Uudet sähköt harrastepeliin. Onko tekijöitä?

Tietääkseni esim. lentokoneteollisuus käyttää vain puristettavia liittimiä. No ehkä ne on parempia kuin abikot. En näe tinaamisessa mitään etua, päinvastoin. Ongelma tulee just siinä missä se tina loppuu ja monisäikeinen johto jatkuu.

 

Parempi laatuisissa kotistereo vahvistimissa käytetään paljon myös tätä liitos tapaa jossa johto vain pyöritellään tapin ympärille ja tätä näyttää käyttävän myös moni autosähköasentaja kun oon teippien alta virityksiä purkanut
http://aijaa.com/Eg9UyV

 

Tänne on varmaan hyvä kysyä kun pitää monesti kaikkia korjauksia korjata paremmaks niin mistähän lähtis hakemaan että löytäis kaikkia erivärisiä johtoja metritavaralla? Marketista tahtoo löytyä vaan mustaa ja punasta..

Nyt jonkun aikaa trhny sillain että yhestä johtosarjasta ottanu johtimia että on saanu vähän oikeita värejäkin mutta noita johtosarjojakaa olis hirveesti tuhottavaks tommosiin tarkotuksiin

 

Helpoimpana pitäisin jotain painlessin tms. Johtosarjaa jonka sit käyttäis kokonaan tai sit vaan tarvittavat osuudet

 

Tinaus on hyvä sähkönjohtavuuden ja hapettumisen estämisen kannalta, mutta silloin siinä pitäisi olla taittumissuoja johdon tinaamattomalla kohdalla (siis tinauksen ulkopuolella)
itse en kyllä näe mitään ongelmaa abikoliittimien käytössä autoissa, kunhan ne on oikeankokoisia johdolle ja ne puristaa oikeilla (räikkälukollisilla) pihdeillä. Rasvaa voi laittaa johtoon ennen puristamista jos epäilyttää hapettuminen.

 

Mä teen parasta aikaa Chargeriin uusia sähköjä tolla Speedway Motorssin GM/yleissarjalla..
http://www.ebay.com/itm/381219594617
Kaikki tarvittava löytyy,jää ylikin ja hyvin merkitty. Pikku muutoksin istuu mopariinki helposti.
Halvempi ku Painless tai vastaava..

 

tämäkin on kyllä aivan totta
oikeestaan jesarilla "piilotetut" kytkennät on parhaita....
niitähän ei saa edes avattua eli ovat harrastajan kannalta ikuisia ja huolettomia.

 

Wire wrap. Tommosella liitostavalla rakenneltiin tietokoneidenkin koekytkentöjä vielä 80-luvulla. Piirikannat olivat ylipitkillä jaloilla, joihin hopeoitu kuparijohdin sitten kierrettiin. Tuo on oikeasti hyvä liitos oikeintehtynä ja oikeilla työkaluilla. Kierrettävä lanka leikkaantuu tapin nurkkaan.

Toisiinsa pyöritellyt johdot, no toimii sekin jonkin aikaa.

 

Tuosta sähkönjohtavuudesta vielä se että oikein tehdyn puristusliitoksen johtavuus on parempi kuin tinatun ja siksi suurivirtaisia liitoksia ei pidä tinata.

 

Pari autoa sähköistänyt vastaavalla mutta EZ-Wiring oli toimittaja. Suosittelen. Muutama johto on vähän päänvaivaa aiheuttava mutta muuten hyvä ja edullinen sarja.

 

Se ongelma siinä tinauksessa tuon kuparin kovettumisen lisäksi on useiden eri metallien joutuminen samaan paikkaan, mistä tulee parikin ongelmaa:
Korroosio lyijyn, kuparin ja messingin (ja jos käyttää Bosch:in osia, kannattaa tarkistaa, että liittimet ei ole teräksisiä, magneetilla) Korroosie tuo vastusta, mikä nykyautoissa varsinkin tulee aika nopeasti vastaan ongelmina.

Lämpölaajeneminen. Kun eri metallit lajenee eri tahtiin, tulee liitoksiin jopa sisäisiä rakoja ja vastusta.

Puristeliitos eristämättömissä liittimissä on muuten vedenkestävä/kaasunkestävä, koska liitos "hitsaantuu" kiinni puristettaessa, kokeilkaa vaikka avata oikein tehty liitos.
Eristämätön liitin, vedonpoistolla on paras. Juuri tänään korjasin niin sanottua vedenkestävää liitintä, missä tulee johdon ympärille tulee kumirengas, mikä puristetaan yhteen vedonpoistoon johdon ympäri, ei toimi, mielummin puristaa liitoksen ilma kumia ja jos haluaa, voi sen laittaa sitten myöhemmin liittimen sisään.

 

Tää tina versus ei tina tuntuu kanssa olevan aika suosittu kinastelun aihe

Joskus sähkömoottoreidenkin kanssa touhunneena niin kyllähän ne kaikki tinaamalla kasataan joitain erikoisempia kohteita lukuunottamatta. Syynä yleisesti ottaen on johtavuuden parantuminen kun tina täyttää liitoksen jolloin johtavuus paranee.

Mutta edellämainittuja ongelmia kyllä esiintyy en sitä kiellä mutta itse olen enempi tinatun ja kutistesukalla suojatun ja riittävällä vedonpoistolla varustetun liitoksen kannalla. Mutta mikäli ei ole mahdollista tilanpuutteen tms. Tehdä sitä vedonpoistoa tai kohde muuten on reilusti tärisevässä kohteessa niin silloin eristämättömät liittimet, oikeanlaiset puristusliitokset ja sen päälle liimallinen kutistesukka on mielestäni oikea tapa.

Tästä ollaan montaa mieltä mutta joka kerta liitostyyppi on mielestäni valittava kohteen mukaan, ei niinkään että yksi olisi aina oikea tyyli

 

Jep, juupas eipästä, puolesta ja vastaan.

Hdcf motopediassa tämmönen kuvatus.

 

Ja pienenä post scriptumina vielä mainittakoon että jos ja kun niitä tinaliitoksia tekee niin sit ne pitäs vielä osata tehdä oikein... ihan vaan sillä että tässä lyhyehkön elämän aikana on tullu nähtyä jos jonkunlaista "tinaajaa"

Eli tietämättömille infona että ne johtimet tai muu tinattava kohde olisi saatava sen verran lämpimäksi että tina sulaa ja muodostuu kapillaari-ilmiö eli tina imaisee itsensä liitoksen sisään ja näinollen saadaan se liitos oikeasti toimivaksi.

Eli EI SAA vaan "valaa" sitä tinaa siihen liitoksen päälle lämmittämällä sitä tinaa vaan lämpö pitää kohdistaa nimenomaan tinattavaan kappaleeseen

 

ja tähän tarkennuksena että liika kuumentaminen on useastakin syystä pahasta.
juurikin tämä seikka erottaa ne paremmat tinurit niistä huonommista.
tinaus on saatava onnistumaan mahdollisimman nopeasti koska kupari on hyvä johtamaan lämpöä kauemmaksi juotoskohteesta.

liika pitkäaikainen/voimakas kuumennus saa aikaan siis tuon tinan kapillaarisen imeytymisen turhan kauas liittimestä joka johtaa edellisissä viesteissäkin todettuihin ongelmiin.

lisäksi se tietenkin sulattaa kaapelin kuorenkin korpuksi mikä ei liene tavoite.

ja vielä sekin että kupari muuttuu viimeistään käytyään hehkuvana tinaa hylkiväksi
tummaksi oksidi pintaiseksi johon sitten tarvitaankin jotain happoa tilanteen pelastamiseksi.
että näin.

 

Totta ^

 

Jep, aloittelevan juottelijan kolvi ei pitäisi olla se pienin saatavilla oleva, vaan ihan reilun kokoinen (tehoinen). Homman vakavoituessa on sitten hankittava monta eri juotinta, joista sitten valitaan hommaan sopiva kokoluokka.

 

just näin, ja nyt kun on noita kaikenmoisia kaasupolttimia eri tehoisia niin se kuparin hehkuminen on erityisen helppoa ja herkkää.
varsinkin nuo vahvat kaapelit (ehkä noin 10:stä neliö/mm suuremmat johdinpinta-alat)
on ainakin näin vähäisen (30v) kokemuksen perusteella liian hitaita ja hankalia kolvihommina
hoitaa, joten suosin kaasupillejä tai noita uudempia propaanipolttimia.
niillä tosin ei kannata tinurin hommia aloittaa...

 

Se on niiden ongelma jotka uittaa sitä tinaa sinne liikaa ja koko johto on pitkältä matkalta jäykkä.

Itelläkin lorahtaa liian usein liikaa tinaa.

 

Autoteollisuudessa ja jälkiasennuksissa vielä enemmän. Esim. 200 000 mersu, wabasto ryöstöliittimillä yms. Tai vastaavia mihin asennettu vetokoukku.