1968 Coronet 440 2D HT -laittelua

noi takaspoilerit ei sovi yhtään mihinkään, vaikka ois autossa ollut jo tehtaalta tullessaan.

 

Mites 1gen ss camaron takalippa? Kai sekin spoileriks lasketaan?

Ja onhan noita muitakin hillittyjä viritelmiä jotka näyttää jopa ihan hyvältä

 

no joo, tarkoitin mopsin b-bodyjen takaspoilereita
superbirdissä se on vain hieno siksi, että vie katseen pois siitä vielä kammottavammasta keulasta.

 

Kirjoitellaan nyt tännekin pitkästä aikaa jotain. Paljon oli suunnitelmia talveksi ja kevääksi Coronetin parantamiseksi, mutta sen kanssa en nyt ole saanut toimeksi juuri mitään. Kummallista, miten paljon kaikkea muuta sitä voikin tulla viemään sitä aikaa, joka oli jossain vaiheessa ajatus käyttää tän parissa...

No, anyways, vappu lähestyy (ja Facebookin kertoman mukaan Vaasan jenkkiautoletka on muuten peruutettu nyt kun ehkä olisin voinut sinne ensimmäistä kertaa päästä mukaan). Tarkoitus kuitenkin on, että tällä autolla ajetaan vappuna entistä ehompana, joten kauhealla paineella tässä koitan saada jotakin toimeksi vielä viime hetkillä.

Ilmanputsarihan mulla on ollut se Edelbrockin halpa (kuvakin siitä edellisellä sivulla tai jossain), kun hankkimani orkkis dual snorkkelin pohjalevy oli 2-kurkkuiselle kaasarille sopiva, eli siinä oli liian pieni reikä. Päätin lopultakin ryhtyä toimeen ja leikkasin molempien pohjalevyistä keskeltä rinkulat pois:

...ja sitten hitsasin Moparin putsaripohjaan Edelbrockin keskireiän ympärystän; tässä siistittynä suodattimen puolelta (tämä on se nätimpi puoli):


Sitten sekä pohjalle että kannelle hiekkapuhallus, kun molemmissa oli huonot maalit. Oli muuten ihan mielenkiintoista hommaa ensimmäistä kertaa ikinä ihan itse puhaltaa hiekalla (omassa pihassa nurmikolla) ja vielä tuommoisilla kaikkea-muuta-kuin-ammattivehkeillä. Sai niilläkin vaan vanhat maalit ja ruosteetkin aika kivasti kaikkoamaan pinnoista, mutta aikaa menee...


Lopuksi sitten ruiskulla epoksipohjaväri ja päälle puolikiiltävä musta 2k -akryyliväri. En ole tyytyväinen suoritukseeni; harjoittelun puutettta. Tuossa kuvassa näyttää toki ihan kohtuulliselta, mutta siihen tuli kuitenkin pari valumaa ja silti muutamassa kohdassa olisi saanut enemmänkin olla väriä. Toi kansi varsinkin kyllä kaikkine pokkauksineen on aika haastava maalattava tällaiselle amatöörille. Kuvassa muuten näkyy se pohjan alapuoli; peitin ne hitsausjäljet korikitillä ennen pintamaalausta, jotta varmasti ei mene ilmaa (tai lähinnä pölyä) väärästä kohdasta sisään.




Tänään rupesin sitten askartelemaan tankin kanssa. Se vanhahan oli puhki ja paikattu yllättävän onnistuneesti Plastic Paddingin vuodonkorjaustöhnällä viime keväänä. Nuukana ihmisenä jätin ostamatta uuteen tankkiin sellaisen alkuperäisen huopakappaleen tankin ja auton pohjan väliin, ja laitoin sen sijaan StP Gpld butyylikumimattoa. Ei se sieltä kuitenkaan näy, ja tässä matskussa on positiivista se, että se ei ime kosteutta, kuten melko varmasti ainakin se alkuperäinen tekee.


Uutta tässä ovat paitsi itse tankki (Kanadassa valmistettu ja ilmeisesti alkuperäisen tavoin Niterne -pinnoitettu) niin myös anturi tiivisteineen ja täyttöputken kumi. Itse täyttöputki ja korkki olivat riittävän hyvät ja saivat jäädä.

Vanha tankki irtosi yllättävän kivuttomasti, eikä ollut edes kovin pahasti tarttunut alustamassoihin kiinni. Vain muutamasta kohdasta lähtivät massat mukana. Ennen asennusta levitin tankin yläpintaan kotelosuoja-ainetta ja samalla tavaralla paikkailin auton pohjasta ne muutamat kohdat, joista massaa irtosi vanhan tankin kanssa. Sitten vielä levitin kotelosuojaa tankin kiinnityspantojen yläpinnalle ja tuuppasin tankin paikalleen. Pari klemmaria vielä pitää laittaa, niin sitten se on siinä. Niin ja se maadoitusrauta. Kuuluu ilmeisesti laittaa niin, että se tulee polttoaineen lähtöputkeen niin, että toinen pää on anturissa olevan nysän ympärillä ja toinen pää eteenpäin lähtevässä polttoaineputkessa? Ei tuossa kyllä ennen tuommoista ollut ollenkaan ja silti polttoainemittari on toiminut koko ajan ihan asiallisesti. Kaipa se on maadoittanut pantojen kautta.



Muutama kysymyskin on vielä...

- Tekisi mieli vaihtaa jarrunesteet. Katselin sylinterien imausruuveja, ja ovat aika pienikokoiset... Kun ei yhtään tiedä, milloin noita on viimeksi avattu, niin kannattaakohan niitä edes yrittää avata, eli toisaalta, ovatko ne kovin herkät katkeamaan, jos ovat vähänkään jmissa? Kovasti kiinnostaisi myös avata / putsata /säätää tarvittaessa kaikki jarrut, kun ei ole mitään tietoa, paljonko siellä kitkapintaa on jäljellä.

Tässä oli se moottorin öljyvuoto. Imusarjan välistä valuu ensin siihen alumiinikaukaloon ja kun se täyttyy, niin muuallekin. Ostin nyt sellaiset paperitiivisteet, jotka on tarkoitus laittaa sen alumiinikaukalon molemmin puolin imukanavien kohdilla; yhteensä 4kpl siis. Ja se kysymys - onko niissä joku systeemi, jolla sellaisen paperitiivisteen saa pysymään paikallaan, kun esim. nostaa (aika painavaa) imusarjaa paikalleen? Ihmetyttää, että miten se pysyy asennettaessa niin, ettei putoile johonkin mihin sattuu. Ja kuinkapa sitten, niihin ei vissiin ole tarkoitusta laittaa mitään liimaa tai muuta vastaavaa?

 

Tulipas been there done that fiilis.
Saman putsarin muutoksen tein omaani joskus 9 vuotta sitten.

Keskiosan otin tuollaisen Moparin 4-kurkkuisen putsarin alalautasesta,
Summit
koska se käyttää samaa (kuin vakio 2bbl) halkaisijaltaan hieman pienempää suodatinta.
Lisäksi tarvitsin siihen pienen pudotuksen, niin hitsasin 15mm korkean rainan pudottamaan lautasen ulko-osaa. Pudotuksen sai tehtyä kiitollisesti tuohon lieriöosaan.


Jarrujen kohdalla tekisin itse niin, että tilaisin J-sylinterit ensin hyllyyn ennen kun ottaa edes kiintoavainta kätöseen. Rockautossa kaikki 4kpl yht. 20€ + rahti ja tulli & alv.. Sopivasti muiden tilausten mukana loppukerroin jää alle 2:sen.

Imusarjan ja valley panin kanssa tekisin purku & puhdistus ja molemmin puolin silikonin kanssa kasaan.
Tehdas ei ole käyttänyt tuossa paperia, vaan silikonia.

 

Nonnii, vappu lähestyy ja paineet auton saamiseksi liikenteeseen kasvavat.

Ensinnäkin kiitos vastauksista kysymyksiin, tulin itsekin siihen tulokseen, että en koske jarruihin ennen kuin uudet sylinterit on käytettävissä. Tosin kun niitä oli paikallisessa liikkeessä osa hyllyssä ja osan sai nopeasti tilaamalla, niin ostin sitten sieltä. Tietty se kalliimmaksi tuli, mutta ei mahdottoman paljoa kuitenkaan ja on mukava tukea tuota paikallista kivijalkakauppaakin, jotta se jatkossakin olisi olemassa silloin, kun jostain syystä nopeasti haluaa jotakin osia saada hankittua.

Imusarjaan olin jo ostanut paperitiivisteet, ja laitoin ne sitten valley panin ja kansien väliin. Valley panin ja imusarjan välin tiivistin vain moottorisilikonilla, kun oli niin vaikea kohdistaa ne paperitiivisteet niin tarkasti, että eivät sitten varmasti ole imukanavissa kuristimina. Silikoni oli Loctite 5699; toivottavasti kestää paremmin kuin se edellinen.

Samalla kun askartelin ton ilmanputsarikotelon kanssa ja imusarja muutenkin piti irrottaa tiivistämistä varten, niin irrotin jokusen muunkin osan, ne kun olivat rumassa kunnossa.


Niitä sitten puhdistelin ja puhalsin hiekalla ja maalasin ensin pohjamaalilla


Ja sitten pintamaalia päälle; tässä muutama kuva:






Joku varmaan toteaa, että tuo vihreän sävy ei ole oikea, eikä se kyllä olekaan. Maalikaupassa eivät tienneet kaavaa oikealle värille ja pyysin heitä tekemään sekoituksen yhden viemäni malliosan mukaiseksi. Se oli vissiin aikojen saatossa öljykylvyssä vähän tummentunut tai jotain, joten ei tuo nyt ihan oikein osunut. Toisaalta, jos tuon moottorin haluaa värjätä samaan tyyliin kuin se alun perin on ollut, niin se pitää joka tapauksessa nostaa pois paikaltaan puhdistusta jne. varten, niin sitten voi käyttää oikeaa sävyä. Kyllä tuokin ihan välttävä kuitenkin on.

Konehuoneen fiksaus on nyt siis aloitettu. Alla on jostain aiemmastakin viestistä tuttu kuva aloitustilanteesta ja sitten tämänhetkinen meininki. Vielä riittää hommia pellin allakin; sähköjä nyt ainakin pitää tehdä nätimmin ja esim. hävittää vanha varashälytin (ja laittaa nätimmin uusi, kun sellaista rekisteriotteessa vaaditaan). Sitten tietysti esim. jarrutehostin, äänitorvet, ohjaustehostin, vesipumpun ympärystä ja pyyhkimien moottori paistavat silmään rujoudellaan samoin kuin konepellin alapinta.

Tällä erää nyt väriä saivat nuo edellä kuvatut osat ja lisäksi vaihdoin lämmittimen letkut mustiksi, tuulilasinpesunestesäiliön alkuperäisen kaltaiseksi ja hinkkasin huomattavan määrän pois sekä likaa että varsinkin ilmeisesti kymmeniä vuosia vanhaa ja kovaa ruosteenestomassaa tai jotain, jota luultavimmin on roiskittu tuohon ihan jo silloin, kun tuo oli uusi. Sitä vaan oli ihan hassuissakin paikoissa, kuten pellin saranoissa ja vieläkin sitä poistettavaksi riittää. On tuo nyt kuitenkin jo sentään silminnähden aiempaa parempi, joten suunta lienee suht ok.







Huomiselle riittää vielä ohjelmaa tämän kanssa. Äkkiseltään tulee mieleen ainakin loppujen bensaletkujen asennus ja kiristys, perän ja moottorin öljynvaihdot, sytkän kärkivälin ja ennakon tarkastukset, kaasuvaijerin ja kickdown-vivuston säädön tarkastus, kaasarin seoksien tsekkaus (korvakuulolta Edelbrockin ohjeiden mukaan), alustan nivelien rasvaus ja pohjan ruiskutus taas kotelosuojalla. Niin ja tankkaus ja koeajo ja lopuksi koko härvelin pesu tietysti. Siinä se päivä varmaan taas meneekin.

 

Ei kummempia kuulumisia, mutta jotain kuitenkin. Sain suunnilleen edellisen viestin lopussa kuvatut suunnitelmat toteutettua, ja suurin osa lumistakin ehti sulaa niin, että päästiin vappupäivänä ajelemaan. Osallistuttiin Vaasan Veteraaniautoseuran kulkueeseen; siellä oli aika monia muitakin. Parista kuvasta näkyy, että ennen liikkeellelähtöä sivuilla ja edessä oli autoja aika paljon ja takana niitä oli vielä enemmän.





Sen jälkeen, kun ensimmäiset lähtivät liikkeelle, kesti aika kauan ennen kuin meidän jono tuosta mihinkään liikahti. En varsinaisesti iloinnut siitä, että viereisen Warren kuski päätti käynnistää moottorin heti, kun ensimmäiset autot liikkuivat, nimittäin tuulen suunta kun oli sopiva, niin saatiin odottaa liikkeellepääsyä kivasti sinisessä savupilvessä aina välillä.

Tänään sitten oli katsastus. Viime vuonna saadun huomautuksen perusteella maalasin taaempien side markerin polttimot vihreiksi, niin ne punaisen lasin läpi katsottuna näyttävät siltä, että siinä on ruskehtava valo. Kun punainen ei kuulemma ollut hyvä. Tällä kertaa jouduin jättämään auton asemalle ja hain sen myöhemmin. Ei siitä mitään moitittavaa ollut kirjattu, joten nyt saa sen puolesta taas vuoden ajella.

Jarruissa vaan on jotakin kummallista. Kevyesti kun jarruttaa, niin jarrutus menee aluksi kuten kuuluukin ja sitten aika pian poljin alkaa painua kohti lattiaa ja ymmärtääkseni se yleensä sitten aina pysähtyy tiettyyn kohtaan, eikä siis mene kuitenkaan lattiaan asti. Jos heti jarruttaa reippaasti, niin mielestäni tätä ilmiötä ei silloin ole. Katsastuksessa jarruvoimat olivat kuitenkin hyvinkin tasaiset vasemman ja oikean pyörän välillä sekä edessä että takana.

Mikähän tuossa voisi olla? Pääsylinteriä itse olisin tarjoamassa syylliseksi. Mitään jarruosia en tähän ole vielä koskaan vaihtanut enkä edes avannut, eli omasta asennusvirheestä ei ainakaan ole kysymys. Mahtuuko muuten mikään jälkiasennussarjana myytävä levyjarrusysteemi noihin alkuperäisiin 14 -tuumaisiin vanteisiin, vai pitääkö sitten laittaa pyörätkin uusiksi, jos joskus innostuu vaihtamaan rumpujen tilalle levyt?

 

Pääjarrusylinteri taitaa vuotaa.
Scarebirdiltä löytyy setti 14" vanteille.
https://scarebird.com/index.php?route=product/product&path=64&product_id=158

 

Ourrait, kiitos, itsekin olen sen pääsylinterin kannalla. Pitääpä laittaa kyselyä, että löytyykö sellaista ja jos, niin mihin hintaan. Jarrut muuten kuitenkin toimivat ihan ok ja kaikkiin neljään pyörään on nyt uudet sylinteritkin hankittuna, niin tuommoisena edullisena pikakorjauksena uusi pääsylinteri, uudet nesteet ja kaikkien pyörien tilanteen tsekkaus ja tarvittaessa sylinterin vaihto voisi olla ihan hyvä juttu. Tai korjaussarjakin voisi ajaa asian tietysti, riippuen nyt sitten että minkä sortin vika siellä on. Vois ihan vaikka tehostimenkin samalla irrottaa ja maalata, jos pääsylinterin kanssa rupeaa askartelemaan.

Levyjarruja ja niiden kanssa sitten mahdollisesti isommat pyörät, voisi olla enemmänkin ajokaden ulkopuolella tehtävää hommaa, jollei nyt sitten osoittaudu, että kengät ja rummut olisivat ihan loppu, mutta jotenkin en sitä pidä todennäköisenä, kun hidastuvuus kuitenkin on kohdallaan ja katsastuksessa oli yllättävänkin tasaiset jarruvoimat vasemmalla ja oikealla. No, vannomatta paras, kun en vielä ole niitä rumpuja koskaan avannut...

Toi Scarebirdin levyratkaisu on kieltämättä aika mielenkiintoinen. Näyttäisi olevan selkeästi bolt on -juttu tuommoinen. Pidetään mielessä.

 

Orkkiskokoisten levyjarrujen kanssa menee 14" vannekin, ei sen takia tarvi vaihtaa isompia vanteita Mulla on c-bodyn isommat 11,75" levyt Valiantissa ja on kyllä pienestä kiinni ettei 14" vanne sovi, pienellä kikkailulla varmaan menisikin.

 

Meikäläisellä on tuossa farmiprojektissa Summit BK1008 (omaa sukua SSBC). Vaikka ohjeessa luvataan, että ei sovi 14" vanteelle, niin mulla on siellä kyllä 14" slotit.
Ainoastaan liimapainon sisempää paikkaa piti tarkistaa. Ja noi vanhat slotithan ei ole niitä siroimpia vanteita.
Noi SSBC:n satulat on aika hyvät kopiot Kelsey-Hayes satuloista ja ulkonäkö sen mukainen.
Kokemuksia mulla näistä SSBC:n jarruista ei vielä ole, mutta joskus oli 1964 Valiantti swapattu alkuperäisille K-H jarruilla, niin nehän oli ihan OK.

Noista joistain jarrusettien adapterilevyistä käytettäessä uivien satuloiden kanssa mulla on oma mielipide.
Jotkut valmistajat tinkii aika rajusti kosketuspinnan pinta-alasta, jolla jarrutusvoima välittyy satulasta adapteriin.
Tossa oli yksi setti, jossa 1988-> C1500:sen satulan kosketuspinta oli noin 1cm2 (vain levyn paksuuden levyinen kosketuspinta) verrattuna alkuperäiseen luokkaa 6cm2 (spindlessä leveä vastin pinta kts. kuva). Sitä voi vaan miettiä miten tuo pinta hakkautuu ja kuluu.
Tuosta Celebrityn satulasta en tiedä miten voima välittyy, mutta uivalta se näyttää.

 

No joo, kiitoksia taas vinkeistä! Toi alkuperäisen oloinen levyjarrusatsi olisi kyllä aika viehättävä ajatus. Mulla oli ollut mielessä, että joskus ennen pitkää vaihtaisi levyt sekä eteen että taakse, mutta toisaalta nyt kun uudestaan miettii, niin kaipa se riittäisi, että edessä olisi levyt, kun ei kai näihin ole tehtaalta koskaan levyjä taakse edes saanut. Ja muutenkin tunnetusti etujarrut ovat ne, joilla hidastuvuus oikeasti tehdään. Voi olla tyhmä kysymys, mutta jos nyt ostaisi vaikka tuollaisen yllä kuvassa esitetyn SSBC:n satsin, mutta sen laajemman, jossa tulee mukaan myös tehostin ja pääsylinteri, niin sopiiko se pariksi noiden alkuperäisten takarumpujen kanssa? Alun perin, jos otti levyjarrut, niin takarummuiksi tuli 10 x 2,5", ja sellaiset käsittääkseni tuossa mun autossakin nyt on. Vissiin siinä etulevyjarrusatsissa tulee mukana ainakin kuvan perusteella joku säätöventtiili - säädetäänkö / rajoitetaanko sillä takajarrujen tehoa suhteessa etujarruihin vai mikä se on?

Tarkoitan siis tällaista sarjaa:
https://www.uspartsperformance.fi/levyjarrusrj-mop-b-e-62#

 

Kyllä.

 

Ai niin, jotain pientä on tehtykin taas.

Tuossa autossahan ei ole ohjauslukkoa, ja ensimmäisessä katsastuksessa Suomessa, rekisteriotteeseen on kirjattu, että ohjaslukkoa ei tarvita, koska autossa on toimiva hälytin.

No joo, ei se erityisen toimiva kyllä ole ollut. Ja kun lisäksi kaukosäätimiä oli vain yksi ja laitteen asennus tehty todella kyseenalaisesti, niin päätin hankkia uuden asiallisen hälyttimen ja ruuvata hittoon koko vanhan värkin.

Aika karmea hässäkkä se oli. Kojelaudan alla esim. johtoja ihan miten sattuu ja virrat ja signaalit oli totta kai otettu kaikki jollain rosvoliittimellä, jopa siinä määrin, että tuon vehkeen omasta johtosarjasta oli otettu virtaa ryöstöliittimillä. Tarviiko ihmetellä, jos ei toimi kunnolla...

Tommonen se oli.Code Alarm Pro 1000 SX. Ei enää järin nykyaikainen.


Rosmoliittimien käytön lisäksi asentajan moraalia kuvaa esim. tämä konepellin kytkimen paikoitus. Olis sen nätimminkin saanut tehtyä kuin ruosteisella kulmaraudalla, joka on niin iso, että suurin osa jää käyttämättä.


Uuden laitteen asennusta olen aloitellut, ja se on tunnetusti aika iso homma. Tähän asti takaluukun ja konepellin tunnistimet ja sireeni ovat paikallaan. Ruosteinen kulmarauta lähti mäkeen ja uusi ratkaisu on mielestäni ainakin jonkun verran nätimpi, vaikka ei sekään vielä kovin lähellä täydellistä tai edes erinomaista ole. Vähemmän huomiotaherättävä kai kuitenkin.


Itse asiassa ihan kohtuullisen asiallinen tuli, kun maalasin ton tarvittavan prikan maalilla, jota mulle maalikaupassa tehtiin kynsilakkapulloon viime loppukesästä. Sävy skannattiin auton pinnasta, ja tulos on enintään vähän sinnepäin. Konehuoneen maali vaan muuten on tietyistä paikoista todellakin korjauksen tarpeessa, kuten tästäkin kuvasta vähän paljastuu.

No, enempää en ajatellut hälytinasennuksen kommervenkkejä avata kaikille avoimessa nettikeskustelussa, mutta toivon mukaan tuolla hälyttimellä olisi jo todellista suojaavaa vaikutusta. Semmoinen siitä tulee, että takaluukku ja konepelti ovat valvottuja ja samoin tietysti ovet ja sisätilat. Ajoneston kytken myös käyttöön ja sireeni on akkuvarmennettu. Näppärää, kun ei tarvitse miettiä kaiken maailman keskuslukitusten ja mukavuustoimintojen kytkemisiä. Riittää kummasti, että tuo hoitaa ne tehtävät, joita nimenomaan varashälyttimeltä ja ajonestolaitteelta odotetaan. Toivottavasti viikonloppuna saisin asennuksen valmiiksi.

 

Hohhoijaa, joskus nää vanhojen värkkien kanssa tehtävät puuhat tuntuvat olevan niin saakelin hankalia…

Asensin tosiaan sen hälyttimen ja testikäytössä se muuten toimi about niin kuin oli tarkoituskin, mutta sireeni ei puhu mitään. Ei mitenkään eikä missään vaiheessa. Kyseessä tosiaan se lisävarusteena hankittu akkuvarmennettu sireeni ja äkkiseltään voisin sanoa, että se on tuon järjestelmän juuri se osa, joka on varmasti kaikkein työläin vaihtaa. Ensinnäkin laitoin sen vähän hankalaan paikkaan kiinni, mutta ei se nyt niin harmillista ole. Sen sijaan se on, että siinä sireenissä on kaapeli kiinteästi kiinni ja siihen samaan kaapeliin teippasin mielestäni aika huolellisestikin jokusen muun johdon, joista osa taas on juotettu kiinni muihin johtoihin jne. Eli jos osoittautuisi, että vika on siinä sireenissä, niin vaihtotyö alkaa sillä, että ensin kojelaudan alla tuhannessa mutkassa ollen saa katkoa kasan nippusiteitä ja sen jälkeen ruveta purkamaan teippauksia pikkuhiljaa ensin ohjaamon puolelta ja sitten jatkaa konehuoneesta (paikoista, joihin ei edes kaikkiin pääse oikein mitenkään käsiksi) ja sitten ottaa se kaapeli pois ja lopuksi sireeni pois ja sitten systeemit uudestaan paikalleen ja teippaamaan. Ei varmaan kolme tuntia riitä ja ergonomisista työasennoista ei paljon tartte tuossa hommassa haaveilla.

No, koska hälytinpakettiin vakiona kuuluva akuton sireeni toimii vastaavilla kytkennöillä, niin sain sen hälytinliikkeen kanssa sovittua, että lähettävät mulle toisen samanlaisen akkusireenin, jotta saan testata, että toimiiko se. Sain sen tänään haettua postista ja… No ei tod. toimi sekään. Joko mulle on annettu väärät asennusohjeet tai sitten toi hälytin ei osaa ohjata tuota sireeniä tai sitten mulla on kaksi epäkuntoista sireeniä. Stna. Olen nimittäin erittäin vakuuttunut siitä, että se on ohjeiden mukaan kytketty; sen pystyy mittaamalla ja sen akuttoman sireenin kanssa testaamalla toteamaan käsittääkseni aika varmasti. Keksin tuossa juuri, että mulla on vanhassa Mersussa eri mallin hälytin, mutta täysin vastaava (toimiva) sireeni. Taidanpa yrittää huomenna purkaa esiin ja irrottaa sireenin töpselin Mersusta ja tuikata ton tänään saapuneen sireenin piuhan kiinni siihen. Siitä saa jo aika selvän indikaation, että onko vika sireenissä vai jossain muualla.


No ei siinä, minähän tuohon vaihdoin polttoainetankin ennen vappua ja tänään päätin pitkästä aikaa ajella aamulla töihin Coronetilla. Piti vaan käydä tankkaamassa ensin ja ajattelin, että josko mä nyt jo uskaltaisin kokeilla laittaa tankin ihan täyteen, kun sitä en ole ennen vielä kokeillut. Meinasin, että ei kai se nyt sentään vuoda. No eipä! Ajelin kylmäasemalle tohon kotipaikan lähelle ja tankattuani täyteen totesin, että ei mulla olekaan tarpeeksi venttiilisuoja-ainetta, tai mitä-se-nyt-on-lyijynkorviketta, mukana. Samalla kun kuitenkin laitoin ne loput aineet tankkiin, niin rupesin kuuntelemaan, että ihan kuin kuuluis jatkuva lirinä / tiputus jostain ja kyllä. Ihan komea lammikko ysikasia oli auton alla ja lisää valui vauhdikkaasti.

Ei muutaku takaisin kotiin ja auto nosturin päälle ja öljynvaihtoastia alle ottamaan valuvat bensat vastaan. Sit viestiä duuniin, että en juuri tänään tuu ihan ensimmäiseen palaveriin. Tietenkään sinne ei päätä saa väliin niin, että olisi vuotolähdettä edes nähnyt kunnolla, mutta kun toisella kädellä piti lamppua ja toisessa kädessä puhelimen kameraa, niin näytöstä näki, että kylläpä se anturiyksikön liitoksesta jostain vuotaa. Imaisin täyttöaukosta noin 10 litraa bensaa kanisteriin ja vuoto loppui, joten ei toi nyt ihan katastrofaalinen juttu ole. Sen sijaan tuon korjaaminen edellyttää melko varmasti tankin irrottamista, eikä se kyllä innosta niin pätkääkään. Jostain amerikkalaiselta foorumilta lueskelin, että tämä ei ole kovin harvinainen ongelma näiden nykyisten anturien kanssa. Ilmeisesti lukkorengas on usein liian ohut, eikä purista anturin peltiä riittävän lujasti tiivistettä vasten. En tiedä, miten tässä tapauksessa on, sillä ainakin se oli tosi tiukan tuntuinen kiinnitettävä. Kai se pitää jossain vaiheessa avata. Ja sitä ennen katsoa, josko vanhasta tankista vielä saisi irti lukitusrenkaan ja tiivisteen, niin voisi verrata tuohon uuteen. Se vaan siinä vanhassa tankissa toi koko seutu tuli viime vuonna päällystettyä sillä Plastic Paddingin vuodontorjuntatöhnällä, joten voi olla aika työläs sitä purkaa ainakaan ehjänä. Silloin nimittäin ajattelin, että ei niitä ikinä enää tarvitsisi availla.

Toisaalta kyllä vähän ihmetyttää tuo tankin design, jossa anturin reikä tosiaan on siellä tankin päätyseinässä sen sijaan, että se olisi yläpinnassa, jossa tiiveyden kanssa ei olisi ihan niin kriittistä. Sekin on mielestäni hiukka hullua, että täyttöaukko on paikassa, jossa bensaa on suoraan korkkia vasten, jos menee täydellä tankilla olevan auton pysäköimään vähänkään ylämäkeen. Chargerissa sentään tuo asia on fiksummin, joskin siinä on sitten se täyttöputki melkein keskellä tavaratilaa, mikä tietysti saattaa rajoittaa sitä tilankäyttöä.


Niin joo ja Coronetin jarrupääsylinteri odottaa vaihtamista ja ns. käyttöauton (-94 Mersu), joka on samalla hiukka harrastepeli sekin, kävin eilen katsastuttamassa. Jousi oli poikki, joten pikkuista kivaa lisähommaa saa siitäkin. Mielestäni se muuten reilu pari viikkoa sitten renkaita ja jarrunesteitä vaihtaessa ei ollut poikki, kun sitäkin asiaa silloin juuri katsastusta varten tarkastelin. No, etujousen vaihtaminen tuohon on aika simppeliä, mutta ei siitä nyt tässä kohtaa sen enempää.

 

Taas jotain on puuhattu, mutta kuvia ei ole laittaa. Hälyttimen sireenin kanssa touhuaminen oli aivan täysi farssi. Saatuani testattavaksi toisen samanlaisen sireenin kuin mykäksi osoittautunut ensimmäinen, testasin sen (kuten edellä totesinkin) Coronettiin asennettuun uuteen hälyttimeen, ja ei toiminut. Kokeilin sitä sitten toisen malliseen hälyttimeen toisessa autossani, ja hyvin toimi. Tarpeeksi kauan kun asiaa kyselin, niin myyjäfirmakin myönsi, että olivat tarjonneet ja myyneet hälyttimen ja siihen lisävarusteeksi sireenin, joiden ei edes kuuluisi toimia yhdessä. Ja luonnollisesti olivat sitä mieltä, että mun pitää maksaa postimaksut edestakaisin siitä jälkimmäisestä sireenistä, jonka lähettivät testattavaksi, koska vika ei ollut siinä ensimmäisessä sireenissä.

Ei ollut kovin kiva homma purkaa pois sitä jo asennettua sireeniä, jossa kiinteästi kiinni oleva kaapeli oli teipattu toiseen johtoon, jota ei niin vain irroteta. No, nyt se on irti koko lailla ehjänä ja pakattu ja toivon mukaan huomenna saan sen lähtemään takaisin myyjäfirmaan sen toisen sireenin kera. Se onkin sitten toivon mukaan tasan viimeinen kerta, kun tarvitsee sen firman kanssa olla missään tekemisissä. Heidän kanssaan käydyssä kommunikaatiossa on lähes alusta alkaen vaikka kuinka paljon niin käsittämättömiä piirteitä, että niistä saisi pitkänkin tarinan kirjoitettua. Mutta nyt ollaan sen verran lähellä sopuratkaisua, että en jaksa enempää heidän kanssaan vängätä, kunhan saa tämän asian päätökseen. Toivottavasti ei tule mitään ongelmia sen itse hälyttimen kanssa takuuaikana.


Katselin hetki sitten läpi paikallisesta liikkeestä ostamani jarrusylinterit. Tietenkin sekin oli mennyt pieleen; mulla on nyt neljä takajarrujen sylinteriä. No, niiden kanssa ei varmasti tule mitään ongelmaa saada vaihdettua niistä kaksi pois ja etujarruihin sopivat tilalle. Se on sitten toinen juttu, että milloin niitä on hyllyssä heillä. Viimeksi niitä tilattiin, ja kun menin hakemaan tilattuja etujarrusylinterejä, mulle lyötiin (laatikoissa olevat) takajarrusylinterit käteen.

Ei oikein arvaa ruveta sitä pääsylinterihommaa tekemään ennen kuin on pyöriin varasylinterit hankittu. En yhtään ihmettelisi, jos vähintään yksi tai vaikka useampikin vanha ilmausruuvi katkeaisi, kun pääsylinterin vaihdon jäljiltä aloitetaan ilmaamishommat. Ovat aika hennon näköiset ne ruuvit niissä paikallaanolevissa sylintereissä.

 

Aloitin viimein jarruhommaa. Viitaten edelliseen viestiini, kävin Skinnars Verkstadilla kertomassa, että heiltä sain viimeksi takajarrusylinterit, kun piti olla etusylinterit. Kaveri siellä vilkaisi niitä laatikoita, joissa sylinterit ovat, ja totesi, että kyllä noi tosiaan takasylinterien numerot tuossa ovat. Kerroin, että niin siinä kävi, että ennen vappua alkuviikosta tilattiin etusylinterit ja kun kävin hakemassa niin pyysin vain "niitä Coronetin jarrusylinterejä", eikä ollut mitään puhetta, että olivatko ne eteen vai taakse. Sit hän varmisti kirjasta oikeat tyypit etusylintereille, kävi hakemassa ne. Ne ylimääräiset takasylinterit he ottivat toki vastaan ja itse totesivat, että nyt kun on käynyt tällainen virhe, niin mun ei tarvitse maksaa lisää, vaikka ne etusylinterit olisivat oikeasti muutaman euron kalliimmat. Ihan vilpittömästi jäi tälläkin kerralla hyvä mieli tuosta asiakaspalvelusta ja asiantuntemuksesta, ja juuri tässä kohdassa se tuntuu erityisen onnistuneelta palvelulta, kun on edellä kuvatut kokemukset siitä hälyttimen myyneestä firmasta, jossa oltiin teknisissä asioissa pihalla kuin lintulauta ja oman mokan hyvittäminen ei ilmeisesti ollut käynyt mielessäkään jne. No, se siitä, palataan jarruaiheeseen.

En ole ehtinyt vielä pitkälle päästä, mutta ruuvasin vanhan pääsylinterin pois. Ongelmahan ilmeni niin, että jarrupoljin valuu pikkuhiljaa syvemmälle jarruttaessa. Jos esim. paikalleen pysäyttää auton ja pitää polkimen vain paikallaan, niin auto lähtee hetken kuluttua taas liikkeelle. Kun taas poljinta painaa samalla voimalla koko ajan, niin se menee syvemmälle ja lopulta pysähtyy ja siinä vaiheessa pitää jo painaa lujempaakin saadakseen auton pysymään paikallaan. Eli viittaisi siihen, että toinen piiri hukkaa paineet pikkuhiljaa kokonaan. Siihen viittaa myös se, että jarrujen varoitusvalo syttyy, kun riittävän kauan painaa jarrua; pari kertaa niin on käynyt yhdessä risteystä edeltävässä alamäessä ruuhkatilanteessa.

Avasin ihan mielenkiinnosta toisen männän pois, ja rumaltahan se pääsylinterin sisus näytti. Ei vissiin ole ihan hiljattain nesteitä vaihdettu... Tuo mäntähän on alumiininen ja silti siinä on noin paljon tarttunutta ruostetta.

Samoin se itse sylinteri oli alareunastaan ruosteessa; en oikein tiedä, että onko siinä tarttunutta ruostetta vai onko se itse reiän alapintakin ruostunut. Joka tapauksessa aika ymmärrettävää, että kumitiiviste kyllä alkaa vuotaa noissa olosuhteissa, kun sylinteri ei enää ole ympäriinsä pyöreä eikä pinnaltaan sileä.

Tässä kohdassa kysymyksiä: Pääsylinterin ja tehostimen välissä on muinoin ollut tiiviste, ilmeisesti metallinen sellainen. Tarvitaanko sitä oikeasti johonkin? On nimittäin nyt niin, että kevyen puhdistuksen jälkeen se tehostimen liitospinta näyttää tuolta:


Tuossa alipainelähtöä lähimpänä olevassa ruuvissa on vielä pieni pala sitä tiivistettä jäljelläkin, mutta on aika päivänselvää, että tuon näköinen pinta ei kunnolla millään uudellakaan metalliliuskalla tiivisty. Mutta onko sillä joku tekninen funktio? Tuossa vanhassa sylinterissä nestettä oli kyllä valunut männän välistä pihalle ja tehostimen keskireikä ja sen vieressä klo 1 ja 7 olevat upotukset olivat märät ja muutenkin röhnäiset. Mutta olenko ihan pihalla, kun mielestäni tehostimen ja pääsylinterin liitospinnan ei pitäisi normaalisti tiivistää mitään jarrunestettä eikä myöskään tehostimen alipainetta?

Mitähän tuohon laittaisi väliin, jos se pitää tiivistää? Jotain itse leikattavaa tiivistettä + tiivistesilikonia? Kuinka paksua sen tiivisteen pitäisi olla? Esim. Biltema myy aika monia eri paksuuksia:http://www.biltema.fi/fi/Autoilu---MP/Autonvaraosat/Moottorin-osat/Tiivisteet/Tiiviste-2000017981/

Pääsylinteriksi on siis tulossa uusi osa ja tehostin jäänee toistaiseks suunnilleen tuollaiseksi. Vaihtoon se menee kuitenkin, kun eturumpujarrut vaihdetaan levyjarruiksi. Sitten joskus. Ehkä...

 

Korjatkoon viisaammat, mutta ei kai tuossa välissä pakko ole olla mitään tiivistettä. Nytkin se peltinen on varmaan ollut vain shimmilevynä, ettei tuo tehostajasta tuleva tappi paina mäntää yhtää, kun pääsylkän pulttaa paikalleen. Nyt uudella pääsylkällä, Jos toi tappi painaa mäntää yhtään ja tossa tapissa ei ole ruuvattavaa säätöä, niin sitten peltistä shimmilevyä väliin, esim. se mikä siellä jo olikin...

 

Noissa väleissä on ollut välillä sellaista ohuehkoa solumuovi tiivistettä. Materiaali on aika samaa mitä käytetään laminaatin alla. Ainakin minä leikkelin siitä uusia tilkkeitä. Sama juttu tulipellin välissä.

 

Kiitoksia taas vinkeistä!

Nyt se sylinteri on paikallaan. Nätimpi se toki on kuin edellinen, kun ei ole niin ruosteinen, mutta ei se muuten niin häävin näköinen ole. Tarkkaan jos katsoo valun ja valun jälkeisen hionnan ja koneistuksen jälkeisen käsittelyn laatua, niin ei se ole kovin kummoinen. Ihmetyttää, että miten niitä koneistuksen jälkeen käsitellään, että koneistettuun pintaan on saatu niinkin paljon kolhuja; siihen tehostimen vastinpintaan siis. Ja kansikin on väärän mallinen alkuperäiseen nähden. No, jos tuo vaan toimii kunnolla, niin se riittää tässä kohdassa hyvin.



Laitoin tosiaan siihen väliin kaistaleen sellaista solumuovia. Varmasti se ainakin tasaa kiristyspainetta, kun tehostimen pinta oli niin ruostemuhkurainen.Työntövarren pituutta mittasin ja totesin sen olevan korjaamokäsikirjan antamissa rajoissa ja niin, että kun mäntä on liitospinnan tasalla, niin tappi on tarkalleen pohjassa. Lienee ok noin.

Nestesäiliössä oli irtonaisena tämmöinen. Mikähän se on? Ja mihin se kuuluisi, jos mihinkään?



Oleellinen homma on vielä tekemättä, nimittäin systeemin ilmaaminen. Ei siellä luultavasti kyllä paljoa ilmaa ole, kun ton pääsylinterin ilmasin parhaani mukaan ennen asentamista, mutta ainahan sinne putkiliitoksiin vähintään jää ilmaa jonkin verran.

Mulla ei ollut sopivaa avainta ilmausruuvien avaamiseen. Sikäli kun ne nyt edes aukeavat katkeamisen sijaan. En tiedä, mikä niiden koko on, mutta avainvälinä 7mm on liikaa ja 6mm liian vähän ja noin pieniä tuumakokoisia mulla ei ollut. Ne sellaiset monikulmaiset hylsyt, mitälie multigripit tms., joissa on monella koolla kerrottu samalle hylsylle sekä millikoko että tuumakoko, eivät myöskään toimineet, eli pitää jostain löytää ihan oikeasti oikea tuumakoon hylsy tai kiintoavain.