja Gen V Vipereitä on niin julmetun paljon Suomessa niin ihan lastenleikkiähän sellaisen säätäminen on....

    No ei se ole.

    Niin Viperissä kuin kaikissa sähköisen kaasuläpän omaavissa autoissa (kuten sininen Vette yllä) on oma vikadiagnostiikka, joka puuttuu peliin jos kaasuläppä ei toimi oikein. Käytännössä diagnostiikka seuraa moottorin vääntömomentin tuottoa ja jos se ei seuraa mallinnettua vääntöä, niin moottori menee vikatilaan ja tehot lähtee samantien.

    HPTunersilla pääsee yleensä muokkaamaan kaasuläpän turvarajoja. Mutta Viperissä ei pääse.

    Joten ainoa tapa säätää moottori on saada siitä vakiotehot/väännöt.

    Vaan eihän siellä ole läheskään vakiotehot tai -väännöt.

    Onneksi auto oli jo valmiiksi säädetty jenkkilässä. So no problem. Korjataan vaan jenkkisäätäjän normaaliajoon jättämät ongelmat. Välissä liian rikkaalla, välissä liian laihalla ja mikä hupaisinta, 8.4-litraisen moottorin paikaltaan lähtemisen voimattomuuden ongelmat. Kun se tarttee kaasua ettei sammu..

    Paitsi että Viperin moottorinohjaimen säätöjä ei voi lukea. Sinne saa kyllä uudet säädöt, mutta autossa olevaa säätöä ei voi lukea.

    Mitäs ny?

    No sitä vaan, että ainoa vaihtoehto on aloittaa ihan vakion Viperin vakiosäädöistä.

    Osaanko mä nyt sitten säätää sen? Mistä vitusta mä sen tiedän? Kun ei näitä oikeasti paljon ole täällä Pohjolassa. Ja koska näiden säätäminen on pienen piirin salaisuutta jenkkilässä.

    Ei mulla ole ainuttakaan Viper-säätöihin paneutunutta kontaktia.

    Sovittiin asiakkaan kanssa, että yritetään kuitenkin. Ja siihen yrittämiseen kuuluu oppimisvaihe, mistä minä en veloita. Ja jos homma ei vaan onnistu, niin sitten custom-Moteccia autoon ja joku muu jatkaa.

    No miten sitten pääsee ns. "Viperin säätöpiireihin"?

    Samalla lailla kuin vaikkapa vankilassa. Sun pitää saada "respectiä".

    Ja sitähän saa sillä, että yrittää itse ja kertoo siitä julkisesti. Minulla ei ollut mitään hävittävää ja alotin tosiaan ihan nollilta säätämään. Tein kaikki omaan muuhun osaamiseeni perustuen. Eikä se toiminut.

    Sitten eräs jenkki jolla on käytännössä vakio wanhempi Viperi vinkkasi, että jätä suutinten koko vakioksi (vaikka autossa suuremmat) ja skaalaa säätö sen perusteella niin se voisi toimia.

    Osakaasulla toimi. Sen muutaman kerran kun kävin kadulla ajamassa.

    Mutta ei sekään sitten toiminut isommalla kaasulla.

    Tähän väliin on pakko sanoa, etten ole KOSKAAN pelännyt niin paljon testilenkillä kuin tämän auton kanssa. Katslicksit, välissä lunta, jäätä ja vettä ja saakeli soraa! Tehoa kuitekin jo vakiona se pattiarallaa 650 heppaa ja siihen sitten ahtoa...

    Dynossahan se ei sitten toiminut, vaan meni vikatilaan kaasua reilusti painettaessa.

    Voi vittu!

    Mieti, mieti, mieti niin perkeesti....ja niinhän minä tein.

    Kokeilin sitten muuttaa suutinten kokoa ja ilmamassa-anturin arvoja 40% ylöspäin. Sit vielä vähän säätöä että seos on kohdallaan. Perkeles, moottori alkoi mennä kaasuläpän tavoitevääntöjen alueelle!

    Kahdeksan prossaa vielä pois arvoista ja ei mennyt enää vikatilaan. Mahtavaa.

    Mut täyskaasulla 4000 rpm meni laihalle. Ei auta kuin siirtää toinen ilmamassamittareista eli MAFfeista takaisin intercooleriin.

    Aika pirunmonen projekti. Mutta kyllä mä sen saan vielä toimimaan. Vaikka väkisin.

    On se kyllä aivan käsittämättömän raju rassi.

    [​IMG]

    Aatteleppa sitä.

    ***

    To be continued...
     
    mcmies, Dataviilaaja, teippi-mikko ja 7 muuta käyttäjää tykkäävät tästä.

Kerro tästä muillekin!