Vanhoja autokuvia Vanhasta maailmasta ja vähän muustakin maailmasta

Näyttäisi MG Midget kiiturilta.

 

HS:n 50 -vuotta sitten sarjassa esitellään ralli-Escorttien taka-akseleiden äitiä:

British Leylandilta on tulossa markkinoille täysin uusi pakettiauto. Auton koko, ominaisuudet ja hinta-arviot viittaavat hyviin mahdollisuuksiin Suomessa.

Uusi Leyland Sherpa korvaa paljon parjatun Austin Morris J4 pakettiautosarjan. – –

Sherpan valmistusohjelmaan kuuluu viisi eri mallia – 185, 215, 240, 220 ja 250. Varsinaisten pakettiautokorien lisäksi valmistetaan myös pikkubussia ja retkeilyautoa, joilla ei kuitenkaan verotussyistä ole asiaa Suomeen. – –

Rakenteeltaan Sherpa on hyvin lähellä Ford Transitia – moottori lyhyessä nokassa ohjaamon edessä, jäykät akselit sekä edessä että takana lehtijousin. Kaikissa pyörissä on tehostetut rumpujarrut.


Leyland "Sherpa" 215 korvaa Austin/Morris J4:n ja on ajettavuudeltaan paljon henkilöautomaisempi. Kuva: Sanoman arkisto

 

Ainakin Sherpan taka-akselit oli suuressa suosiossa.

 

Mulla oli tollanen Diesel ajossa 80 luvun alussa,kyllä sillä ajo mut perä oli niin köykänen et märällä nurmikollakin jäi kii.Positiivinen siinä mielessä et likkoja kyllä tuli kyytiin paremmin kun mun 66 nyyporttiin joka oli kans samoihin aikoihin.

 

Hesarin jutussa kerrotaan saksalaisen Hans-Friedrich von Ploetzin elämäkerrasta. Siitä kuva:


Länsi-Saksan ulkoministeriön 28-vuotias virkailija lähdössä Bonnista Helsinkiin joulukuussa 1968. Kylmän varalta päällä on sedän vanha lentäjäntakki. Kuva: Gummerus

 

Maukas kuva kaikessa rouheudessaan. Ja hieno Taunus. (Onhan se Taunus?) Artikkelikin HS:ssä oli kaunis ja hyvä.

 

No virallisestihan tuo ei Taunus ole vaikka Taunukseksi yleisesti kutsutaan. Metrinen Taunus ja näyttäis ihan RS olevan?

 

Paikallisen varaosaliikkeen pihassa oli joskus näytillä joku kilpa-auto. Ei aavistustakaan mihin luokkaan se oli rakennettu. Koppa oli Escort, moottori M5 ja akseli Sherpa.

 

Vaihteeksi autoesittelyä HS:n 50 -vuotta sitten sarjassa:

Fiat 131 Mirafiori on Fiatin viimeisin uutuus.

Se korvaa 124-mallin, jonka oikeastaan meidän markkinoillamme syrjäytti jo Lada halvempana, mutta päällisin puolin samannäköisenä.

131:n perusrakenne on perinteellinen – moottori edessä ja takaveto. Yksityiskohdissa on kuitenkin uutta ja koko autossa näkyy selvänä autoteollisuuden nykyinen pyrkimys tehdä autoja ihmiselle.

Koeteltu perusrakenne, kohtuulliset moottoritehot, tilava ja mukava kori, turvallisuus, kevyet ja hyvin sijoitellut hallintalaitteet, vakaat ja johdonmukaiset ajo-ominaisuudet, taloudellisuus sekä huollossa että polttoaineenkulutuksessa – siinä Fiat 131 mirafiorin ainekset.

Ulkonäköä ei liioin ole unohdettu, sen tultua kriisien myötä suorituskykyä tärkeämmäksi. Auton myynti perustuu hyvin usein ensivaikutelmaan – tässä tapauksessa se on positiivinen.


Fiatin uusin – 131 Mirafiori – on 4,26 metriä pitkä keskiluokkainen ja nykyisten pelisääntöjen mukaan rakennettu. Kuva: Matti Jansson


Specialin ohjaamo on hyvin varustettu ja hallintalaitteet asialliset – ohjauskin on tuntuvasti entistä kevyempi. Kuva: Matti Jansson

 

Sveitsissä valmistettu rakkine. Ei hinnat alkaen sarjassa

 

Hockenheim 1957. Lähteen mukaan on ollut moottoripyörien Tourist Trophy kilapilu meneillääm

 

HS:n 50 -vuotta sitten sarjassa kuvaa ausseista:


Tennistä pelaavat maailmanmatkaajat Australiassa, vas. Matti Timonen, Leo Palin, Jukka Näräkkä, Alexandr Meterveli, Neuvostoliitto ja Olga Morozova, Neuvostoliitto. Kuva: Sanoman arkisto

 

Mikä kumman rämbler-holden tuossa on?

 

Yritin hiukan googlata tyhjin tuloksin. Aussiautot on itselle niin tuntemattomia, että niistä ei saa otetta.

 

Leyland P76

 

Eipä ollut ihme, että en tiennyt enkä löytänyt tätä..

Wikipediasta:

The Leyland P76 is a large car that was produced by Leyland Australia, the Australian subsidiary of British Leyland. Featuring what was described at the time as the "standard Australian wheelbase of 111 inches",[4]


Leyland P76 Executive

Myös moottori on mielenkiintoinen:

The car was designed by Giovanni Michelotti.[5] The entry-level P76 featured an enlarged 2663cc 121 bhp (83 kW)[6] version of the 6-cylinder engine from the smaller Austin Kimberley and Austin Tasman. The top-of-the-line 192 bhp (143 kW)[6] aluminium 4416 cc V8 unit was unique to the P76, and was a derivative of the ex-Buick V8 that was powering the Rover 3500 and Range Rover. Leyland Australia cited a weight advantage approaching 500 lb (230 kg) for the P76, most of which was attributed to the lighter weight of the aluminium engine block when compared to the cast-iron blocks (with bigger displacements) of the V8s from Chrysler, Holden and Ford.[4] It was hoped that the weight advantage would feed through into superior fuel economy and extended tyre life.[4] Nevertheless, the car was a full-size car in Australian terms, for which class leading boot/trunk capacity was claimed.[4]

Tästä on lisää Wikipediassa Roverin V8:n kohdalla:

Leyland of Australia produced a 4,414 cc (4.4 L; 269.4 cu in) version of the aluminium V8 for their Australia-only 1973 Leyland P76. The bore and the stroke was 88.9 mm × 88.9 mm (3.50 in × 3.50 in), making it a square engine. The block deck height was extended and longer conrods were fitted 158.75 mm (6.250 in) between centres. A Bendix Stromberg two-barrel carburettor was used in place of SU carburettors.[11] This rare engine produced 200 hp (149 kW; 203 PS) and 280 lb⋅ft (380 N⋅m) and, although export (to the UK) versions were planned, the closure by British Leyland of their Australian operations in 1975 precluded the widespread application of this engine. British Leyland did import one complete P76 engine for assessment but it was never fitted to a vehicle and was sold off on the demise of the company.

Applications:
1973–1975 Leyland P76
1976–1979 Leyland Terrier truck


Leyland P76 V8 engine

 

No enpä ole paljon menettänyt sivistyksessä, vaikka en tiennyt koko auton olemassa oloakaan. Näkyy suunitelussa vanha siirtomaa tausta Iso Britannian alusmaa, Hilman Hunterin kori vähän venytettynä , Roverin V-8 (Buick kopio) ja jollain Triumph maskilla varustettuna.

 

Mistä tämä Hillman Hunter tähän tuli? Sehän on kilpailevan puulaakin tuote.

 

Suunnittelija Giovanni Michelotti oli Wikipedian mukaansuunnitellut myös iranilaisen Hillman Hunter Paykanin. Oisko siitä tihkunut vaikutteita myös tähän?

 

On se suunnitellut paljon muutakin ja aikamoista mielikuvitusta saa käyttää, että löytää yhtenäväisyyksiä niiden väliltä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Giovanni_Michelotti