Vieläkin museoautoista

Joo mulla on yksi ei-museoauto lyhyillä mustilla vanhoilla mikkelin M-kilvillä. Ollut jo kymmenen vuotta.

Maalipinta pykinyt, kromit kraatereilla, muutenkin suoraan käytöstä sen ostin. Toivottavasti kukaan ei ole erehtynyt luulemaan sitä "museoautoksi" MG- alkuisten mustien kilpien vuoksi, kun se ei sitä ole, eikä sitä sellaiseksi saa kuin isolla työllä.

Yhteistä sillä lienee kuitenkin, että kilometrejä tulee vain muutamia kymmeniä/ satoja / vuosi kesällä. Tänä kesänä ei yhtään, vaikka käyttövero onkin maksettu..

Yksi hommaa ja ihmisten käsityksiä sotkeva juttu voi olla, että pitävät kaikkia vanhempia autoja "museoautoina" , vaikka auto olisi tavallisissa kilvissa vrt. Toi poliisin uutisointi siinä Raisan katoamis-jutussa..

 

jos haluaisi ajaa arkiajonsa museotarkastajan hyväksymällä ajoneuvolla, sehän onnistuu sillä että ottaa autoonsa normaalin vuosivakuutuksen.

Museotarkastettuun autoon SAA pelkän halvemman museoauto-vakuutuksen, jos haluaa sellaisen ottaa ja kokee että 30pv ajelua riittää. Pakollista se ei ole! Ottakaa se huomioon ennenkuin rupeatte käräyttelemään toisianne...

Eräs kaveri suoraselkäisesti jopa poisti autonsa museorekkarista, siis muutoskatsastutti katsastusasemalla tavalliseksi henkilöautoksi, ettei naapurit ala päiviä laskemaan. Katsastusmies piti ihan pöljänä. MR-alkuiset kilvet jäi silti rekisteritunnuksiksi.

Suomi
-kateellisten kerrostalokyttääjien luvattu maa aina ja iankaiken Amen.

 

Jostain oon lukenu (en muista mistä ja oliko kuinka luotettava tietolähde), että saadakseen auton rekisteröidyksi museoajoneuvoksi, on sille ensin otettava museoajoneuvovakuutus. Ja jos on tarkoitus ajaa enemmän kuin 30 päivää, lankeaa myös ajoneuvovero maksettavaksi, jolloin ei enää liene mitään syytä pitää autoa museoajoneuvona.

 

Todellakaan sitä museoautoa ei saa ammattiliikenteeseen.
Museoautolla saa kyllä kuljettaa tavaraa, sitä ei ole kielletty.
Tietääkseni monellakin yrittäjällä on niitä vanhoja entisöityjä museo kuorma-autoja, mutta tuskin niitä kukaan ammattiliikenteessä käyttää.
Se jos joskus viedään sorakuorma omaan käyttöön ei ole ammattiliikennettä, mutta saattaa aiheuttaa kyllä kaikenlaisten juorujen kulkemista.
Jos siinä museoautossa on selvästi tehtyjä muutoksia, ottaa se auton käyttäjä siinä melkoisen riskin, poliisi voi koska vaan määrätä sellaisen auton valvontakatsastukseen ja katsastajalla on velvollisuus ilmoittaa ajoneuvohallintokeskukseen ettei kyseinen ajoneuvo täytä enään museoajoneuvolle annettuja vaatimuksia (koskee myös määräaikaiskatsastusta). Todennäköisesti tuollaisesta tapauksessa seurauksena on jonkinlaisia veroseuraamuksia.
Toivottavasti kuitenkaan kukaan ei ala kytätä ja "käräyttää" museoautoilijoita, ainakaan ilman selvää näyttöä väärin käytöksistä, koska seuraukset voi olla kuitenkin aika vakavat.
(eli täyttää VEROpetoksen tunnusmerkit)
Onhan se kuitenkin pääsääntöisesti virkavallan edustajien tehtävä.

Museotarkastus pelkästään ei vaikuta ajoneuvon käyttöön mitään, mutta jos ajoneuvo on REKISTERÖITY museoajoneuvoksi sitä ei saa käyttää enempää kuin 30vrk/vuosi.

 

No oikeasti en minä tämmöisellä käräyttelylinjalla ole Parempi ehkä huomauttaa asiasta auton omistajalle rakentavassa sävyssä, esim "nuo vanteet eivät muuten läpäisisi mr-tarkastusta".

Maalikoilla ja ihan harrastajillakin joskus menee "museoauto" käsitykset sekaisin.
Tuosta mr-vakuutuksesta; mr-rekisterissä olevaan autoon käsittääkseni ei saa tavallista autovakuutusta. En ole ihan 100 varma mutta käsittäkseni näin on. Eli auto pitää rekisteröidä "tavalliseksi" jos meinaa yli 30 pv ajella.

Mr autoa ei saa käyttää luvanvaraiseen ammattiliikenteeseen tai vuokrata. Mutta esim. yhdistykset voivat kyllä vuokrata mr-auton kuljettajan kanssa jotain tapahtumaa, syntymäpäiviä, häitä tms. varten ja laskuttaa siitä rahaa.
Joku firma joka esim vuokraa autoja ei voi pitää autoa museorekisterissä vaan museoautot on oltava tavallisessa rekisterissä.

 

Suhtautuminen museo tarkastettuihin ajoneuvoihin on monesti aika hassua. Hakemalla yritetään hakea vikaa miksi se ei voisi olla MR tarkastettu, vaikka alan asiantuntijat on sen tarkastaneet ja hyväksyneet... Itse sain oman ajoneuvoni kilpiin ja MR papereille, no muutamassa tapahtumassa tuli joku arvostelemaan että miten tämä voi olla MR kilvissä kun ei ole alkuperäinen ohjauspyrä ja rättikaton kaarien suojat puuttuu... No siten että kyseinen ratti, joka autossani on on sen aikainen lisävaruste, ja niitä kaarien suojia ei saa tällähetkellä rahallakaan, loppuun myyty ja uusia ei ole valmistettu. Luojan kiitos MR tarkastajat on tässä sen verran ymmärtäväisiä, että auto saa kilvet eikä jää talliin pölyttyyn sen takia. Ymmärtävät että jos joku on nähnyt niin ison vaivan auton entisöintiin, hän varmasti hankkii ne puuttuvat nippelit heti kun niitä taas saa. Ne alkuperäiset kaarien suojat minulla kyllä on, mutta onko parempi laittaa ne paikoilleen kun ovat haalistuneet risat ja sisustus muuten kokonaan uusittu...

 

Todella suuria eroja on kyllä havaittavissa eri tarkastajien välillä. Joskus puututaan lähes olemattomiin virheisiin ja ruostepilkkuihin alustassa ja välillä auto hyväksytään museorekisteriin vaikka puolet lattiamatosta puuttuisi tai väärät puskurit autossa kiinni, vaikka oikeanlaisia ja ehjiäkin olisi melko pienellä vaivalla ja halvalla hinnalla hankittavissa.
Itsellänikin on useita museorekisteröityjä autoja ja niistä yksi hallussa (ei omistuksessa) oleva on kyllä sellainen rakennelma että ihmetellä täytyy miten se on joskus hyväksytty museorekisteriin. Olen sitä kyllä ensitalvena laittamassa alkuperäisempään kuntoon mutta muutoksia joutuu tekemään melko paljon ennen kun se vastaa alkuperäistä kunnoltaan ja osiltaan.

 

Voi olla, että on eroja. Tarkastajatkin on ihmisiä... Luotan kuitenkin siihen, että kaikki on asiantuntijoita alallaan.

Heille on annettu vastuu tietystä tasosta ja uskon että he pyrkivät ja pitävät kiinni siitä. Monia hyväksyttyjä autoja on muuteltu tarkastuksen jälkeen ja se vastuu onkin sitten omistajalla... On vaihdettu puskuria jossain tilanteessa vääntyneen tilalle ym.

Minusta on hyvä että he luottavat, että auton omistaja kyllä hankkii sen puuttuvan nippelin heti kun sen saa. Pääsee jo nauttiman siitä autosta, se antaa lisä kimmoketta muutaman piste osan hankintaan...

Itsellä ne kaarien suojat puuttuu, uudempaa saa, mutta se on erilainen. Eikö ole parempi että hankkii ne just oikeanlaiset kuin autoon väärät. Ne voisi teettää, mutta tikkaus on tehty kuuma prässäämällä keino nahkaan ja verhoilija ompelisi ne, taas väärin... Mielestäni on parempi odottaa että osan toimittajalla on taas mitä myydä. Pitäisikö auto seistä sen muovi palan takia tallissa kun muuten on valmis? Näkemyksiä on monia kuin myös ihmisiä. Minusta kuitenkin, turha jännitys pois...

Muutenkin tuntuu, että jotkut suhtautuu toisten autoihin ja tekemään työhön jotenkin "mustasukkaisesti", siitä on pakko löytää jotain huomautettavaa.

 

Nyt kun tuli asiantuntija paikalle,
niin osaisiko Fiskis kertoa kuka/missä tekee Helsingissä museoautokatsastuksia.
(Pitäisi -69 Vette ensi keväänä saada museokilpiin.)

 

No, justhan tuossa ylhäällä Fiskis kertoi, että esimerkiksi FHRA hoitelee pääkaupunkiseudulla museokatsastussessioita. Että vaikka soitto sinne suuntaan...

 

No, niinhän tuo kirjoitusta tarkemmin analysoituna näköjään kertoi.

 

TR4
Kaikissa autoiissa on jotain puutteita, MR-hyväksyntä ei ole sama kuin Concourse-kilpailun 100 pisteen näyttelynvoittaja. Mutta puutteita ei voi edes "tilapäisesti" hyväksyä enemmän kuin mitä "lopullisesti" voi. Jokunen vuosi sitten oli eräs Cäkkylä, jonka etupenkin kangas oli puhki kuskin kohdalla. Sisustus oli muuten erinomaisessa kunnossa. Verhoilija paikkasi sen niin hyvin kuin mahdollista, jolloin sisustus oli alkuperäinen, mutta hoidettu ja korjattu, josta huomautus. Jokunen vuosi myöhemmin tämäkin projekti riistäytyi ja heppu hommasi uudet repropäälliset, jolloin huomautus voitiin pyyhkiä.

Hyväksyttävät virheet/puutteet on kuitenkin aina kirjattava MR-todistukseen, kun auto saattaa olla seuraavana päivänä myytävänä juuri museoleimattuna virheettömänä yksilönä.

Monessa tapauksessa kun kelvollisessa kunnossa oleva puskuri vaihdetaan uuteen tai kromataan, ei siihen tarkastajan tarvitse ottaa kantaa. Ilmiasun, kuten värin, vaihto vaatii aina uuden tarkastuksen.

WBBC:lle tiedoksi
AHS:ltä voi tilata MR-tarkastuksen puheenjohtaja Hans Brummerilta p. 0400-317082 joka antaa tehtävän jollekin sopivalle tarkastajalle. www.autohistoriallinenseura.fi


T. Fiskis

 

Luulen, että olen nähnyt tuon. Näytti autoaan ja kertoi, että huomautus liittyy sisustaan ja käski etsiä syytä. Aikani katselin, enkä löytänyt mitään. Vasta kun näytti tuota paikkaa huomasin sen.

Toi viimeistään sai mut epäileen, että tiedän esimerkin. Ne projektit tuntuu tällä kaverilla aina menevän perusteellisesti.

 

Ihan vaan tiedoksi, huomautuksia ei tietenkään tule penkistä, jota on korjattu niin, ettei sitä huomaa. K.o. tapauksessa vaurioitunut kohta oli korjattu palalla kangasta, joka oli lähellä alkuperäistä, mutta selvästi erilainen. Huomautus on tarpeen, kun joku "asiantuntija" tai vaikka katsastusmies kiinnittää asiaan huomiota ja ajattelee, miten tuollainen lappukorjaus voi olla mr-autossa. Huomautuksen avulla selvitetään, että virhe on noteerattu hyväksyttäväna puutteena.

Johonkin harvinaisempaan autoon kangasta ei olisi ollut saatavana, ja autohistoriallisessa mielessä on parempi, etä auton sisusta säilyy 7/8-osaisesti hyväkuntoisena alkuperäisenä, kuin, että koko sisusta uusitaan etolan ja eurokankaan vakiomateriaalein.

Näissä tapauksissa ei etsitä syytä, miten auto voidaan estää pääsemästä mr-rekisteriin, vaan huomautus on apuna kun pohditaan miten saada auto mr-rekisteriin jostain pienestä puutteesta huolimatta.

 

Ed. omistaja oli saanut vihreän 71-Shelby Europa avon MR-kilpiin, vaikka oli väärät alumiinivanteet (mutta jkv muistuttavat ja oikeana 15"); tästä oli huomautus. Sittemmin onnistuin löytämään originaalit vanteet 3 vuoden aktiivisen etsimisen jälkeen USA:sta, palapelinä eli vanteen sieltä, toisen tuolta, kolmannen ja neljännen taas toisaalta.

 

Hyvä juttu. Tuskin maailma olisi paljon parempi paikka elää, jos Shelby olisi joutunut odottamaan vuosia tavallisessa rekisterissä viimeisen vanteen saapumista. Suurin osa rengaspotkijoista ei edes erottaisi aitoja jäljitelmistä!

 

Mitä mieltä alan miehet, tuleeko sanomista kun meinaan mr-leimata Jeep Wagoneerin ja siinä on alla Cragarin "normi" kolmioreikä kromivanteet?
Auton käyttöönotto on -81 (valmistenumeron mukaan -79), onhan noita
kromivanteita ollut jo ennenkin.

 

Ei kai tuossa ihmeitä ole. 80-luvulla noita oli vähän joka autossa - ja niitä todella oli saatavissa suhteellisen edulliseen hintaan. Tilanne lie sama, kun joku on museoleimaamassa 2007 mallista autoa vuonna 2037 ja autossa on alla vakivanteiden sijasta "Bling bling"-kiekot..

Jos ko. varustetta sai kun auto oli uusi/suht uusi , niin mikä ettei! Jos alkavat tuosta valittaa. Noi myöhemmät "hinnat alkaen" Cragar-kromivanteet olivat tuolloin uuden auton ostajan budjetin piirissä olevista erikoisvanteista kohtuullisen hintaisimpia. Joskus 1986 sukulaismies hommasi moiset mm. uuten Hiaceen.. Eli wagoneer 1981 - vieläkin todennäköisempi vaihtoehto?

 

No joo tuo "palveluksessa" on todellakin lainausmerkeissä palveluksessa sillä jokainenhan tässä tekee hommaa harrastus- ja kutsumusperiaatteella, paitsi oikea konttorin katsastusmies.

Nyt täytyy muistaa että museokatsastuksia on tehty jo 30 vuotta, aluksi asetuksella ja myöhemmin 80 luvulta lain voimalla.
Tämäkin ala on kehittynyt ja kehityksen alla. Monenlaista käytäntöä ja monenlaista niin hyvää kuin huonoakin on läpi mennyt.


Nykyisyydestä tiedän sen, että paikalliskerhoilla ei ole enää taloudellista eikä ohjaavaa intressiä asiassa. Mr-tarkastuksista maksut maksetaan SAHK:lle. SAHK hoitaa mr-tarkastajien koulutuksen, ohjeistuksen ym. ja tällä juuri pyritään siihen yhdenmukaiseen käytäntöön. Näin ainakin tällä mobilistikerhopuolella jota itse edustan.

Tällä on jo päästy joskus vallalla olleesta suuntauksesta jolloin mobilistikaverin autoa ei katsottu tarkastuksessa, niin tarkalla seulalla kuin jonkun tuntemattoman autoa.

Sinänsä mr-tarkastajan huijjaaminen on varsin helppoa kun kyseessä on erikoinen ajoneuvo. Tarkastaja ei voi millään tietää kaikkien maailmassa valmistettujen autojen verhoilun saumojen tai kattokaarien paikkoja jos ne ovat asialliset ja valmistusajankohtaa muistuttavat. (eikä tällöin välttämättä tarvitsekkaan) Tarkastajan on hyvin paljon luotettava intituutioon ja omistajan selityksiin sekä siihen tietoon mitä kirjallisuudesta ja internetistä kohtuullisella vaivalla löytyy.